Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän miehillä tällaisia mykkäkoulu-/vihaepisodeja? Mietin eroamista.
19.11.2022 |
Aikuinen mies. Nyt kolmatta päivää pitää jotain vihantäyteistä mykkäkoulua, vastaa muutamalla sanalla kysyttäessä ääni kireänä. Ei jaksa kuulemma kertoa mikä mättää. Lapsille puhuu suhteellisen normaalisti, tämä kohdistuu vain minuun. Mun tehtävä olisi tässä kai vain arvailla että mistä tuulee tällä kertaa. Ei laita viestejä tai soittele työpäivän aikana niinkuin normaalisti. Kotona vetäytyy nurkkaan katsomaan kännykkää huppu päässä kuin pikkulapsi.
Musta tämä on henkistä väkivaltaa. Hän tietää että mulla on hylkäämistrauma. Tämä on myös hylkäämistä mun mielestä. Mitä tekisitte? Onko miehellä joku persoonallisuushäiriö vai miksi joku aikuinen pitäisi yhtäkkiä mykkäkoulua?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Mmmm on tutun kuuloista. Minun puoliso mylläkouluilee tämän tästä. Saattaa olla puhumatta kuukausia. Ennätys on ollut 1,5 vuotta.
Syitä puhumattomuuteen: olen astunut kengällä ulko-oven kynnyksen päälle ( kynnykseen ai saa astua kengillä, eikä sukat jalassa, koska kynnykseen tulee naarmuja) tai olen omilla rahoilla ostanut kotiin jotain (viime vkolla ostin leipägrillin ja se miellyttänyt miestä)
Eli syyt mykkäkouluuhin ovat erikoiset.Vuosien varrella vaan on mylkäkoulujen syyt menneet naurettavammaksi, puhumattomat kaudet pitenevät.
Sairasta tuon, kotoaan oppinut mallin. Yhdessä ollaan oltu 30 vuotta. Ja minä kestän ja joustan.
Viel sairaampaa on se, että kestää ja joustaa koko oman elämänsä. Mikäköhän sinussa on vikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaan silmään kyllä näillä tiedoilla aika herkästi ollaan laittamassa lusikoita jakoon. Onko tämä useinkin toistuvaa esimerkiksi ois aika olennainen tieto.
Ja ei kaikkiin epämukaviin tilanteisiin tarvita psykiatria, ihan vaan aika riittää. Kolme päivää on lyhyt aika ihmisen elämässä. Kuten täällä mainittiinkin, niin tee omia juttujas, niin kyllä se kertoo mistä kiikastaa aikanaan.
Ja sitten taas toisaalta, voihan se olla molemmille parempi mennä omia teitään, jos pari päivää mykkäkoulua on se mikä katkaisee kamelin selän.
Tuohan käyttäytyy kuin uhmaikäinen. Tällaista käytöstä ei pidä hyväksyä muilta kuin uhmaikäisiltä, joiden tunnesäätely on vielä kehittymätön. Jos miehen käytökseen ei sano mitään ja jatkaa suhdetta kuin ennenkin, se antaa hänelle vihreää valoa käyttäytyä huonosti kumppaniaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä sun tehtävä ei ole arvailla. Koeta irrottautua tuosta kuviosta kokonaan. Mene tekemään jotain, josta itse tykkäät. Tarkoitan, että oikein panostat omaan hyvinvointiisi. Luota siihen, että mies kertoo sinulle, jos joku on vialla. Älä ajattele tuota henkisenä väkivaltana, äläkä ajattele sitä ollenkaan. Varsinkaan älä vedä mitään yhtäläisyysmerkkejä oman aikaisemman taustasi kanssa. Miehesi ei ollut siellä, eikä ole siitä vastuussa. Usko, mitä mies sanoo. Eli jos hän sanoo, ettei jaksa kertoa, mikä mättää, hän ei jaksa. Ehkä hän jaksaa joskus, ehkä ei. Ajattele, että se ei ole sinun asiasi. Jos/kun puhut miehellesi, koeta tehdä se normaalilla äänensävyllä, äläkä loukkaavasti. Tärkeintä on, että et tee itsestäsi uhria, vaikka miehesi käyttäytyykin noin.
Mielestäni tämä on hyvä neuvo! Juuri tuo, että älä uhriudu tai ylianalysoi tilannetta äläkä yritä repiä miestä "luolastaan".
Miehelle nykymaailma on haastava: ennen mies saattoi mennä purkamaan synkkää mieltään metsään tai vaikka hakkaamaan halkoja.
Anna miehen olla rauhassa jos hän haluaa. Kun mies on "luolassaan" sinä voit silläaikaa vaikka viedä lapsia ulkoileen, lukea kirjaa, mennä shoppaileen, tehdä itsellesi kasvohoidon, tavata ystäviäsi...
Ei ole. Tosi emme myöskään viestittele työpäivän aikana, ellei ole jotain erityistä esim. illan aikatauluihin liittyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä sun tehtävä ei ole arvailla. Koeta irrottautua tuosta kuviosta kokonaan. Mene tekemään jotain, josta itse tykkäät. Tarkoitan, että oikein panostat omaan hyvinvointiisi. Luota siihen, että mies kertoo sinulle, jos joku on vialla. Älä ajattele tuota henkisenä väkivaltana, äläkä ajattele sitä ollenkaan. Varsinkaan älä vedä mitään yhtäläisyysmerkkejä oman aikaisemman taustasi kanssa. Miehesi ei ollut siellä, eikä ole siitä vastuussa. Usko, mitä mies sanoo. Eli jos hän sanoo, ettei jaksa kertoa, mikä mättää, hän ei jaksa. Ehkä hän jaksaa joskus, ehkä ei. Ajattele, että se ei ole sinun asiasi. Jos/kun puhut miehellesi, koeta tehdä se normaalilla äänensävyllä, äläkä loukkaavasti. Tärkeintä on, että et tee itsestäsi uhria, vaikka miehesi käyttäytyykin noin.
Mielestäni tämä on hyvä neuvo! Juuri tuo, että älä uhriudu tai ylianalysoi tilannetta äläkä yritä repiä miestä "luolastaan".
Miehelle nykymaailma on haastava: ennen mies saattoi mennä purkamaan synkkää mieltään metsään tai vaikka hakkaamaan halkoja.
Anna miehen olla rauhassa jos hän haluaa. Kun mies on "luolassaan" sinä voit silläaikaa vaikka viedä lapsia ulkoileen, lukea kirjaa, mennä shoppaileen, tehdä itsellesi kasvohoidon, tavata ystäviäsi...
Kamalla kun on mielenterveys ongelmaisia miehiä ja mikä pakko niille on tehdä lapsiakin niin täytyy olla sillä naisellakin päässä vikaa ja paljon.
Miksi ette hoidatuta päänne vikoja ennen kuin alkaa perhettä perustamaan jatkaen sitä samaa perinnettä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Olin niin rakastunut ettei hälytyskello herättänyt hurmoksesta riittävän ajoissa. Nyt en sitten vittisi ihan pikkuvikojen takia erota kun näitä lapsiakin tässä jo pyörii. Kiinnostavaa tässä miehessä oli juurikin se, että kummankin lapsuus oli täynnä traumaa ja draamaa ja tätä hedelmää sitä tässä nyt yhdessä ihan korikaupalla saadaan kantaa. Tämä mykkäkoulu on miehen isoin vika. En saa tästä hommasta yhtään kiinni. Näitä tulee n. kerran kolmeen kuukauteen ja sitten hän vaan alkaa yhtäkkiä puhua normaalisti, helpotun ja homma jää käsittelemättä, syyt purkamatta ja toimintatavan haitallisuus ja tuhoavuus käsittelemättä.
Ap
Sun pitää tehdä sille vihaiseksi selväksi, että tollanen käytös ei vaan KÄY. Että haluat kommunikoida ja suhteessa KOMMUNIKOIDAAN. Että et jaksa tollaista, sen pitää olla aikuinen. Se voi kyllä oppia siitä pois kunhan joka kerta teet selväksi, ettet HYVÄKSY. Joka kerta. Kouluta kuin koiraa tai pikkulasta. Se onnistuu, kun ilmeisesti ainut syy juontuu hänen lapsuuden mallista. Anna mennä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli eksän kanssa aikoinaan. Suuttui ihan tyhjästä, alkoi mykkäkoulu tai erolla uhkailu. Puolison kouluttamustahan se on, mikä ei terveeseen parisuhteeseen kuulu. Vallankäyttöä, toisen alistamista. Siinäpä ei amatöörit pärjää siinä pelissä. Ei enää ikinä.
Todennäköisesti teidän seksielämä ei suju ja hän ei pysty sinulle siitä puhumaan koska suutut heti ja hyökkäät häntä vastaan. Näin ainakin meillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi,mua ihan naurattaa ajatus aikuisesta miehestä mököttämässä sohvan nurkassa HUPPU päässä kännykkää selaamassa.
Kuulostaa aivan exältäni. Murjotti usein suu nurinpäin kääntyneenä sohvalla ja puhisi. Vaikutti että hän oli vihainen nimenomaan minulle, mutta en käsittänyt syytä, sillä en tiennyt tapahtuneen mitään kuohuttavaa. Ei vaan saanut kerrottua mikä mätti. Useita päiviä saattoi mennä näin että jurotti v*ttuuntuneen ja yrmeän näköisenä sohvassa eikä puhunut eikä vastannut, tuhahteli vain.
Suhteen alussa yritin hyvitellä ja kysellä ja saada häntä lepyteltyä, mutta jokusen vuoden päästä tuli mitta täyteen enkä jaksanut enää noteerata hänen mykkäkoulukohtauksiaan. Ei vaan enää kiinnostanut olla hänen henkisen väkivaltansa uhri eikä muutenkaan hänen kanssaan; aika meni ihan hukkaan. Siksi hänestä tuli ex.
Älä ap haaskaa hyviä vuosia tuollaiseen. Joko hän opettelee puhumaan siitä mikä sisimmässä riivaaa, tai sitten voi muuttaa muualle murjottamaan.
Mykistyjä kouluttaa toista, kyse on väsytystaktiikasta. Mykistyjän tavoite on saada toinen hätääntymään ja etsimään syytä itsestään "olenko tietämättäni loukannut häntä? Miten saan korvattua sen, mitä tein väärin? Jotain pahaa sen täytyy olla koska eihän kukaan muuten sulkeudu täysin". Kun kouluttaja katsoo toisen olevan tarpeeksi epätoivoinen, kertoo hän miten häntä saa palvella ja olla mieliksi. Mykkäkouluttaja on itse sairas ja käyttää henkistä väkivaltaa saadakseen haluamansa, mistä ei jostain syystä voi puhua suoraan toistakin kunnioittaen.
Jos ap oikeasti olisi loukannut miestään verisesti niin että tämä lakkaa hänelle puhumasta (ja luultavasti näin ikävässä tapauksessa myös nostaisi lytkintä), kyllä vähän miettimällä ap keksisi ja tietäisi mitä on mokannut/miten loukannut eli että mistä tuulee.
Mykkäkouluttaja keksimällä keksii syyn toisesta, mistä toinen saa itseään epäillä ja syyttää ja yrittää jotain hyvittää ja olla mieliksi vaikka oikeasti se oli sen mykkäkouluttajan tarkoituskin, saada toinen rähmälleen, kun teeskenteli loukattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi,mua ihan naurattaa ajatus aikuisesta miehestä mököttämässä sohvan nurkassa HUPPU päässä kännykkää selaamassa.
Tätä harrasti myös aikuinen ex-mieheni. Lisäksi katsoi minua oikein kunnolla nokka pystyssä, siis sellainen korostetun ylimielinen ilme. Silloin ei jaksanut naurattaa, mutta nykyisin mietin vaan, että ei h**vetti ole todellista.
Minun exä tapasi noiden edellä mainittujen juttujen lisäksi vielä pyöritellä silmiään mielenosoituksellisesti. Näytti lähinnä vauhkoontuneelta hevoselta, joten oli vaikeuksia suhtautua vakavasti siihen "drama kingiin"
Äitini oli/on mykkäkouluilija ja mieheni samoin. Olen ajattelut erota ehkä ensi kesänä. Sen päätöksen tekeminen on vaikeaa ja lykkään koko ajan. Ostin jo kerran asunnon itselleni, mutta mies sai myymään sen pois (tappiolla vieläpä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isä on tuollainen. Joskus ihmettelen miten äiti jaksaa tuota touhua, (ovat olleet naimisissa yli 40 vuotta) mutta on siinä toki niin paljon myös hyviäkin puolia että ehkä ne sitten kompensoi riittävästi. Itse en kyllä jaksaisi. Onneksi oma mieheni ei tuota harrasta.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi,mua ihan naurattaa ajatus aikuisesta miehestä mököttämässä sohvan nurkassa HUPPU päässä kännykkää selaamassa.
Sillä on toinen. Se käyttäytyy kusipäisesti jotta jättäisit. Yhden tällaisen tarinan taas tälle syksylle kuullut. Kaikenmaailman ihme temppuilua mieheltä ja nainen ei usko millään. Kun miehen toinen suhde paljastui nainen vielä meinasi että voi kai tuon antaa anteeksi. Miksi?!
Ihan yleisesti kaikille sukupuoleen viittaamatta; miksi olette huonoissa suhteissa? Kyllä kai teidän yli kävellään ja teitä huonosti kohdellaan jos annatte tehdä niin.
Vierailija kirjoitti:
Mmmm on tutun kuuloista. Minun puoliso mylläkouluilee tämän tästä. Saattaa olla puhumatta kuukausia. Ennätys on ollut 1,5 vuotta.
Syitä puhumattomuuteen: olen astunut kengällä ulko-oven kynnyksen päälle ( kynnykseen ai saa astua kengillä, eikä sukat jalassa, koska kynnykseen tulee naarmuja) tai olen omilla rahoilla ostanut kotiin jotain (viime vkolla ostin leipägrillin ja se miellyttänyt miestä)
Eli syyt mykkäkouluuhin ovat erikoiset.Vuosien varrella vaan on mylkäkoulujen syyt menneet naurettavammaksi, puhumattomat kaudet pitenevät.
Sairasta tuon, kotoaan oppinut mallin. Yhdessä ollaan oltu 30 vuotta. Ja minä kestän ja joustan.
Miksi?
Sinulla on hylkäämistrauma? Naurettavaa että aikuinen ihminen keksii tuollaisen höpöasian.
Vierailija kirjoitti:
Mmmm on tutun kuuloista. Minun puoliso mylläkouluilee tämän tästä. Saattaa olla puhumatta kuukausia. Ennätys on ollut 1,5 vuotta.
Syitä puhumattomuuteen: olen astunut kengällä ulko-oven kynnyksen päälle ( kynnykseen ai saa astua kengillä, eikä sukat jalassa, koska kynnykseen tulee naarmuja) tai olen omilla rahoilla ostanut kotiin jotain (viime vkolla ostin leipägrillin ja se miellyttänyt miestä)
Eli syyt mykkäkouluuhin ovat erikoiset.Vuosien varrella vaan on mylkäkoulujen syyt menneet naurettavammaksi, puhumattomat kaudet pitenevät.
Sairasta tuon, kotoaan oppinut mallin. Yhdessä ollaan oltu 30 vuotta. Ja minä kestän ja joustan.
Eli puolisosi rahat kyllä kelpaavat sinulle mainiosti.
Taas muistui että. Ihan tyytyväinen oon sinkkuna. T. Yh-äippä
Omassa lapsuudessa muistan isän mykkäkoulut varsinkin siksi, että äiti oli aivan vietävissä ja heittäytyi täysin avuttomaksi noissa tilanteissa. Hän ei millään saanut tilannetta hallintaansa ja saattoi samalla tartuttaa sen hätäännyksen meihin lapsiin. Joskus meidän isä saattoi viedä perheen ainoan auton ja jättää meidät kaikki muut kotiin kertomatta mihin menee. Kerrankin viisi vuotiaina soitettiin meidän isoäidille, ja pyydettiin kyytiä enoltamme et päästään kyliltä kun korvike loppu. Meidän äiti haahuili ympäri kämppää ja esteli, ettei nyt aina voi soittaa. Tästähän tuli hyvä parisuhdemalli, mitä selvittelin pitkään teini-ikäisestä lähtien.