Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vakava masennus - kannattaako mielialalääkkeitä syödä vai onko niistä enemmän haittaa? Lääkekammo.
24.11.2022 |
Itse olen syönyt elämäni varrella kyllä lääkkeitä mutta jättänyt sitten kesken milloin mistäkin syystä. Esim. hirveät painajaiaset, lihominen (painoa liikaa muutenkin) ja tunne, siitä etten ole oma itseni ja pää käy hitaalla.
Nyt kuitenkin tilanne on se, että en taida nousta omin voimin tästä ja minulle on siis määrätty aiemmin venlafaksiinia ja söin hetken. Kuitenkin minusta vain pidemmän päälle tuntuu, ettei se ole hyväksi ja onhan sitä puhuttu paljon mielialalääkkeiden haitoista. Nyt ehkä tarvitsen kuitenkin edes jotain joka helpottaa oloa.
Aloitin eilen taas lääkityksen ja olen jo tänään toimintakykyisempi. Nousin ajoissa sängystä, pääsin suihkuun ja siivosin keittiön. Vähän pökkelö olo mutta kuitenkin parempi kai tämä kun se kaiken vievä toivottomuus ja toimintakyvyttömyys sängyn pohjalla.
Uskallanko sitoutua tuohon lääkehoitoon kunnolla? Tiedän, että toiset ihmettelevät tätä suhtautumistani mutta onhan nuo lääkkeet nyt aika vahvoja ja vaikuttaa aivoihin, joten kyllä se pistää miettimään.
Venlafaksiini ei ole oikeastaan aikaisemmin aiheuttanut minulle oikein mitään muuta kuin juuri toimintakyvyn nousemista aika nopeasti ja sellaista outoa oloa, hidastuneisuutta,hieman kuin olisi pienesti pilvessä eli autuaan hidas ja pöhelö olo mutta jaksan kuitenkin tehdä kuitenkin asioita enemmän.
Kommentit (54)
Ei kannata, enemmän haittaa kun sotket kehosi kemikaalitasapainoa ja tulet kaupan päälle riippuvaiseksi. Ala harjoittamaan meditaatiota, kohtaa masennuksesi (ja muuta mahdolliset ongelmat) ja lopulta hyväksy se - sen jälkeen voit jatkaa eteenpäin kevyemmin mielin.
Ihminen, tunne itsesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen on erilainen - toisia auttaa lääkkeet, toisia ei. Suomessa hyvin usein on se malli, että lääkkeet vaan nopeasti masentuneelle kouraan sen enempää masennuksen syitä tutkimatta. Mun mielestä pitäisi aina miettiä, mistä masennus johtuu, ja onko lääkitys todellakin se ainoa, mikä siihen auttaa. Mulle masennuslääkkeet eivät sopineet ja se tuntui turhauttavalta, miten niitä yritettiin tuputtaa jatkuvasti. Aiheuttivat todella pahaa pahoinvointia (piti kantaa oksennuspussia mukana minne menikin) ja lisäksi musta tuli ihan zombie - siihen sillä tosin varmaan pyritäänkin, ettei ihminen vahingoita itseään. Ketipinor tuhosi aivot ja kropan kokonaan, mutta se on ihan eri stoori ja se määrättiinkin unettomuuten. Omalla kohdalla auttoi terapia - onneksi minulla oli hyvä lääkäri, joka ajoi sen lähetteen läpimenemistä (toinen lääkäri ei puoltanut ja teki sen päätöksen näkemättä minua). Varmasti hyvä kokeilla lääkitystä ja joillakin ne auttaa, mutta ne ei ole kaikille se ainoa oikea vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Voi syödä lääkkeitä ja roskaruokaa tai sitten jätät lääkkeet ja alat huolehtimaan itsestäsi oikeasti terveellisen ruokavalion ja liikunnan avulla. Uskon että itsetuntosi kohentuu ja mielialakin kun olet itse päättänyt hoitaa itsesi kuntoon ja näet tuloksia peilistä. Voit jatkaa lääkkeiden ja roskaruuan syöntiä, mutta et tule saamaan kumppania eikä itsetuntosi pääse korjaantumaan. Mutta jos olet tyytyväinen lääkkeeseen ja yksinäisyyteen niin mikäs siinä. Helpommallahan pääset noin.
Minä olen "huolehtinut itsestäni" aina, mutta siitä huolimatta masennus ja ahdistus veivät voiton. Mitä enemmän suoritin, urheilin, ja mitä terveellisemmin söin, sitä huonommin lopulta voin. Tarvitsin lääkkeet tasapainottamaan aivokemiaa, ei siinä sen kummempaa. Olen käyttänyt lääkkeitä jo 2,5 vuotta ilman mitään sivuvaikutuksia. Liikun ja syön terveellisesti edelleen, mutta nyt ilman musertavaa itseinhoa.
Olen tullut siihen tulokseen, että masennus on minulle elintavoistani huolimatta kehittynyt krooninen sairaus, joka vaatii jatkuvan lääkityksen. Lääkityksen kanssa voin elää tunteikasta ja tasapainoista elämää. Ihan niin kuin ykköstyypin diabeteksessa, joka sekään ei ole elintavoista kiinni, mutta jossa lääkitys mahdollistaa täysipainoisen elämän. Eihän diabeetikkokaan jätä insuliinia ottamatta, koska "ei halua käyttää lääkkeitä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mahdottoman vaikeaa arvioida mt-lääkkeiden vaikutusta itse. Olen itsekin kriittinen lääkkeitä kohtaan, mutta kun minulla diagnosoitiin masennus, en epäillyt hetkeäkään, ettenkö jotain lääkitystä tarvitsisi. Onko minulla nyt lääkitys kohdillaan? En osaa sanoa. Käyn kuukausittain juttelemassa psykiatrisen terveydenhoitajan kanssa ja näemmä hänen mielestään voin paremmin.
Turhan moni pelkää sivuoireita ja lopettaa lääkkeen käytön omavaltaisesti. Minulla olisi paljon monia muita terveydenhoitoa vaativia ongelmia, jollen olisi aloittanut mielialalääkitystä.
Keskutelkaa lääkärinne kanssa jos ja kun sinne pääsette, älkää jääkö yksin masennuksenne kanssa piehtaroimaan. Puhukaa kaikki ajatuksenne lääkkeiden käytöstä ja hoidoista, mutta älkää tehkö päätöksiänne yksin.
En edes tajunnut olevani masentunut, ennen kuin juttelin lääkärin kanssa. Muutama kuukausi suihkutta todistanee, että jotain oli oikeasti vialla, ei lääkäri keksinyt masennustani omasta päästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan mahdottoman vaikeaa arvioida mt-lääkkeiden vaikutusta itse. Olen itsekin kriittinen lääkkeitä kohtaan, mutta kun minulla diagnosoitiin masennus, en epäillyt hetkeäkään, ettenkö jotain lääkitystä tarvitsisi. Onko minulla nyt lääkitys kohdillaan? En osaa sanoa. Käyn kuukausittain juttelemassa psykiatrisen terveydenhoitajan kanssa ja näemmä hänen mielestään voin paremmin.
Turhan moni pelkää sivuoireita ja lopettaa lääkkeen käytön omavaltaisesti. Minulla olisi paljon monia muita terveydenhoitoa vaativia ongelmia, jollen olisi aloittanut mielialalääkitystä.
Keskutelkaa lääkärinne kanssa jos ja kun sinne pääsette, älkää jääkö yksin masennuksenne kanssa piehtaroimaan. Puhukaa kaikki ajatuksenne lääkkeiden käytöstä ja hoidoista, mutta älkää tehkö päätöksiänne yksin.
En edes tajunnut olevani masentunut, ennen kuin juttelin lääkärin kanssa. Muutama kuukausi suihkutta todistanee, että jotain oli oikeasti vialla, ei lääkäri keksinyt masennustani omasta päästään.
Psilosybiini sienen syöminen auttaa. Parantaa masennuksen kerralla.
Tästä on tutkimusnäyttöä ympäri maailmaa.
https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/kaksi-annosta-psilosybiinia-liev…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitit lääkkeen eilen ja seuraavana päivänä reipastuit? Nyt ei kuulosta uskottavalta. Joko olet trolli, tai masennuksesi on joku muu mielenterveyden häiriö.
On niitä lääkäreitäkin, jotka eivät muka usko lääkeselosteen mukaisten oireiden olemassaoloa vaikka potilas niistä kertoisikin. Jos sun on hankala uskoa jotakin niin voit kiinnostuksesi mukaan tehdä yhden jos toisenkin nettihaun asiasta.
Plaseboa ei voi sulkea pois millään tavalla joten sen kaltaisia itsestäänselvyyksiä on kyllästyttävä luetella.
Osalla lääke vaikuttaa heti jollakin tavalla ja se ei ole mitenkään kummallista.
Jos pystyt keksimään mikä lääkkeissä kammottaa pohjimmiltaan se on jo jotain. Ajatuskuviosi voivat tosin olla juurtuneita tiettyihin ratoihin monen tekijän summana. Et ehkä hoksaa asioita ennen kuin jotakin muutosta tapahtuu ja kemiallinen puuttuminen voi olla apuna siinä.
Itsellä ahdistuneisuus oli niin kokonaisvaltaista että lääkekammo meni sen vyyhdin piikkiin. Jos olisin saanut lääkkeen ahdistukseen yhtä aikaa se olisi poistanut kammoa. Vasta ahdistukseen puuttuminen kemiallisesti toi liikkumavaraa ja joustavuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vttu mitä vinkumista. Onko palstavalaista kukaan koskaan yrittäny parantua tahdolla ja luonnollisilla toimenpiteillä? Liikunta auttaa tutkitusti. Jos treenaa ittensä huippukuntoon, vaikuttaa se mieleen älyttömän paljon. Joka on erimieltä niin todistakoon vääräksi. "Mutku en pysty mihinkää yhyy" " En voi sitä, enkä tätä" - Ei se toimi mulla (vaikken oo edes tosissaa koskaa yrittäny)
Mitä pillereitä seuraavaks aiemmat ei toiminu buaaah...
Vierailija kirjoitti:
Aloitit lääkkeen eilen ja seuraavana päivänä reipastuit? Nyt ei kuulosta uskottavalta. Joko olet trolli, tai masennuksesi on joku muu mielenterveyden häiriö.
Ensimmäisen masennuskauteni tajusin itse ja heti seuraavana aamuna aloitin suihkulla ja aamiaisella, ja loin itselleni rutiinit, joita seuraamalla sain itseni kuntoon.
Viimeisintä masennustani en edes tajunnut, ajattelin vain, että nyt ei vaan huvita tehdä mitään. Puoli vuotta kuvittelin kaiken olevan hyvin, ja lääkärille menin pahan ihottuman takia. Ihottuman hoito jäi sivuseikaksi kun lekuri diagnosoi keskivaikean masennuksen. Taas jo dignoosin saaminen ja tieto että saan hoitoa auttoi jo seuraavan aamuna tekemään asioita, joita välttelin. Ei se otettu lääke olekaan välttämättä se joka auttaa, mutta muuten en ihmisten omia kokemuksia tilanteen parantumisesta sanoisi valehteluksi.
Alue: Aihe vapaa
Ilman muuta kannattaa syödä. Toki venlasta hidas päästä eroon, mutta kaikki ajallaan.