Lue keskustelun säännöt.
Sun pitää kohottaa itsetuntoasi -hokema
19.11.2022 |
Mua jotenkin raivostuttaa tuo lause. Ensinnäkin, me synnymme niillä geeneillä kuin synnymme. Jotkut ovat yksinkertaisesti rumempi kuin toiset, ja tottakai kauniimmat pärjäävät paremmin parisuhdemarkkinoilla. Toiseksi, myös älykkyys on geneettistä. On satoja tutkimuksia, jotka todistavat, että älykkäät pärjäävät paremmin elämässä, niin työ- kuin parisuhde-elämässäkin. Sitten on vielä se, mihin olosuhteisiin ihminen syntyy. Jos lapsesta asti joutuu kuuntelemaan olet surkea -mantraa, niin en tiedä voiko sellaisen rauniot itsetuntoa edes parantaa.
Lisäksi, jotkut syntyvät sairaina tai vammaisina. Ei voi mitään.
Totuus on se, että toisilla on helpompaa kuin toisilla. Itsetunnon kohotus -mantra on useimmissa tilanteissa vain armotonta, myötötunnotonta lätinää.
F u
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jjo mutta itsetunto on silti eri asia kuin älykkyys tai ulkonäkö. Itsetunto ei ole sitä, että kuvittelet olevasi joka suhteessa täydellinen, vaan sitä, että olet ok sen kanssa, kuinka fiksu tai tyhmä tai ruma tai kaunis olet.
Mutta elämänlaatuun vaikuttaa eniten se miten sinuja muut ovat sen kanssa millainen itse on (parisuhteet, rekrytoijat jne).
En ymmärtänyt.
No siis esim minun kanssani kukaan ei ole halunnut parisuhteeseen, eikä minua oteta töihin: onpa tosi helppoa ajatella että olen hyvä tyyppi kun kukaan muu ei ole sitä mieltä.
Pahimpia on ihmiset joille vaikkapa myöntää tämän tyyppisiä asioita kuin sinä tässä ja ne alkaa väittämään että käsitys todetusta tosiasiallisesta asiantilasta on itseasiassa merkki heikosta itsetunnostasi.
Jep! Ja jos syy asioiden tilaan olisi vain katkeruus ja joku "kusipäisyys" mitä se lieneekään, niin niiden muuttaminenhan olisi vallan helppoa.
Oliko tää ironiaa? Vai oletko oikeasti sitä mieltä, että persoonallisuuttaan on helppo muuttaa?
No katkeruus on tunne ja kusipäisyys käytösmalli, eivät kenenkään persoonallisuus. Myöskin jos on taipumusta ilmaista katkeruuttaan muille niin siitä voi opetella pois. Mutta minulla ei ole edellä mainittuja ongelmia vaan jotain muita minkä vuoksi minua kartetaan, en vain tiedä mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä rumalla kehitysvammaisellakin voi olla rautainen itsetunto
keharikaverus kirjoitti:
kyllä rumalla kehitysvammaisellakin voi olla rautainen itsetunto
Jep ja tää keskustelunaihe on itsessään ruma + vammainen.
Ap mee töihin.
Vierailija kirjoitti:
keharikaverus kirjoitti:
kyllä rumalla kehitysvammaisellakin voi olla rautainen itsetunto
Jep ja tää keskustelunaihe on itsessään ruma + vammainen.
Ap mee töihin.
Mietipä missä yhteydessä käytät vammainen-sanaa, ja onko se oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jjo mutta itsetunto on silti eri asia kuin älykkyys tai ulkonäkö. Itsetunto ei ole sitä, että kuvittelet olevasi joka suhteessa täydellinen, vaan sitä, että olet ok sen kanssa, kuinka fiksu tai tyhmä tai ruma tai kaunis olet.
Mutta elämänlaatuun vaikuttaa eniten se miten sinuja muut ovat sen kanssa millainen itse on (parisuhteet, rekrytoijat jne).
En ymmärtänyt.
No siis esim minun kanssani kukaan ei ole halunnut parisuhteeseen, eikä minua oteta töihin: onpa tosi helppoa ajatella että olen hyvä tyyppi kun kukaan muu ei ole sitä mieltä.
Pahimpia on ihmiset joille vaikkapa myöntää tämän tyyppisiä asioita kuin sinä tässä ja ne alkaa väittämään että käsitys todetusta tosiasiallisesta asiantilasta on itseasiassa merkki heikosta itsetunnostasi.
Jep! Ja jos syy asioiden tilaan olisi vain katkeruus ja joku "kusipäisyys" mitä se lieneekään, niin niiden muuttaminenhan olisi vallan helppoa.
Oliko tää ironiaa? Vai oletko oikeasti sitä mieltä, että persoonallisuuttaan on helppo muuttaa?
No katkeruus on tunne ja kusipäisyys käytösmalli, eivät kenenkään persoonallisuus. Myöskin jos on taipumusta ilmaista katkeruuttaan muille niin siitä voi opetella pois. Mutta minulla ei ole edellä mainittuja ongelmia vaan jotain muita minkä vuoksi minua kartetaan, en vain tiedä mitä.
Ne on helppoja ongelmia muuttaa, jos myöntää itsellään olevan ne. Mutta monien on vaikea myöntää sitä, ja siksi syyttävät ongelmistaan muita tekijöitä, vaikka oikeasti kyse on nimenomaan näistä. Niin monta tapausta olen nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jjo mutta itsetunto on silti eri asia kuin älykkyys tai ulkonäkö. Itsetunto ei ole sitä, että kuvittelet olevasi joka suhteessa täydellinen, vaan sitä, että olet ok sen kanssa, kuinka fiksu tai tyhmä tai ruma tai kaunis olet.
Mutta elämänlaatuun vaikuttaa eniten se miten sinuja muut ovat sen kanssa millainen itse on (parisuhteet, rekrytoijat jne).
En ymmärtänyt.
No siis esim minun kanssani kukaan ei ole halunnut parisuhteeseen, eikä minua oteta töihin: onpa tosi helppoa ajatella että olen hyvä tyyppi kun kukaan muu ei ole sitä mieltä.
Pahimpia on ihmiset joille vaikkapa myöntää tämän tyyppisiä asioita kuin sinä tässä ja ne alkaa väittämään että käsitys todetusta tosiasiallisesta asiantilasta on itseasiassa merkki heikosta itsetunnostasi.
Jep! Ja jos syy asioiden tilaan olisi vain katkeruus ja joku "kusipäisyys" mitä se lieneekään, niin niiden muuttaminenhan olisi vallan helppoa.
Oliko tää ironiaa? Vai oletko oikeasti sitä mieltä, että persoonallisuuttaan on helppo muuttaa?
No katkeruus on tunne ja kusipäisyys käytösmalli, eivät kenenkään persoonallisuus. Myöskin jos on taipumusta ilmaista katkeruuttaan muille niin siitä voi opetella pois. Mutta minulla ei ole edellä mainittuja ongelmia vaan jotain muita minkä vuoksi minua kartetaan, en vain tiedä mitä.
Ne on helppoja ongelmia muuttaa, jos myöntää itsellään olevan ne. Mutta monien on vaikea myöntää sitä, ja siksi syyttävät ongelmistaan muita tekijöitä, vaikka oikeasti kyse on nimenomaan näistä. Niin monta tapausta olen nähnyt.
Niin, no olisipa minullakin. Tuntuu että olen ihmisten mielestä jotenkin vaivaannuttava, vähän outo tai jotain.
Ihminen jolla on hyvä itsetunto
-"Omaa totuudenmukaisen minäkuvan – ihminen tunnistaa ja tietää myös heikkoutensa. Hän ei puolustele huonoa käytöstään heikkouksillaan tyyliin: “Minä olen tällainen, en voi itselleni mitään.”
-Luottaa itseensä. Itseluottamusta on, että uskaltaa ottaa vastaan haastavia tehtäviä, joista ei kenties selviä, mutta uskaltaa silti yrittää.
-Arvostaa itseään ihmisenä. Itsearvostus tarkoittaa sitä, että ei anna esimerkiksi loukata itseään.
-Pitää omaa elämäänsä arvokkaana ja ainutkertaisena.
-On itsenäinen oman elämänsä ratkaisuissa ja on riippumaton muiden mielipiteistä.
-Ei koe tarvetta loukata muita, mutta elää omaa elämäänsä niin kuin haluaa – ei sen mukaan, mitä ympäristö kulloinkin arvostaa.
-Sietää epävarmuutta, pettymyksiä ja epäonnistumisia.
HYVÄ ITSETUNTO EI OLE:
-Samaa kuin itsevarma esiintyminen tai ulkoinen menestyminen.
-Pelkkää itsevarmuutta ja itsensä näkemistä ainoastaan myönteisessä valossa.
-Sosiaalista rohkeutta, sillä myös ujolla tai syrjäänvetäytyvällä ihmisellä voi olla hyvä itsetunto. -Vastaavasti kaveripiirin keskipiste, äänekäs, näkyvä ja sosiaalinen ihminen voi kaiken takana kärsiä huonosta itsetunnosta. Itsetunto ei aina näy ulospäin.
-Itsekkyyttä.
-Itsensä toteuttamista toisen kustannuksella.
Mielestäni hyvän itsetunnon peruspilari on oman itsensä hyväksyminen. Ei tarvitse yrittää ostaa toisten hyväksyntää vaan turvallisesti uskaltaa olla juuri se kuka on.
Hyväksyä, itsensä, arvostaa itseään siinä missä muitakin. Itsensä väheksyminen ja ei-se-kuitenkaan-kannata-mentaliteetti on niin syvään juurtunutta suomalaisissa. Mitään ei kannata edes yrittää.
Oletteko koskaan tulleet miettineeksi miten kamalia asioita itsestänne ajattelette? Miten julmia olette itseänne kohtaan? Miten lyötte ja ruoskitte itseänne kerta toisensa jälkeen. Kohtelisitteko niin ystäväänne? Ja kuitenkin jokaisen pitäisi olla oman itsensä paras ystävä...
Mistä tuo pohjaton itseviha syntyy? Ja ei, turha hakea syytä itsensä ulkopuolelta, omasta sisimmästä se tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseviha syntyy lapsuuden vuorovaikutussuhteissa kuten koko persoonallisuus muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen jolla on hyvä itsetunto
-"Omaa totuudenmukaisen minäkuvan – ihminen tunnistaa ja tietää myös heikkoutensa. Hän ei puolustele huonoa käytöstään heikkouksillaan tyyliin: “Minä olen tällainen, en voi itselleni mitään.”
-Luottaa itseensä. Itseluottamusta on, että uskaltaa ottaa vastaan haastavia tehtäviä, joista ei kenties selviä, mutta uskaltaa silti yrittää.
-Arvostaa itseään ihmisenä. Itsearvostus tarkoittaa sitä, että ei anna esimerkiksi loukata itseään.
-Pitää omaa elämäänsä arvokkaana ja ainutkertaisena.
-On itsenäinen oman elämänsä ratkaisuissa ja on riippumaton muiden mielipiteistä.
-Ei koe tarvetta loukata muita, mutta elää omaa elämäänsä niin kuin haluaa – ei sen mukaan, mitä ympäristö kulloinkin arvostaa.
-Sietää epävarmuutta, pettymyksiä ja epäonnistumisia.
HYVÄ ITSETUNTO EI OLE:
-Samaa kuin itsevarma esiintyminen tai ulkoinen menestyminen.
-Pelkkää itsevarmuutta ja itsensä näkemistä ainoastaan myönteisessä valossa.
-Sosiaalista rohkeutta, sillä myös ujolla tai syrjäänvetäytyvällä ihmisellä voi olla hyvä itsetunto. -Vastaavasti kaveripiirin keskipiste, äänekäs, näkyvä ja sosiaalinen ihminen voi kaiken takana kärsiä huonosta itsetunnosta. Itsetunto ei aina näy ulospäin.
-Itsekkyyttä.
-Itsensä toteuttamista toisen kustannuksella.
Mielestäni hyvän itsetunnon peruspilari on oman itsensä hyväksyminen. Ei tarvitse yrittää ostaa toisten hyväksyntää vaan turvallisesti uskaltaa olla juuri se kuka on.
Hyväksyä, itsensä, arvostaa itseään siinä missä muitakin. Itsensä väheksyminen ja ei-se-kuitenkaan-kannata-mentaliteetti on niin syvään juurtunutta suomalaisissa. Mitään ei kannata edes yrittää.
Oletteko koskaan tulleet miettineeksi miten kamalia asioita itsestänne ajattelette? Miten julmia olette itseänne kohtaan? Miten lyötte ja ruoskitte itseänne kerta toisensa jälkeen. Kohtelisitteko niin ystäväänne? Ja kuitenkin jokaisen pitäisi olla oman itsensä paras ystävä...
Mistä tuo pohjaton itseviha syntyy? Ja ei, turha hakea syytä itsensä ulkopuolelta, omasta sisimmästä se tulee.
Olipa hyvä kirjoitus! Lisäisin vielä, että jos on tottunut itseään mollaamaan (vaikka jos on lapsena mollattu tai ei ole huomiotu ollenkaan), niin mitä enemmän toistelet itsestäsi ääneen tai mielessä näitä negatiivisia asioita, ne vahvistuvat. Aivoihin syntyy sellaiset hermoverkot, joilloin nämä kielteiset arviot nousevat helposti aina uudelleen mieleen. Siksi uusien tulkintojen ja hermoratojen luominen (parempi itsetunto) rakentaminen on hidas prosessi. Lue kirja Itsemyötätunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen jolla on hyvä itsetunto
-"Omaa totuudenmukaisen minäkuvan – ihminen tunnistaa ja tietää myös heikkoutensa. Hän ei puolustele huonoa käytöstään heikkouksillaan tyyliin: “Minä olen tällainen, en voi itselleni mitään.”
-Luottaa itseensä. Itseluottamusta on, että uskaltaa ottaa vastaan haastavia tehtäviä, joista ei kenties selviä, mutta uskaltaa silti yrittää.
-Arvostaa itseään ihmisenä. Itsearvostus tarkoittaa sitä, että ei anna esimerkiksi loukata itseään.
-Pitää omaa elämäänsä arvokkaana ja ainutkertaisena.
-On itsenäinen oman elämänsä ratkaisuissa ja on riippumaton muiden mielipiteistä.
-Ei koe tarvetta loukata muita, mutta elää omaa elämäänsä niin kuin haluaa – ei sen mukaan, mitä ympäristö kulloinkin arvostaa.
-Sietää epävarmuutta, pettymyksiä ja epäonnistumisia.
HYVÄ ITSETUNTO EI OLE:
-Samaa kuin itsevarma esiintyminen tai ulkoinen menestyminen.
-Pelkkää itsevarmuutta ja itsensä näkemistä ainoastaan myönteisessä valossa.
-Sosiaalista rohkeutta, sillä myös ujolla tai syrjäänvetäytyvällä ihmisellä voi olla hyvä itsetunto. -Vastaavasti kaveripiirin keskipiste, äänekäs, näkyvä ja sosiaalinen ihminen voi kaiken takana kärsiä huonosta itsetunnosta. Itsetunto ei aina näy ulospäin.
-Itsekkyyttä.
-Itsensä toteuttamista toisen kustannuksella.
Mielestäni hyvän itsetunnon peruspilari on oman itsensä hyväksyminen. Ei tarvitse yrittää ostaa toisten hyväksyntää vaan turvallisesti uskaltaa olla juuri se kuka on.
Hyväksyä, itsensä, arvostaa itseään siinä missä muitakin. Itsensä väheksyminen ja ei-se-kuitenkaan-kannata-mentaliteetti on niin syvään juurtunutta suomalaisissa. Mitään ei kannata edes yrittää.
Oletteko koskaan tulleet miettineeksi miten kamalia asioita itsestänne ajattelette? Miten julmia olette itseänne kohtaan? Miten lyötte ja ruoskitte itseänne kerta toisensa jälkeen. Kohtelisitteko niin ystäväänne? Ja kuitenkin jokaisen pitäisi olla oman itsensä paras ystävä...
Mistä tuo pohjaton itseviha syntyy? Ja ei, turha hakea syytä itsensä ulkopuolelta, omasta sisimmästä se tulee.
Olipa hyvä kirjoitus! Lisäisin vielä, että jos on tottunut itseään mollaamaan (vaikka jos on lapsena mollattu tai ei ole huomiotu ollenkaan), niin mitä enemmän toistelet itsestäsi ääneen tai mielessä näitä negatiivisia asioita, ne vahvistuvat. Aivoihin syntyy sellaiset hermoverkot, joilloin nämä kielteiset arviot nousevat helposti aina uudelleen mieleen. Siksi uusien tulkintojen ja hermoratojen luominen (parempi itsetunto) rakentaminen on hidas prosessi. Lue kirja Itsemyötätunto.
Mutta aika usein itse ei voi itseään korjata vaan tarvitaan korjaavia vuorovaikutussuhteita. Ei ole sama asia esim sanoa asioita itselleen kuin jos toinen ne sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jjo mutta itsetunto on silti eri asia kuin älykkyys tai ulkonäkö. Itsetunto ei ole sitä, että kuvittelet olevasi joka suhteessa täydellinen, vaan sitä, että olet ok sen kanssa, kuinka fiksu tai tyhmä tai ruma tai kaunis olet.
Mutta elämänlaatuun vaikuttaa eniten se miten sinuja muut ovat sen kanssa millainen itse on (parisuhteet, rekrytoijat jne).
En ymmärtänyt.
No siis esim minun kanssani kukaan ei ole halunnut parisuhteeseen, eikä minua oteta töihin: onpa tosi helppoa ajatella että olen hyvä tyyppi kun kukaan muu ei ole sitä mieltä.
Et tsinnut tajuta ollenkaan, mitä sulle sanottiin. Kuten kakkonen sanoo, hyvää itsetuntoa ei ole se, että kuvittelet olevasi hyvä tyyppi, jos et kerran ole. Hyvää itsetuntoa on se, että ymmärrät olevasi katkera ja ammattitaidoton k-pää, joka ei sen takia saa töitä eikä parishdetta, ja olet sitä mieltä, että niin haluat ollakin. Tai jos et halua, muutat asioitw. Luovut katkeruuesta ja hankit sellaisia taitoja, joita työnantajat ja naiset joku haluaa.
Näin. Oppimistavoite terapiassa: pyri muuttamaan ajatuksiasi ja käyttäytymistäsi. Opettele erilaisia tapoja hahmottaa ongelmiasi ja niihin ratkaisuja.
Masentunut (tai muu mielenterveysongelma), ei pysty, jos joku sanoo, että ota itseäsi niskasta kiinni. Täytyy ensin olla itsellä tarve muuttaa asioita ja sen jälkeen oma motivaatio.
Ensin pitää hankkia itsetuntemusta, että tietäisi mitä on, eikä luule tietävänsä. Kun lukkiutuneet ja katkeruutta aiheuttavat ajatusvääristymät on saatu pois, vasta sen jälkeen voi kehittää itsetuntoa.
Katkeruus, ammattitaidottomuus ja hyvien sosiaalisten taitojen (ja suhteiden) puuttuminen tekee ihmisen joko k-pääksi tai kynnysmatoksi. Älykkyys, ulkonäkö ja jopa terveys ovat sivuseikkoja. Oma oivallus ja motivaatio ovat tärkeämpiä.
Keskustelupalsta voi olla huono alusta itsetuntemuksen ja itsetunnon kehitystä ajatellen, koska suurin osa porukasta on itsekin tavalla tai toisella rikki. Ei pysty, ei osaa eikä halua auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo aloitus vaan viittaa siihen, että itsetunto olisi aina toisten taskussa, joka kumman tuulinen paikka on. Siitähän koko jutussa ei ole kyse.
Itsetuntoa ei tarvitse itsessään kohottaa - pitää vaan fiilaa olevansa itsetunto koholla.
Kaikki lähtee siit fiiliksest mitä sä fiilaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseviha syntyy lapsuuden vuorovaikutussuhteissa kuten koko persoonallisuus muutenkin.
Persoonallisuus ja temperamentti on jokaisella synnynnäisesti oma ja ainutkertainen. Lapsuuden hyvät vuorovaikutussuhteet tukevat persoonallisuuden kehitystä, huonot vuorovaikutussuhteet vaikeuttavat, tai estävät kehittymisen.
Mielialahäiriöt ja tunnelukot saavat alkunsa lapsuudessa. Tosin onko se esim. vanhempien "syy", jos he eivät ole ehjiä, koska vuorovaikutussuhteet olivat vinksallaan, eivätkä he oppineet oman kehityksensä kannalta tärkeitä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseviha syntyy lapsuuden vuorovaikutussuhteissa kuten koko persoonallisuus muutenkin.
Persoonallisuus ja temperamentti on jokaisella synnynnäisesti oma ja ainutkertainen. Lapsuuden hyvät vuorovaikutussuhteet tukevat persoonallisuuden kehitystä, huonot vuorovaikutussuhteet vaikeuttavat, tai estävät kehittymisen.
Mielialahäiriöt ja tunnelukot saavat alkunsa lapsuudessa. Tosin onko se esim. vanhempien "syy", jos he eivät ole ehjiä, koska vuorovaikutussuhteet olivat vinksallaan, eivätkä he oppineet oman kehityksensä kannalta tärkeitä asioita.
Ei lapset todellakaan synny valmiina persoonina! Persoonallisuus muodostuu vuorovaikutussuhteissa. Geenit toki vaikuttaa myös mutta jos vauva/lapsi saa vain mekaanista hoivaa niin hänelle ei käytännössä muodostu minää lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tarkoittaa "pärjätä elämässä"?
Mm. sitä että hankkii itselleen jonkun koulutuksen.
Tulee toimeen omilla ansiotuloilla, eikä jää
yhteiskunnan elätiksi.
Sairaudet ja vammat ovat sitten erikseen.
On ihan omasta itsestään kiinni terveellä nuorella ja aikuisella ihmisellä, viitsiikö hankkia koulutuksen ja pyrkiä aktiivisesti töihin.
Aina sitä jotain työtä löytyy, jos todella haluaa töihin päästä.
Vai miten niin moni nuorikin tyttö ja poika painaa duunia kauppojen kassoilla, ovat hyllyttäjinä kaupoissa jne.
Äitini luona käy siivoamassa yksityinen siivousfirma.
Nyt siinä firmassa on töissä nuori ylioppilastyttö, jika pitää välivuoden lukion jälkeen.
Ei jäänyt tyttö makailemaan kotiin vaan meni duuniin.
Kotisiivoojista on suuri pula, tyttö sanoi että työ itsenäistä ja että hän kyllä jaksaa tätä hommaa vuoden päivät. Hakee kuulemma keväällä yliopistoon.
Ehkä siinä on ajatus että ihminen voi (ei pakosti mutta) halutessaan kehittää joitakin ominaisuuksia ja vähän itsevarmuutta, vaikka olisikin nuorena huono itsetunto tai lytätty. Ulkonäkö on hankala asia kaikille, osalla ei rahaakaan tehdä asioille jotain, mutta keski-ikäisenä ei jaksa joka sekunti olla paniikissa. Jos jollain on vamma, normaali ihminen ymmärtää sen.
Se nyt vaan on niin, että jos on sinut itsensä kanssa, se kyllä näkyy ulospäin. Pystyy olemaan tekemisissä useimpien ihmisten kanssa, ilman että se on kummallekaan kiusallisen tuntuista. Tämä taas auttaa aika monessa muussa asiassa.
Itsevarmuus luo sellaisen luotettavuuden fiiliksen.. Jos joku luimuilee seinille ja lattiaan kun hänen kanssaan pitäisi puhua, saa ihmisestä nopeasti epäluotettavan/epämiellyttävän kuvan.. Ehkä myös heikon.
Ei tämäkään mikään taikaisku ole, että ihmiset tulisivat kotiovelle tarjoamaan huipputöitä ja itseään.
Minulla on mantra jota hoen aina kun tulee negatiivisia ajatuksia itsestäni. "Sillä ei ole mitään väliä." Esimerksiksi "Olen ruma... mutta sillä ei ole mitään väliä." Eikä sillä lopulta olekkaan, eikä sitten toisaalta tämä ajatus rumuudesta ole edes välttämättä totta. Kaikki on suhteellista. Todelliset kaunottaretkin tuntevat usein olonsa riittämättömiksi tai rumiksi.
Toisaalta tämä on helpompaa jos ei ole itsekkään pinnallinen. Jos arvostelee muita paljon mielessään, niin kuvittelee varmaankin muiden tekevän samoin itselleen. En huomaa pääasiassa miltä muut näyttävät ja oletan automaattisesti, että olen aivan yhtä yhdentekevä muille. Jos jumitan kassajonossa, oletan sen olevan paljon merkittävämpi juttu tuntemattomille kuin keskinkertaisten kasvojeni näkeminen.
Oliko tää ironiaa? Vai oletko oikeasti sitä mieltä, että persoonallisuuttaan on helppo muuttaa?