Milloin tiesit ettei johonkin työpaikkaan kannata jäädä?

Kun mikään ei muuttunut ja työ meni vain pahempaan suuntaan. Katosi ilo ja motivaatio. Esimies vaihtui usein ja viimeisin tosi surkea ihmisten johtajana. Lopulta oli vaihtoehtoina jäädä ja uuvuttaa itsensä kokonaan tai lähteä.

Vielä silloinkaan pomo ei tajunnut Kun lähtökeskusteltiin, olisi halunnut minut pitää.

Etsin uuden paikan ennenkuin irtisanouduin. Tuosta lävestä häipyi moni muukin silloin ja mitä olen jutellut entisten työkamujen kanssa niin sama peli jatkuu eikä me lähteneetkään ole saaneet sitä pomoa tajuamaan. Ehdottomasti hirvein paikka missä oon ollu.

Kun alkoi itkua pukata kesken työpäivän.

Siitä kun työkaverit painosti tekemään työtä illalla vapaa-ajallakin, yksi työkaveri sai hermoromahduksen kesken työpäivän... Asiakas tuli uhkailemaan työkaveria ja kaikki suhtutui tähän vaan sellaisella asenteella että tätä tapahtuu, ei kannata välittää.

Olin ehtinyt olla uudessa työpaikassani kolmisen kuukautta, kunnes päätin, että pois on lähdettävä. Pari kuukautta meni ja aloitin muualla. Surkea työilmapiiri ja huonoa johtamista.

Vierailija kirjoitti:

Siitä kun työkaverit painosti tekemään työtä illalla vapaa-ajallakin, yksi työkaveri sai hermoromahduksen kesken työpäivän... Asiakas tuli uhkailemaan työkaveria ja kaikki suhtutui tähän vaan sellaisella asenteella että tätä tapahtuu, ei kannata välittää.

Hoitoala?

Vierailija kirjoitti:

Kun huomasin jääväni toistuvasti ilman esimiehen tukea hankalissa tilanteissa.

Samassa tilanteessa olen tällä hetkellä. Uusi työ on etsinnässä.

Epäilin asiaa jo haastattelussa mutta en kehdannut kieltäytyä luvatusta työpaikasta. Epäilykseni vahvistuivat ekan päivän jälkeen. En uskaltanut tehdä koeaikapurkua karenssin pelossa ja toivoin mielessäni että pomo purkaisi työsuhteen koeajalla (ei purkanut). Yritin etsiä uutta työtä kun kuulemma työssä oleva saa sellaisen helpommin kuin työtön. Ja Pyh! Ei löytynyt uutta työtä ja työnhaku oli hirveää säätämistä kun oli nykyinen työ riesana. Etsin mitä tahansa uutta työtä ja irtisanouduin kun sain keikkasiivoojan paikan.

Jo haastattelussa, kun huoneeseen tuli koira, jota toinen haastattelija kävi lääppimään. Jonkunlainen toimistopiski oli kyseessä, eikä minulta edes kysytty haittasiko tuo hurtta minua. Minulle tarjottiinkin paikkaan, mutten mennyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä kun työkaverit painosti tekemään työtä illalla vapaa-ajallakin, yksi työkaveri sai hermoromahduksen kesken työpäivän... Asiakas tuli uhkailemaan työkaveria ja kaikki suhtutui tähän vaan sellaisella asenteella että tätä tapahtuu, ei kannata välittää.

Hoitoala?

Ei, vaan paperinpyörittelyä oleva toimistotyö joka ei liity terveydenhuoltoon mitenkään.

Se, että etätyöt eivät olleet enää valittavissa vaan alettiin puhua hybridistä ja siitä, ettei enää saa olla 100% kotona. Hain toista paikkaa, jossa palkka tuhansia euroja enemmän ja 100% etätyö, otin sen, enkä katunut.

Toimari soitti ja pyysi käymään. Kertoi että jos otan loparit saan 8kk paketin eikä tartte tulla töihin huomisesta alkaen. Jos en irtisanoudu niin irtisanominen tapahtuu kuukaudessa, jonka jälkeen on irtisanomisaikana pakollinen työvelvoite. Koko tiimille kävi samoin. Kaikki irtisanouduttiin ja pakattiin tavarat tunnissa, eikä enää koskaan palattu.

Muutaman viikon eräällä suurkeittiöllä työskenneltyäni päätin ottaa lopputilin kun tajusin, että ei todellakaan ole normaalia, että illalla töistä päästyäni itkin väsymystäni ja ajatusta, että taas aamulla joudun menemään sinne. Hirveätä vauhtia jouduin tekemään päivästä toiseen töitä ja muut työntekijät varmasti huomasivat, että yritin parhaani tehdä töitä, mutta en vain pystynyt tekemään niin nopeasti kuin piti. Tehtäväni oli lähinnä tiskata ja sitä tiskiä vain tuli ja tuli ja vaikka parhaani tein, niin mitenkään en yksin pystynyt tiskaamaan niin nopeasti kuin pystyin varsinkin muut työntekijät vain painostivat tekemään enemmän ja nopeammin. Jotkut kattilat ja vuoat olivat liian isoja siellä olevaan tiskikoneeseen ja minä siellä hiki päässä jynssäsin niitä puhtaaksi kun päivästä toiseen ruoka oli palanut niihin kiinni siten, että niitä oli todella vaikea saada puhtaaksi. Olisi varmasti pitänyt liottaa niitä että lika olisi irronnut helpommin, mutta siihen ei ollut aikaa. Sitten minä melko pienikokoinen ihminen parhaani mukaan pesin vaikka kädet eivät meinanneet yltää niiden pohjaan kunnolla ja muutenkin jouduin koko ajan raatamaan yksin tunnista toiseen kun muut usein vain seisoskelivat ja juttelivat leppoisasti keskenään. Ei heidän tietenkään tarvinnut auttaa minua vasta taloon tullutta keittiöapulaista.

Kun pomo sanoi että palkkaa ei nosteta kun se on jo (vähän) yli tessin. Tulos nousi mutta siitä ei saanut kuin pääntaputukset.

Etsin sitten toisen työpaikan ja palkka nousi tonnilla. Ihanaa kun jää jotain käteenkin eikä kaikki mene pelkkään kituuttavaan elämiseen.

Kun esimieskin alkoi erikseen puoludtautumaan, että lähtee kerran normaalityöajan puitteissa tärkeiden menojen vuoksi. Kuin olisi ollut pakko tehdä aina yli, ellei pätevää syytä lähteä ollut. Ylitöitä oli jatkuvasti eikä niistä saanut kuin tunti tunnista eikä kysytty haluaako tehdä. Mietin, että jos esimieskin ottaa kaikkensa uhraavan asenteen, kuka meidän työntekijöiden puolta sitten pitää?

Vierailija kirjoitti:

Se, että etätyöt eivät olleet enää valittavissa vaan alettiin puhua hybridistä ja siitä, ettei enää saa olla 100% kotona. Hain toista paikkaa, jossa palkka tuhansia euroja enemmän ja 100% etätyö, otin sen, enkä katunut.

Palkka tuhansia euroja enemmän? Aikamoinen urahyppy.

Vierailija kirjoitti:

Kun pomo sanoi että palkkaa ei nosteta kun se on jo (vähän) yli tessin. Tulos nousi mutta siitä ei saanut kuin pääntaputukset.

Etsin sitten toisen työpaikan ja palkka nousi tonnilla. Ihanaa kun jää jotain käteenkin eikä kaikki mene pelkkään kituuttavaan elämiseen.

Yksi side murtui mullakin kun työpaikka kehui saaneensa ennätyslaskutuksen aikaan, mutta siitä ei maksettu mitään tuotantopalkkiossa! Mitä varten se tuotantopalkkio palkassa on jos ei tällaisia tapauksia varten 8aatana??!! Turhaan raadettiin, firma vei voitot itselleen kokonaan!! Varsin häikäilemätöntä ja röyhkeää v1ttuilua!!!

Silloin, kun kuntatyönantaja yt-neuvotteluiden yhteydessä antoi suulliset huomautukset sanktiona koko työtiimille (paitsi sille yhdelle, joka veti nimensä pois), koska he olivat kirjallisesti ilmoittaneet vastustavansa yt:ssä esitettyä huononnusta heikoimmassa asemassa olevien asiakkaiden olosuhteisiin sekä yt-prosessin huonoa hoitoa ja epätasa-arvoista kohtelua. Työnantaja oli vihainen, että kirjelmä lähetettiin s-postilla perjantaina, vaikka pomo oli silloin koulutuksessa. Oli pakko lähettää, koska pari päivää aiemmin pidettyyn yt-neuvotteluun ei voinut työtehtävien mukaisen hoitovelvoitteen vuoksi osalistua kuin muutama työntekijä, eikä heidänkään mielipidettä asiaan ollut kysytty saati kirjattu mihinkään. Varsinainen yhteistoimintamenettely.

Tuolla alalla ja työnantajalla menee todella huonosti yhä, itse asiassa koko ajan huonommin, vaikka noistakin neuvotteluista on jo vuosikymmen. Työvoimapula. En ihmettele.

Työnantaja ilmoitti 20 v. työuran jälkeen, että tehtävänimike muuttuu, mutta työtehtävät pysyvät samana, vähän lisääntyvät, koska kokeneena työntekijänä pitää ottaa enemmän vastuuta ja perehdyttää ja ohjata uusia työntekijöitä. Samalla palkkaa laskettiin 2800 eurosta 2500 euroon kuussa, koska uusi, juuri keksitty tehtävänimike mahdollisti sen eikä sille nimikkeelle ollut missään mitään varsinaista tehtäväkuvausta. Työsopimusluonnoksessa luki "esihenkilön määräämät tehtävät". Vuosilomapäivät määräsi esimies oman päätöksensä mukaan kolmessa eri osassa viikko toukokuussa, 4pv kesällä ja loput syyskuussa. Haiseva mesta, kova duuni, huono palkka ja ilmapiiri helv**istä.

Vierailija kirjoitti:

Kun mikään ei muuttunut ja työ meni vain pahempaan suuntaan. Katosi ilo ja motivaatio. Esimies vaihtui usein ja viimeisin tosi surkea ihmisten johtajana. Lopulta oli vaihtoehtoina jäädä ja uuvuttaa itsensä kokonaan tai lähteä.

Vielä silloinkaan pomo ei tajunnut Kun lähtökeskusteltiin, olisi halunnut minut pitää.

Etsin uuden paikan ennenkuin irtisanouduin. Tuosta lävestä häipyi moni muukin silloin ja mitä olen jutellut entisten työkamujen kanssa niin sama peli jatkuu eikä me lähteneetkään ole saaneet sitä pomoa tajuamaan. Ehdottomasti hirvein paikka missä oon ollu.

Taidettiin olla samassa paikassa? Lähti kerralla 11 työntekijää 28:sta. Johtajaksi valittu ihmishirviö sai muutamassa kuukaudessa koko työpaikan rikki, asiakkaat ja henkilöstön kriisiintymään ja aiheutti valtavan trauman monelle. Ensimmäinen ja ainoa psykopaatti, jonka olen eläissäni kohdannut. Narsismikirjot kalpenee sellaisen tykin rinnalla. Vieläkin puistattaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun alkoi itkua pukata kesken työpäivän.

Niimpä

21/39