Anoppi sais kyllä maksaa meidänkin laskut

Vierailija kirjoitti:

Anoppi voi sitten itse apua tarvitessaan kääntyä vastavuoroisesti sen apua saaneen puoleen

Niinpä mitä sitä vieraantuneet lapsenlapsetkaan auttamaan kun läheisempiäkin kerran on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä appivanhempien kultapossuina tytär lapsineen. Ostetaan, maksetaan, hoidetaan.

Pojat ja heidän jälkikasvunsa eivät paljon mamman vaakakupissa paina jos mahdollisuus tyttären ja tyttären lasten seuraan tarjoutuu.

Anopin aikuiset pojat nyt ovat tottuneet olemaan kakkosluokan lapsia koko elämänsä mutta miniät (minä mukaanluettuna) eivät halua samaa kohtaloa enää lapsenlapsille.

Ollaan siis äärimmäisen harvoin enää tätä nykyä missään tekemisissä. Aiemmin oltiin varmaan liiankin saatavilla kun anoppi ei ymmärtänyt sen arvoa.

Täällä päässä kuulostaa tarina samalta. Omalla miehellä isoveli ja pikkusisko. Veljekset saivat lapdt ennen siskoaan, silloin anoppia vielä kiinnosti, mutta kappas vaan kun tyttären lapset syntyi niin muut lapsenlapset unohtui.

Anoppi ostaa tyttären lapsille aina parasta laatua ulkovaatteet, kengät, luistimet, ihan kaiken... Meillä on nämä vara itsekin ostaa, mutta aika inhottavaa kuulla tämä miehen siskolta suoraan.

Kerran anoppi oli taas ostellut ties mitä näille lempilapsilleen ja sanoin, että meidänkin lapset voisi muuten tykätä sellaisista mitä olit hankkinut. Tämän jälkeen hän on jotain meillekin tuonut.

Kuitenkin jos lastenhoitoa on sovittu ja miehen siskolle tuleekin yllättävä tarve samalle päivälle niin he menevät edelle. Eli en luota anoppiini lainkaan.

Tietenkin. Tytär suhtautuu äitiinsä aivan eri tavalla kuin te miniät anoppiinne. Siinä se ero on.

Onhan teilläkin ne äitinne, jotka teitä ja teidän lapsianne parempana pitävät.

Ja tällä anopin tyttärellä taas oma anoppinsa, jolle miniä ei niin tärkeä ole

Arvostatteko itse anoppianne, oletteko kuinka kun paljon häntä lähentyneet ja pitäneet tärkeänä?

Jos tähän palstaan on uskominen, olette raivoisasti pitäneet kiinni siitä, että anoppi ei teidän elämäänne saa kuulua ja lapsi ei millään lailla ole anopin eikä anoppi osaa edes hoitaa sitä vaatimallanne tavalla.

Onko ihme, että sitten kun se tyttären lapsi syntyy, siihen anoppi uskaltaa kiintyä ja sitä anoppi saa tavata ja oikeana lapsenlapsenaan pitääilman miniän kärkästä väliintuloa.

Kiellot tämän tietenkin täysin, mutta todellisuudessa se kuitenkin menee tasan niin.

Pyydä omaa äitiäsi ostelemaan lapsillesi mitä haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi voi sitten itse apua tarvitessaan kääntyä vastavuoroisesti sen apua saaneen puoleen

Niinpä mitä sitä vieraantuneet lapsenlapsetkaan auttamaan kun läheisempiäkin kerran on.

Ja lälläti lää. Sinä et anoppiasi hoitaisi vaikka tämä mikä enkeli olisi ollut.

Ihan turha tuota lätinää täällä viljellä. Hyvä jos omankaan äitisi viitsit hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille on hankala selittää miksi toisen veljen lapset saavat mummalta sitä ja fammulta tätä kun serkkunsa saavat aivan eri tason lahjoja yhteiseltä isoäidiltä. Isommat jo ymmärtää mutta pienemmät ei. Molemmat kyllä varmasti aikuisena muistavat ja tajuavat vaikka kuinka olisi parhain päin koitettu selittää

Mitä väliä sen on, mitä muistavat. Ei minullekaan isän äiti koskaan mitään antanut eikä muistanut mitenkään, ei edes ylioppilaaksi tuloa noteerannut.

Toisia serkkuja hyysäsi ja pallasi minkä ehti. Ehkä oli syynsä, en ole kysellyt.

Ihan sama minulle. Ei ole mitenkään maailmaani vaikuttanut. Ei ole elämä pilalla lainkaan.

Korostatte nyt vähän liikaa sen anoppimummon osuutta elämään.

Onhan se kiva ja extraa, jos mummo on läheinen ja antelias, mutta jos ei ole, ei sillä ole mitään merkitystä. Oma perheenne ja te itse vanhempina olette ne merkitykselliset, se miten lapsianne kohtelette ja kasvatatte. Se merkitsee, ja ratkaisevasti.

Aikuiset naiset marisee anoppien huomiosta, mitä teidän päässänne oikein liikkuu?

Että maailmassa pitää saada kaikki mitä tahtoo ja kaikki mitä joku muukin?

Kas täydelliset anopitkin tulivat puolustamaan suosimistaan.

Omia lapsiaan tulisi kyllä kohdella tasapuolisesti. Jos ei niin ei tarvitse ihmetellä miksi välit ovat katkenneet.

Vierailija kirjoitti:

Omia lapsiaan tulisi kyllä kohdella tasapuolisesti. Jos ei niin ei tarvitse ihmetellä miksi välit ovat katkenneet.

Niinpä niin, mutta kun kyseessä on jo aikuiset lapset, ei sitä aina niin helpoksi tehdä.

Siinä on mukana niin paljon muita tekijöitä. Pitää ottaa kokonaisuus huomioon.

Kukaan meistä ei täydellinen ole. Useimmiten on juuri niin, että ihmiset on sokeita sille, mitä varsinaisesti tapahtuu, katsotaan aina vaan siitä omasta lähtökohdastaan ja aina ollaan omasta mielestä saamapuolella. Elämä sitäpaitsi ON epäoikeudenmukainen. Itse kukin meistä harjoittaa epäarvoisuutta, emme sitä vain huomaa emmekä välitä.

Ja aikuisille lapsilleen ei enää tarvitse osoittaa tasapuolisuutta joka pikku asiassa. Ei todellakaan. Ette tule tekemään itsekään niin sitten kun se aika koittaa.

Parasta olisi että opettelisitte elämään niin, ettette tarvitsisi vanhempienne apua enää missään asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Kas täydelliset anopitkin tulivat puolustamaan suosimistaan.

Oletko sitten jotenkin eri mieltä asiasta? Että aikuisen ihmisen käyttäytymiseen kuuluu anoppinsa huomion kärttäminen?

Ja oletko eri mieltä siitä, että vanhemmat ovat vastuussa lapsensa saamisista, on se sitten henkistä tai materiaalista?

Minä en ole tähän päivään mennessä laskenut, mitä mahdollisesti jo edesmennyt anoppini kullekin lapselleen tai lapsenlapselleen antoi ja minkä verran. Ihmettelen näitä rämpättäjiä täällä. Yksi ihminen - anoppi - on niin helevatan tärkeä, että mitä se nyt teki tai ei tehnyt. Mikä imettävä se anoppi teidän perheellenne on? Siitäkö teidän hyvinvointinne on kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä appivanhempien kultapossuina tytär lapsineen. Ostetaan, maksetaan, hoidetaan.

Pojat ja heidän jälkikasvunsa eivät paljon mamman vaakakupissa paina jos mahdollisuus tyttären ja tyttären lasten seuraan tarjoutuu.

Anopin aikuiset pojat nyt ovat tottuneet olemaan kakkosluokan lapsia koko elämänsä mutta miniät (minä mukaanluettuna) eivät halua samaa kohtaloa enää lapsenlapsille.

Ollaan siis äärimmäisen harvoin enää tätä nykyä missään tekemisissä. Aiemmin oltiin varmaan liiankin saatavilla kun anoppi ei ymmärtänyt sen arvoa.

Täällä päässä kuulostaa tarina samalta. Omalla miehellä isoveli ja pikkusisko. Veljekset saivat lapdt ennen siskoaan, silloin anoppia vielä kiinnosti, mutta kappas vaan kun tyttären lapset syntyi niin muut lapsenlapset unohtui.

Anoppi ostaa tyttären lapsille aina parasta laatua ulkovaatteet, kengät, luistimet, ihan kaiken... Meillä on nämä vara itsekin ostaa, mutta aika inhottavaa kuulla tämä miehen siskolta suoraan.

Kerran anoppi oli taas ostellut ties mitä näille lempilapsilleen ja sanoin, että meidänkin lapset voisi muuten tykätä sellaisista mitä olit hankkinut. Tämän jälkeen hän on jotain meillekin tuonut.

Kuitenkin jos lastenhoitoa on sovittu ja miehen siskolle tuleekin yllättävä tarve samalle päivälle niin he menevät edelle. Eli en luota anoppiini lainkaan.

Tietenkin. Tytär suhtautuu äitiinsä aivan eri tavalla kuin te miniät anoppiinne. Siinä se ero on.

Onhan teilläkin ne äitinne, jotka teitä ja teidän lapsianne parempana pitävät.

Ja tällä anopin tyttärellä taas oma anoppinsa, jolle miniä ei niin tärkeä ole

Arvostatteko itse anoppianne, oletteko kuinka kun paljon häntä lähentyneet ja pitäneet tärkeänä?

Jos tähän palstaan on uskominen, olette raivoisasti pitäneet kiinni siitä, että anoppi ei teidän elämäänne saa kuulua ja lapsi ei millään lailla ole anopin eikä anoppi osaa edes hoitaa sitä vaatimallanne tavalla.

Onko ihme, että sitten kun se tyttären lapsi syntyy, siihen anoppi uskaltaa kiintyä ja sitä anoppi saa tavata ja oikeana lapsenlapsenaan pitääilman miniän kärkästä väliintuloa.

Kiellot tämän tietenkin täysin, mutta todellisuudessa se kuitenkin menee tasan niin.

Pyydä omaa äitiäsi ostelemaan lapsillesi mitä haluat.

Kyllä on itsekäs ja sairas asennoitumistapa, olet varmaan mieheni sisar??! Anopille vain tytär ja tyttären lapset ovat jotain ja kaikki on tyttärelle hankittu, maksettu ja hoidettu asunnosta, lapsista ja kotitöistä lähtien. Kaksi poikaa perheineen eivät ole yhtään mitään ja tämä juontuu jo lapsuudesta, ei miniöistä. Miniänä olen alusta asti toivonut anopin osallistumista perheeseemme ja tapaamaan lapsiamme, mutta kun ei kiinnosta. Toki tyttärenä olit niin vaativa pienestä asti että anopin aika aina on kulunut sinuun etkä nyt 40 v lähestyvänä aikuisena pärjää vieläkään itsenäisesti ilman äitisi tukea. Sääliksi välillä käy katsoa anopin väsymystä, mutta itsehän on osansa valinnut! Poikiinsa ja lapsiimme anoppi on yhteydessä nykyään vain kun tarvitsee apua mutta yhteispäätöksellä sitä ei enää anneta. Toisaalta kun itse noin selkeästi tunnistat sairaan perhekuvionne, toivoisin että hakeutuisit terapiaan ja saisit katkaistua tuon kierteen, muutoin käy poikaparkojasi sääliksi jo nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä appivanhempien kultapossuina tytär lapsineen. Ostetaan, maksetaan, hoidetaan.

Pojat ja heidän jälkikasvunsa eivät paljon mamman vaakakupissa paina jos mahdollisuus tyttären ja tyttären lasten seuraan tarjoutuu.

Anopin aikuiset pojat nyt ovat tottuneet olemaan kakkosluokan lapsia koko elämänsä mutta miniät (minä mukaanluettuna) eivät halua samaa kohtaloa enää lapsenlapsille.

Ollaan siis äärimmäisen harvoin enää tätä nykyä missään tekemisissä. Aiemmin oltiin varmaan liiankin saatavilla kun anoppi ei ymmärtänyt sen arvoa.

Täällä päässä kuulostaa tarina samalta. Omalla miehellä isoveli ja pikkusisko. Veljekset saivat lapdt ennen siskoaan, silloin anoppia vielä kiinnosti, mutta kappas vaan kun tyttären lapset syntyi niin muut lapsenlapset unohtui.

Anoppi ostaa tyttären lapsille aina parasta laatua ulkovaatteet, kengät, luistimet, ihan kaiken... Meillä on nämä vara itsekin ostaa, mutta aika inhottavaa kuulla tämä miehen siskolta suoraan.

Kerran anoppi oli taas ostellut ties mitä näille lempilapsilleen ja sanoin, että meidänkin lapset voisi muuten tykätä sellaisista mitä olit hankkinut. Tämän jälkeen hän on jotain meillekin tuonut.

Kuitenkin jos lastenhoitoa on sovittu ja miehen siskolle tuleekin yllättävä tarve samalle päivälle niin he menevät edelle. Eli en luota anoppiini lainkaan.

Tietenkin. Tytär suhtautuu äitiinsä aivan eri tavalla kuin te miniät anoppiinne. Siinä se ero on.

Onhan teilläkin ne äitinne, jotka teitä ja teidän lapsianne parempana pitävät.

Ja tällä anopin tyttärellä taas oma anoppinsa, jolle miniä ei niin tärkeä ole

Arvostatteko itse anoppianne, oletteko kuinka kun paljon häntä lähentyneet ja pitäneet tärkeänä?

Jos tähän palstaan on uskominen, olette raivoisasti pitäneet kiinni siitä, että anoppi ei teidän elämäänne saa kuulua ja lapsi ei millään lailla ole anopin eikä anoppi osaa edes hoitaa sitä vaatimallanne tavalla.

Onko ihme, että sitten kun se tyttären lapsi syntyy, siihen anoppi uskaltaa kiintyä ja sitä anoppi saa tavata ja oikeana lapsenlapsenaan pitääilman miniän kärkästä väliintuloa.

Kiellot tämän tietenkin täysin, mutta todellisuudessa se kuitenkin menee tasan niin.

Pyydä omaa äitiäsi ostelemaan lapsillesi mitä haluat.

Kyllä on itsekäs ja sairas asennoitumistapa, olet varmaan mieheni sisar??! Anopille vain tytär ja tyttären lapset ovat jotain ja kaikki on tyttärelle hankittu, maksettu ja hoidettu asunnosta, lapsista ja kotitöistä lähtien. Kaksi poikaa perheineen eivät ole yhtään mitään ja tämä juontuu jo lapsuudesta, ei miniöistä. Miniänä olen alusta asti toivonut anopin osallistumista perheeseemme ja tapaamaan lapsiamme, mutta kun ei kiinnosta. Toki tyttärenä olit niin vaativa pienestä asti että anopin aika aina on kulunut sinuun etkä nyt 40 v lähestyvänä aikuisena pärjää vieläkään itsenäisesti ilman äitisi tukea. Sääliksi välillä käy katsoa anopin väsymystä, mutta itsehän on osansa valinnut! Poikiinsa ja lapsiimme anoppi on yhteydessä nykyään vain kun tarvitsee apua mutta yhteispäätöksellä sitä ei enää anneta. Toisaalta kun itse noin selkeästi tunnistat sairaan perhekuvionne, toivoisin että hakeutuisit terapiaan ja saisit katkaistua tuon kierteen, muutoin käy poikaparkojasi sääliksi jo nyt.

Joo tuli kanssa heti mieleen, että anopin tytät kirjoittelee itse vastausta täällä. Kauhea hyökkääminen. "Pyydä omaa äitiäsi ostamaan lapsillesi mitä haluat". Käsitit asian kyllä todella väärin. Meillä on varaa ostaa lapsille kaikki mitä pitääkin, mutta se, että anoppi ostaa vain osalle lapsenlapsista ja sen kuulee muiden kautta niin kyllä se ihmetyttää. Lapset alkavat jossain kohtaa itse tajuamaan, että muut saa ja he eivät välttämättä koe itseään tärkeiksi.

Minä en ajattele, että anoppi olisi vain lastenhoitoa varten tai ostelua varten. Tahtoisin, että hän olisi läheinen lapsille. Jos häntä pyytää kylään, ei välttämättä tule edes käymään , on niin kiirettä. Sitten hän käy kuitenkin tyttären perheen luona ihan oma-aloitteisesti.

Ja ei, miniät eivät ole syy. Mieheni on kertonut jo lapsuuden ajoista. Kahden pojan jälkeen syntyi ihana tytär, tietenkin se vei kaiken huomion ja kun on vielä kuopus. . . Mies on kertonut, kuinka jo lapsena siskoa kohdeltiin paremmin.

Minulla on veli ja veljeni sai esikoisen hieman ennen minua. Olen itse nainen.

Joku äitini työkaveri oli sanonut , että "kun tyttäresi lapsi syntyy, huomaat heti, että se lapsi on paljon tärkeämpi kuin poikasi lapsi"

Äitini oli järkyttynyt, että joku tosiaankin ajattelee automaattisesti näin, että kun tytär saa jälkikasvua, ovat he tärkeämpiä kuin pojan lapset

Aina jotain draamaa anoppi vs miniä