Lue keskustelun säännöt.
Jos joudun jäämään työttömäksi - mitä tukea saan? Masennus on niin vakava, että en taida pystyä työelämään.
23.11.2022 |
Olen vain sinnitellyt ja tehnyt pätkäduuneja. Töitä alalla olisi vaikka kuinka paljon mutta en ole halunnut ottaa vakituista paikkaa. Siksi minulla on ns. nollasopimus. Sairaslomaa ei ole siis mahdollista ottaa.
Ainoastaan mahdollisuus on mennä lääkärille ja kysyä, että mitä tehdä ja saada diagnoosi. Keväältä on jo paljon lääkärikäyntejä samasta asiasta.
En yksinkertaisesti tiedä miten minun käy. Olen mennyt koko ajan huonompaan kuntoon ja nyt en ole varma enää työelämästäkään.
On hilkulla etten tee jotain itselleni.
Millä minä sitten elän jos joudun jäämään sairaslomalle?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Tarviit pitkän listan ja ajan masennuksestasi. Jos olet työtön, voit masentua lisää. Kävisit vain töissä, vaikka väkisin. Sinuna en lähtisi pois töistä.
No kyllä sitä riittää. On minulla epäilty joskus kaksisuuntaista mlelialahäiriötä. Olenhan minä töpeksinyt mutta koen johtuneen traumoista jotka edelleen vain painavat hartioilla ja lisää tullut.
Tavallaan jos jään työttömäksi en todellakaan tiedä miten päästä toipumisen tielle. En siis tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä. Tiedän vain etten jaksa mitään. En muista olleeni koskaan näin masentunut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö olisi vaihtoehto pitää hetken lepo/palautumislomaa kun nykyinen pätkä loppuu ja jatkaa sitten töitä vähän vähemmällä määrällä? Näin kuormituksesi olisi jatkossa vähäisempi mutta et kuitenkaan vajoaisi aivan sohvan pohjalle vaan jonkinlainen rytmi ja vireystila pysyisi päällä. Masentuneena itse tiedän että passivoituminen syventää sitä passivoitumista ja lopulta ei tule poistuttua kotoa viikkoon ja sittenkö se paha olo onkin. Teen töitä nollasopimuksella tarvittaessa kutsuttaessa ja olen näinä päivinä huomattavasti virkeämpi kuin vain omissa oloissa lilluessani.
Samaan aikaan hoida toki sitä masennustasi ja terveyttäsi. Mutta suosittelen kyllä miettimään pitkään ja tarkkaan että onko hyvä ratkaisu kokonaan lopettaa töitä. Siinä on sekin puoli, että kun olet jonkun aikaa pois työmarkkinoilta niin sinne saattaa olla vaikea päästä takaisin vaikka haluaisikin. Osa-aikatyö voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto sulle. Kunhan nyt saat ensin itsesi kuntoon, ethän sinä ole kondiksessa jos ajattelet että teet itsellesi jotain. Saikkukunnossa, sanoisin täältä sivusta.
Jos sulla ei ole työtä ja olet työtön työnhakija, niin sitten elät ansiosidonnaisella päivärahalla tai työmarkkinatuella. Myös työtön voi saada sairauslomaa ja sitten saat sairauspäivärahaa. Nää järjestyy kyllä. Ota yhteyttä lääkäriin ja selvittäkää asiat. Tsemppiä.
Tarvitset diagnoosin lääkkeet ja terapian. Työkin toki tärkeää mutta kohtuullisessa määrin sinun tilanteessasi. Vertaistukiryhmät, netissä tai ihan livenä, on niitä matalan kynnyksen paikkoja jossa voi tavata toisia.
Jos masennuksen takia joutuu jättämään työelämän niin eikö silloin joudu sairauspäivärahalle?
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset diagnoosin lääkkeet ja terapian. Työkin toki tärkeää mutta kohtuullisessa määrin sinun tilanteessasi. Vertaistukiryhmät, netissä tai ihan livenä, on niitä matalan kynnyksen paikkoja jossa voi tavata toisia.
Jos masennuslääkkeet auttavat masennukseen, niin miksi masentuneita tulee koko ajan lisää ja lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus = lorvikatarri eli laiskuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset diagnoosin lääkkeet ja terapian. Työkin toki tärkeää mutta kohtuullisessa määrin sinun tilanteessasi. Vertaistukiryhmät, netissä tai ihan livenä, on niitä matalan kynnyksen paikkoja jossa voi tavata toisia.
Jos masennuslääkkeet auttavat masennukseen, niin miksi masentuneita tulee koko ajan lisää ja lisää?
Oletko lukenut uutisia? Niin. Elämä on rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset diagnoosin lääkkeet ja terapian. Työkin toki tärkeää mutta kohtuullisessa määrin sinun tilanteessasi. Vertaistukiryhmät, netissä tai ihan livenä, on niitä matalan kynnyksen paikkoja jossa voi tavata toisia.
Jos masennuslääkkeet auttavat masennukseen, niin miksi masentuneita tulee koko ajan lisää ja lisää?
Oletko lukenut uutisia? Niin. Elämä on rankkaa.
Mitä sitten?
Lääkeyhtiöt tuputtavat lääkkeitä, koska haluavat saada ihmiset masennuslääkekoukkuun.
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi vaihtoehto pitää hetken lepo/palautumislomaa kun nykyinen pätkä loppuu ja jatkaa sitten töitä vähän vähemmällä määrällä? Näin kuormituksesi olisi jatkossa vähäisempi mutta et kuitenkaan vajoaisi aivan sohvan pohjalle vaan jonkinlainen rytmi ja vireystila pysyisi päällä. Masentuneena itse tiedän että passivoituminen syventää sitä passivoitumista ja lopulta ei tule poistuttua kotoa viikkoon ja sittenkö se paha olo onkin. Teen töitä nollasopimuksella tarvittaessa kutsuttaessa ja olen näinä päivinä huomattavasti virkeämpi kuin vain omissa oloissa lilluessani.
Samaan aikaan hoida toki sitä masennustasi ja terveyttäsi. Mutta suosittelen kyllä miettimään pitkään ja tarkkaan että onko hyvä ratkaisu kokonaan lopettaa töitä. Siinä on sekin puoli, että kun olet jonkun aikaa pois työmarkkinoilta niin sinne saattaa olla vaikea päästä takaisin vaikka haluaisikin. Osa-aikatyö voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto sulle. Kunhan nyt saat ensin itsesi kuntoon, ethän sinä ole kondiksessa jos ajattelet että teet itsellesi jotain. Saikkukunnossa, sanoisin täältä sivusta.
Jos sulla ei ole työtä ja olet työtön työnhakija, niin sitten elät ansiosidonnaisella päivärahalla tai työmarkkinatuella. Myös työtön voi saada sairauslomaa ja sitten saat sairauspäivärahaa. Nää järjestyy kyllä. Ota yhteyttä lääkäriin ja selvittäkää asiat. Tsemppiä.
Puhut kyllä asiaa.
Yritän nyt ensisijaisesti tosiaan käydä töissä. Täysiin tunteihin en ehkä pysty mutta menen kokeilemaan ensi viikolla, että miltä vaikuttaa. Tiedän, ettei ole hyväksi jäädä kotiin koska todellakin olen vain passiivisempi. En käy suihkussa, en kaupassa, en tee oikein mitään.
Töissä sitten on otettava rooli päälle ja menee ihan hyvin. Ainoa asia mikä tässä nyt painaa niin minun on aika vaikea myöntää, että tarvitsen apua vaan olen yleensä ollut liian reippaana ja suorittanut toipumista ja vähätellyt lääkärissäkin. Yrittänyt olla mukava ja myöntyvä, helppo potilas ja palannut sitten töihin heti kun mahdollista.
Tämä masennus kuitenkin seuraa minua aina. Joka helvetin vuosi ja tuntuu välillä olevan aivan ylivoimainen. En vain jaksa tätä enää. Enkä jaksa enää paeta enkä esittää. Kaikesta on tullut samantekevää.
En helvetti tiedä miten tästäkin taas nousen.
Täytyy miettiä. Ehkä otan lääkäriin yhteyttä. Välillä mietin, että haluanko enää edes nousta, onko minusta elämään ylipäätään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nukkunut vain 4 tuntia yössä jo 4 vuotta. Olen töissä, mutta kauhea aivosumu, pyörryttää jne.
Veikkaan, että kuolen joku yö sydänkohtaukseen. Suomessa on vaikea jäädä sairaslomalle ja työkkärin listoilla sinulle soitellaan koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarviit pitkän listan ja ajan masennuksestasi. Jos olet työtön, voit masentua lisää. Kävisit vain töissä, vaikka väkisin. Sinuna en lähtisi pois töistä.
No kyllä sitä riittää. On minulla epäilty joskus kaksisuuntaista mlelialahäiriötä. Olenhan minä töpeksinyt mutta koen johtuneen traumoista jotka edelleen vain painavat hartioilla ja lisää tullut.
Tavallaan jos jään työttömäksi en todellakaan tiedä miten päästä toipumisen tielle. En siis tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä. Tiedän vain etten jaksa mitään. En muista olleeni koskaan näin masentunut.
Ap
Kai kuulut johonkin liittoon tai työttömyyskassaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset diagnoosin lääkkeet ja terapian. Työkin toki tärkeää mutta kohtuullisessa määrin sinun tilanteessasi. Vertaistukiryhmät, netissä tai ihan livenä, on niitä matalan kynnyksen paikkoja jossa voi tavata toisia.
Venlafaxinia määrätty, terapia alkaa ehkä joskus ensi vuoden puolella. Kyllä tässä on saatu vähän apua mutta todella hidasta on systeemissä olla. Odottelen sitten kelan lausuntoa vielä kunhan ensin pääsen psykiatrille.
Matalan kynnyksen paikkoja, millaisia? Ryhmiin en toistaiseksi halua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi vaihtoehto pitää hetken lepo/palautumislomaa kun nykyinen pätkä loppuu ja jatkaa sitten töitä vähän vähemmällä määrällä? Näin kuormituksesi olisi jatkossa vähäisempi mutta et kuitenkaan vajoaisi aivan sohvan pohjalle vaan jonkinlainen rytmi ja vireystila pysyisi päällä. Masentuneena itse tiedän että passivoituminen syventää sitä passivoitumista ja lopulta ei tule poistuttua kotoa viikkoon ja sittenkö se paha olo onkin. Teen töitä nollasopimuksella tarvittaessa kutsuttaessa ja olen näinä päivinä huomattavasti virkeämpi kuin vain omissa oloissa lilluessani.
Samaan aikaan hoida toki sitä masennustasi ja terveyttäsi. Mutta suosittelen kyllä miettimään pitkään ja tarkkaan että onko hyvä ratkaisu kokonaan lopettaa töitä. Siinä on sekin puoli, että kun olet jonkun aikaa pois työmarkkinoilta niin sinne saattaa olla vaikea päästä takaisin vaikka haluaisikin. Osa-aikatyö voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto sulle. Kunhan nyt saat ensin itsesi kuntoon, ethän sinä ole kondiksessa jos ajattelet että teet itsellesi jotain. Saikkukunnossa, sanoisin täältä sivusta.
Jos sulla ei ole työtä ja olet työtön työnhakija, niin sitten elät ansiosidonnaisella päivärahalla tai työmarkkinatuella. Myös työtön voi saada sairauslomaa ja sitten saat sairauspäivärahaa. Nää järjestyy kyllä. Ota yhteyttä lääkäriin ja selvittäkää asiat. Tsemppiä.
Puhut kyllä asiaa.
Yritän nyt ensisijaisesti tosiaan käydä töissä. Täysiin tunteihin en ehkä pysty mutta menen kokeilemaan ensi viikolla, että miltä vaikuttaa. Tiedän, ettei ole hyväksi jäädä kotiin koska todellakin olen vain passiivisempi. En käy suihkussa, en kaupassa, en tee oikein mitään.
Töissä sitten on otettava rooli päälle ja menee ihan hyvin. Ainoa asia mikä tässä nyt painaa niin minun on aika vaikea myöntää, että tarvitsen apua vaan olen yleensä ollut liian reippaana ja suorittanut toipumista ja vähätellyt lääkärissäkin. Yrittänyt olla mukava ja myöntyvä, helppo potilas ja palannut sitten töihin heti kun mahdollista.Tämä masennus kuitenkin seuraa minua aina. Joka helvetin vuosi ja tuntuu välillä olevan aivan ylivoimainen. En vain jaksa tätä enää. Enkä jaksa enää paeta enkä esittää. Kaikesta on tullut samantekevää.
En helvetti tiedä miten tästäkin taas nousen.Täytyy miettiä. Ehkä otan lääkäriin yhteyttä. Välillä mietin, että haluanko enää edes nousta, onko minusta elämään ylipäätään.
Ap
Ehkä sinusta ei ole siihen elämään, jollaisen kuvan olet päähäsi siitä maalannut. Voisin uskoa, että löytyy sinullekin parempi tapa elää. Jostainhan se masennuskin kumpuaa, joten asialle on tehtävä jotain että saat levättyä, että pääset latautumaan ja saamaan erilaisia näkökulmia elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarviit pitkän listan ja ajan masennuksestasi. Jos olet työtön, voit masentua lisää. Kävisit vain töissä, vaikka väkisin. Sinuna en lähtisi pois töistä.
No kyllä sitä riittää. On minulla epäilty joskus kaksisuuntaista mlelialahäiriötä. Olenhan minä töpeksinyt mutta koen johtuneen traumoista jotka edelleen vain painavat hartioilla ja lisää tullut.
Tavallaan jos jään työttömäksi en todellakaan tiedä miten päästä toipumisen tielle. En siis tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä. Tiedän vain etten jaksa mitään. En muista olleeni koskaan näin masentunut.
Ap
Traumoja on mahdollista hoitaa. Älä jätä itseäsi yksin, vaan etsi itsellesi psykodynaamisesti tai integratiivisesti hoitava psykoterapeutti, jos traumasi johtuvat lapsuudestasi. Psykoterapeutin ja sinun välinen kemia on kaikkein tärkeintä. Sitten menet psykiatrian poliklinikalle, josta järjestätte sinulle rahoituksen psykoterapiaan. Tämä kaikki on mahdollista, mutta todennäköisesti vaivalloista. Lisäksi voit hakea tukea esimerkiksi erilaisista 12 askeleen ryhmistä. Traumat ja masennus eivät hoidu itsestään, vaan on hyvä aloittaa itsensä hoitaminen ajoissa, koska traumat ym. jylläävät kuitenkin vähintään alitajunnassasi aiheuttaen yhä enenevässä määrin uusia traumoja ja ongelmia.
Älä jätä itseäsi yksin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarviit pitkän listan ja ajan masennuksestasi. Jos olet työtön, voit masentua lisää. Kävisit vain töissä, vaikka väkisin. Sinuna en lähtisi pois töistä.
No kyllä sitä riittää. On minulla epäilty joskus kaksisuuntaista mlelialahäiriötä. Olenhan minä töpeksinyt mutta koen johtuneen traumoista jotka edelleen vain painavat hartioilla ja lisää tullut.
Tavallaan jos jään työttömäksi en todellakaan tiedä miten päästä toipumisen tielle. En siis tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä. Tiedän vain etten jaksa mitään. En muista olleeni koskaan näin masentunut.
ApKai kuulut johonkin liittoon tai työttömyyskassaan?
Kuulun kyllä kassaan.
Täytyy nyt katsoa miten pärjään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen nukkunut vain 4 tuntia yössä jo 4 vuotta. Olen töissä, mutta kauhea aivosumu, pyörryttää jne.
Veikkaan, että kuolen joku yö sydänkohtaukseen. Suomessa on vaikea jäädä sairaslomalle ja työkkärin listoilla sinulle soitellaan koko ajan.
Oon ollut vuoden työttömänä ja mulle on tasan kerran soitettu silloin alussa. Itse olen sinne ottanut yhteyttä kun olen jotain halunnut tietää tai tarvinnut apua.
Olisipa minulla yhtä hyvä tilanne kuin sinulla.
Ota vakituinen työpaikka, kun kerran sellaisen saisit, ja sinnittele koeaika. Jos sitten et pysty tekemään kunnolla töitä, työterveyshuolto hoitaa sinut sairauslomalle, ja siinä vaiheessa olet jo viranomaisten käsissä.
Kun olet uupunut ja muutenkin aika tietämätön, et pysty hoitamaan asioitasi yksin. Älä missään nimessä jää kokonaan pois töistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarviit pitkän listan ja ajan masennuksestasi. Jos olet työtön, voit masentua lisää. Kävisit vain töissä, vaikka väkisin. Sinuna en lähtisi pois töistä.
No kyllä sitä riittää. On minulla epäilty joskus kaksisuuntaista mlelialahäiriötä. Olenhan minä töpeksinyt mutta koen johtuneen traumoista jotka edelleen vain painavat hartioilla ja lisää tullut.
Tavallaan jos jään työttömäksi en todellakaan tiedä miten päästä toipumisen tielle. En siis tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä. Tiedän vain etten jaksa mitään. En muista olleeni koskaan näin masentunut.
ApKai kuulut johonkin liittoon tai työttömyyskassaan?
Kuulun kyllä kassaan.
Täytyy nyt katsoa miten pärjään.
Ap
Sitten ainakin saat ansiosidonnaista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarviit pitkän listan ja ajan masennuksestasi. Jos olet työtön, voit masentua lisää. Kävisit vain töissä, vaikka väkisin. Sinuna en lähtisi pois töistä.
No kyllä sitä riittää. On minulla epäilty joskus kaksisuuntaista mlelialahäiriötä. Olenhan minä töpeksinyt mutta koen johtuneen traumoista jotka edelleen vain painavat hartioilla ja lisää tullut.
Tavallaan jos jään työttömäksi en todellakaan tiedä miten päästä toipumisen tielle. En siis tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä. Tiedän vain etten jaksa mitään. En muista olleeni koskaan näin masentunut.
ApTraumoja on mahdollista hoitaa. Älä jätä itseäsi yksin, vaan etsi itsellesi psykodynaamisesti tai integratiivisesti hoitava psykoterapeutti, jos traumasi johtuvat lapsuudestasi. Psykoterapeutin ja sinun välinen kemia on kaikkein tärkeintä. Sitten menet psykiatrian poliklinikalle, josta järjestätte sinulle rahoituksen psykoterapiaan. Tämä kaikki on mahdollista, mutta todennäköisesti vaivalloista. Lisäksi voit hakea tukea esimerkiksi erilaisista 12 askeleen ryhmistä. Traumat ja masennus eivät hoidu itsestään, vaan on hyvä aloittaa itsensä hoitaminen ajoissa, koska traumat ym. jylläävät kuitenkin vähintään alitajunnassasi aiheuttaen yhä enenevässä määrin uusia traumoja ja ongelmia.
Älä jätä itseäsi yksin!
Tämä tuntuu pitävän paikkansa.
Lasinen väkivaltainen lapsuus, koulussa syrjitty ja aikuisena ollut liian monta kertaa hyväksikäytettynä, on seksuaalista hyväksikäyttöä paljon ja sitten parisuhteet väkivaltaisia.
Myös ollut ongelmia koko elämänhallinnan kanssa kuten juuri nyt masennus, lihominen ja talousongelmat jne.
Joskus inhoan itseäni koska en ole pitänyt huolta itsestäni. Miksi ihmeessä olen ollut niin tallottavana. Minussa on kyllä yliempatiaan piirteitä ja olen muka ollut kovin vahva ja aina ennen autoin muita ja jätin itseni täysin toissijaiseksi.
Koko elämä on ollut tietynlaista taistelua. Onhan siellä hyviäkin hetkiä ja onnistumisen kokemuksia. Siksi vielä olen tässä. Terapiaa olisin tarvinnut ajat sitten. Toivottavasti minä sen oikean löytäisin ja löytäisin tavan elää elämääni itseäni varten ja voisin hyvin. Tällä hetkellä se on kaukainen haave ja yritän todella vain selvitä hengissä. Olen vaaraksi itselleni enkä oikein luota, että selviän yksin. Yritän hakea sitä apua ja jotenkin nyt sinnitellä tässä kaiken kaikkiaan.
Ap
Tarviit pitkän listan ja ajan masennuksestasi. Jos olet työtön, voit masentua lisää. Kävisit vain töissä, vaikka väkisin. Sinuna en lähtisi pois töistä.