Vakava masennus - kannattaako mielialalääkkeitä syödä vai onko niistä enemmän haittaa? Lääkekammo.

Vierailija kirjoitti:

Ap, minulla lääkitys on auttanut vakavaan masennukseen sillä tavoin että im-ajatukset ovat muuttuneet piinaavasta jankutuksesta ja suunnitelmista ohimeneviksi ideoiksi jotka pystyn työntämään mielestäni sivuun. Olen edelleen masentunut, mutta pystyn syömään, käymään suihkussa ja pesemään pyykkiä. Huomaan olostani että ahdistus lisääntyy kun lääkeannos alkaa laskea, se toimii muistuttajana kelloa paremmin. En olisi elossa ilman lääkitystä.

Vaikean masennuksen kanssa ei ole realismia hakea parannusta kansallispuistoreissuista tai ulkomaanmatkasta. Älä niistä tunne huonoa omaatuntoa. Ne konstit toimivat tavalliseen ikävään oloon, eivät ne aivokemiaa muuta. Sama kun sanoisi jalattomalle ihmiselle että juoksepa maraton yhdellä jalalla. Omalla kohdallani toimiva kombo on ollut terapia, lääkehoito ja osasto. Tavoitetasosta minulla esim oli että jos en jaksanut mennä ulos, istuin hetken parvekkeella että sain edes vähän raitista ilmaa. Tai nyt on tavoitteena, että pystyisin käymään bussilla kaupassa kerran viikossa.

Syön essitalopraamia isolla annoksella, ja sillä on sivuvaikutuksena ainainen väsymys sekä nukahtelu.  Pakko ottaa lyhyet torkut keskellä päivää. Toivon että jossain vaiheessa annosta voitaisiin vähän laskea, mutta en vielä ole niin varmalla pohjalla että se olisi mahdollista.

Kiitos tästä viestistä ja jo heti alkuun haluan toivottaa sinulle kyllä lämpimästi voimia halauksen kera. Toivottavasti sinä tulet eheämmäksi ja voit nauttia elämästäsi. 

Nuo itmajatukset ovat kyllä piinaavia ja ne voivat kestää useita päiviä lähes taukoamatta. Tänään en ole miettinyt niin paljoa onneksi. Kyllä taitaa olla niin, että vakavaan masennukseen lääkitys todella kannattaa vaikka aina niistä kai jonkinlaisia haittavaikutuksia on. 

Tuossa kävin juuri kaupassa, roskatkin viety. Hassu olo, joka saa oikeastaan jopa hieman naurattamaankin. 

En tunne huonoa omatuntoa koska yksinkertaisesti asia on niin, että en vain jaksa. Aikaisemmin sätin itseäni voimattomuudesta mutta nyt tuntuu siltä, että pienetkin arjen tekemiset ovat isoja asioita. En todellakaan pysty siihen, että aloitan tässä eri projekteja ja suoritan toipumistani käymällä jos minkälaisissa tapahtumissa. Riittää tällä hetkellä, että nousen sängystä, käyn suihkussa ja kaupassa sekä etten harkitse sitä miten täältä pois pääsisi asap. 

Minulla myös tulevaisuudessa terapia tulossa. Parhaimmillaan ensi vuoden alkutaipaleella. Olen miettinyt, kävisinkö jo sitä ennen yksittäisillä terapiakäynneillä kun ehkä hieman ylimääräistä rahaa tuossa joulukuussa tulee jos jaksan tehdä töitä suunnitellusti. 

Täytyy yrittää pitää toivo yllä, että tämä kaikki mitä nyt on, on väliaikaista eikä määritä koko loppuelämää. 

-ap

En lukenut ketjua vielä. Mutta ap, vakava masennus on niin vakava asia että ehdottomasti lääkkeet. Vakava masennus on jo vienyt sinulta edellytykset minkäänlaiseen normaaliin elämään. Siihen nähden jokin lääkekammo on kertakaikkisen pieni asia, se täytyy ylittää, se ei ole syy jatkaa mustassa kuopassa makaamista. Lääkkeet heti. Kerron kokemuksesta. Sain koko elämäni takaisin vuosien -ehkä vuosikymmenen- mentyä hukkaan masennuksessa. En palaisi lääkkeitä edeltävään aikaan mistään hinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeet alkaa vaikuttaa vasta yli kuukauden käytön jälkeen, että jos eilen aloitit niin tänään sinua ei piristä muu kuin sinä itse. Että niin paljon se sinun toimintakyvyttömyys on siellä korvien välissä ja itsellesi asettamissa estoissa. Asennevammaa ei lääkityksellä voida hoitaa mitä tämä sinun masennus nyt näyttää olevan.

Hah, luuletko todella, että tuo sinun säälittävältä kuulostava alentava asenteesi vaikuttaisi minuun? Minusta kuulostat vain naurettavalta eikä sinullakaan taida olla asiat kovin hyvin. 

Minä itse kyllä tiedän mitä tunnen ja millainen olotila itsellä on ollut jo pitkän aikaa. En toivo sitä edes sinulle. Olen ihmetellyt toki ennenkin, että miten tällaiset lääkkeet todella vaikuttavat minussa niin nopeasti. Alkuvuonna kun söin venlaa, oli vaikutus sama ja kysyin tätä hoitavalta taholtani. Hän sanoikin hyvin, että kertoo vain siitä, että aivokemiani ovat todella tarvinneet avustusta lääkityksen muodossa ja lääke ilmeisesti sopii minulle. 

Sitten myöhemmin kuitenkin alkoi tulemaan takapakkeja (ehkä lääkitystä olisi pitänyt nostaa) ja lopetin hiljalleen lääkkeen käytön. Siitä eespäin olo on mennyt hiljalleen taas vain huonompaan kuntoon ja olen samassa jamassa taas kuin pahimmillaan olen ollut. Nyt sitten haluan yrittää uudelleen ja sitoutua tähän. 

-ap 

Vierailija kirjoitti:

En lukenut ketjua vielä. Mutta ap, vakava masennus on niin vakava asia että ehdottomasti lääkkeet. Vakava masennus on jo vienyt sinulta edellytykset minkäänlaiseen normaaliin elämään. Siihen nähden jokin lääkekammo on kertakaikkisen pieni asia, se täytyy ylittää, se ei ole syy jatkaa mustassa kuopassa makaamista. Lääkkeet heti. Kerron kokemuksesta. Sain koko elämäni takaisin vuosien -ehkä vuosikymmenen- mentyä hukkaan masennuksessa. En palaisi lääkkeitä edeltävään aikaan mistään hinnasta.

Kiitos kun jaoit tämän. Tämä keskustelu taitaa todella auttaa ja antaa realistisempaa kuvaa siitä miten tärkeää on jonkinlaiseen hoitoon sitoutua. Ihanaa, että sinä olet selvinnyt <3 Saanko kysyä mikä lääke sinulla oli? 

Olet oikeassa, kyllä minä nyt aion nämä lääkkeet ottaa ja päästä yli siitä, että joudun nyt lääkkeitä syömään, jotta tästä nousen ja pystyn elämään normaalia elämää. 

-ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koet hyödyt haittoja isommiksi, niin syö pois. Venla on käsittääkseni hyvinkin tehokas joillekin.

Itsellä ssri seronil, josta koen olleen hyötyä vaikka ahdistus ja masennus on vakavalla tasolla. Aiheuttaa hieman oloa, että en näe ole oma itseni, mutta en mä kyllä haluakaan olla semmonen joka ei jaksa tehdä mitään, itkee sängyssä päivät j ahautoo vaan itsemurhaa. Sain nimenomaan tämän lääkkeen, koska oireilin aiemmin (oireilua ollut teinistä aikuisuuteen asti) myös bulimialla ja tätä käytetään isommilla annoksilla myös bulimian hoitoon. Aina aloitettaessa ja annosta nostaessa se stoppaa mulla ruokahalun melko täysin, vaikka suht pientä annosta käytän. Myös pieni mania iskee.

Haitoista.. No mulla epäillään ADHDtä ja tuo mania lisää vielä sitä päätöntä säheltämistä. Seksi ei juuri kiinnosta vaikka normaalisti haluan kolmesti päivässä.

Aiemmin oli käytössä cymbalta, joka auttoi myös mutta halusin vaihtaa törkeän ummetuksen vuoksi. Silloin seksi kiinnosti tätäkin vähemmän ja orgasmin saantikyky melkein nollautui, palautui tosin nopeasti.

On-off-lääkekäyttö tekee pahaa aivokemioille. Sitoutuminen lääkehoito on on tärkeää ja sähän koet siitä hyötyjä. Ei meistä kukaan haluaisi tarvita pillereitä, mutta jos niiden avulla elää parempaa elämää, niin ei niistä pitäisi potea huonoa omatuntoa.

Selvä, kiitos tästä viestistä ja oman kokemuksesi jakamisesta. Itsellä kanssa samaa, että makaan sängyssä ja haudon noita ajatuksia. Olo on vain niin surkea, että sitä tuntuu, ettei missään ole järkeä, omassa elämässä etenkään. Lisäksi tunnesyön ja muutenkin haen lohtua niistä asioista, joista ei pitäisi. 

Ehkä nyt vain sitoudun tähän ja yritän vain ajatella tätä sen kautta, että tarvitsen nyt tämän tuen. Eihän tätä kuitenkaan varmaan loppuelämää tarvite syödä. Jos vaikka puoli vuottakin tai vuosi riittäisi. 

Kaikkea hyvää sinulle ja muillekin vastanneille, kiitos kun jaksatte kommentoida. 

-ap

Voi syödä lääkkeitä ja roskaruokaa tai sitten jätät lääkkeet ja alat huolehtimaan itsestäsi oikeasti terveellisen ruokavalion ja liikunnan avulla. Uskon että itsetuntosi kohentuu ja mielialakin kun olet itse päättänyt hoitaa itsesi kuntoon ja näet tuloksia peilistä. Voit jatkaa lääkkeiden ja roskaruuan syöntiä, mutta et tule saamaan kumppania eikä itsetuntosi pääse korjaantumaan. Mutta jos olet tyytyväinen lääkkeeseen ja yksinäisyyteen niin mikäs siinä. Helpommallahan pääset noin.

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeet alkaa vaikuttaa vasta yli kuukauden käytön jälkeen, että jos eilen aloitit niin tänään sinua ei piristä muu kuin sinä itse. Että niin paljon se sinun toimintakyvyttömyys on siellä korvien välissä ja itsellesi asettamissa estoissa. Asennevammaa ei lääkityksellä voida hoitaa mitä tämä sinun masennus nyt näyttää olevan.

Mutta ihmiset on yksilöitä. Ei se mene niin että jokaikiseen lääke alkaa vaikuttaa tasan kuukauden päästä. Oletko oikeasti tyhmä vai esitätkö vain olevasi? Masennus on sairaus, ei mikään asennevamma. Sinulla sen sijaan on hyvin paha asennevamma. 

Vierailija kirjoitti:

En lukenut ketjua vielä. Mutta ap, vakava masennus on niin vakava asia että ehdottomasti lääkkeet. Vakava masennus on jo vienyt sinulta edellytykset minkäänlaiseen normaaliin elämään. Siihen nähden jokin lääkekammo on kertakaikkisen pieni asia, se täytyy ylittää, se ei ole syy jatkaa mustassa kuopassa makaamista. Lääkkeet heti. Kerron kokemuksesta. Sain koko elämäni takaisin vuosien -ehkä vuosikymmenen- mentyä hukkaan masennuksessa. En palaisi lääkkeitä edeltävään aikaan mistään hinnasta.

Jatkan vielä. Minunkaan ei tarvinnut kuukautta odotella vaikutusta. Ei se mikään kiveen kirjoitettu mekanismi ole että taianomaisesti lääkkeen vaikutus ilmestyy juuri 4vko:ssa. Itselläni 1. viikko päänsärkyä, pahoinvointia, jatkuvaa nukkumista sivuoireina. 2. viikko ja olo alkoi pikkuhiljaa kirkastua. 3. viikolla vaikutukset oli täysin selvät, mieliala oli kohonnut paljon aiempaan verrattuna. Kun olin lääkkeitä käyttänyt täyden vuoden kierron (eli kokenut koko vuoden uudella tavalla, paremmista lähtökohdista, kuin masentuneena) tunsin parantuneeni hyvin. Lääkkeet kokeilin lopettaa. Virhe. Masennus uusi. Mutta pääsin nopeasti hyvillä raiteille aloitettuani uudestaan. Enää en niistä luovu. On todettu että pieni 10mg annos citalopramia on mulla todennäköisesti oltava loppuelämän.

Aloitit lääkkeen eilen ja seuraavana päivänä reipastuit? Nyt ei kuulosta uskottavalta. Joko olet trolli, tai masennuksesi on joku muu mielenterveyden häiriö.

Käy sääliksi niitä jotka vain lääkkeen voimalla jaksaa tua mennä. Arvostan niitä joilla on vähän enemmän selkärankaa ja ottavat itseään niskasta kiinni. Terveelliset elämäntavat vaatii vähän enemmän vaivaa, ei mikään ihme ettei pariutumista enää tapahdu eikä suomalaisia lapsia enää synny.

Ap, minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta kuurimaisista lääkkestä, muuta kuin antibiooteista kahdesti elämässäni, mutta sanon pari asiaa tilanteestasi. Tulkitsemalla vaikutelmaa.

Ensinnäkin, sinuna jättäisin pois asenteen, että kriisi ei saisi tuntua kriisiltä. Ehkä se on ns. ajanut sinut umpikujaan, kun et ole hyväksynyt tai kunnioittanut mielesi viestejä ajoissa. Tietysti nyt joudut pakottamaan itseäsi isommissakin asioissa, siinä että haluaisit edes aloittaa päivän. Mutta edelleen, sinun pitäisi jatkuvasti huomioida tasapaino kriisin potemisen ja muun välillä eli vähentää "musta-valkoista" ajattelua.

Toiseksi, jättäisin pois asenteen, että jos "lääkkeeseen"* turvautuu, sen kansssa pitäisi "avioitua". Olisi varmasti hienoa, kun johonkin saisi luvan luottaa pysyvästi, mutta mikään psyykenlääke tuskin toimii niin.

(*ilmenee vasta ajan myötä, onko lääkeaine sinun kehossasi lääkitsevä vai jotain muuta; hoitaako se mieltä vai yksittäisiä oireira, tai mitä oireita saat tilalle.)

Kun elämä on päässyt liian pitkälle kriisiytymään, lääkkeen avulla ehkä saadaan hiukan hillittyä motivaation menetystä. Mutta en ole koskaan kuullut, että joku paranisi pelkästä masennuslääkkeestä.

Lääkkeiden pitkäaikaiskäyttö muovaa aivoja pysyvästi, ja joskus lääkkeen aiheuttamiin oireisiin tarvitaan uusia lääkkeitä. Se on valtava kompromissi. Joten ihan syystä mietit lääkkeeseen "avioitumiseen" kannattavuutta.

Periaatteessa lääkkeitä "kuulu" syödä ainoastaan sen verran, että kykenee edes jotenkuten hoitamaan kriisiytyneen arkensa - vaikka hieman "aivokuolleenakin"!

Jos itse kerran joutuu kaiken hoitamaan, niin pysyypähän lääkkeen turvin ainakin elossa; todellinen toipuminen tapahtuu ehkä myöhemmin. Selviäminen "aivokuolleena" voi olla sinänsä "imartelevaa" lisä toipumiseen, näin olen ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Etsi ylen arena. Suomalaisten tekemä ohjelma sähkö hoito .Auta paremin kuin läkeet.Tehdän sairala nukutuksessa.Liekkö ian kalista yhteiskunalle kun mielumin 1 vuoden läkeresepti ja ei käy läkärissä.Kuin yoimivaksi on todettu sähkö hoito masenuksin ymm? Sinähän läkärin lisäksi tarvitaan nukutuslääkäri sepä se.

Sähkö heikentää aivojen toimintakykyä. Muisti katoaa ja kognitiiviset kyvyt myös, mm. ei enää osaa kirjoittaa järkevästi.

Se on karmeaa missä jamassa porukka oikeesti on. Ja puolustelevat kilvan lääkettä joka ei ole ketään koskaan parantanut. Kannabista suosittelen sinulle.

Entä taikasieni? Se ei ainakaan tee "aivokuolleeksi", jos sitä kammoaa. Vaikutus kuulemma riippuu mielialasta käyttöhetkellä, ja vaikutus on pitkäkestoinen.

//-//

Mulla auttoi venlaflaksiini tosi hyvin. Sen alotus vaan tuntui pahalta kun tuli sellasia sivuoireita pari viikkoa. Lopetus meni hyvin kun vähensin lääkettä kuukausien ajan tosi vähän kerrallaa eikä tullut siis sillon viekkareita (mua siis varotettiin etukäteen että voi tulla pahatkin viekkarit jos liian nopeesti lopettaa.) Söin siis muutamia vuosia eikä se muuttanut mun persoonaa mitenkään, mua ei vaan enää masentanut ja jaksoin hymyilläkin. Nykyään en tarvi lääkkeitä. Sain kyllä tueksi vuoden terapiankin joten pelkkä lääke ei parantanut mua. Oman kokemuksen perusteella voin suositella tota lääkettä mutta ei kaikki lääkkeet toimi kaikilla.

Täällä minä kirjoitan. Lääkitys paransi masennukseni. Lääkevastaisuus on ideologia, ihmisen tarve olla niin vahva yksilö että ei tarvitsisi "alistua" lääkkeelle. Tämä tarve onkin todella voimakas. Moni tekee mitä tahansa, kiipeää vaikka Matterhornin huipulle paljain jaloin parantumisen toivossa, mutta lääkkeitä ei ota. Ihan ymmärrettävää tavallaan. Mutta. Itselleni oli tärkeintä jaksaa elää omana itsenäni, ihan sama mikä se keino on. Lääkkeet toimivat mulla loistavasti, sain aivan koko elämäni takaisin. Ja enemmän. Mulla on jaksamista olla enemmän kuin olin ennen masennuksen oletettua alkua eli todennäköisesti olin ollut lievästi masentunut teinistä lähtien. Ja vasta nelikymppisenä alkoi elämäni. Kiitos lääkkeet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koet hyödyt haittoja isommiksi, niin syö pois. Venla on käsittääkseni hyvinkin tehokas joillekin.

Itsellä ssri seronil, josta koen olleen hyötyä vaikka ahdistus ja masennus on vakavalla tasolla. Aiheuttaa hieman oloa, että en näe ole oma itseni, mutta en mä kyllä haluakaan olla semmonen joka ei jaksa tehdä mitään, itkee sängyssä päivät j ahautoo vaan itsemurhaa. Sain nimenomaan tämän lääkkeen, koska oireilin aiemmin (oireilua ollut teinistä aikuisuuteen asti) myös bulimialla ja tätä käytetään isommilla annoksilla myös bulimian hoitoon. Aina aloitettaessa ja annosta nostaessa se stoppaa mulla ruokahalun melko täysin, vaikka suht pientä annosta käytän. Myös pieni mania iskee.

Haitoista.. No mulla epäillään ADHDtä ja tuo mania lisää vielä sitä päätöntä säheltämistä. Seksi ei juuri kiinnosta vaikka normaalisti haluan kolmesti päivässä.

Aiemmin oli käytössä cymbalta, joka auttoi myös mutta halusin vaihtaa törkeän ummetuksen vuoksi. Silloin seksi kiinnosti tätäkin vähemmän ja orgasmin saantikyky melkein nollautui, palautui tosin nopeasti.

On-off-lääkekäyttö tekee pahaa aivokemioille. Sitoutuminen lääkehoito on on tärkeää ja sähän koet siitä hyötyjä. Ei meistä kukaan haluaisi tarvita pillereitä, mutta jos niiden avulla elää parempaa elämää, niin ei niistä pitäisi potea huonoa omatuntoa.

Selvä, kiitos tästä viestistä ja oman kokemuksesi jakamisesta. Itsellä kanssa samaa, että makaan sängyssä ja haudon noita ajatuksia. Olo on vain niin surkea, että sitä tuntuu, ettei missään ole järkeä, omassa elämässä etenkään. Lisäksi tunnesyön ja muutenkin haen lohtua niistä asioista, joista ei pitäisi. 

Ehkä nyt vain sitoudun tähän ja yritän vain ajatella tätä sen kautta, että tarvitsen nyt tämän tuen. Eihän tätä kuitenkaan varmaan loppuelämää tarvite syödä. Jos vaikka puoli vuottakin tai vuosi riittäisi. 

Kaikkea hyvää sinulle ja muillekin vastanneille, kiitos kun jaksatte kommentoida. 

-ap

Voi syödä lääkkeitä ja roskaruokaa tai sitten jätät lääkkeet ja alat huolehtimaan itsestäsi oikeasti terveellisen ruokavalion ja liikunnan avulla. Uskon että itsetuntosi kohentuu ja mielialakin kun olet itse päättänyt hoitaa itsesi kuntoon ja näet tuloksia peilistä. Voit jatkaa lääkkeiden ja roskaruuan syöntiä, mutta et tule saamaan kumppania eikä itsetuntosi pääse korjaantumaan. Mutta jos olet tyytyväinen lääkkeeseen ja yksinäisyyteen niin mikäs siinä. Helpommallahan pääset noin.

oudot vaihtoehdot.

miksei voi syödä lääkettä jonkun aikaa ja nostaa itsensä siitä suosta ylös, sitten jaksaa itse liikkua ja syödä terveellisesti ja lopulta miettiä sitä parisuhdettakin.

outoa, että kipuun ja kaikkeen muuhun on ihan ok syödä lääkettä, jotta se menee pois ja parantuu, mutta mt-lääkkeet on hirveä tabu ja itse pitäisi pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta kuurimaisista lääkkestä, muuta kuin antibiooteista kahdesti elämässäni, mutta sanon pari asiaa tilanteestasi. Tulkitsemalla vaikutelmaa.

Ensinnäkin, sinuna jättäisin pois asenteen, että kriisi ei saisi tuntua kriisiltä. Ehkä se on ns. ajanut sinut umpikujaan, kun et ole hyväksynyt tai kunnioittanut mielesi viestejä ajoissa. Tietysti nyt joudut pakottamaan itseäsi isommissakin asioissa, siinä että haluaisit edes aloittaa päivän. Mutta edelleen, sinun pitäisi jatkuvasti huomioida tasapaino kriisin potemisen ja muun välillä eli vähentää "musta-valkoista" ajattelua.

Toiseksi, jättäisin pois asenteen, että jos "lääkkeeseen"* turvautuu, sen kansssa pitäisi "avioitua". Olisi varmasti hienoa, kun johonkin saisi luvan luottaa pysyvästi, mutta mikään psyykenlääke tuskin toimii niin.

(*ilmenee vasta ajan myötä, onko lääkeaine sinun kehossasi lääkitsevä vai jotain muuta; hoitaako se mieltä vai yksittäisiä oireira, tai mitä oireita saat tilalle.)

Kun elämä on päässyt liian pitkälle kriisiytymään, lääkkeen avulla ehkä saadaan hiukan hillittyä motivaation menetystä. Mutta en ole koskaan kuullut, että joku paranisi pelkästä masennuslääkkeestä.

Lääkkeiden pitkäaikaiskäyttö muovaa aivoja pysyvästi, ja joskus lääkkeen aiheuttamiin oireisiin tarvitaan uusia lääkkeitä. Se on valtava kompromissi. Joten ihan syystä mietit lääkkeeseen "avioitumiseen" kannattavuutta.

Periaatteessa lääkkeitä "kuulu" syödä ainoastaan sen verran, että kykenee edes jotenkuten hoitamaan kriisiytyneen arkensa - vaikka hieman "aivokuolleenakin"!

Jos itse kerran joutuu kaiken hoitamaan, niin pysyypähän lääkkeen turvin ainakin elossa; todellinen toipuminen tapahtuu ehkä myöhemmin. Selviäminen "aivokuolleena" voi olla sinänsä "imartelevaa" lisä toipumiseen, näin olen ymmärtänyt.

Sekä masennus että lääkkeet muovaavat aivoja. Sairaudetkin muovaavat aivoja.

Vierailija kirjoitti:

Se on karmeaa missä jamassa porukka oikeesti on. Ja puolustelevat kilvan lääkettä joka ei ole ketään koskaan parantanut. Kannabista suosittelen sinulle.

Sun harrastama disinformaatio on suorastaan vahingollista. Masennulääkitys on pelastanut niin monen ihmisen elämän että olisi sääli jos joku kuuntelisi anonyymin palstailijan puoskarointia. Siinä voi mennä nimittäin elämä hukkaan. Onneksi en itse palstaillut vielä silloin kun lääkitystä pukkasi. Voi olla etten eläisi näin hienoa elämää jos olisin uskonut anonyymiä puoskaria vauvapalstalla.

Mutta ainahan nää keskustelut on täynnä näitä. Kuuluu kuvioon, niinkuin.

Vierailija kirjoitti:

Etsi ylen arena. Suomalaisten tekemä ohjelma sähkö hoito .Auta paremin kuin läkeet.Tehdän sairala nukutuksessa.Liekkö ian kalista yhteiskunalle kun mielumin 1 vuoden läkeresepti ja ei käy läkärissä.Kuin yoimivaksi on todettu sähkö hoito masenuksin ymm? Sinähän läkärin lisäksi tarvitaan nukutuslääkäri sepä se.

kyllä on ekstra huono suomen kielen taito. suosittelen oikeinkirjoituskurssia.