Miksi haluan aina miestä joka ei halua minua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.

Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Fiksu mies kiertää tällaiset pelejä pelaavat naiset kaukaa. Ikävä puoli on se, että viehättäville naisille riittää AINA perseenkipeitä urpoja antamaan huomiota.

Ehkä ongelma onkin juuri siinä, että näitä perseenkipeitä urpoja on ollut liikaa. Mies joka kiinnostuu minusta, menee näiden kanssa automaattisesti samaan kategoriaan.

Kyllä, miehet ovat epätoivoissaan antaneet tilanteen luisua katastrofaaliseksi. Naiset pyrkivät hypergamiaan, mutta tiedostavan sekä lujatahtoisen miehen ei pitäisi missään tilanteessa, ei edes heikoimmillaan, haksahtaa alitasoisiin naisiin. Mutta tuo on tietenkin vain teoreettinen ideaali, eikä ihminen pysty käytännössä kuin tuhoamaan maailman ja itsensä siinä mukana.

Jos toiveikkuutta haluaa lieskojen seasta etsiä, niin muutamat gurut ovat saaneet levitettyä purkautumisesta pidättäytymisen ilosanomaa. Tuo pieni oivallus voi lopulta murtaa eliitin vallan, kun naisiin kytketyt haavekuvat ja sisäisen voimapumpun surkastuttavan pornografian kaipuu haihtuvat ilmaan ja siitä ulkoavaruuteen asti muukalaisten pällisteltäväksi. Ehkä he armossaan ovat meille lopulta armeliaita, kun voivat todeta ettemme ole täysin toivottomia.

Ei teidän guruihin hurahtaneiden ajatusmaailmassa ole mitään muuta vikaa kuin se että näette vain sen pariutumisen nurjan puolen mutta ette lainkaan sitä isoa tavisten enemmistöä joka pariutuu ihan ilman suurta draamaa ja samanlaisten tavisten kanssa. Mutta kun se pariutuminen ei tapahdu pintapaikkojen vip-huoneissa tai Tinderin lihatiskillä niin te ette sitä noteeraa ollenkaan.

Maan povessa mönkivien ei kannattaisi yrittää liikaa tulkita taivaankappaleiden liikettä.

Itse olen saanut yltäkylläisen annostuksen naisista ja kun aikansa hakkaa päätä seinään, niin huomaa ettei se kannata. Kun kerran pysähtyy ihan vain hengittelemään päiviksi hiljaisuuteen, voi lopulta löytää itsensä ja jotain ihmisyyttä paljon suurempaa.

Ihanko jumalaksi olet ryhtynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Tämän takia parisuhdemarkkinat ovat höyryävää paskaa.

Jaa. No haluaahan valtaosa miehistäkin isotissisiä salikissoja eikä niitä naisia joita voisi oikeasti saada.

100% totta. Mies on sen kanssa johon oma taso riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.
Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Et siis oikeastaan halua mitään suhdetta vaan vain deittailupelejä? Jos haluaisit suhteen niin olisi vain positiivista jos toinen on "helppo" ja sinusta kovin kiinnostunut.

Haluan, mutta en sellaisen kanssa, jonka tiedän saavani heti sormia napsauttamalla. Pitää olla pieni epävarmuus miehen kiinnostuksen suhteen.

Eli siis haluat jännitystä ja peliä enmmän kuin suhdetta.

En sanoisi niinkään. Haluan että molemmat ovat ikään kuin samalla viivalla, eli kummallekin se toinen ihminen on yhtä lailla "saavutus". En halua suhdetta jossa olen itse miehelle saavutus mutta mies ei ole minulle, ja olen suhteessa näin ollen ns. niskan päällä. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan?

Miksi sen toisen pitää kummallekaan olla sen kummempi "saavutus"? Silloinhan sinä haet sitä kumppania todistaaksesi jotain itsellesi ja muille, et siksi että haluat aidosti suhteen juuri sen ihmisen kanssa. Ainoa terve syy haluta suhde on se että se toinen ihan oikeasti vaikuttaa ihmiseltä jonka kanssa voisit olla onnellinen. Ei siis minkään saavutuksen saaminen.

Tuo oli huono sanavalinta mutten keksinyt parempaakaan. En usko että nämä minun perääni kuolaavat miehet olisivat halunneet olla kanssani siksi, että vaikutan ihmiseltä jonka kanssa voisi olla onnellinen, vaan enemmänkin ulkoisten asioiden takia. Minun kanssa on alettu suunnittelemaan tulevaisuuttakin jo ensikohtaamisella, kun mies ei ole vielä tiennyt minusta käytännössä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska halutuilla miehillä on jatkuvasti hänestä kiinostuneita naisia. Ikävä sanoa, mutta tasosi ei riitä.

Miksi tämä yksi oli sitten ollut kauan sinkkuna?

Koska nauttii olla sinkku. Haluttu mies saa paaaljon seksiä ilman sitoutumista. Ja se on ihannetilanne monelle miehelle.

Miehen tavoite elämässä ei ole parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.
Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Et siis oikeastaan halua mitään suhdetta vaan vain deittailupelejä? Jos haluaisit suhteen niin olisi vain positiivista jos toinen on "helppo" ja sinusta kovin kiinnostunut.

Haluan, mutta en sellaisen kanssa, jonka tiedän saavani heti sormia napsauttamalla. Pitää olla pieni epävarmuus miehen kiinnostuksen suhteen.

Eli siis haluat jännitystä ja peliä enmmän kuin suhdetta.

En sanoisi niinkään. Haluan että molemmat ovat ikään kuin samalla viivalla, eli kummallekin se toinen ihminen on yhtä lailla "saavutus". En halua suhdetta jossa olen itse miehelle saavutus mutta mies ei ole minulle, ja olen suhteessa näin ollen ns. niskan päällä. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan?

Miksi sen toisen pitää kummallekaan olla sen kummempi "saavutus"? Silloinhan sinä haet sitä kumppania todistaaksesi jotain itsellesi ja muille, et siksi että haluat aidosti suhteen juuri sen ihmisen kanssa. Ainoa terve syy haluta suhde on se että se toinen ihan oikeasti vaikuttaa ihmiseltä jonka kanssa voisit olla onnellinen. Ei siis minkään saavutuksen saaminen.

Tuo oli huono sanavalinta mutten keksinyt parempaakaan. En usko että nämä minun perääni kuolaavat miehet olisivat halunneet olla kanssani siksi, että vaikutan ihmiseltä jonka kanssa voisi olla onnellinen, vaan enemmänkin ulkoisten asioiden takia. Minun kanssa on alettu suunnittelemaan tulevaisuuttakin jo ensikohtaamisella, kun mies ei ole vielä tiennyt minusta käytännössä mitään.

Entäpä toinen sanavalintasi eli niskan päällä oleminen. Tietynlainen tapa ajatella suhteista kyllä näkyy hyvin lyhyestäkin mielipiteestä eli juuri se turvaton kiintymyssuhde, missä kaikki on valtapelin värittämää tai/ja jotenkin epätoivoista.

Se ettei edes ymmärrä mikä omassa ajattelutavassa on pielessä ja kiinnittää muiden huomiota näkyy aina näissä keskustelunaiheissa täällä (en nyt tarkoita sinun kommentiassi pelkästään, vaan yleensä).Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.
Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Et siis oikeastaan halua mitään suhdetta vaan vain deittailupelejä? Jos haluaisit suhteen niin olisi vain positiivista jos toinen on "helppo" ja sinusta kovin kiinnostunut.

Haluan, mutta en sellaisen kanssa, jonka tiedän saavani heti sormia napsauttamalla. Pitää olla pieni epävarmuus miehen kiinnostuksen suhteen.

Eli siis haluat jännitystä ja peliä enmmän kuin suhdetta.

En sanoisi niinkään. Haluan että molemmat ovat ikään kuin samalla viivalla, eli kummallekin se toinen ihminen on yhtä lailla "saavutus". En halua suhdetta jossa olen itse miehelle saavutus mutta mies ei ole minulle, ja olen suhteessa näin ollen ns. niskan päällä. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan?

Ymmärrän, että olet vielä aika keskenkasvuinen ja sinulla ei ole parisuhdetaidot vielä kovinkaan aikuisen tasolla. Parisuhteessa ei ole kysymys saavutuksesta, vaan ihmissuhteesta. Sinuna miettisin, että mihin tarpeeseen (huono itsetunto, arvottomuuden tunne, jne.?) tuo saavutus-näkökulma sinulla liittyy. 

Haluan suhteelta henkistä syvyyttä, mutta jos mies haluaa minut vain koska näytän tietynlaisesta (ja olen hänelle sen puolesta saavutus), silloin suhteesta ei tulisi tasapainoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on turvaton kiintymyssuhde tai traumaattisia kokemuksia. Siksi kiinnyt ihmisiin, jotka eivät välitä sinusta tai uskot rakkauteen, jota ei ole olemassa. Psykoterapian paikka.

Sitä ei tarvitse ihmetellä, mikset tahdo seurustella kenen kanssa tahansa, joka kiinnostuu sinusta. Se on normaalia.

Miksi se ei siis ole normaalia, että ap torjutaan? Minusta se on ihan normaalia, itselläni on sama. Eivät miehet, joista itse kiinnostun, koskaan ole vastanneet siihen. Eikö se juuri ollut mielestäsi normaalia? Oli. Niin onkin.

Se on normalia että tulee torjutuksi aika monesti mutta se ei ole normaalia jos tulee torjutuksi ihan aina.

Kyllä se on. Jos on vakavissaan kiinnostunut esim. elämänsä (50v.) aikana noin 10:stä miehestä, miksi olisi todennäköistä, että juuri he ovat sinusta?

Jos sen kiinnostuksensa suuntaa sellaisiin ihmisiin jotka ovat luonteen, elämäntavan, taustan, ulkonäön yms. perusteella sinulle kohtuullisen sopivia niin todennäköisesti joku niistä kymmenestä kiinnostuu myös sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.
Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Et siis oikeastaan halua mitään suhdetta vaan vain deittailupelejä? Jos haluaisit suhteen niin olisi vain positiivista jos toinen on "helppo" ja sinusta kovin kiinnostunut.

Haluan, mutta en sellaisen kanssa, jonka tiedän saavani heti sormia napsauttamalla. Pitää olla pieni epävarmuus miehen kiinnostuksen suhteen.

Eli siis haluat jännitystä ja peliä enmmän kuin suhdetta.

En sanoisi niinkään. Haluan että molemmat ovat ikään kuin samalla viivalla, eli kummallekin se toinen ihminen on yhtä lailla "saavutus". En halua suhdetta jossa olen itse miehelle saavutus mutta mies ei ole minulle, ja olen suhteessa näin ollen ns. niskan päällä. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan?

Ymmärrän, että olet vielä aika keskenkasvuinen ja sinulla ei ole parisuhdetaidot vielä kovinkaan aikuisen tasolla. Parisuhteessa ei ole kysymys saavutuksesta, vaan ihmissuhteesta. Sinuna miettisin, että mihin tarpeeseen (huono itsetunto, arvottomuuden tunne, jne.?) tuo saavutus-näkökulma sinulla liittyy. 

Haluan suhteelta henkistä syvyyttä, mutta jos mies haluaa minut vain koska näytän tietynlaisesta (ja olen hänelle sen puolesta saavutus), silloin suhteesta ei tulisi tasapainoinen.

Ei se suhde muutu tasapainoiseksi sillä että sinäkin pidät häntä saavutuksena. Se toimii vasta kun kumpikaan teistä ei pidä toista saavutuksena vaan ihanana ihmisenä jonka kanssa haluaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.

Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Fiksu mies kiertää tällaiset pelejä pelaavat naiset kaukaa. Ikävä puoli on se, että viehättäville naisille riittää AINA perseenkipeitä urpoja antamaan huomiota.

Ehkä ongelma onkin juuri siinä, että näitä perseenkipeitä urpoja on ollut liikaa. Mies joka kiinnostuu minusta, menee näiden kanssa automaattisesti samaan kategoriaan.

Kyllä, miehet ovat epätoivoissaan antaneet tilanteen luisua katastrofaaliseksi. Naiset pyrkivät hypergamiaan, mutta tiedostavan sekä lujatahtoisen miehen ei pitäisi missään tilanteessa, ei edes heikoimmillaan, haksahtaa alitasoisiin naisiin. Mutta tuo on tietenkin vain teoreettinen ideaali, eikä ihminen pysty käytännössä kuin tuhoamaan maailman ja itsensä siinä mukana.

Jos toiveikkuutta haluaa lieskojen seasta etsiä, niin muutamat gurut ovat saaneet levitettyä purkautumisesta pidättäytymisen ilosanomaa. Tuo pieni oivallus voi lopulta murtaa eliitin vallan, kun naisiin kytketyt haavekuvat ja sisäisen voimapumpun surkastuttavan pornografian kaipuu haihtuvat ilmaan ja siitä ulkoavaruuteen asti muukalaisten pällisteltäväksi. Ehkä he armossaan ovat meille lopulta armeliaita, kun voivat todeta ettemme ole täysin toivottomia.

Ei teidän guruihin hurahtaneiden ajatusmaailmassa ole mitään muuta vikaa kuin se että näette vain sen pariutumisen nurjan puolen mutta ette lainkaan sitä isoa tavisten enemmistöä joka pariutuu ihan ilman suurta draamaa ja samanlaisten tavisten kanssa. Mutta kun se pariutuminen ei tapahdu pintapaikkojen vip-huoneissa tai Tinderin lihatiskillä niin te ette sitä noteeraa ollenkaan.

Maan povessa mönkivien ei kannattaisi yrittää liikaa tulkita taivaankappaleiden liikettä.

Itse olen saanut yltäkylläisen annostuksen naisista ja kun aikansa hakkaa päätä seinään, niin huomaa ettei se kannata. Kun kerran pysähtyy ihan vain hengittelemään päiviksi hiljaisuuteen, voi lopulta löytää itsensä ja jotain ihmisyyttä paljon suurempaa.

Voi toki heittää hanskat tiskiin mutta toinen vaihtoehto on se että tajuaa tehneensä jotain väärin ja muuttaa toimintatapaa. Jos jää syyttämään maailmaa ja sitä että se ei toimi haluamallasi tavalla niin se ei ainakaan johda mihinkään itsetuntemuksen paranemiseen.

Varmaan ei ole tarkoituskaan parantaa itsetuntemusta, vaan suojata itseään ja itsetuntoaan erilaisilla lapsekkailla uskomuksilla. Lapsekkuus on sitä mitä nimikin kertoo eli on jääty sinne hyvin varhaisten, arkaaisten vainoahdistusten ja defenssien maailmaan, missä muiden ihmisten olemiset ovat uhka egon rajoille. Uskomukset ovat puolustusmekanismeja, mutta niitä ei tajuta sellaisiksi, ote realiteeteista on heikentynyt. Siis objektisuhteiden häiriö eli kiintymyssuhdevaurio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.
Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Et siis oikeastaan halua mitään suhdetta vaan vain deittailupelejä? Jos haluaisit suhteen niin olisi vain positiivista jos toinen on "helppo" ja sinusta kovin kiinnostunut.

Haluan, mutta en sellaisen kanssa, jonka tiedän saavani heti sormia napsauttamalla. Pitää olla pieni epävarmuus miehen kiinnostuksen suhteen.

Eli siis haluat jännitystä ja peliä enmmän kuin suhdetta.

En sanoisi niinkään. Haluan että molemmat ovat ikään kuin samalla viivalla, eli kummallekin se toinen ihminen on yhtä lailla "saavutus". En halua suhdetta jossa olen itse miehelle saavutus mutta mies ei ole minulle, ja olen suhteessa näin ollen ns. niskan päällä. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan?

Miksi sen toisen pitää kummallekaan olla sen kummempi "saavutus"? Silloinhan sinä haet sitä kumppania todistaaksesi jotain itsellesi ja muille, et siksi että haluat aidosti suhteen juuri sen ihmisen kanssa. Ainoa terve syy haluta suhde on se että se toinen ihan oikeasti vaikuttaa ihmiseltä jonka kanssa voisit olla onnellinen. Ei siis minkään saavutuksen saaminen.

Tuo oli huono sanavalinta mutten keksinyt parempaakaan. En usko että nämä minun perääni kuolaavat miehet olisivat halunneet olla kanssani siksi, että vaikutan ihmiseltä jonka kanssa voisi olla onnellinen, vaan enemmänkin ulkoisten asioiden takia. Minun kanssa on alettu suunnittelemaan tulevaisuuttakin jo ensikohtaamisella, kun mies ei ole vielä tiennyt minusta käytännössä mitään.

No älä valitse mitään "kuolaavaa" miestä vaan mies joka on ihan vain aidosti kiinnostunut sinusta. Sellaisiakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.
Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Et siis oikeastaan halua mitään suhdetta vaan vain deittailupelejä? Jos haluaisit suhteen niin olisi vain positiivista jos toinen on "helppo" ja sinusta kovin kiinnostunut.

Haluan, mutta en sellaisen kanssa, jonka tiedän saavani heti sormia napsauttamalla. Pitää olla pieni epävarmuus miehen kiinnostuksen suhteen.

Eli siis haluat jännitystä ja peliä enmmän kuin suhdetta.

En sanoisi niinkään. Haluan että molemmat ovat ikään kuin samalla viivalla, eli kummallekin se toinen ihminen on yhtä lailla "saavutus". En halua suhdetta jossa olen itse miehelle saavutus mutta mies ei ole minulle, ja olen suhteessa näin ollen ns. niskan päällä. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan?

Ymmärrän, että olet vielä aika keskenkasvuinen ja sinulla ei ole parisuhdetaidot vielä kovinkaan aikuisen tasolla. Parisuhteessa ei ole kysymys saavutuksesta, vaan ihmissuhteesta. Sinuna miettisin, että mihin tarpeeseen (huono itsetunto, arvottomuuden tunne, jne.?) tuo saavutus-näkökulma sinulla liittyy. 

Haluan suhteelta henkistä syvyyttä, mutta jos mies haluaa minut vain koska näytän tietynlaisesta (ja olen hänelle sen puolesta saavutus), silloin suhteesta ei tulisi tasapainoinen.

Ei se suhde muutu tasapainoiseksi sillä että sinäkin pidät häntä saavutuksena. Se toimii vasta kun kumpikaan teistä ei pidä toista saavutuksena vaan ihanana ihmisenä jonka kanssa haluaa olla.

Aivan. Kun ajatellaan ihmissuhteita pelinä, punnusten tasaamisesta seuraa hyvin vaikea, dynamiikaltaan sadomasokistinen suhde. Siitä lähtökohdasta ei vain tervettä parisuhdetta voi syntyä millään matematiikalla, vaikka toinen osapuoli olisi terve. Turvaton tuottaa punnukset suhteeseen vaikka väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.
Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Et siis oikeastaan halua mitään suhdetta vaan vain deittailupelejä? Jos haluaisit suhteen niin olisi vain positiivista jos toinen on "helppo" ja sinusta kovin kiinnostunut.

Haluan, mutta en sellaisen kanssa, jonka tiedän saavani heti sormia napsauttamalla. Pitää olla pieni epävarmuus miehen kiinnostuksen suhteen.

Eli siis haluat jännitystä ja peliä enmmän kuin suhdetta.

En sanoisi niinkään. Haluan että molemmat ovat ikään kuin samalla viivalla, eli kummallekin se toinen ihminen on yhtä lailla "saavutus". En halua suhdetta jossa olen itse miehelle saavutus mutta mies ei ole minulle, ja olen suhteessa näin ollen ns. niskan päällä. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan?

Ymmärrän, että olet vielä aika keskenkasvuinen ja sinulla ei ole parisuhdetaidot vielä kovinkaan aikuisen tasolla. Parisuhteessa ei ole kysymys saavutuksesta, vaan ihmissuhteesta. Sinuna miettisin, että mihin tarpeeseen (huono itsetunto, arvottomuuden tunne, jne.?) tuo saavutus-näkökulma sinulla liittyy. 

Haluan suhteelta henkistä syvyyttä, mutta jos mies haluaa minut vain koska näytän tietynlaisesta (ja olen hänelle sen puolesta saavutus), silloin suhteesta ei tulisi tasapainoinen.

Ei se suhde muutu tasapainoiseksi sillä että sinäkin pidät häntä saavutuksena. Se toimii vasta kun kumpikaan teistä ei pidä toista saavutuksena vaan ihanana ihmisenä jonka kanssa haluaa olla.

No juuri tämä! Ja juuri siksi en kiinnostu miehistä jotka saisin heti niin halutessani, koska ei heitä oikeasti kiinnosta mikään muu kuin ulkoiset asiat. Voisin olla millainen persoona tahansa ja he olisivat sulaa vahaa. Mies joka ei heti päätäpahkaa ihastu minuun ja halua yhteistä elämää kanssani osoittaa, että hänelle ei merkitse pelkkä kuori. Siksi hän herättää kiinnostuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Tämän takia parisuhdemarkkinat ovat höyryävää paskaa.

Jaa. No haluaahan valtaosa miehistäkin isotissisiä salikissoja eikä niitä naisia joita voisi oikeasti saada.

Valtaosa miehistä tykkää katsella isotissisiä salikissoja. Sama valtaosa miehistä kuitenkin haluaisi itselleen ihan tuikitavallisen naisen, joka olisi pyyteettömästi ja mutkattomasti miehestä aidosti kiinnostunut eikä vaatisi mitään ihmeellisyyksiä tai psykologista sodankäyntiä tai teatteria naisen voittaakseen ja säilyttääkseen kestävän parisuhteen.

Mussa yhdistyy kätevästi jännänaiseus ja naapurintyttöys niin mies saa molemmat - siekailemattoman ja irstaan huzun sekä kiltin pyykkimuijan. Riippuu kuukautiskierron ajankohdasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on turvaton kiintymyssuhde tai traumaattisia kokemuksia. Siksi kiinnyt ihmisiin, jotka eivät välitä sinusta tai uskot rakkauteen, jota ei ole olemassa. Psykoterapian paikka.

Sitä ei tarvitse ihmetellä, mikset tahdo seurustella kenen kanssa tahansa, joka kiinnostuu sinusta. Se on normaalia.

Miksi se ei siis ole normaalia, että ap torjutaan? Minusta se on ihan normaalia, itselläni on sama. Eivät miehet, joista itse kiinnostun, koskaan ole vastanneet siihen. Eikö se juuri ollut mielestäsi normaalia? Oli. Niin onkin.

Se on normalia että tulee torjutuksi aika monesti mutta se ei ole normaalia jos tulee torjutuksi ihan aina.

On sekin normaalia, olen tuon alkuperäisen kommentin kirjoittaja. Silloin todella kiinnostuu vääristä ihmisitä myös eli on tavallaan kaksi epänormaalia piirrettä:

- ei kykene havaitsemaan vastavuoroista kiinnostusta

- rakastuu siihen, joka torjuu

Tämä on asian ydin. On ihan normaalia toimintaa kyllä, mutta jos tämä toistuu jatkuvasti, on ihminen hiukan väärin piuhoitettu, ja kannattaisi rehellisesti tarkastella omaa kiintymyssuhdemalliaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.
Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Et siis oikeastaan halua mitään suhdetta vaan vain deittailupelejä? Jos haluaisit suhteen niin olisi vain positiivista jos toinen on "helppo" ja sinusta kovin kiinnostunut.

Haluan, mutta en sellaisen kanssa, jonka tiedän saavani heti sormia napsauttamalla. Pitää olla pieni epävarmuus miehen kiinnostuksen suhteen.

Eli siis haluat jännitystä ja peliä enmmän kuin suhdetta.

En sanoisi niinkään. Haluan että molemmat ovat ikään kuin samalla viivalla, eli kummallekin se toinen ihminen on yhtä lailla "saavutus". En halua suhdetta jossa olen itse miehelle saavutus mutta mies ei ole minulle, ja olen suhteessa näin ollen ns. niskan päällä. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan?

Ymmärrän, että olet vielä aika keskenkasvuinen ja sinulla ei ole parisuhdetaidot vielä kovinkaan aikuisen tasolla. Parisuhteessa ei ole kysymys saavutuksesta, vaan ihmissuhteesta. Sinuna miettisin, että mihin tarpeeseen (huono itsetunto, arvottomuuden tunne, jne.?) tuo saavutus-näkökulma sinulla liittyy. 

Haluan suhteelta henkistä syvyyttä, mutta jos mies haluaa minut vain koska näytän tietynlaisesta (ja olen hänelle sen puolesta saavutus), silloin suhteesta ei tulisi tasapainoinen.

Ei se suhde muutu tasapainoiseksi sillä että sinäkin pidät häntä saavutuksena. Se toimii vasta kun kumpikaan teistä ei pidä toista saavutuksena vaan ihanana ihmisenä jonka kanssa haluaa olla.

No juuri tämä! Ja juuri siksi en kiinnostu miehistä jotka saisin heti niin halutessani, koska ei heitä oikeasti kiinnosta mikään muu kuin ulkoiset asiat. Voisin olla millainen persoona tahansa ja he olisivat sulaa vahaa. Mies joka ei heti päätäpahkaa ihastu minuun ja halua yhteistä elämää kanssani osoittaa, että hänelle ei merkitse pelkkä kuori. Siksi hän herättää kiinnostuksen.

Tai sitten ylitulkitset näitä miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.
Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Et siis oikeastaan halua mitään suhdetta vaan vain deittailupelejä? Jos haluaisit suhteen niin olisi vain positiivista jos toinen on "helppo" ja sinusta kovin kiinnostunut.

Haluan, mutta en sellaisen kanssa, jonka tiedän saavani heti sormia napsauttamalla. Pitää olla pieni epävarmuus miehen kiinnostuksen suhteen.

Eli siis haluat jännitystä ja peliä enmmän kuin suhdetta.

En sanoisi niinkään. Haluan että molemmat ovat ikään kuin samalla viivalla, eli kummallekin se toinen ihminen on yhtä lailla "saavutus". En halua suhdetta jossa olen itse miehelle saavutus mutta mies ei ole minulle, ja olen suhteessa näin ollen ns. niskan päällä. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan?

Miksi sen toisen pitää kummallekaan olla sen kummempi "saavutus"? Silloinhan sinä haet sitä kumppania todistaaksesi jotain itsellesi ja muille, et siksi että haluat aidosti suhteen juuri sen ihmisen kanssa. Ainoa terve syy haluta suhde on se että se toinen ihan oikeasti vaikuttaa ihmiseltä jonka kanssa voisit olla onnellinen. Ei siis minkään saavutuksen saaminen.

Tuo oli huono sanavalinta mutten keksinyt parempaakaan. En usko että nämä minun perääni kuolaavat miehet olisivat halunneet olla kanssani siksi, että vaikutan ihmiseltä jonka kanssa voisi olla onnellinen, vaan enemmänkin ulkoisten asioiden takia. Minun kanssa on alettu suunnittelemaan tulevaisuuttakin jo ensikohtaamisella, kun mies ei ole vielä tiennyt minusta käytännössä mitään.

No älä valitse mitään "kuolaavaa" miestä vaan mies joka on ihan vain aidosti kiinnostunut sinusta. Sellaisiakin on.

Seksuaalinen vetovoima on aivan olennainen osa suhdetta. Jos se puuttuu, mikään ns aito kiinnostus ei riitä.

Olen tavannut paljon euroon kivoja naisia, mutta kun en ole kiinnostunut heistä seksuaalisesti, niin kaveritasolle nämä jäävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.
Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Et siis oikeastaan halua mitään suhdetta vaan vain deittailupelejä? Jos haluaisit suhteen niin olisi vain positiivista jos toinen on "helppo" ja sinusta kovin kiinnostunut.

Haluan, mutta en sellaisen kanssa, jonka tiedän saavani heti sormia napsauttamalla. Pitää olla pieni epävarmuus miehen kiinnostuksen suhteen.

Eli siis haluat jännitystä ja peliä enmmän kuin suhdetta.

En sanoisi niinkään. Haluan että molemmat ovat ikään kuin samalla viivalla, eli kummallekin se toinen ihminen on yhtä lailla "saavutus". En halua suhdetta jossa olen itse miehelle saavutus mutta mies ei ole minulle, ja olen suhteessa näin ollen ns. niskan päällä. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan?

Ymmärrän, että olet vielä aika keskenkasvuinen ja sinulla ei ole parisuhdetaidot vielä kovinkaan aikuisen tasolla. Parisuhteessa ei ole kysymys saavutuksesta, vaan ihmissuhteesta. Sinuna miettisin, että mihin tarpeeseen (huono itsetunto, arvottomuuden tunne, jne.?) tuo saavutus-näkökulma sinulla liittyy. 

Haluan suhteelta henkistä syvyyttä, mutta jos mies haluaa minut vain koska näytän tietynlaisesta (ja olen hänelle sen puolesta saavutus), silloin suhteesta ei tulisi tasapainoinen.

Sinä siis kuvittelet ensimmäisellä tapaamiskerralla oppineesi lukemaan tuntemattoman miehen ajatuksia? Eikö tuo ole vähintään yhtä kieroutunutta ajattelua kuin sekin, jos joku olisi kiinnostunut sinusta vain ulkonäkösi perusteella? Et osaa lukea toisen tunteita, ajatuksia ja mielenliikkeitä edes muutaman kuukauden suhteen jälkeen. Silloin on kyse vain oman mielen heijastuksista, jos ajattelee osaavansa lukea toisen ajatuksia.

Ensitapaamisella selvitetään monta asiaa, mutta nämä valtapelit luot omassa päässäsi, ne ovat sinun kehikkösi nähdä vastakkainen sukupuoli. Ja kannattaa selvittää mitä kaikkea niiden taustalla on, sinun taustassasi, että katselet miehiä tuollaisen kehikon läpi ja ehkä muitakin ihmisiä. 

Jännä juttu. Itse ihastun aina nimenomaan siihen yhteydentunteeseen, josta on jotakin näyttöä, yleensä keskustelun kautta syntyneeseen yhteisymmärrykseen. Paitsi että varattuna vältän henkilökohtaisia keskusteluita miesten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.
Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Et siis oikeastaan halua mitään suhdetta vaan vain deittailupelejä? Jos haluaisit suhteen niin olisi vain positiivista jos toinen on "helppo" ja sinusta kovin kiinnostunut.

Haluan, mutta en sellaisen kanssa, jonka tiedän saavani heti sormia napsauttamalla. Pitää olla pieni epävarmuus miehen kiinnostuksen suhteen.

Eli siis haluat jännitystä ja peliä enmmän kuin suhdetta.

En sanoisi niinkään. Haluan että molemmat ovat ikään kuin samalla viivalla, eli kummallekin se toinen ihminen on yhtä lailla "saavutus". En halua suhdetta jossa olen itse miehelle saavutus mutta mies ei ole minulle, ja olen suhteessa näin ollen ns. niskan päällä. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan?

Ymmärrän, että olet vielä aika keskenkasvuinen ja sinulla ei ole parisuhdetaidot vielä kovinkaan aikuisen tasolla. Parisuhteessa ei ole kysymys saavutuksesta, vaan ihmissuhteesta. Sinuna miettisin, että mihin tarpeeseen (huono itsetunto, arvottomuuden tunne, jne.?) tuo saavutus-näkökulma sinulla liittyy. 

Haluan suhteelta henkistä syvyyttä, mutta jos mies haluaa minut vain koska näytän tietynlaisesta (ja olen hänelle sen puolesta saavutus), silloin suhteesta ei tulisi tasapainoinen.

Ei se suhde muutu tasapainoiseksi sillä että sinäkin pidät häntä saavutuksena. Se toimii vasta kun kumpikaan teistä ei pidä toista saavutuksena vaan ihanana ihmisenä jonka kanssa haluaa olla.

No juuri tämä! Ja juuri siksi en kiinnostu miehistä jotka saisin heti niin halutessani, koska ei heitä oikeasti kiinnosta mikään muu kuin ulkoiset asiat. Voisin olla millainen persoona tahansa ja he olisivat sulaa vahaa. Mies joka ei heti päätäpahkaa ihastu minuun ja halua yhteistä elämää kanssani osoittaa, että hänelle ei merkitse pelkkä kuori. Siksi hän herättää kiinnostuksen.

Et nyt ymmärrä että ongelma ei ole siinä kuka pitää ketäkin saavutuksena tai kuka haluaa ketäkin vaan niiden miesten laadussa jotka sinua yrittävät. Ilmeisesti siellä on niin paljon näitä "kuolaajia" että et enää edes huomaa sieltä joukosta niitä ihan tavallisia miehiä jotka olisivat sinusta kiinnostuneita myös ihmisenä. He eivät kenties edes uskalla lähestyä sinua kun nuo muut miehet ovat siinä välissä ja sinä kiinnität huomion vain niihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.

Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Fiksu mies kiertää tällaiset pelejä pelaavat naiset kaukaa. Ikävä puoli on se, että viehättäville naisille riittää AINA perseenkipeitä urpoja antamaan huomiota.

Ehkä ongelma onkin juuri siinä, että näitä perseenkipeitä urpoja on ollut liikaa. Mies joka kiinnostuu minusta, menee näiden kanssa automaattisesti samaan kategoriaan.

Kyllä, miehet ovat epätoivoissaan antaneet tilanteen luisua katastrofaaliseksi. Naiset pyrkivät hypergamiaan, mutta tiedostavan sekä lujatahtoisen miehen ei pitäisi missään tilanteessa, ei edes heikoimmillaan, haksahtaa alitasoisiin naisiin. Mutta tuo on tietenkin vain teoreettinen ideaali, eikä ihminen pysty käytännössä kuin tuhoamaan maailman ja itsensä siinä mukana.

Jos toiveikkuutta haluaa lieskojen seasta etsiä, niin muutamat gurut ovat saaneet levitettyä purkautumisesta pidättäytymisen ilosanomaa. Tuo pieni oivallus voi lopulta murtaa eliitin vallan, kun naisiin kytketyt haavekuvat ja sisäisen voimapumpun surkastuttavan pornografian kaipuu haihtuvat ilmaan ja siitä ulkoavaruuteen asti muukalaisten pällisteltäväksi. Ehkä he armossaan ovat meille lopulta armeliaita, kun voivat todeta ettemme ole täysin toivottomia.

Ei teidän guruihin hurahtaneiden ajatusmaailmassa ole mitään muuta vikaa kuin se että näette vain sen pariutumisen nurjan puolen mutta ette lainkaan sitä isoa tavisten enemmistöä joka pariutuu ihan ilman suurta draamaa ja samanlaisten tavisten kanssa. Mutta kun se pariutuminen ei tapahdu pintapaikkojen vip-huoneissa tai Tinderin lihatiskillä niin te ette sitä noteeraa ollenkaan.

Maan povessa mönkivien ei kannattaisi yrittää liikaa tulkita taivaankappaleiden liikettä.

Itse olen saanut yltäkylläisen annostuksen naisista ja kun aikansa hakkaa päätä seinään, niin huomaa ettei se kannata. Kun kerran pysähtyy ihan vain hengittelemään päiviksi hiljaisuuteen, voi lopulta löytää itsensä ja jotain ihmisyyttä paljon suurempaa.

Voi toki heittää hanskat tiskiin mutta toinen vaihtoehto on se että tajuaa tehneensä jotain väärin ja muuttaa toimintatapaa. Jos jää syyttämään maailmaa ja sitä että se ei toimi haluamallasi tavalla niin se ei ainakaan johda mihinkään itsetuntemuksen paranemiseen.

Et nyt ihan ymmärrä, enkä usko että jaksan niin paljoa tähän näpytellä että ymmärtäisitkään. Mutta jos kuitenkin lyhykäisesti yritän. Maailmassa on paljon asioita, jotka vain ovat, ajatteli niistä mitä tahansa. Yksi tämmöinen on erikoismiesten vääjämätön umpihankeen päätyminen. Joku runoilija tuon on hyvin sanoittanut runollisen kansantajuttavaksi. Jotkut toki jäävät välitilaan ja lisääntymisen vimma jää pyörittämään ovelle kuin hurrikaani roskaa ja elämän ilmentymä onkin yhtä sekava ulkopuolisille tarkkailijoille. Osa taas kävelee ovet ryskyen sisään ja saa siitä mittavan palkinnon, kukin toki tavallaan.