Lue keskustelun säännöt.
Psykologia - onko siis täysin hömppää vai ei?
20.11.2022 |
Jotenkin tullut tämmöinen olo että köykäistä touhua.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene vaan rohkeasti ap!
En missään nimessä tuhlaa rahaani tuollaiseen MUTTA mietin jotta onko touhussa mitään sellaista syvyyttä, jota ei minuutin tuumailulla selvittäisi??
Ainakin se ero, että niitä ei keksitä ihan omasta päästä, toisin kuin sinä m8nuutin tuumailullasi keksisit, Esimerkiksi kiintymyssuhteita on seurattu 3 sukupolven ajan (millaiset vanhemmat, heidän lapset, heidän lapsenlapset), ei ole keksitty omasta päästä että varmaan se menee silleen ja silleen kun musta se olis niin loogista.
Ymmärrät varmaan, että esim tällaista kuvailemaasi korrelaatiota voi sopivasta datasetistä löytää mielivaltaisen paljon järjestelemällä sen sopivasti.
Ts. se ei vielä kerro mistään muusta, kuin siitä, että jotain on mitattu jollakin aikavälillä.
Mikä se tutkittava juttu siellä taustalla sitten on? Kuulostaa siis tyhjältä - konkreettisia & hyvin määriteltyjä SOVELLUKSIA lukuunottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologiaan kuuluu myös oppiminen, muistaminen ja ryhmässä toimiminen jne.
Onko nämä huuhaata? Johtajakoulutus armeijassa? Huuhaata.
Sittenhän koululaitoksen voi lakkauttaa, kun se on vaan huuhaata, samoin poliisiammattikorkeakoulun. Nehän voi vaan toimia sillai miltä tuntuu.
Ainiin ja vankilan toiminta perustuu myös huuhaaseen, sekin täytyy poistaa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Psykologiaan kuuluu myös oppiminen, muistaminen ja ryhmässä toimiminen jne.
Onko nämä huuhaata? Johtajakoulutus armeijassa? Huuhaata.
Sittenhän koululaitoksen voi lakkauttaa, kun se on vaan huuhaata, samoin poliisiammattikorkeakoulun. Nehän voi vaan toimia sillai miltä tuntuu.
Ainiin ja vankilan toiminta perustuu myös huuhaaseen, sekin täytyy poistaa käytöstä.
Kuvailit nyt joukon asioita ja ikään kuin väkipakolla asetit ne psykologian kattokäsitteen alle. Melko mielenvikainen muuvi, etten sanoisi!
Että muistaminen olisi erityisesti psykologiaa? Wtf? Ihan hölmö taidat olla! :)
Jos ap puhuu esim. terapiasta, niin asiassa on sellainen ongelma, että psykologiassa on kyllä olemassa teorioita, joita on paljonkin todisteltu. Mutta terapeutteja toimii myös henkilöitä, joilla ei ole kykyä omaksua ja yhdistellä asioita, saati analysoida potilaan tilaa ja muistaa kaikki mihin potilaan tila ja oireet voisivat viitata. Eli vaikka psykologiassa tieteenä ei olisi mitään vikaa, niin sitä soveltavilla ihmisillä on puutteensa. Terapeuteiksi eivät päädy ne tieteellistä tietoa analyseettisimmin käyttävät.
Ei kai mikään tiede ole täysin hömppää. Ihmisten tieto on toki aina suhteellista ja monin tavoin puutteellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25: Terapian ongelma on juuri tuo subjektiivisuus, siitä terapeutista itsestään lähtien.
Kovan tieteen alle tuollaista ei saa sovitettua millään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene vaan rohkeasti ap!
En missään nimessä tuhlaa rahaani tuollaiseen MUTTA mietin jotta onko touhussa mitään sellaista syvyyttä, jota ei minuutin tuumailulla selvittäisi??
No mitäpä tekisit psykoottiselle potilaalle?
Minä en tekisi yhdellekään psykoottiselle potilaalle mitään, mutta PSYKIATRI varmaan tekisi?
Kylläpähän se on avohoidossa psykologi, joka ekana tapaa kaverin, joka on psykoottinen. Sun minuuttisi meni jo.
Pakko sanoa että melkoisen psykoottinen yritelmä perustella itsellesi valmis mielipiteesi!
Puhut tuossa muuten eräästä hoitotyön osa-alueen konventiosta, et esim. psykologian tieteellisestä perustasta. Muuuuutta, semmoista se avohoito-laiffi taitaa olla, eikö?
Ja sulla on yritelmä, että vain kokemusasiantuntija voi puhua avohoidosta. En ole avohoidossa, mutta se ei minun mielipidettäni mihinkään muuta.
Ap:n tarkoitus oli ainosataan provosoida ihmisiä ja sun kohdalla taisi onnistua.
Tiedoksesi se, että psykoosi on sairaus siinä kuin syöpäkin, eikä sekään tartu, eikä sairaita tarvitse pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ap puhuu esim. terapiasta, niin asiassa on sellainen ongelma, että psykologiassa on kyllä olemassa teorioita, joita on paljonkin todisteltu. Mutta terapeutteja toimii myös henkilöitä, joilla ei ole kykyä omaksua ja yhdistellä asioita, saati analysoida potilaan tilaa ja muistaa kaikki mihin potilaan tila ja oireet voisivat viitata. Eli vaikka psykologiassa tieteenä ei olisi mitään vikaa, niin sitä soveltavilla ihmisillä on puutteensa. Terapeuteiksi eivät päädy ne tieteellistä tietoa analyseettisimmin käyttävät.
Siis mitä minä olen kirjoittanut! Analyseettisimmin -> analyyttisimmin
Mistähän aivojen solmusta tuo epäsana tuli...
Psykologia taitaa olla melko nuori tieteenala, joten se ei ole ehtinyt kehittyä tieteenä vielä niin pitkälle kuin jokin perinteisempi matematiikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se periaatteessa pitäisi olla objektiivista tiedettä, ja perinteisesti on ollutkin.
Mutta nykyisissä woke-yliopistoissa se on luisunut hömpän suuntaan.
Mitä enemmän olen tutkinut ja lukenut psykologiaa, sitä enemmän olen alkanut ymmärtämään miten psykologia ei ole mitään "objektiivista" tiedettä vaan yhä todella subjektiivista ja psykiatrit ja psykologit sitten määrittelevät usein vähän sinne tänne aiempia määrittelyjä.
Missään vaiheessa psykologin historiaa ei psykologia ole ollut millään tavalla objektiivista. Kun mietitään esimerkiksi Sigmund Freudia, jota yhä psykologiassa kopioidaan ja viitataan, niin tämähän oli yksi joka kirjoitti sen sairaan hysteria-kirjan naisista ja miten heidän "hysteriaa" tulisi hoitaa.
Psykologisia tutkimuksia, testejä ja hoitoja on myös todella helppo ohjata psykiatrien ja psykologien, ja myös hoidettavien on helppo valehdella testeissä ja tuloksisa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ihmettelen juurikin terapiassa, että missään vaiheessa ei ole tutkittu mikä minua vaivaa. Minulla on vain "ongelmia", ja niihin annetaan terapiaa. Tuntuu hyvin epämääräiseltä. Se potilaan tutkimisvaihe on vähän kuin hypätty yli. Kun yritin hoitopolun alkupuolella ottaa asioita puheeksi, niin ne eivät kuulemma kuuluneet sinne vaan ovat terapiaan kuuluvia. Ja nyt sitten hoidetaan ongelmaa, jolla ei ole mitään nimeä. Mystistä. Ei todellakaan tieteellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen juurikin terapiassa, että missään vaiheessa ei ole tutkittu mikä minua vaivaa. Minulla on vain "ongelmia", ja niihin annetaan terapiaa. Tuntuu hyvin epämääräiseltä. Se potilaan tutkimisvaihe on vähän kuin hypätty yli. Kun yritin hoitopolun alkupuolella ottaa asioita puheeksi, niin ne eivät kuulemma kuuluneet sinne vaan ovat terapiaan kuuluvia. Ja nyt sitten hoidetaan ongelmaa, jolla ei ole mitään nimeä. Mystistä. Ei todellakaan tieteellistä.
Pahin tässä on se, ettei esimerkiksi masentuneita tutkita millään tavalla, paitsi jollain lomakkeella ennen kuin lääkkeet määrätään kun vaan tuumataan, että aivoissa on nyt jonkun tietyn välittäjäaineen puutos tai ei toimi oikein, vaikka tälläistä ei ole kuitenkaan millään tavalla tutkittu tai kuvattu.
Vielä pahempaa on se, että muitakin hoitoja (jotka eivät ole edes turvallisia) määrätään ilman minkäänlaista tutkimusta. Sähköhoidot olivat (ja taitavat olla yhä, nyt vain uudella hienommalla nimellä, mikä lie magneetti-hoito) suosiossa vielä kymmenen vuotta sitten ja niitä annettiin paljon ja niistä sai todella monet haittaoireita ja todella vähän ihmiset hyötyivät. Nyt on sähköhoidosta hypätty johonkin magneettihoitoon, mikä on ihan sama, eli sähköhoitoa aivoihin. Mutta kaikki tämä tehdään ilman, että mitään mittaavia tutkimuksia tehdään masentuneille.
Puhumatta siitä, että masennuspotilaille (tai vanhuksille) jaetaan todella herkästi psykoosilääkkeitä, vaikka näillä henkilöillä ei olisi koskaan ollut mitään psykoosiin viittavia oireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene vaan rohkeasti ap!
En missään nimessä tuhlaa rahaani tuollaiseen MUTTA mietin jotta onko touhussa mitään sellaista syvyyttä, jota ei minuutin tuumailulla selvittäisi??
No mitäpä tekisit psykoottiselle potilaalle?
Minä en tekisi yhdellekään psykoottiselle potilaalle mitään, mutta PSYKIATRI varmaan tekisi?
Kylläpähän se on avohoidossa psykologi, joka ekana tapaa kaverin, joka on psykoottinen. Sun minuuttisi meni jo.
Pakko sanoa että melkoisen psykoottinen yritelmä perustella itsellesi valmis mielipiteesi!
Puhut tuossa muuten eräästä hoitotyön osa-alueen konventiosta, et esim. psykologian tieteellisestä perustasta. Muuuuutta, semmoista se avohoito-laiffi taitaa olla, eikö?
Ja sulla on yritelmä, että vain kokemusasiantuntija voi puhua avohoidosta. En ole avohoidossa, mutta se ei minun mielipidettäni mihinkään muuta.
Ap:n tarkoitus oli ainosataan provosoida ihmisiä ja sun kohdalla taisi onnistua.
Tiedoksesi se, että psykoosi on sairaus siinä kuin syöpäkin, eikä sekään tartu, eikä sairaita tarvitse pelätä.
Luit, mutta et lainkaan ymmärtänyt ja lisäksi kehittelit uppo-oudon johtopäätöksen :-) Olisit varmasti oikein hyvä psykologian opiskelija!
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän olen tutkinut ja lukenut psykologiaa, sitä enemmän olen alkanut ymmärtämään miten psykologia ei ole mitään "objektiivista" tiedettä vaan yhä todella subjektiivista ja psykiatrit ja psykologit sitten määrittelevät usein vähän sinne tänne aiempia määrittelyjä.
Missään vaiheessa psykologin historiaa ei psykologia ole ollut millään tavalla objektiivista. Kun mietitään esimerkiksi Sigmund Freudia, jota yhä psykologiassa kopioidaan ja viitataan, niin tämähän oli yksi joka kirjoitti sen sairaan hysteria-kirjan naisista ja miten heidän "hysteriaa" tulisi hoitaa.
Psykologisia tutkimuksia, testejä ja hoitoja on myös todella helppo ohjata psykiatrien ja psykologien, ja myös hoidettavien on helppo valehdella testeissä ja tuloksisa.
Tuo loppu on melkeinpä järkkyä, että nykyaikana voi olla niin. Eli sanotaan vaikka, että kiusaaja on saamassa psykiatrista hoitoa. Ja hoidon lähtökohta on se, että kiusaajaa hoidetaan hänen ehdoillaan. Ja jos kiusaaja sanoo, että hän vain nimitteli toista, koska se toinen oli niin ärsyttävä, niin sitten häntä opetetaan olematta ärsyyntymättä niin herkästi.
Missään vaiheessa hoitoa kiusaajan uhrit, kaverit, vanhemmat, jne eivät pääse kertomaan, että tuo kiusaaja kylläkin kiusaa ihan järjestelmällisesti, on ollut väkivaltainen, sadistinen, potkinut naapurin koiraa ja kuristanut pikkusiskoaan ja ties mitä.
Eli jos potilas on itse käsityksessä, että hänellä ei oikeastaan ole ongelmia, niin sitä pidetään psykiatriassa sitten totuutena. Oikea totuus ei jostain ihmeellisestä syystä ole merkitsevä asia.
Psykologia ei tarkoita terapiaa, tai psykoterapiaa. Psykoterapeutti ei ole välttämättä psykologi.
Täällä oli mielenkiintoinen aloitus oidipaalivaiheeseen jumahtaneista aikuisista miehistä. Harmi, että lähti poistoon, olisi voinut olla hyvä keskustelu.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap puhuu esim. terapiasta, niin asiassa on sellainen ongelma, että psykologiassa on kyllä olemassa teorioita, joita on paljonkin todisteltu. Mutta terapeutteja toimii myös henkilöitä, joilla ei ole kykyä omaksua ja yhdistellä asioita, saati analysoida potilaan tilaa ja muistaa kaikki mihin potilaan tila ja oireet voisivat viitata. Eli vaikka psykologiassa tieteenä ei olisi mitään vikaa, niin sitä soveltavilla ihmisillä on puutteensa. Terapeuteiksi eivät päädy ne tieteellistä tietoa analyseettisimmin käyttävät.
Miten ihmeessä voit avauksen perusteella kuvitella kysymyksen koskevan terapiaa?
Melko selkeästi taisi ap aiheen rajata, jos vaikka lukaiset uudestaan ns. ajatuksella!
Ainakin se ero, että niitä ei keksitä ihan omasta päästä, toisin kuin sinä m8nuutin tuumailullasi keksisit, Esimerkiksi kiintymyssuhteita on seurattu 3 sukupolven ajan (millaiset vanhemmat, heidän lapset, heidän lapsenlapset), ei ole keksitty omasta päästä että varmaan se menee silleen ja silleen kun musta se olis niin loogista.