Onko teidän miehillä tällaisia mykkäkoulu-/vihaepisodeja? Mietin eroamista.
Aikuinen mies. Nyt kolmatta päivää pitää jotain vihantäyteistä mykkäkoulua, vastaa muutamalla sanalla kysyttäessä ääni kireänä. Ei jaksa kuulemma kertoa mikä mättää. Lapsille puhuu suhteellisen normaalisti, tämä kohdistuu vain minuun. Mun tehtävä olisi tässä kai vain arvailla että mistä tuulee tällä kertaa. Ei laita viestejä tai soittele työpäivän aikana niinkuin normaalisti. Kotona vetäytyy nurkkaan katsomaan kännykkää huppu päässä kuin pikkulapsi.
Musta tämä on henkistä väkivaltaa. Hän tietää että mulla on hylkäämistrauma. Tämä on myös hylkäämistä mun mielestä. Mitä tekisitte? Onko miehellä joku persoonallisuushäiriö vai miksi joku aikuinen pitäisi yhtäkkiä mykkäkoulua?
Kommentit (70)
Mykkäkoulu on henkisen pahoinpitelyn muoto.
Tuo pahenee vaan iän myötä. Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa. Siinä ei edes tritetä ratkaista mitään asioita ja syy pitkänkin mykkäkoulun aloittamiseen voi olla ihan mikä tahansa, iso, pieni tai täysin keksitty syy. Aina syy on jossain toisessa kuin mykkäkoulun pitäjässä, eli mykistelujä ei pysty ottamaan vastuuta teoistaan ja valinnoistaan. Mykkäilijön kanssa on todella raskasta elää, en suosittele kenellekään. Itsellä on valitettavasti pitkä kokemus mykkäilevästä idiootista.
Ota se paini otteeseen ja väännät maassa niin kauan että kertoo ongelman. Pistä se kunnolla kuriin.
Olin niin rakastunut ettei hälytyskello herättänyt hurmoksesta riittävän ajoissa. Nyt en sitten vittisi ihan pikkuvikojen takia erota kun näitä lapsiakin tässä jo pyörii. Kiinnostavaa tässä miehessä oli juurikin se, että kummankin lapsuus oli täynnä traumaa ja draamaa ja tätä hedelmää sitä tässä nyt yhdessä ihan korikaupalla saadaan kantaa. Tämä mykkäkoulu on miehen isoin vika. En saa tästä hommasta yhtään kiinni. Näitä tulee n. kerran kolmeen kuukauteen ja sitten hän vaan alkaa yhtäkkiä puhua normaalisti, helpotun ja homma jää käsittelemättä, syyt purkamatta ja toimintatavan haitallisuus ja tuhoavuus käsittelemättä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi,mua ihan naurattaa ajatus aikuisesta miehestä mököttämässä sohvan nurkassa HUPPU päässä kännykkää selaamassa.
Tätä harrasti myös aikuinen ex-mieheni. Lisäksi katsoi minua oikein kunnolla nokka pystyssä, siis sellainen korostetun ylimielinen ilme. Silloin ei jaksanut naurattaa, mutta nykyisin mietin vaan, että ei h**vetti ole todellista.
Vierailija kirjoitti:
Olin niin rakastunut ettei hälytyskello herättänyt hurmoksesta riittävän ajoissa. Nyt en sitten vittisi ihan pikkuvikojen takia erota kun näitä lapsiakin tässä jo pyörii. Kiinnostavaa tässä miehessä oli juurikin se, että kummankin lapsuus oli täynnä traumaa ja draamaa ja tätä hedelmää sitä tässä nyt yhdessä ihan korikaupalla saadaan kantaa. Tämä mykkäkoulu on miehen isoin vika. En saa tästä hommasta yhtään kiinni. Näitä tulee n. kerran kolmeen kuukauteen ja sitten hän vaan alkaa yhtäkkiä puhua normaalisti, helpotun ja homma jää käsittelemättä, syyt purkamatta ja toimintatavan haitallisuus ja tuhoavuus käsittelemättä.
Ap
Ei tuo ole mikään pikkuvika, ja usko pois: lapset huomaavat kyllä ja se on heille aivan mielettömän ahdistavaa. Oma mummoni muisteli aina joskus kyynelsilmin sitä, että hänen isällään oli ollut pitkiä mykkäkouluja mummoni äitiä kohtaan. Tämä oli kuulemma tuntunut ihan hirveältä mummostani. Mietipä oikeasti, haluatko altistaa lapsesi tuollaiselle ilmapiirille heidän omassa kodissaan?
Vierailija kirjoitti:
Olin niin rakastunut ettei hälytyskello herättänyt hurmoksesta riittävän ajoissa. Nyt en sitten vittisi ihan pikkuvikojen takia erota kun näitä lapsiakin tässä jo pyörii. Kiinnostavaa tässä miehessä oli juurikin se, että kummankin lapsuus oli täynnä traumaa ja draamaa ja tätä hedelmää sitä tässä nyt yhdessä ihan korikaupalla saadaan kantaa. Tämä mykkäkoulu on miehen isoin vika. En saa tästä hommasta yhtään kiinni. Näitä tulee n. kerran kolmeen kuukauteen ja sitten hän vaan alkaa yhtäkkiä puhua normaalisti, helpotun ja homma jää käsittelemättä, syyt purkamatta ja toimintatavan haitallisuus ja tuhoavuus käsittelemättä.
Ap
Kyllä sun silti kannattaisi ottaa asia puheeksi siinä vaiheessa kun hän taas muistaa sanat.
Hänen pitää kuulla sulta mitä tuo käytös sinulle aiheuttaa. Nythän hän kuvittelee, että kaikki on hyvin, kun et sano mitään.
Onko kaikki hyvin? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Olin niin rakastunut ettei hälytyskello herättänyt hurmoksesta riittävän ajoissa. Nyt en sitten vittisi ihan pikkuvikojen takia erota kun näitä lapsiakin tässä jo pyörii. Kiinnostavaa tässä miehessä oli juurikin se, että kummankin lapsuus oli täynnä traumaa ja draamaa ja tätä hedelmää sitä tässä nyt yhdessä ihan korikaupalla saadaan kantaa. Tämä mykkäkoulu on miehen isoin vika. En saa tästä hommasta yhtään kiinni. Näitä tulee n. kerran kolmeen kuukauteen ja sitten hän vaan alkaa yhtäkkiä puhua normaalisti, helpotun ja homma jää käsittelemättä, syyt purkamatta ja toimintatavan haitallisuus ja tuhoavuus käsittelemättä.
Ap
Oletko koittanut saada miehesi ymmärtämään, että lapsenne kärsivät tästä? Tottahan he huomaavat, että vanhemmat eivät puhu toisilleen ja kulkevat itse varpaillaan kun miettivät syitä. Pahimmillaan luulevat itse olevansa johonkin syyllisiä.
Kerrot, että teillä kummallakin oli traumaattinen lapsuus. Kysy mieheltäsi, että haluaako sellaisen myös omille lapsilleen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin niin rakastunut ettei hälytyskello herättänyt hurmoksesta riittävän ajoissa. Nyt en sitten vittisi ihan pikkuvikojen takia erota kun näitä lapsiakin tässä jo pyörii. Kiinnostavaa tässä miehessä oli juurikin se, että kummankin lapsuus oli täynnä traumaa ja draamaa ja tätä hedelmää sitä tässä nyt yhdessä ihan korikaupalla saadaan kantaa. Tämä mykkäkoulu on miehen isoin vika. En saa tästä hommasta yhtään kiinni. Näitä tulee n. kerran kolmeen kuukauteen ja sitten hän vaan alkaa yhtäkkiä puhua normaalisti, helpotun ja homma jää käsittelemättä, syyt purkamatta ja toimintatavan haitallisuus ja tuhoavuus käsittelemättä.
Ap
Kyllä sun silti kannattaisi ottaa asia puheeksi siinä vaiheessa kun hän taas muistaa sanat.
Hänen pitää kuulla sulta mitä tuo käytös sinulle aiheuttaa. Nythän hän kuvittelee, että kaikki on hyvin, kun et sano mitään.
Onko kaikki hyvin? Niinpä.
Ei kun juuri nyt on hyvä hetki nostaa kissa pöydälle! Mies kuuntelee, joten saat kerrottua asian keskeytyksettä.
Puhut pikkuviasta, mutta ei tuo ole pikkuvika vaan iso vika.
Jos et saa hommasta kiinni, niin se menee niin, että miehellä on paha olo. Ja hän kaataa sen sinun ja lasten niskaan tuolla mykkäkoulullaan.
Se sijaan hänen pitäisi kantaa itse vastuu omasta olostaan. Ja koska hän ei sitä tee, niin sitä kutsutaan henkiseksi väkivallaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo pahenee vaan iän myötä. Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa. Siinä ei edes tritetä ratkaista mitään asioita ja syy pitkänkin mykkäkoulun aloittamiseen voi olla ihan mikä tahansa, iso, pieni tai täysin keksitty syy. Aina syy on jossain toisessa kuin mykkäkoulun pitäjässä, eli mykistelujä ei pysty ottamaan vastuuta teoistaan ja valinnoistaan. Mykkäilijön kanssa on todella raskasta elää, en suosittele kenellekään. Itsellä on valitettavasti pitkä kokemus mykkäilevästä idiootista.
Puolisoni oli saanut omasta lapsuuden perheestään mykkä koulu mallin ja tuntui karmeelta kun sen äiti oli kuukaudenkin puhumatta mieheni isälleeen ja minä en voisi koskaan toista noin julmasti rääkätä. Meillä puhutaan ihan koko ajan vaikka tulisi mitä erimielisyyksiä. Ja puhumalla ne ratkeavat aika nopeasti. Mieheni koitti alussa pitää mykkäkoulua kunnes tajusi ettei se tepsi minuun ja sitten se alkoi huutaan jos tuli riitoja mutta nykyään se osaa puhua ottaen mallia minusta kun puhuen riitelen. Kuuskymppisinä enää harvoin riidellään ja tiedetään toisen ajatuksetkin.
oli, lähde...henkinen väkivalta voi myös pahentua fyysiseksi ajan mittaan vaikka vielä ei sellaisesta merkkejä ole. Passiivisagressiivinen kumppani ei ole hyväksi sulle eikä roolimalliksi lapsille parisuhteesta. t. tälläisessä perheessä kasvanut ja toki myöhemmin tollasen miehen pariin ajautunut. Sain onneksi kyllä lähettyä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mmmm on tutun kuuloista. Minun puoliso mylläkouluilee tämän tästä. Saattaa olla puhumatta kuukausia. Ennätys on ollut 1,5 vuotta.
Syitä puhumattomuuteen: olen astunut kengällä ulko-oven kynnyksen päälle ( kynnykseen ai saa astua kengillä, eikä sukat jalassa, koska kynnykseen tulee naarmuja) tai olen omilla rahoilla ostanut kotiin jotain (viime vkolla ostin leipägrillin ja se miellyttänyt miestä)
Eli syyt mykkäkouluuhin ovat erikoiset.Vuosien varrella vaan on mylkäkoulujen syyt menneet naurettavammaksi, puhumattomat kaudet pitenevät.
Sairasta tuon, kotoaan oppinut mallin. Yhdessä ollaan oltu 30 vuotta. Ja minä kestän ja joustan.
Miksi tuhlaat koko elämäsi tollaseen paskaan?
Oikea kysymys kuuluu: miksi TUHLASIT?
Ei taida olla enää mikään tyttönen tuo vastaaja ja tuossa iässä on ihan sama miten elämänsä muutamat viimeiset vuodet kuluttaa.
Mistä tiedät hänen iän tai sen kuinka kauan vuosia on jäljellä? Siinä vaiheessa kun mä olen ollut 30 vuotta mieheni kanssa, ikää mulla tulee olemaan 45 ja toivon, etten ole siinä vaiheessa toinen jalka haudassa.
Vierailija kirjoitti:
Mmmm on tutun kuuloista. Minun puoliso mylläkouluilee tämän tästä. Saattaa olla puhumatta kuukausia. Ennätys on ollut 1,5 vuotta.
Syitä puhumattomuuteen: olen astunut kengällä ulko-oven kynnyksen päälle ( kynnykseen ai saa astua kengillä, eikä sukat jalassa, koska kynnykseen tulee naarmuja) tai olen omilla rahoilla ostanut kotiin jotain (viime vkolla ostin leipägrillin ja se miellyttänyt miestä)
Eli syyt mykkäkouluuhin ovat erikoiset.Vuosien varrella vaan on mylkäkoulujen syyt menneet naurettavammaksi, puhumattomat kaudet pitenevät.
Sairasta tuon, kotoaan oppinut mallin. Yhdessä ollaan oltu 30 vuotta. Ja minä kestän ja joustan.
Miksi et arvosta itseäsi? Nyt on korkea aika. Lähde!
Vierailija kirjoitti:
Olin niin rakastunut ettei hälytyskello herättänyt hurmoksesta riittävän ajoissa. Nyt en sitten vittisi ihan pikkuvikojen takia erota kun näitä lapsiakin tässä jo pyörii. Kiinnostavaa tässä miehessä oli juurikin se, että kummankin lapsuus oli täynnä traumaa ja draamaa ja tätä hedelmää sitä tässä nyt yhdessä ihan korikaupalla saadaan kantaa. Tämä mykkäkoulu on miehen isoin vika. En saa tästä hommasta yhtään kiinni. Näitä tulee n. kerran kolmeen kuukauteen ja sitten hän vaan alkaa yhtäkkiä puhua normaalisti, helpotun ja homma jää käsittelemättä, syyt purkamatta ja toimintatavan haitallisuus ja tuhoavuus käsittelemättä.
Ap
Anna kun arvaan: et myöskään uskalla tai halua tuhota perheeseenne saapunutta rauhaa ottamalla puheeksi vaikeita asioita pitkän mykkäkoulun päätteeksi. Ehkä siksi, että olet niin helpottunut mutta tavallaan myös shokissa miehen viikkojen hiljaisuudesta, että mieluummin kestät ja annat olla? Ehkä siksi, että arki on alkuunsa munankuorilla kävelyä? Ja siksi, että haluat pitää kiinni väirauhasta toivoen kaiken aikaa, että siitä tulisi pysyvä olotila? Ja kaikki alkaa taas alusta juuri kun olet ehtinyt huokaista helpotuksesta.
Tuntuuko sinusta usein, että elämänne on pelkkää vaiheilua miehen mielialojen ympärillä? Mistään ei oikein saa kiinni, ja kaiken aikaa takaraivossa jyskyttää milloin äänettömästi räjähtää uudelleen?
Usko pois, tuo ei ole pikkuvika, mutta tuo on samalla suurin vika. Se on myös piirre mille et voi yhtään mitään, etkä ole vastuussa miehen käytöksestä. Se on todella vaikea muistaa kun toinen mykkäkouluttaa, ja se on todella riipivää kun mikään siihen oikutteluun ei tehoa. Meilläkin peruuntuivat monet juhlat ja tapahtumat, kun mies veti herneet jostain ja lähti näihin bileisiinsä yksin ilman minua. Olin niin hajalla miehen syyttelyiden sävyttämästä mykkäkoulusta, etten osannut ajatella rationaalisesti ja samalla huomasin taantuvani pikkutytöksi mitä isä ei rangaistukseksi otakaan kauppaan mukaan. Kun tajusin, että tämä kaava seuraa aina vain, niin päätin lähteä. Kun mies 543 kerran mykkäkoulutti minua jostain käsittämättömästä syystä ja veti mukaan vielä puoli sukua näihin dramaattisiin riitoihinsa, niin sillä aikaa tein päätöksen ja lähdin. Miehellä meni vuosi aikaa ensinnäkään ymmärtää ja sen jälkeen käsittää ja sisäistää asia. Olin muistaakseni viidennellä kuulla raskaana, kun ex tajusi minun menneen elämässäni eteenpäin ja etten ollut jäänyt odottelemaan häntä, kun hän dramaattisena poisti minut someistaan ja lakkasi pitämästä yhteyttä. Tämä kertoo myös siitä, ettei hän ollut psyykkisesti täysin kunnossa, ja miten hän oli vähällä viedä minutkin mukanaan. Nyt jälkikäteen mietittynä on ihan hirveää miten suostuin katsomaan sitä niin kauan.
Ja kyllä. Lapset aistivat sen, että isillä on huono kausi. Tuo tuhoaa koko perheen. Mieti asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin niin rakastunut ettei hälytyskello herättänyt hurmoksesta riittävän ajoissa. Nyt en sitten vittisi ihan pikkuvikojen takia erota kun näitä lapsiakin tässä jo pyörii. Kiinnostavaa tässä miehessä oli juurikin se, että kummankin lapsuus oli täynnä traumaa ja draamaa ja tätä hedelmää sitä tässä nyt yhdessä ihan korikaupalla saadaan kantaa. Tämä mykkäkoulu on miehen isoin vika. En saa tästä hommasta yhtään kiinni. Näitä tulee n. kerran kolmeen kuukauteen ja sitten hän vaan alkaa yhtäkkiä puhua normaalisti, helpotun ja homma jää käsittelemättä, syyt purkamatta ja toimintatavan haitallisuus ja tuhoavuus käsittelemättä.
Ap
Oletko koittanut saada miehesi ymmärtämään, että lapsenne kärsivät tästä? Tottahan he huomaavat, että vanhemmat eivät puhu toisilleen ja kulkevat itse varpaillaan kun miettivät syitä. Pahimmillaan luulevat itse olevansa johonkin syyllisiä.
Kerrot, että teillä kummallakin oli traumaattinen lapsuus. Kysy mieheltäsi, että haluaako sellaisen myös omille lapsilleen!
Meillä ei ymmärretty tällaista alkuunkaan ja mies tämän koulutuksensa lisäksi teki myös inhottavia temppuja (piti päästä kaiken aikaa niskan päälle) ja kaasuvalotti päälle. Hän panttasi tietoa, ja jakoi sitä omien tarkoitusperiensä mukaan sitä mukaa miten se hyödytti häntä, mutta myös perusteli omaa käytöstään kuin olisi aivan terveellistä vetäytyä makuuhuoneeseen viikoiksi pitämään mykkäkoulua väärin paistettujen kanamunien takia. :D Hän suuttui lisää, kun en uskonut asiaa. Mikään puhe ei noille tyypeille mene perille millään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mmmm on tutun kuuloista. Minun puoliso mylläkouluilee tämän tästä. Saattaa olla puhumatta kuukausia. Ennätys on ollut 1,5 vuotta.
Syitä puhumattomuuteen: olen astunut kengällä ulko-oven kynnyksen päälle ( kynnykseen ai saa astua kengillä, eikä sukat jalassa, koska kynnykseen tulee naarmuja) tai olen omilla rahoilla ostanut kotiin jotain (viime vkolla ostin leipägrillin ja se miellyttänyt miestä)
Eli syyt mykkäkouluuhin ovat erikoiset.Vuosien varrella vaan on mylkäkoulujen syyt menneet naurettavammaksi, puhumattomat kaudet pitenevät.
Sairasta tuon, kotoaan oppinut mallin. Yhdessä ollaan oltu 30 vuotta. Ja minä kestän ja joustan.
Miksi et arvosta itseäsi? Nyt on korkea aika. Lähde!
Olen samaa mieltä niin että jos ei mykkäkoulu lopu ollenkaan niin pitää lähteä siitä suhteesta sillä se sairastuttaa itsensä. Mitään tuollaista henkistä väkivaltaa ei pidä kestää joka sairastuttaa kaikki samassa ruokakunnssa elävät. Minä en pytyisi asumaan sellaisen kanssa joka ei puhu yhtään mitään vaan se saisi lähteä asumaan ihan omilleen kun ei minua tarvitsisi ollenkaan.
Huppupäiset piilottevat huumeiden käyttöä niin että tulee siitä epäilys.