Lue keskustelun säännöt.
Miksi uskovaiset usein ovat kaikkea muuta kuin uskovaisia?
20.11.2022 |
Harva ei uskovainen käyttäytyy yhtä huonosti kuin eräät "uskovaiset" jotka tunnen.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Uskovaiset ainakin harjoittavat vainoamista ja häirintää.
Uskon varjolla on helppo tehdä pahuuksia ja häiritä toisten elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes kaikki uskontoon liittyvät aloitukset tulee ateistien puolelta. Toki ehkä vain yhdeltä ja samalta tyypiltä.
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki uskontoon liittyvät aloitukset tulee ateistien puolelta. Toki ehkä vain yhdeltä ja samalta tyypiltä.
Mieluummin ateisti kuin uskon varjolla pahaa tekevä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki uskontoon liittyvät aloitukset tulee ateistien puolelta. Toki ehkä vain yhdeltä ja samalta tyypiltä.
Mieluummin ateisti kuin uskon varjolla pahaa tekevä ihminen.
Valtaosa linnakundeista on ateisteja. Tämä tästä.
Vierailija kirjoitti:
Eikös uskovaisuus oikeastaan tarkoita vain sitä, että ihminen uskoo sitoutuneesti jonkin uskonnon oppiin? Ei se tarkoita silloin mitään ihmisen käytöksen suhteen.
Eikö suurinta syntiä ole se, että sitoutuu uskonnon oppiin ja tekee tekoja sen opin vastaisesti? Esim nämä lahkolaiset, jotka tekevät omissa perheissään ja seurakunnissaan hirveitä tekoja, jotka toinen seurakuntalainen pesee rukouksella puhtaiksi. Entä tämä köyhien rääkkääminen ja mammonan rakastaminen ihan maallisen valtakunnan ylimmällä tasolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi koska kirkossa, tai missään muuallakaan, ei puhuta enää parannuksen tekemisestä. Pikemminkin sanotaan että saa jatkaa samaa tietä kuin ennenkin, eikä tarvitse edes pyrkiä parempaan!
Tuloksena on tekopyhyyttä ja huonoa käytöstä, kuten olemme huomanneet.
Ev. lut. kirkon mukaan syntiä ei enää ole. Olet hyväksytty sellaisena kuin olet. Mitään ei tarvitse itsessäsi parantaa. On vain rakkautta, hyväksyntää, kukkia ja hattaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös uskovaisuus oikeastaan tarkoita vain sitä, että ihminen uskoo sitoutuneesti jonkin uskonnon oppiin? Ei se tarkoita silloin mitään ihmisen käytöksen suhteen.
Eikö suurinta syntiä ole se, että sitoutuu uskonnon oppiin ja tekee tekoja sen opin vastaisesti? Esim nämä lahkolaiset, jotka tekevät omissa perheissään ja seurakunnissaan hirveitä tekoja, jotka toinen seurakuntalainen pesee rukouksella puhtaiksi. Entä tämä köyhien rääkkääminen ja mammonan rakastaminen ihan maallisen valtakunnan ylimmällä tasolla?
Kaikki valtakunnan ylimmällä tasolla rakastavat mammonaa. Eivät olisi sinne muuten hakeutuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki uskontoon liittyvät aloitukset tulee ateistien puolelta. Toki ehkä vain yhdeltä ja samalta tyypiltä.
Mieluummin ateisti kuin uskon varjolla pahaa tekevä ihminen.
Valtaosa linnakundeista on ateisteja. Tämä tästä.
Oppivat siellä, miten uskon avulla voi päästä pälkähästä lyhentää tuomioita ja jatkaa rikollista elämäntapaa. Se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös uskovaisuus oikeastaan tarkoita vain sitä, että ihminen uskoo sitoutuneesti jonkin uskonnon oppiin? Ei se tarkoita silloin mitään ihmisen käytöksen suhteen.
Eikö suurinta syntiä ole se, että sitoutuu uskonnon oppiin ja tekee tekoja sen opin vastaisesti? Esim nämä lahkolaiset, jotka tekevät omissa perheissään ja seurakunnissaan hirveitä tekoja, jotka toinen seurakuntalainen pesee rukouksella puhtaiksi. Entä tämä köyhien rääkkääminen ja mammonan rakastaminen ihan maallisen valtakunnan ylimmällä tasolla?
Kaikki valtakunnan ylimmällä tasolla rakastavat mammonaa. Eivät olisi sinne muuten hakeutuneet.
Osa rehellisesti sen myöntäen, osa hurskastellen ja sen varjolla ääniä haalien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni kristinuskon keskeinen opetus on Jeesuksen jumaluus ja nouseminen kuolleista. Sitten on vaikka mitä kirkkokuntaa, jotka ovat eri mieltä muista asioista.
Uskovaisuus ei siis ole todiste moraalisesta paremmuudesta, vaan siitä, että uskoo erääseen epätodennäköiseen tapahtumaan, koska haluaa.
En tiedä mistä tämä "uskovainen = hyvä" myytti on tullut. Ehkä siitä, että on mm. kriminaaleja, jotka eivät kunnioita mitään inhimillistä auktoriteettia ja uskoontulo auttaa heitä säilyttämään kasvonsa ja parantamaan tapansa yhtä aikaa. Toki on myös ollut kirkkojen intresseissä ylläpitää tällaista myyttiä.
Tuskin kukaan voi Raamattuun vetoamalla todistaa, että uskovaisen kuuluu olla sukkia kutova ja pehmeällä äänellä puhuva ihminen, joka ei kiroile ja joka kumartaa esivaltaa. Tämä on amerikkalaisen ja muiden medioiden luoma mielikuva, mihin sekoittuu muitakin kulttuurisia vaikutteita kuten ehkä luokkavaikutusta. Papisto on historiallisesti ollut yhteiskunnan eliittiä ja heidän pidättyväisyytensä (todellinen tai kuviteltu) on voinut olla yhtä paljon yläluokkaisen habituksen osoittamista kuin kristinuskoa.
-Kirkon nuorisotyön opiskelija-
Uskominen on hyvä asia, mutta ei se että piiloudutaan sen taakse ja vainotaan toisia. Silloin on pahasti päässä vikaa, jos ahdistellaan ja aiheutetaan pahaa oloa toisille! Uskovakaan ihminen ei ole oikeutettu jakamaan oman käden oikeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskominen on hyvä asia, mutta ei se että piiloudutaan sen taakse ja vainotaan toisia. Silloin on pahasti päässä vikaa, jos ahdistellaan ja aiheutetaan pahaa oloa toisille! Uskovakaan ihminen ei ole oikeutettu jakamaan oman käden oikeutta.
Silti osa uskovista jakaa oman käden oikeutta. Valitettavasti. :(
Tuntemani uskovaiset ovat aivan pihalla ympäröivästä maailmasta. Kuvaisin heitä tynnyrissä kasvaneiksi jossa ainoa maailma näkyy tynnyrin tapinreiästä joka sekin on käännetty seinään päin. Raamattu on tuttu mutta ei sitä lukemalla viisastu,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskonnonvapaus tarkoittaa, sinun on kunnioitettava toisen uskoa. Ketään ei pelasta toisten arviointi.
Vainoamista voi rajoittaa näin, ettei ole tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Uskonnonvapaus tarkoittaa, sinun on kunnioitettava toisen uskoa. Ketään ei pelasta toisten arviointi.
Vainoamista voi rajoittaa näin, ettei ole tekemisissä.
Ei tarvitse kunnioittaa toisen uskoa. Jos ne uskomukset ovat naurettavia, niin voi vapaasti sanoa niitä naurettaviksi.
Vain hänen oikeuttaan uskoa niihin naurettavuuksiin pitää kunnioittaa.
Uskovainen on ns carnal Christian eli lihallinen kristitty, joka käy uskon yhteydessä, rukouspiireissä ym, mutta sydämen tasolla hän ei ole muuttunut. Hän tottelee ihmisen antamia käskyjä, mutta ei Jumalan.
Juurikin tämä.