Mies haluaa "luvan jättäytyä ulkopuolelle" lasten asioista

Mieheni on autismin kirjolla, lisänä ADD-piirteet. (Diagnoosi saatu vasta aikuisiällä, yhden lapsemme nepsyoireiden selvittelyn sivutuotteena.) Arki on hänelle monella tavalla haastavaa ja kuormittavaa, hän ei pysy perillä lasten asioista ja pelkkä yrittäminenkin kuormittaa häntä.

Minä vastaan käytännössä lasten asioista ja myös ihan perusarjesta. Mies osallistuu pyynnöstä, hoitaa ja tekee kyllä paljonkin, mutta ei itsenäisesti ota vastuuta asioista. Hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi yrittäessään seurata arkeen, esim. kouluun liittyviä keskusteluja, ja tämä tuntuu hänestä ikävältä. Helpompaa on, jos hän omasta aloitteestaan jättäytyy ulkopuolelle. Tämä kuitenkin aiheuttaa yleensä sen, että minä huolestun, kun mies vaikuttaa etäiseltä, ja käymme sitten asiasta pitkiä keskusteluja.

Mies sanoi, että hänen kannaltaan ideaaliratkaisu olisi, että hän saisi ihan luvan kanssa jättäytyä näiden asioiden ulkopuolelle. Käytännössä siis minä olisin yksin kokonaan vastuussa. Ymmärrän tämän miehen kannalta, mutta omalta kannaltani tämä ei tunnu reilulta - kokisin olevani yksinhuoltaja, vaikka elän ydinperheessä.

Parisuhde toimii hyvin ja rakastamme toisiamme, joten erokaan ei tässä tilanteessa vaikuta oikealta ratkaisulta. Millaisia ajatuksia tilanne herättää teissä, kuinka sitä kannattaisi ratkaista?