Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Loukkasin itseni viime talvena todella pahasti

Vierailija
21.11.2022 |

Liukastuessani. Tämä johti leikkaukseen, joka tehtiin kesällä. Nyt kun talvi tuli, tajusin että pelkään kuollakseni ulkona liikkumista ja liukastumista.

Käytössä on nastakengät mutta ei niillä nyt joka paikkaan kehtaisi mennä (olen 41 v nainen). Vamma joka minulle tuli, on vanhoja juttuja ja siis samanlaista vammaa minulla on ollut myös aiemmin. Olen siis aina vältellyt liukkaita paikkoja mutta nyt välttely on muuntunut silkaksi peloksi ja kauhuksi.

Mikä avuksi? Ehkä aika korjaa ja pitää vaan oppia luottamaan. Joku sähköshokkihoito kyllä kelpaisi, että saisin tuon tapahtuman pyyhittyä muistista ja uskaltaisin liikkua kuten ennenkin :D

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
21.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vähän sama, sain rannemurtuman liukastuessani (Suomen yleisin murtuma muuten), ja nyt arveluttaa mennä liukkaille teille. Ajattelin ostaa kuntopyörän kotiin.

Vierailija
2/4 |
21.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kävelysauvat mukaan ja reppu selkään, kumipohjaiset matalakantaiset kengät, tässä ilmanalassa pitää osata varustautua sään mukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
21.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Paras vaan mennä nastoilla joka paikkaan. Silloin kun niitä ei voi käyttää sisätiloissa, vaihtokengät mukaan. Tähän olen itse päätynyt.

Vierailija
4/4 |
21.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin pelkään minäkin. Kahtena perättäisenä talvena teloin nilkkani, ensin metroasemalla ja toisen kerran suojatiellä vedin kunnon voltit. Mulla on kumipohjaiset hyvät talvikengät, mutta eipä ne tunnu auttavan. Nastakengät kokeilin, jäi muutamaan kertaan kun vedin lipat jonkun aseman kynnyksellä, polvi oli viikkoja mustana. Nastoilla tai piikeillä on ikävä liikkua työmatkoja, kun joutuu vaihtamaan kulkuvälineestä toiseen sisätiloissa. Ainoa ratkaisu tähän tuntuu olevan hitaus. Mulla ei ole enää talvisin ikinä kiire, kuljen pitkin pusikoita jos tarvis ja töpöttelen menemään. Tänä aamuna lunta ei ollut paljon, mutta piha oli vedetty isolla koneella aivan peiliksi. Tötöptöp, tulen kun ehdin.