Minulle on normaalia etten puhu kenenkään kanssa puolison lisäksi viikkoihin
En laske tähän siis asiakaspalvelijoita jne. Minulla ei ole työkavereita. Nyt tulee kolmas viikko täyteen, kun näin yhtä kaveria ja siitä vielä yksi viikko niin näen kaveria taas.
Osaan olla yksin ja puoliso on ihana. Teemme hänen kanssaan yhdessä juttuja. Minulla on paljon harrastuksia, yksilölajeja kaikki. Paha mieli tulee kieltä tätä välillä. Ihmiset eivät usein ymmärrä kuinka jo pelkästään se että on työkavereita, täyttää joitain sosiaalisia tarpeita.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Veljen kanssa puhutaan puhelimessa ehkä 4-5kk välein. Sisko käy kerran vuodessa kylässä, se on ihan kivaa. Parin kaverin kanssa kanssa viestitellään joskus.
Nyt olenkin ihan kauhuissani kun olen menossa parin viikon päästä erääseen tapahtumaan ja siellä tulee olemaan paljon vanhoja kavereita ja tuttuja. Miten mä osaan olla ja mitä mä laitan päälleni jne. Pakko juoda vähän alkoholia kotona ensin että uskaltaa edes mennä.
Ei älä opettele juomaan alkoholia sosiaaliseen ahdistukseen. Käsittele ongelmasi kypsällä ja kestävällä tavalla. Hengitys- ja mielikuvaharjoituksilla rauhoitat itsesi. Kaksi viikkoa on tarpeeksi aikaa opetella ja harjoitella mutta jos et onnistu, niin hae lääkäriltä propralia ja ota sitä.
Älä ole se känniääliö joka tulee juhliin jo valmiiksi päissään.
Mä taas olen introvertti, mutta jostain selittämättömästä syystä "suosittu". Löytyy puoliso ja rakkaat lemmikit, joille toki juttelen. Mutta joka päivä sukulaiset, miehen sukulaiset, kaverit ym. soittavat mulle ja laittavat viestejä. Pitkät juttelut vievät energiaa, mutta en osaa sanoa ei. Yksi päivä juttelin 7 TUNTIA puhelimessa. Siinä oli neljä eri puhelua, mutta silti. Ihanaa, että minusta tykätään, mutta ihmetyttää ihmisten jatkuva sosiaalisuuden tarve. 😄
Sama. Mieheni vaan purkaa minulle kaikkea raskasta ja valittaa. On raskasta olla se ketjun viimeinen, joka ei voi laittaa paskaa kiertämään muille. Olen kuin tulehtunut umpisuoli.
Ok assburgeri infa autismin ekko.