Lue keskustelun säännöt.
Oletko ikinä raivostunut jollekin viranomaiselle?
23.11.2022 |
Missä tilanteessa raivostuit ja miksi?
Itse raivostuin lastensuojelun sossulle joka rupesi vihjailemaan että lapseni vaikea autismi on minun syytäni. Että minussa äitinä on jotain vialla kun lapseni ei toimi normaalisti.
Kamelinselkä katkesi aivan totaalisesti. Muut ovat olleet ymmärtäväisiä ja koittaneet tukea, paitsi tämä yksi paholainen. Naamasta oikein näki miten hän katsoi minua epäilevästi ja etsi jotain mihin tarttua. Hän sanoi ja teki todella loukkaavia asioita mistä koitui valtavaa stressiä muutenkin rankkaan tilanteeseen. Olen kuullut että hän on toiminut samalla tavalla muitakin kohtaan.
En huutanut, en kiroillut, mutta sanoin rehellisesti mitä mieltä olen hänestä ja toiminnastaan, ja millaista turhaa huolta ja hämmennystä hänen epäammattimaisuutensa on aiheuttanut.
Niin paljon hän on satuttanut minua äitinä, että olin tyytyväinen kun tuo korppikotka rupesi itkemään. Hän lupasi että en tule hänestä enää kuulemaan. Sanoin kiitos ja hei.
Kommentit (30)
Ex oli väkivaltainen. Kerran veti mua turpiin ja katui oitis. Soitti itse poliisille, että on pahoinpidellyt mut ja olisi itse halunnut lähteä poliisin mukaan.
Kaksi poliisia tuli paikalle. Olin siinä mustelmissa ja vaatteet revittynä, ex koitti hädissään selittää poliiseille mitä on tehnyt. Itse olin vielä niin shokissa etten saanut sanottua mitään.
Poliisit vaan huvittuneena naureskeli "näistä rakastavaisten riidoista", käskivät takaisin nukkumaan ja lähti hymyillen jatkamaan matkaa.
Siinä vaiheessa teki käydä itse poliisiin käsiksi kun jätti selvän lähisuhdeväkivallan noteeraamatta ja vielä nauroi päälle.
Hieno maa, kerrassaan.
Olen myös itse seurannut heitteillejättöä vakavista mt-ongelmista kärsivälle terveydenhuollon puolesta. Vaikka miten hakee apua ja yrittää viimeisillä voimillaan, niin mitään ei tapahdu.
Itsemurhayrityksen jälkeenkin vaan pumpataan lääkehiiltä ja laitetaan potilas kylmästi pihalle vielä sekavana ja vakavassa myrkytystilassa kun puhe eikä käveleminen onnistu ilman mitään seurantaa.
Se suututtaa ja surettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viranomaisen velvollisuus on ottaa vastuu epäammattimaisesta toiminnastaan. Pahimmillaan viranomainen voi tuhota kokonaisia elämiä. Juurikin esimerkiksi lastensuojelu, joka voi halutessaan kyykyttää ja nöyryyttää. Varsinkin epäkohtiin puuttuvat vanhemmat jotka kieltäytyvät nielemistä ihan mitä tahansa sontaa. Tuhmia äitejä rankaistaan niskoittelusta kun kehtaavat asettua poikkiteloin ja kritisoida. Ja nyt puhun todellisesta kiusaamisesta, en siitä että oikeasti vaarassa oleva lapsi otetaan esimerkiksi huostaan väkivaltaisesta kodista, päihdehelvetistä tai muusta mikä vaurioittaa vakavasti lapsen kehitystä.
Olen menettänyt malttini parin lääkärin toiminnasta. Myös yksi psyk. Sh sanoi tosi pahasti.
Yksi kamala psyk. Sh. Huusi minulle turhautuneena kun olin 20v. : jos et syö näitä lääkkeitä joudut osastolle jossa ne piikitetään sinuun. Olin valmiiksi jo pelokas, arvatkaa tämän jälkeen uskalsinko luottaa.
Sitten, yksi korva-nenä-kurkkulääkäri ei suostunut tutkimaan minua julkisella puolella kun olin saanut sinne lähetteen, katsoi minua vain kun halpaa makkaraa ja huusi ei kroonista sinuiittia. Muutaman vuoden myöhemmin, minulta diagnosoitiin juuri korva-nenä-kurkku-alueen autoimmuunitauti. Uskon että se olisi voitu diagnosoida jo tuolloin ja säästää minut vuosien kärsimykseltä jos tuo korppikotkalääkäri Laura olisi suostunut tutkimaan minut.
Menetin täysin siis malttini. Nykyään olen opetellut olemaan rauhallinen mutta tarpeen vaatiessa rakentavan kriittinen enkä niele mitä tahansa sontaa.
Ärsyttää että suomalaiseen kulttuuriin kuuluu jopa suorastaan törkeän kohtelun vastaanottaminen rauhallisena ja nöyränä. Tätä moukkamaiset virkaihmiset käyttävät sitten hyväksi. Oletetaan että virkamiehen sana on pyhä laki jota ei voida kyseenalaistaa, kritisoida, ja tarpeentullen vaikka sanoa päättäväisesti lujalla äänellä että nyt riittää! Toinen suomalainen mielellään hiljentää toisen, jos tämä kertoo epäkohdista ja suoranaisesta kaltoinkohtelusta.
Sen huomaa tälläkin palstalla miten esimerkiksi lastensuojelun kynsiin joutunut vanhempi leimataan samantien änkyräksi joka jo kirjoitustyylillään on ihan aiheesta viranomaisen riepoteltavana. Suuttuminen ja maltin menettäminen on toisen suomalaisen mielestä osoitus siitä että vikaa on, nimittäin siinä ihmisessä joka lopulta suuttuu ja jopa huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus menettää malttinsa jos on tarpeeksi joutunut kestämään väärää tai mielivaltaista kohtelua.
En ole koskaan raivostunut, sillä yleensä viranomaisten kanssa tekemisissä vain työni puolesta. Mutta olen kyllä saattanut kipakasti sanoa, jos kyse on päämieheni asian hoitamisesta. Olen asianajaja eikä tähän toimenkuvaan saa kuulua raivostumiset.
Perunkirjoitus- ja perinnönjakotöissä ottaa aina päähän rajusti, kun pitää asioida OP:n kanssa (ei viranomainen, mutta pakko mainita). On kyllä niin hankala pankki, että.... Se, mikä hoituu muihin pankkeihin spostitse turvapostein, niin OP vaatii aina hlökohtaisesti käymään... Ei mikään muu ole niin hankala asioissa kuin OP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ja juurikin lasten"suojelu" sossuämmälle ja hänen "esinaiselleen"! Aivan sadisteja ovat.
Itse h:ittelin työkkärin nuorta virkailija naista ja huusin ja sanoin aika rumasti. Alkoi sitten itkemään ja sulki puhelimen. Oma virkailija sitten vaihtui. Hyvä. Näin jatkan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen suuttunut kyllä, jopa oikeuspsykiatrille (uhrin asemassa).
Semmoinen voimafantasia ap:lla tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse h:ittelin työkkärin nuorta virkailija naista ja huusin ja sanoin aika rumasti. Alkoi sitten itkemään ja sulki puhelimen. Oma virkailija sitten vaihtui. Hyvä. Näin jatkan.
Mua joskus asiakas sanoi lehmäksi. Alkoi naurattaa, kun sanoja itse oli hirmu lihava. T, sossu
Vierailija kirjoitti:
Itse h:ittelin työkkärin nuorta virkailija naista ja huusin ja sanoin aika rumasti. Alkoi sitten itkemään ja sulki puhelimen. Oma virkailija sitten vaihtui. Hyvä. Näin jatkan.
Ai että kuin kaunista. Susta tulisi hyvä lehtikauppias. Jos ei osta niin tekee saman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut lastensuojelussa töissä ja kannustin aina asiakasta valittamaan ja ottamaan lakimiehen mukaan, jos oli jotain valitettavaa. Varsin usein sit kävi niin ku asioista puhuttiin lakimiehen kuullen oikeilla nimillä, niin lakimies ei sanonutkaan mitään.
Olen myös tavannut paljon vanhempia, jotka tulee asenteella, että lapsessa on kaikki vika ja jos se vaan muuttuisi niin elämä olis kiva. Kuitenki suuri osa ei kasva sosiaalisessa tyhjiössä ja lapsi reagoi johonki.
Onhan noita tullut kuultua vaikka mitä. Itkemään en ole alkanut, ja suurin osa ihmisistä on mukavia jolla nyt sattuu olemaan jotain häikkää elämässä sillä hetkellä.
Vedin myös sen linjan, että en itse kuuntele mitä sattuu, eikö viranomaisille voi puhua miten sattuu. Hyvin meni.
olen usein. aiheesta. viranomaisiin ei voi luottaa.
Ei ole tapana raivota. Turhautunut kyllä olen, mutta ilmaisen itseäni asiallisesti.
Sisäisesti, kyllä, mutta eihän sitä sovi näyttää. Joutuu pysyvästi pinkan alimmaksi, dokumentit hukkuu vaikka käteen antaisi ja niin edelleen.
Olen joo kun hoidin kuolleen äitini asioita. Verovirkailija kysyi pitkän puhelun päätteeksi, saisinko yhteen paperiin äitini allekirjoituksen. Sillon mulla leikkas kiinni ja pahasti.
Kyllä. (Ryhmälle)
Elämäni meni täysin uusiksi juuri sen takia.
Kuvioon liittyi myös, että tietyn paikan esimiehen piti saada lapselleen työpaikka samasta paikasta, jossa hän itse oli töissä ja minä jouduin hänelle asiakkaaksi.
Kyseessä vieläpä hyvinvointiin liittyvä ala.
Kukaan heistä ei ottanut vastuuta, eikä tietenkään joutunut vastuuseen.
Katkaisin asiakkuuden ja annoin vihaista palautetta.
En. Mutta yhdelle asiakkaalle olen, koska hän käytännössä antoi ymmärrä olevani valehtelija. Siitäkin huolimatta, että käymämme sähköpostikeskustelut asian tiimoilta toimi dokumentaationa siitä mitä olin oikeasti hänelle kertonut ja mitä en.