Mies haluaa "luvan jättäytyä ulkopuolelle" lasten asioista

Isä prrhepalveluiden kautta nepsykuntoutukseen. Miettimään millä oppii keinoja jakaa vastuuta. Kyllä hän pystyy itRään kuntouttamaan, jos haluaa. Tuo lupa olisi vaan kusetusta olla vapaamatkustaja.

Vierailija kirjoitti:

Poikani on ADD. Hänellä ei ole vielä perhettä, mutta tilanteessasi sanoisin hänelle, että tuo ei ole reilua. ADD:t on yleensä hyvin älykkäitä, joten tuntuu, että hän tietoisesti yrittää kusettaa sinua. Älä ryhdy siihen. Kyllä hän suoriutuu lapsiperheen arjesta rutiineilla, jotka ovat hyväksi lapsillekin. Älä anna periksi.

"ADD:t on yleensä hyvin älykkäitä"... ADD ei liity millään tavoin älykkyyteen. Ihan sattumaa tai perimässä, jos joku ADD-diagnoosin saanut on älykäs tai ei ole älykäs. Ihan samalla tavoin kuin heillä joilla ei ole ADD-diagnoosia. Itse tunnen hyvin kaksi ADD-diagnoosin saanutta ja molemmat ovat heikkolahjaisia.

Selkeä työnjako. Jos miehelle on vaikeita lasten asiat, niin hänelle vastuuta muista asioista. Mielestäni on järkevämpää hyväksikäyttää vanhemman vahvuuksia, kuin alkaa väkisin vääntämään vanhemmasta erilaista. Se vain kuormittaa kaikkia.

Kuulkaas nyt, ei ap kirjoittanut että mies haluaa ulkoistaa itsensä kaikesta. Se mitä ap kirjoitti on, että mies ei halua ruokailun aikana perata nuorten kouluasioita ja yrittää painaa mieleen että mitä missä milloin, ja tästä ap pahoittaa mielensä.

Ymmärrän oikein hyvin tämän, ettei jaksa joka hetki olla läsnä, voisiko edes ruokailu olla kiireetön hetki jossa puhutaan ihan niitä näitä? Add-tyypille mieleenpainaminen ja läsnäolo, erityisesti päivän loppupuolella on kuormittavaa. Voisitko hyväksyä tuon piirteen miehessäsi, ja kehittää työnjakoa niin että molemmat hoitavat omia vahvuuksiaan.

Eksällä on add ero tuli osittain juuri tuosta, että jättäytyi kaikesta ja ulkoisti itselleen epämieluisat asiat. Arki oli todella kuormittavaa. Eron jälkeen huomasin kuinka loppujen lopuksi oli helpompaa keskittyä vain lapsiin ja siihen arkeen. Eksä nosti kädet ilmaan 10 vuodeksi kaikista käytännön asioista, lapset toki tapasivat isäänsä (ja kyllä ravattiin perheneuvolat jne). Nyt lasten ollessa isoja, jo kohta täysi ikäisiä on kehittänyt ajatuksen, että voisivatkin ihan asua hänen luonaan vielä. Lapsille tai tässä tapauksessa nuorille se ei enää ole vaihtoehto.

Hei, kamppailen hyvin samankaltaisten ongelmien kanssa. DG:tä ei vielä ole, toivottavasti saan joskus sellaisen ja sen kautta saisin jotain ammattiapua. Siis vasta lasten tulo arkeen, häly ja melu on saanut arjen pois raiteiltaan. Lasten kanssa touhuaminen kuormittaa aivan törkeästi ja tekee mieli paeta ja vetäytyä, jos kuormittuneena pitää alkaa tehdä jotain, vetäydyn vain lisää. Lisää tökkimistä tähän ja alan räyhätä. Voin kuvitella että jos ei ole kerennyt, pystynyt palautumaan on aivan loogista ehdottaa irtautumista lasten asioiden hoidosta. Ideaalitilanne itselleni tuossa tilanteessa olisi kenties päästä lepäämään. Arkeen osallistuminen siivoamisen kautta silloin kun muut ovat poissa voisi toimia hyvin jos ei pysty olemaan yhdessä lasten ja vaimon kanssa. Arkeen olisi kiva osallistua mutta pakopaikka johon pääsee tarvittaessa on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehkää työnjakoa. Sä hoidat koulun ja mies esimerkiksi harrastuksiin viennin ja vaikkapa kylpyhuoneiden/ vessojen pesun ja lattiakaivojen putsauksen ja ilta-imuroinnin.

Ei se tee autuaaksi, että molemmat tekevät hampaat irvessä kaikkea. Työt voi jakaa, niin, että omata ikävimmät voi jättää toiselle, jos puolesta hoitaa toisen inhokkeja tilalla.

Etkö lukenut mitä ap kirjoitti? Mies haluaa luopua kaikkien lasten asioiden hoitamisesta.

Ei poissulje yhteisen kodin siivousta, tiskausta, pyykkäystä, kokkailua, ostoksien tekoa ym ym

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehkää työnjakoa. Sä hoidat koulun ja mies esimerkiksi harrastuksiin viennin ja vaikkapa kylpyhuoneiden/ vessojen pesun ja lattiakaivojen putsauksen ja ilta-imuroinnin.

Ei se tee autuaaksi, että molemmat tekevät hampaat irvessä kaikkea. Työt voi jakaa, niin, että omata ikävimmät voi jättää toiselle, jos puolesta hoitaa toisen inhokkeja tilalla.

Etkö lukenut mitä ap kirjoitti? Mies haluaa luopua kaikkien lasten asioiden hoitamisesta.

Ei poissulje yhteisen kodin siivousta, tiskausta, pyykkäystä, kokkailua, ostoksien tekoa ym ym

Eikä edes lasten asioiden hoitoa: mies lukee lasten kanssa kokeisiin ja tekee paljon kotitöitä. Ei vaan jaksa kuunnella ap:n selostuksia ruualla kalenteroinnista ja koulupäivän kulusta, vaipuu ajatuksiinsa ja on hiljainen, josta ap pitää pitkät puhuttelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehkää työnjakoa. Sä hoidat koulun ja mies esimerkiksi harrastuksiin viennin ja vaikkapa kylpyhuoneiden/ vessojen pesun ja lattiakaivojen putsauksen ja ilta-imuroinnin.

Ei se tee autuaaksi, että molemmat tekevät hampaat irvessä kaikkea. Työt voi jakaa, niin, että omata ikävimmät voi jättää toiselle, jos puolesta hoitaa toisen inhokkeja tilalla.

Etkö lukenut mitä ap kirjoitti? Mies haluaa luopua kaikkien lasten asioiden hoitamisesta.

Ei poissulje yhteisen kodin siivousta, tiskausta, pyykkäystä, kokkailua, ostoksien tekoa ym ym

Eikä edes lasten asioiden hoitoa: mies lukee lasten kanssa kokeisiin ja tekee paljon kotitöitä. Ei vaan jaksa kuunnella ap:n selostuksia ruualla kalenteroinnista ja koulupäivän kulusta, vaipuu ajatuksiinsa ja on hiljainen, josta ap pitää pitkät puhuttelut.

Ap ei ole ruoalla äänessä, vaan lähinnä lapset. Kertoilevat juttujaan, ja se on meille se hetki, kun ollaan kaikki paikalla samaan aikaan. Minä kuuntelen nämä jutut, ja pysyn siten kärryillä siitä, mitä heillä on meneillään. Mies ei jaksaisi kuunnella, koska hänelle se on oikeasti vaikeaa. 

Vähemmällä murheella pääset kun ulkoistat vapaamatkustajan kertarysäyksellä. Eikä teidän suhde ole hyvä ja rakastava. Ei ole kun toinen tietoisesti nyppii rusinat pullista ja jättää kaiken työn sulle .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehkää työnjakoa. Sä hoidat koulun ja mies esimerkiksi harrastuksiin viennin ja vaikkapa kylpyhuoneiden/ vessojen pesun ja lattiakaivojen putsauksen ja ilta-imuroinnin.

Ei se tee autuaaksi, että molemmat tekevät hampaat irvessä kaikkea. Työt voi jakaa, niin, että omata ikävimmät voi jättää toiselle, jos puolesta hoitaa toisen inhokkeja tilalla.

Etkö lukenut mitä ap kirjoitti? Mies haluaa luopua kaikkien lasten asioiden hoitamisesta.

Ei poissulje yhteisen kodin siivousta, tiskausta, pyykkäystä, kokkailua, ostoksien tekoa ym ym

Eikä edes lasten asioiden hoitoa: mies lukee lasten kanssa kokeisiin ja tekee paljon kotitöitä. Ei vaan jaksa kuunnella ap:n selostuksia ruualla kalenteroinnista ja koulupäivän kulusta, vaipuu ajatuksiinsa ja on hiljainen, josta ap pitää pitkät puhuttelut.

Ap ei ole ruoalla äänessä, vaan lähinnä lapset. Kertoilevat juttujaan, ja se on meille se hetki, kun ollaan kaikki paikalla samaan aikaan. Minä kuuntelen nämä jutut, ja pysyn siten kärryillä siitä, mitä heillä on meneillään. Mies ei jaksaisi kuunnella, koska hänelle se on oikeasti vaikeaa. 

Ap jos eroaisit, niin mies ei olisi senkään vertaa läsnä, ja joutuisit hoitamaan ihan yksin kaiken! Ymmärrän, että tuosta voi herätä epäreiluuden kokemus, mutta voiko asiaa ajatella niin, että läsnäolo lapsille on kotityö joka sulta sujuu mutta mieheltä ei, ja tämä otetaan huomioon kun jaatte muita kotitöitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehkää työnjakoa. Sä hoidat koulun ja mies esimerkiksi harrastuksiin viennin ja vaikkapa kylpyhuoneiden/ vessojen pesun ja lattiakaivojen putsauksen ja ilta-imuroinnin.

Ei se tee autuaaksi, että molemmat tekevät hampaat irvessä kaikkea. Työt voi jakaa, niin, että omata ikävimmät voi jättää toiselle, jos puolesta hoitaa toisen inhokkeja tilalla.

Etkö lukenut mitä ap kirjoitti? Mies haluaa luopua kaikkien lasten asioiden hoitamisesta.

Ei poissulje yhteisen kodin siivousta, tiskausta, pyykkäystä, kokkailua, ostoksien tekoa ym ym

Eikä edes lasten asioiden hoitoa: mies lukee lasten kanssa kokeisiin ja tekee paljon kotitöitä. Ei vaan jaksa kuunnella ap:n selostuksia ruualla kalenteroinnista ja koulupäivän kulusta, vaipuu ajatuksiinsa ja on hiljainen, josta ap pitää pitkät puhuttelut.

Ap ei ole ruoalla äänessä, vaan lähinnä lapset. Kertoilevat juttujaan, ja se on meille se hetki, kun ollaan kaikki paikalla samaan aikaan. Minä kuuntelen nämä jutut, ja pysyn siten kärryillä siitä, mitä heillä on meneillään. Mies ei jaksaisi kuunnella, koska hänelle se on oikeasti vaikeaa. 

Koska häntä ei oikeasti kiinnosta. Mies valmistelee sinua nyt ajatukseen yksinhuoltajuudesta, se on nimittäin edessä. Epäilemättä mies on myös juuri täyttänyt 40-vuotta ja ikäkriisi on meneillään.

Hih, äiti samoilla diagnooseilla ei ikinä voisi kuvitellakaan moista.

Ihan tyypillistä miesten vastuunpakoilua, mutta nyt diagnoosin varjolla yritetään tehdä siitä vielä hyväksyttävämpää. 

Hän aikuisena ihmisenä kantaa vastuunsa ja hankkii itselleen vaikka sitten ammattiapua jotta selviää elämästään.

Tiedän kyllä kaksi naishenkilöä, jotka eivät omien haasteiden vuoksi pysty työ ja perhe-elämään. Mutta ei heillä ole käynyt mielessäkään ulkoistaa ensin lapsiaan. Toinen heistä taitaa olla kuntoutustuella. Ja molemmat saavat vanhemmuuteen tukea sosiaalihuollosta.

Jos toinen vanhempi olisi pyörätuolissa, niin ette varmaan vaatisi että hän menee lasten kanssa suunnistamaan ja maastopyöräilemään? Mutta nepsyrajoitteista kovistellaan toimimaan tavalla, johon hän ei kykene!

Jonkinlainen matalan kynnyksen perhe/toimintaterapia voisi olla hyödyllistä, että voitte keskustella asioista ja sopia vastuun- ja työnjaosta, ja yrittää ymmärtää arjen haasteita toinen toistenne näkökulmista.

Eroamisessa ei taas ole mitään järkeä, saat tehdä tuplasti töitä, koska isäviikolla pakka hajoaa. Nykytilanteessa mies sentään osallistuu ja paljonkin.

Meillä minä hoidan kaiken wilma-kommunikoinnin, harrastusilmoittautumiset, jopa perheen yhteiset laskut. Luokkien wa ryhmissä viestivät lähinnä äidit, samoin urheiluharrastuksissa joukkueenjohtajina ovat äidit. Mielestäni ap:n kuvaama tilanne näyttää olevan ihan normaali monissa perheissä.

Ymmärrän tilanteen miehen näkökulmasta, koska olen yksinhuoltajana hoitanut tietämättä ADD:stani 3 lasta. Melkoista pään seinään hakkaamista se on ollut kaikki nämä vuodet ja olen ollut hyvin kuormittunut koko sen ajan. Nyt enää nuorimmainen on kotona ja hänen kanssaan sujuu jo paremmin. Vanhin on 20-vuotias.

Melu ennenkaikkea kuormitti itseä eniten, mutta nykyään on olemassa keinoja: esim. vastamelukuulokkeet ja kahden vanhemman perheessä vuorottelu.

Ap:n jaksamisen kannalta sanoisin että kannattaa pohtia keinoja miten mies pystyisi osallistumaan kuitenkin osittain. Lapset on tehty ja keinot täytyy vain keksiä ja molempien vanhempien kantaa vastuu. Nepsyvalmennuksesta voisi olla apua apukeinojen löytämiseen.

Lapset tarvitsevat isää ja hänen olisi tärkeää päättäväisesti lähteä etsimään keinoja arkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuossa olisi tärkeää rajata mitkä alueet kuuluvat miehelle. Näin hänen on helpompi niihin keskittyä. Varsinkin jos on keskittymishäiriö, niin kaikkeen keskittyminen voi olla todella vaikeaa.

Olisiko siis mahdollista, että mies ottaisi tietyt alueet lapsista omalle harteillen ja sinä taas sitten toiset? Esimerkiksi hän auttaa lapsia tietyissä kouluaineissa ja askareissa, sinä taas toisissa? 

Ap sanoi selkeästi että mies haluaisi jättäytyä kaikesta lasten asioiden hoitamiseen liittyvästä hommasta eroon, niin noista koulujutuista kuin kodinhoidosta, ihan kaikista. Toivoo että ap kantaisi yksin vastuun kaikesta. Sitten täällä tullaan ehdottamaan jotain noin arkista päivänselvyyttä. Mies on ilmaissut ettei tahdo hoitaa mitään kun aivan kaikki on hänelle hyvin raskasta.

Älä nyt viitsi ap, se on varmaan raskasta miehellesi siksi koska mitään ei ole rajattu ulkopuolelle. Odotahan vain kun lapsellasi on samat oireet, toivottavasti et silloin pilaa hänen lapsuuttaan vaan ymmärrät j atuet. Kai tiedät ett tuo mitä miehelläsi on on periytyvää? 

Kyllä sinullakin on aikuisena oma vastuusi siitä kenen kanssa alat niitä lapsia värkkäämään. Lapsilleen voi myös VALITA isän, eikä vain ottaa jotain ekaa joka tulee vastaan. Autismi ei todellakaan ilmene vasta lasten saamisen jälkeen.

Tarkoittaa että ap on ottanut vallan suhteessa vedoten miehen diagnoosiin, sehän on ensimmäinen millä avaa tilannetta. Josko auttaisi että ap kävisi tutkituttamassa oman persoonansa vääristymät, niitä varmasti on.