Nyt ymmärsin, että rakkaus on kamala huume, haluan vieroittua!!!

Olen naimisissa, ja ihastunut (ehkä rakastunut liian vahva termi) toiseen mieheen. Tuo mies on vienyt kaikki ajatukseni jo ihan liian pitkään. Kaiket ajat vain ajattelen häntä, näen unta, haaveilen, kyttään milloin kohtaamme, mietin miten voisi koskea julkisesti vaikka olkapäähän, täysin riippuvainen. ADDIKTIO. Aivan hirveää, oikeasti. Mun oma elämä jää elämättä, päivät, viikot, kuukaudet ja vuodetkin vierii, kun vain kyttään milloin saan "annokseni" tuota ihmistä. Ja ei, meillä ei ole suhdetta, mä vain himoitsen häntä ja olen sairaalloisen addiktoitunut.
Koen että olen narkomaani, sua hengittäen, Dingon sanoituksen mukaan.
Vaan ei tämä ole kivaa. Yritän kaikkeni, että pääsen tästä eroon. Onko vieroitusklinikkaa tai tukitoimia addiktoituneelle keski-ikäiselle naiselle? Eikä tuo mies varmaan minusta välitä, tai siis välittää, mutta naimisissa olemme molemmat ja that's it. Haluan eroon tästä huumeesta.