Lue keskustelun säännöt.
Eronneet lapselliset! Mihin asti menitte tapaamissopimuksen mukaan?
20.11.2022 |
Mulla on nyt 15- ja 17-vuotiaat lapset, jotka on luonani kolmena päivänä joka toinen viikko. Kun lapset on jo näin isoja, ei tunnu tarkoituksenmukaiselta tavata heitä näin sidotusti. Voisin nähdä heitä muulloinkin, toisaalta joskus on omia työmenoja juuri lapsiviikonloppuina. Haluaisin myös itse sopia suoraan lasteni kanssa, miten nähdään. Exä ei jousta vaan haluaa pitää kiinni sopimuksesta. Milloin te olette luopuneet lastenvalvojalla tehdystä sopimuksesta vai vedättekö sillä siihen asti, kun lapset asuvat kotona?
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä/äitiviikko tarkoittaa, että tuolla viikolla toinen vanhempi on yksin vastuussa lapsista. Siksi ei oikein onnistu se, että toinen vanhempi sopii omien aikataulujensa mukaan, koska teinit ovat hänellä. Toisella vanhemmalla kun on oikeus lapsivapaaseen (teinivapaaseen) viikkoon ilman ruuanlaittoa, pyykinpesua jne.
Meillä isä yritti tuota eli koskaan ei ns. isäviikolla tiennyt, ovatko lapset isällä vai eivät. Vastaavasti lasten harrastemenojen kanssa oli ongelmia, kun oli sovittu kyyti äidin luota, mutta lapset oli isällä ja koska oli äitiviikko, niin piti ajaa 15 km hakemaan teiniä harrastukseen, isä kun ei äitiviikolla kuljetellut.
Niinpä ilmoitin lapsille, että voivat valita äidin tai isän kodin pysyväksi asuinpaikaksi, mutta minä en ryhdy ajelemaan edestakaisin vain siksi, että isälle sopii joku tietty päivä tms. Valitsivat äidin kodin, jossa on ruokaa ja oma huone.
Silloin jos homma sovitaan niin että nuorten kanssa sovitaan suoraan, ei ole mitään äiti-ja isä viikkoja enää.
Aika päätön päätös tuokin että joutuvat valitsemaan.
No jos isä sopii nuorten kanssa, mutta ei äidin kanssa ja lapsella on harrastus, jonne pitää kuljettaa, niin miten saada isä ymmärtämään, että hänen pitää se tehdä? Hän vetoaa siihen, että lapset saavat olla missä haluavat, vanhemmat kuljettavat vuoroviikoin, oli lapsi missä tahansa.
Minusta lapset olisivat hyvin voineet valita isän ja koulunvaihdon ja harrastuksen lopettamisen ja puhelimen ilman nettiyhteyttä, isä kun ei sellaisia suostunut maksamaan. Olisin voinut varsin hyvin nähdä lapsia joka toinen viikonloppu, jos se olisi ollut heidän mielestään paras vaihtoehto. Ei ollut ja kun isä ei voinut enää hyppyyttää äitiä, alkoi tilanne rauhoittua.
Mikä tossa sun mielestä siis on se ongelma? Musta tuo käy hyvinkin järkeen, että nuori saa olla kumman luona vain ja silti kuljetusvastuu pysyy muuttumattomana. Sehän on enemmän kuin selkeää.
Minun kohdallani tämä kuskailu ja muu rahanmeno estää sitä että voisin olla lasten kanssa enemmän kuin sen mitä papereissa lukee. Jos lapset haluavat tulla luokseni muin kuin tapaamisaikoina, se tarkoittaa minulle ekstrarahanmenoa. Jos otan lapset keskiviikkona, niin toisella on toinen harrastus klo 16.30-17.30, ja toisella klo 19-20. Joudun siis kujettamaan autolla heitä, ja bensahan maksaa. Lisäksi jos on joku synttärilahja kaverille ostamatta, niin joudun senkin ostamaan, kuten myös kaikki ruuat, tottakai.
Maksan elareita 500€ kahdesta lapsesta, ja asun talossa jossa lapsilla on myös omat huoneet.
Sen sijaan en saa mitään tukea näihin mistään suunnasta, joten kaikki menee omasta tyhjentyneestä pussistani.
Harmittaa, että raha on syynä siihen että en voi lapsia ottaa enempää, halua kyllä olisi.
Minkä ikäisiä? Jos vanhempia jo, niin eikö teillekin kävisi sellainen malli jossa lasten tavarat ostetaan puoliksi, eikä rahaa enää anneta elareiden muodossa? Meillä kun lapset tulivat teini-ikään niin vaihdettiin tuohon, ja vanhemmat maksaa ne ruuat ja kuljetukset jotka heidän kohdalleen osuvat. Ovat suurin piirtein 50/50 molempien luona, eikä sillä ole niin väliä vaikka ei olisikaan, kun taludelliset kulut jakautuvat suurin piirtein tasan, niin on molemmilla varaa ruokkia ja kuljettaa lasta.
Jos joutuisin maksamaan lapsen toiselle vanhemmalle 500€/kk, plus ne ajat kun lapsi on luonani, niin ei mullakaan olisi varaa sen päälle enää mitään ekstraa maksella.
Tuon ikäiset nyt tarvitsevat lähinnä vaatteita ja harrastusvälineitä, kännykkälaskun maksamista ja kuskaamista ja ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on syy siihen että eksä on noin tarkka asiasta? Yleinen harhaluulo on että lapsi saisi teininä päättää tapaamisista. Jos vanhemmat sopivat jotain yhdessä, lapsi ei voi sitä jyrätä.
Olisiko se että exälläkin voi olla jotain omia menoja, eikä hän halua istua kotona odottamassa sattuvatko teinit nyt tällä kertaa olemaan viikonlopun isällä vai äidillä? Kyllä mun mielestä niin kauan kun lapset ovat täysi-ikäisiä näistä asioista pitää neuvotella myös sen toisen vanhemman kanssa.
Eikä pelkästään siksi että kotona pitäisi olla joku huoltaja, vaan tosiaan että jos toinen on ajatellut tehdä vaikka lyhyen ulkomaanmatkan silläaikaa kun nuoriso on sen toisen vanhemman vastuulla.
Meillä 15 vuotiaan isän kanssa voidaan kyllä sopia että, "meen nyt ulkomaille täksi ajaksi, otatko ton sun luo siksi aikaa?"
Muuten pikku jäbä päättää ihan itse koska on äitillä tai iskällä. Hänellä on omassa elämässä harrastuksien/koulun/kavereiden kanssa paljon tekemistä ja hän itse tietää mistä on helpoin liikkua ja miten on menonsa järjestänyt. Tämä on ilmoitusluontoinen asia meillä ja kommunikoimme vanhempina keskenämme, missä lapsukainen milloinkin menee ja kuka kuskaa ja miten ollaan paikalla. Toiminut meillä oikeastaan aina. Lapsella on sanavalta siihen, missä milloinkin haluaa olla. Matkat sun muut on sovittavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille joka kirjoitti että vanhemmalla on oikeus teinivapaaseen viikkoon. Tuo ei pidä paikkaansa. Vanhempi joka on lapsen huoltaja ei ole oikeutettu lain silmissä vapaaviikkoihin lapsensa huoltamisesta. Tapaamissopimus ei ole sopimus äidin lapsivapaasta, vaan etävanhemman ja lapsen välinen oikeus tavata toisiaan.
Tätä ei vaan oikein kaikki äidit (ja isät) tajua. Raivostuttaa koko sana "lapsi(teini)vapaaviikko tai- viikonloppu". Kenellä ydinperheen äidillä tai isällä on jotain vapaata lapsista. Ja kuka edes kehtaa sanoa ääneen, että tarvitsee vapaata lapsestaan. Itselle riitti aina lenkki tms kun oli ottanut yhteen teinin kanssa. Siinä sai päästellä höyryt. Eipä ole ihme, että nykylapset on niin sekaisin, kun äidit ja isät ei pysty ottamaan vastuuta.
Ja ymmärrän oikein hyvin, jos etäisällä on rahat tiukalla. Eka maksetaan elatusmaksut ja sitten oletetaan, että myös kuskaa ihan milloin vain harrastuksiin ja ostaa siinä samalla kaikenlaisia hankintoja.
Ja olen nainen ja äiti. Itse itseni elättänyt ja lapseni hoitanut. Sitä samaa toivoisin bonuslasteni äidiltä.
TÄYSIN samat mietteet itselläni, ja tilannekin sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä/äitiviikko tarkoittaa, että tuolla viikolla toinen vanhempi on yksin vastuussa lapsista. Siksi ei oikein onnistu se, että toinen vanhempi sopii omien aikataulujensa mukaan, koska teinit ovat hänellä. Toisella vanhemmalla kun on oikeus lapsivapaaseen (teinivapaaseen) viikkoon ilman ruuanlaittoa, pyykinpesua jne.
Meillä isä yritti tuota eli koskaan ei ns. isäviikolla tiennyt, ovatko lapset isällä vai eivät. Vastaavasti lasten harrastemenojen kanssa oli ongelmia, kun oli sovittu kyyti äidin luota, mutta lapset oli isällä ja koska oli äitiviikko, niin piti ajaa 15 km hakemaan teiniä harrastukseen, isä kun ei äitiviikolla kuljetellut.
Niinpä ilmoitin lapsille, että voivat valita äidin tai isän kodin pysyväksi asuinpaikaksi, mutta minä en ryhdy ajelemaan edestakaisin vain siksi, että isälle sopii joku tietty päivä tms. Valitsivat äidin kodin, jossa on ruokaa ja oma huone.
Silloin jos homma sovitaan niin että nuorten kanssa sovitaan suoraan, ei ole mitään äiti-ja isä viikkoja enää.
Aika päätön päätös tuokin että joutuvat valitsemaan.
No jos isä sopii nuorten kanssa, mutta ei äidin kanssa ja lapsella on harrastus, jonne pitää kuljettaa, niin miten saada isä ymmärtämään, että hänen pitää se tehdä? Hän vetoaa siihen, että lapset saavat olla missä haluavat, vanhemmat kuljettavat vuoroviikoin, oli lapsi missä tahansa.
Minusta lapset olisivat hyvin voineet valita isän ja koulunvaihdon ja harrastuksen lopettamisen ja puhelimen ilman nettiyhteyttä, isä kun ei sellaisia suostunut maksamaan. Olisin voinut varsin hyvin nähdä lapsia joka toinen viikonloppu, jos se olisi ollut heidän mielestään paras vaihtoehto. Ei ollut ja kun isä ei voinut enää hyppyyttää äitiä, alkoi tilanne rauhoittua.
Mikä tossa sun mielestä siis on se ongelma? Musta tuo käy hyvinkin järkeen, että nuori saa olla kumman luona vain ja silti kuljetusvastuu pysyy muuttumattomana. Sehän on enemmän kuin selkeää.
Minun kohdallani tämä kuskailu ja muu rahanmeno estää sitä että voisin olla lasten kanssa enemmän kuin sen mitä papereissa lukee. Jos lapset haluavat tulla luokseni muin kuin tapaamisaikoina, se tarkoittaa minulle ekstrarahanmenoa. Jos otan lapset keskiviikkona, niin toisella on toinen harrastus klo 16.30-17.30, ja toisella klo 19-20. Joudun siis kujettamaan autolla heitä, ja bensahan maksaa. Lisäksi jos on joku synttärilahja kaverille ostamatta, niin joudun senkin ostamaan, kuten myös kaikki ruuat, tottakai.
Maksan elareita 500€ kahdesta lapsesta, ja asun talossa jossa lapsilla on myös omat huoneet.
Sen sijaan en saa mitään tukea näihin mistään suunnasta, joten kaikki menee omasta tyhjentyneestä pussistani.
Harmittaa, että raha on syynä siihen että en voi lapsia ottaa enempää, halua kyllä olisi.
Minkä ikäisiä? Jos vanhempia jo, niin eikö teillekin kävisi sellainen malli jossa lasten tavarat ostetaan puoliksi, eikä rahaa enää anneta elareiden muodossa? Meillä kun lapset tulivat teini-ikään niin vaihdettiin tuohon, ja vanhemmat maksaa ne ruuat ja kuljetukset jotka heidän kohdalleen osuvat. Ovat suurin piirtein 50/50 molempien luona, eikä sillä ole niin väliä vaikka ei olisikaan, kun taludelliset kulut jakautuvat suurin piirtein tasan, niin on molemmilla varaa ruokkia ja kuljettaa lasta.
Jos joutuisin maksamaan lapsen toiselle vanhemmalle 500€/kk, plus ne ajat kun lapsi on luonani, niin ei mullakaan olisi varaa sen päälle enää mitään ekstraa maksella.
Tuon ikäiset nyt tarvitsevat lähinnä vaatteita ja harrastusvälineitä, kännykkälaskun maksamista ja kuskaamista ja ruokaa.
Voivoi, en edes lähde selvittämään tätä tilannettani. Mutta joo, ei sovi tuollainen, koska lapset ovat äidin tuloa. Noh, ei ole enää kuin 5v jäljellä. Onneksi.
Mulla oli kaveri jonka kanssa kaveerasin kun oltiin 12-18v ja hän meni tapaamissopimuksen mukaan aina niin että isällä jokatoinen viikonloppu, mitään kolmatta päivää ei ollut. Hänellä tosin vanhemmat asui hyvin lähekkäin, niin samalla tavalla pystyi silti hengailemaan kavereidensa kanssa, ainoastaan ei yleensä harrastanut yökyläilyä isäviikonloppuina. Sanoi että haluaa olla isällään joka toinen viikonloppu ja viettää hänen kanssa myös aikaa sillon, eikä olla yökylässä sitä viikonloppua, kun arkisin ei näe isäänsä yhtään. Olisi siis saanut kyllä. Mulla taas oli niin ettei sopimusta ollut ja näin isääni kerran vuodessa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on alusta asti sumplittu kummankin aikataulun ja myös lasten toiveiden mukaan. Tapaamissopimus tehtiin lähinnä siksi, että eri virasoja varten se "piti" tehdä. Ihan omalla tavalla ollaan asiat kuitenkin hoidettu.
Mitä virastoja varten sopimus pitää tehdä ja onko siihen joku määräaika?
Nimim. Erosta kuusi vuotta, ei sopimusta paperilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille joka kirjoitti että vanhemmalla on oikeus teinivapaaseen viikkoon. Tuo ei pidä paikkaansa. Vanhempi joka on lapsen huoltaja ei ole oikeutettu lain silmissä vapaaviikkoihin lapsensa huoltamisesta. Tapaamissopimus ei ole sopimus äidin lapsivapaasta, vaan etävanhemman ja lapsen välinen oikeus tavata toisiaan.
Tätä ei vaan oikein kaikki äidit (ja isät) tajua. Raivostuttaa koko sana "lapsi(teini)vapaaviikko tai- viikonloppu". Kenellä ydinperheen äidillä tai isällä on jotain vapaata lapsista. Ja kuka edes kehtaa sanoa ääneen, että tarvitsee vapaata lapsestaan. Itselle riitti aina lenkki tms kun oli ottanut yhteen teinin kanssa. Siinä sai päästellä höyryt. Eipä ole ihme, että nykylapset on niin sekaisin, kun äidit ja isät ei pysty ottamaan vastuuta.
Ja ymmärrän oikein hyvin, jos etäisällä on rahat tiukalla. Eka maksetaan elatusmaksut ja sitten oletetaan, että myös kuskaa ihan milloin vain harrastuksiin ja ostaa siinä samalla kaikenlaisia hankintoja.
Ja olen nainen ja äiti. Itse itseni elättänyt ja lapseni hoitanut. Sitä samaa toivoisin bonuslasteni äidiltä.
Mutta ei kai tässä ole kyse siitä onko sitä vapaata vai ei, vaan siitä onko sille ajalle lupa suunnittella yhtään mitään. Kyllä minä olen ydinperheessäkin käynyt lomilla, kaveriporukan mökkireissuissa, työmatkoilla jne. Miksi eronnut ei saisi tehdä mitään tällaisia suunnitelmia, vaan pitäisi päivystää kotona 24/7 siltä varalta että etä keksiikin palauttaa lapset kesken viikonlopun? Sitähän se tarkoittaa, jos ei vuoroista voi sopia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille joka kirjoitti että vanhemmalla on oikeus teinivapaaseen viikkoon. Tuo ei pidä paikkaansa. Vanhempi joka on lapsen huoltaja ei ole oikeutettu lain silmissä vapaaviikkoihin lapsensa huoltamisesta. Tapaamissopimus ei ole sopimus äidin lapsivapaasta, vaan etävanhemman ja lapsen välinen oikeus tavata toisiaan.
Tätä ei vaan oikein kaikki äidit (ja isät) tajua. Raivostuttaa koko sana "lapsi(teini)vapaaviikko tai- viikonloppu". Kenellä ydinperheen äidillä tai isällä on jotain vapaata lapsista. Ja kuka edes kehtaa sanoa ääneen, että tarvitsee vapaata lapsestaan. Itselle riitti aina lenkki tms kun oli ottanut yhteen teinin kanssa. Siinä sai päästellä höyryt. Eipä ole ihme, että nykylapset on niin sekaisin, kun äidit ja isät ei pysty ottamaan vastuuta.
Ja ymmärrän oikein hyvin, jos etäisällä on rahat tiukalla. Eka maksetaan elatusmaksut ja sitten oletetaan, että myös kuskaa ihan milloin vain harrastuksiin ja ostaa siinä samalla kaikenlaisia hankintoja.
Ja olen nainen ja äiti. Itse itseni elättänyt ja lapseni hoitanut. Sitä samaa toivoisin bonuslasteni äidiltä.
Mutta ei kai tässä ole kyse siitä onko sitä vapaata vai ei, vaan siitä onko sille ajalle lupa suunnittella yhtään mitään. Kyllä minä olen ydinperheessäkin käynyt lomilla, kaveriporukan mökkireissuissa, työmatkoilla jne. Miksi eronnut ei saisi tehdä mitään tällaisia suunnitelmia, vaan pitäisi päivystää kotona 24/7 siltä varalta että etä keksiikin palauttaa lapset kesken viikonlopun? Sitähän se tarkoittaa, jos ei vuoroista voi sopia.
Varmaan jo erotessaan tietää, millaisen ihmisen kanssa on ollut yhdessä. Jos on ollut joustamaton ennen eroa (on sitten mies tai nainen), tuskin joustoa löytyy senkään jälkeen. Itse en ollut avioliiton ainana voinut käydä omilla reissuilla, koska ex oli mustasukkainen ja muutenkin haastava. Tiesin kyllä erotessa, ettei mitään joustoja hänen puolelta tule. Enkä niitä odottanutkaan. Olin onnellinen siitä, että sain tehdä mitä haluan.
Ihminen tottuu kaikkeen ja iloitsee pienestä, kun ei ole aiemmin saanut mitään.
Ennen kaikkea ajattelin lapsia. Heidän ei tarvitse kärsiä, jos toinen on itsekäs. Miksi tuottaisin heille pettymiksiä ja tunteen, että edes äiti ei heidän kanssaan halua olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille joka kirjoitti että vanhemmalla on oikeus teinivapaaseen viikkoon. Tuo ei pidä paikkaansa. Vanhempi joka on lapsen huoltaja ei ole oikeutettu lain silmissä vapaaviikkoihin lapsensa huoltamisesta. Tapaamissopimus ei ole sopimus äidin lapsivapaasta, vaan etävanhemman ja lapsen välinen oikeus tavata toisiaan.
Tätä ei vaan oikein kaikki äidit (ja isät) tajua. Raivostuttaa koko sana "lapsi(teini)vapaaviikko tai- viikonloppu". Kenellä ydinperheen äidillä tai isällä on jotain vapaata lapsista. Ja kuka edes kehtaa sanoa ääneen, että tarvitsee vapaata lapsestaan. Itselle riitti aina lenkki tms kun oli ottanut yhteen teinin kanssa. Siinä sai päästellä höyryt. Eipä ole ihme, että nykylapset on niin sekaisin, kun äidit ja isät ei pysty ottamaan vastuuta.
Ja ymmärrän oikein hyvin, jos etäisällä on rahat tiukalla. Eka maksetaan elatusmaksut ja sitten oletetaan, että myös kuskaa ihan milloin vain harrastuksiin ja ostaa siinä samalla kaikenlaisia hankintoja.
Ja olen nainen ja äiti. Itse itseni elättänyt ja lapseni hoitanut. Sitä samaa toivoisin bonuslasteni äidiltä.
Mutta ei kai tässä ole kyse siitä onko sitä vapaata vai ei, vaan siitä onko sille ajalle lupa suunnittella yhtään mitään. Kyllä minä olen ydinperheessäkin käynyt lomilla, kaveriporukan mökkireissuissa, työmatkoilla jne. Miksi eronnut ei saisi tehdä mitään tällaisia suunnitelmia, vaan pitäisi päivystää kotona 24/7 siltä varalta että etä keksiikin palauttaa lapset kesken viikonlopun? Sitähän se tarkoittaa, jos ei vuoroista voi sopia.
Varmaan jo erotessaan tietää, millaisen ihmisen kanssa on ollut yhdessä. Jos on ollut joustamaton ennen eroa (on sitten mies tai nainen), tuskin joustoa löytyy senkään jälkeen. Itse en ollut avioliiton ainana voinut käydä omilla reissuilla, koska ex oli mustasukkainen ja muutenkin haastava. Tiesin kyllä erotessa, ettei mitään joustoja hänen puolelta tule. Enkä niitä odottanutkaan. Olin onnellinen siitä, että sain tehdä mitä haluan.
Ihminen tottuu kaikkeen ja iloitsee pienestä, kun ei ole aiemmin saanut mitään.
Ennen kaikkea ajattelin lapsia. Heidän ei tarvitse kärsiä, jos toinen on itsekäs. Miksi tuottaisin heille pettymiksiä ja tunteen, että edes äiti ei heidän kanssaan halua olla?
Minäkin olen tehnyt lapset ennen kaikea itselleni, enkä perheesen tai jollekin miehelle, joten olen myös halunnut heidän kanssaan elää perheenä, ja näin olen myös tehnyt vaikka isästä ei ollutkaan oikein mihinkään. En koskaan ole laskenut menojani lasten isän varaan, vaan jos minulla on ollut tärkeä meno, niin olen laittanut lapset varmaan hoitoon. Aivan turhaa ja typerää riidellä tuollaisista asioista, kun on muitakin ratkaisuja. Eksästä tulee päästää irti, ei roikkua kouluttamassa häntä hyväksi vanhemmaksi, eikä pakottamassa OMIA lapsia paikkaan johon heitä ei haluta vain jotta itse saisi lomaa lapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on syy siihen että eksä on noin tarkka asiasta? Yleinen harhaluulo on että lapsi saisi teininä päättää tapaamisista. Jos vanhemmat sopivat jotain yhdessä, lapsi ei voi sitä jyrätä.
Lain mukaan 12 vuotias itse päättää tapaako vai eikö. Häntä ei voi pakottaa mihinkään tapaamisin, ei vanhemmat, ei sossu ei mikään viranomainen jos lapsi ei halua.
Ei sellaista lakia ole. Lain mukaan lasta on kuultava - ihan ikänsä mukaisesti alusta asti, jos tarpeen, mutta etenkin tuosta 12 vuodesta eteenpäin. Tästä huolimatta lapsi ei päätä mitään - huoltaja, vanhempi tai viime kädessä viranomainen päättää, jos vanhemmat/ huoltaja/-t eivät kykene tekemään lapsen edun mukaisia päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä/äitiviikko tarkoittaa, että tuolla viikolla toinen vanhempi on yksin vastuussa lapsista. Siksi ei oikein onnistu se, että toinen vanhempi sopii omien aikataulujensa mukaan, koska teinit ovat hänellä. Toisella vanhemmalla kun on oikeus lapsivapaaseen (teinivapaaseen) viikkoon ilman ruuanlaittoa, pyykinpesua jne.
Meillä isä yritti tuota eli koskaan ei ns. isäviikolla tiennyt, ovatko lapset isällä vai eivät. Vastaavasti lasten harrastemenojen kanssa oli ongelmia, kun oli sovittu kyyti äidin luota, mutta lapset oli isällä ja koska oli äitiviikko, niin piti ajaa 15 km hakemaan teiniä harrastukseen, isä kun ei äitiviikolla kuljetellut.
Niinpä ilmoitin lapsille, että voivat valita äidin tai isän kodin pysyväksi asuinpaikaksi, mutta minä en ryhdy ajelemaan edestakaisin vain siksi, että isälle sopii joku tietty päivä tms. Valitsivat äidin kodin, jossa on ruokaa ja oma huone.
Meilläkin tuo lasten harrastaminen meni hankalaksi, kun isänsä ilmoitti, ettei lapsilla saa olla harrastuksia niinä päivinä, kun ovat hänen luonaan. Lapset siis olivat siellä joka toinen viikko to-su. Isä ei halunnut sitoutua mihinkään, vaan päättää "itse" mitä haluaa lasten kanssa tehdä.
Hieman oli haastavaa löytää aina sopivat uimakouluajat sun muut harrastukset alkuviikkoon, jotta lapset sai käydä niissä joka viikko eikä vain äidin luona ollessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä/äitiviikko tarkoittaa, että tuolla viikolla toinen vanhempi on yksin vastuussa lapsista. Siksi ei oikein onnistu se, että toinen vanhempi sopii omien aikataulujensa mukaan, koska teinit ovat hänellä. Toisella vanhemmalla kun on oikeus lapsivapaaseen (teinivapaaseen) viikkoon ilman ruuanlaittoa, pyykinpesua jne.
Meillä isä yritti tuota eli koskaan ei ns. isäviikolla tiennyt, ovatko lapset isällä vai eivät. Vastaavasti lasten harrastemenojen kanssa oli ongelmia, kun oli sovittu kyyti äidin luota, mutta lapset oli isällä ja koska oli äitiviikko, niin piti ajaa 15 km hakemaan teiniä harrastukseen, isä kun ei äitiviikolla kuljetellut.
Niinpä ilmoitin lapsille, että voivat valita äidin tai isän kodin pysyväksi asuinpaikaksi, mutta minä en ryhdy ajelemaan edestakaisin vain siksi, että isälle sopii joku tietty päivä tms. Valitsivat äidin kodin, jossa on ruokaa ja oma huone.
Meilläkin tuo lasten harrastaminen meni hankalaksi, kun isänsä ilmoitti, ettei lapsilla saa olla harrastuksia niinä päivinä, kun ovat hänen luonaan. Lapset siis olivat siellä joka toinen viikko to-su. Isä ei halunnut sitoutua mihinkään, vaan päättää "itse" mitä haluaa lasten kanssa tehdä.
Hieman oli haastavaa löytää aina sopivat uimakouluajat sun muut harrastukset alkuviikkoon, jotta lapset sai käydä niissä joka viikko eikä vain äidin luona ollessaan.
Meillä taas lapsille hommattiin paljon harrastuksia äidin toimesta joihin minun odotettiin kuskaavan heitä vaikka olivat äidillään. Ei kuitenkaan antanut minulle lapsia viikolla jolloin olisin voinut heitä kuskata kotoani, vaan oletti että minä kuskaan lapset hänen viikollaan harrastuksiin ajelemalla jopa sata km päivässä omaan piikkiini samalla kun hän veti lonkkaa kotona, ja viikonloput lapset sitten minulla jotta hän sai levätä.
Hain oikeuden sovittelusta sitten paremman tapaamissopimuksen, ja nyt saan pitää lapsia viikolla, ja häneltä poistui viikonloppuvapaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille joka kirjoitti että vanhemmalla on oikeus teinivapaaseen viikkoon. Tuo ei pidä paikkaansa. Vanhempi joka on lapsen huoltaja ei ole oikeutettu lain silmissä vapaaviikkoihin lapsensa huoltamisesta. Tapaamissopimus ei ole sopimus äidin lapsivapaasta, vaan etävanhemman ja lapsen välinen oikeus tavata toisiaan.
Tätä ei vaan oikein kaikki äidit (ja isät) tajua. Raivostuttaa koko sana "lapsi(teini)vapaaviikko tai- viikonloppu". Kenellä ydinperheen äidillä tai isällä on jotain vapaata lapsista. Ja kuka edes kehtaa sanoa ääneen, että tarvitsee vapaata lapsestaan. Itselle riitti aina lenkki tms kun oli ottanut yhteen teinin kanssa. Siinä sai päästellä höyryt. Eipä ole ihme, että nykylapset on niin sekaisin, kun äidit ja isät ei pysty ottamaan vastuuta.
Ja ymmärrän oikein hyvin, jos etäisällä on rahat tiukalla. Eka maksetaan elatusmaksut ja sitten oletetaan, että myös kuskaa ihan milloin vain harrastuksiin ja ostaa siinä samalla kaikenlaisia hankintoja.
Ja olen nainen ja äiti. Itse itseni elättänyt ja lapseni hoitanut. Sitä samaa toivoisin bonuslasteni äidiltä.
Mutta ei kai tässä ole kyse siitä onko sitä vapaata vai ei, vaan siitä onko sille ajalle lupa suunnittella yhtään mitään. Kyllä minä olen ydinperheessäkin käynyt lomilla, kaveriporukan mökkireissuissa, työmatkoilla jne. Miksi eronnut ei saisi tehdä mitään tällaisia suunnitelmia, vaan pitäisi päivystää kotona 24/7 siltä varalta että etä keksiikin palauttaa lapset kesken viikonlopun? Sitähän se tarkoittaa, jos ei vuoroista voi sopia.
Varmaan jo erotessaan tietää, millaisen ihmisen kanssa on ollut yhdessä. Jos on ollut joustamaton ennen eroa (on sitten mies tai nainen), tuskin joustoa löytyy senkään jälkeen. Itse en ollut avioliiton ainana voinut käydä omilla reissuilla, koska ex oli mustasukkainen ja muutenkin haastava. Tiesin kyllä erotessa, ettei mitään joustoja hänen puolelta tule. Enkä niitä odottanutkaan. Olin onnellinen siitä, että sain tehdä mitä haluan.
Ihminen tottuu kaikkeen ja iloitsee pienestä, kun ei ole aiemmin saanut mitään.
Ennen kaikkea ajattelin lapsia. Heidän ei tarvitse kärsiä, jos toinen on itsekäs. Miksi tuottaisin heille pettymiksiä ja tunteen, että edes äiti ei heidän kanssaan halua olla?
Minäkin olen tehnyt lapset ennen kaikea itselleni, enkä perheesen tai jollekin miehelle, joten olen myös halunnut heidän kanssaan elää perheenä, ja näin olen myös tehnyt vaikka isästä ei ollutkaan oikein mihinkään. En koskaan ole laskenut menojani lasten isän varaan, vaan jos minulla on ollut tärkeä meno, niin olen laittanut lapset varmaan hoitoon. Aivan turhaa ja typerää riidellä tuollaisista asioista, kun on muitakin ratkaisuja. Eksästä tulee päästää irti, ei roikkua kouluttamassa häntä hyväksi vanhemmaksi, eikä pakottamassa OMIA lapsia paikkaan johon heitä ei haluta vain jotta itse saisi lomaa lapsistaan.
Todella ihanasti sanottu. Jos tällaisia vanhempia olisi enemmän, ei lasten tarvitsisi tuntea, ettei heitä ole haluttu. Mieluummin yksi aidosti välittävä vanhempi kuin kaksi omaa aikaa hamuavaa.
Tätä ei vaan oikein kaikki äidit (ja isät) tajua. Raivostuttaa koko sana "lapsi(teini)vapaaviikko tai- viikonloppu". Kenellä ydinperheen äidillä tai isällä on jotain vapaata lapsista. Ja kuka edes kehtaa sanoa ääneen, että tarvitsee vapaata lapsestaan. Itselle riitti aina lenkki tms kun oli ottanut yhteen teinin kanssa. Siinä sai päästellä höyryt. Eipä ole ihme, että nykylapset on niin sekaisin, kun äidit ja isät ei pysty ottamaan vastuuta.
Ja ymmärrän oikein hyvin, jos etäisällä on rahat tiukalla. Eka maksetaan elatusmaksut ja sitten oletetaan, että myös kuskaa ihan milloin vain harrastuksiin ja ostaa siinä samalla kaikenlaisia hankintoja.
Ja olen nainen ja äiti. Itse itseni elättänyt ja lapseni hoitanut. Sitä samaa toivoisin bonuslasteni äidiltä.