Lue keskustelun säännöt.
Kun kummit eivät muista lasta
07.11.2006 |
tuossa toisessa ketjussa puhutaan siitä, kun kummit antaa lahjoja ja kummilapsen perheeltä ei saa edes kiitosta, ja tuli siitä mieleeni meidän tilanne.
Eli pojallamme on kolme kummia ja kukaan heistä ei oikeastaan paljon kummilapsestaan välitä. Tulevat kyllä syntymäpäiville kun kutsutaan ja tuovat jouluna lahjan (ja aina kiitämme lahjoista), mutta eivät ole muuten kiinnostuneita pojasta ja hänen kuulumisistaan. Lähetän usein valokuvia ja kutsun käymään, mutta koskaan ei heidän sovi tulla ja kuvistakaan ei kiitetä.
Tuntuu vähän tyhmältä yrittää puoliväkisin saada kummeja kiinnostumaan, mutta kun haluaisin heidän olevan osa pojan elämää. Ovat kuitenkin kaikki kolme kunnollisia ja mukavia ihmisiä, mutta tuo ei kummeus ei tunnu kiinnostavan muuta kuin lahjan muodossa jouluna ja synttärinä. Olisi hienompaa jos antaisivat pojalle aikaansa kuin tavaraa.
Miksi ihmiset ylipäänsä suostuvat kummeiksi, jos ei voisi vähempää kiinnostaa?
Kommentit (28)
Itsekään en osannut olla kummina, ennen kuin sain omat lapset ja sukelsin kunnolla lasten maailmaan. Lapset todella muuttaa ihmisen. Älä ap välitä. He eivät mvarmaankaan tarkoita mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta silti mielestäni teen oikein siinä, että en odota heidän olevan lahjakoneita tai että kummisuhteen pitäisi olla yksipuolista. Mielestäni kuvien lähettely on ollut mukava tapa muistaa heitä ja mielelläni lähettelisin piirustuksiakin, jos poika niitä tekisi. Olen ollut yllättynyt siitä, että monen mielestä se on tuputtamista. Saan itsekin kummilapsilta piirustuksia ja kuvia silloin tällöin, ja aina siitä tulee hyvä mieli.
AP
Tietysti kuvien lähettely on ok. Minäkin ilahdun aina, jos saan jotain yllätys postia.
Ei kuitenkaan kannata liikaa vaivata päätään sillä, millainen kummin nyt pitäisi olla. Ei semmoisesta asiassta kannata loukkaantua tai pahoittaa mieltänsä. Tuollainen kummeus on nykypäivänä varmasti ihan tavallista. Nykyisinhän ollaan huolissaan siitä, että kiireisillä ihmisillä ei ole aikaa OMILLE LAPSILLEKKAAN saati nyt kummilapsille.
Yhdestä olen vuosien varrella kieltäytynyt. (Samana vuonna oli jo tullut useampi kummilasta.)
Vanhin kummilapsista on kamalan ujo... tapaamme 1-2 kertaa vuodessa. En muista olisiko minua ikinä kutsuttu syntymäpäiville? Ehkä silloin kun lapsi oli aivan pieni. Välimatka oli tosi pitkä ja tuli riitaa suvussa. Joten yhteydenpito jäi vähälle. Nyt kun tapaamme niin mitään en saa irti hänestä... vanhemmat eivät ole kovinkaan aktiivisesti pitäneet yhteyttä. Lähinnä siis menee lahjoja. Onneksi tiedän, että hänellä on erittäin läheinen suhde toiseen kummiinsa.
Sitten on pari kummilasta, joiden kanssa perheet ilmeisesti halusivat että pitäisimme yhteyttä. No, jos ei ole luonnostaan mitään yhteyttä, niin harvoin se pelkästään kummisuhteen puolesta tulee. Varsinkaan kun lapset ovat poikia... en ymmärrä esim. 8-vuotiaiden pk-seudulla asuvien poikien maailmasta mitään... ja kun meillä on pieniä tyttöjä ja pojat eivät ymmärrä näistä mitään :-) niin perhevierailut ovat vähän hankalia. Minä vaihdan vaippaa ja yritän huudella koneen takana pelaavalle pojalle mitä kuuluu??? näin niinkuin karrikoiden. ja jos soittelen, että mitä kuuluu. niin vastaus on hyvää. olekot käynyt harkoissa? (mitähän se lapsi tänä talvena pelasikaan...) joo.
Sitten olen sisarrukseni yhdelle lapselle kummi. Se tuntuu toisaalta vähän hankalalta. Huomionko tätä yhtä enempi kuin muita hänen lapsiaan? Ilmeisesti pitäisi, kun olen kummi, mutta tuntuu hassulta kysellä vaan tämän kuulumisia tai muistaa häntä enemmän kuin muita. Lisäksi välimatkaa on niin paljon ja lapsi vielä sen verran pieni, että emme voi ottaa pelkästään häntä esim. yökylään.
No nyt uusin tapaus on perheestä, johon luonnostaan pidetään paljon yhteyttä + että omat lapset ovat melko saman ikäisiä. Jännityksellä odotan tulisiko tästä sellainen ' speciaali kummisuhde' .
Mitä toivoisin kummilapsen vanhemmilta? Voisivat itse kertoa kuulumisiaan. Meidän joonas aloitti/jatkoi jalkapallon pelaamista...
ja vaikka välillä ottaa tännekin päin yhteyttä.
No jaksanko omien lapsieni kummeille olla hyvä kummilapsen äiti. En varmastikkaan... yhden kummin olen jo totaalisesti unohtanut. Tuli ' tasapuolisuuden' nimissä miehen puolelta ja kun ei kaveri edes ilmoittele osoitettaan. Niin mitäpä hänelle kuvia lähettelemään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko soittaminen ja kuulumisten kysyminen sekä silloin tällöin vierailu ystävän luona liian kova vaatimus???
Lisänä tietenkin tuo että kuvista voisi kiittää ainakin silloin tällöin!
KENENKÄ MIELESTÄ NÄMÄ OVAT KOVIA VAATIMUKSIA??
mutta eivät ole muuten kiinnostuneita pojasta ja hänen kuulumisistaan. Lähetän usein valokuvia ja kutsun käymään, mutta koskaan ei heidän sovi tulla ja kuvistakaan ei kiitetä.
Tuntuu vähän tyhmältä yrittää puoliväkisin saada kummeja kiinnostumaan, Olisi hienompaa jos antaisivat pojalle aikaansa kuin tavaraa.
2 v. lapsellani on kummi, joka niin kovasti loukkaantui kun en pyytänyt häntä esikoiseni kummiksi, joten pyysin häntä sitten tokan kummiksi, ajattelin hänen jopa ilahtuvan siitä, ja koska kumminkin olimme niin hyviä ystäviä. Kuinkas sitten kävikään. Kummi muisti lasta ristiäisissä, mutta sen jälkeen ei ole kuulunut mitään hänen puoleltaan, itse joudun aina ottamaan yhteyttä. Minulla ei ole mitään vaatimuksia, olisi vain kiva, jo hän joskus muistaisi, edes tekstarilla syntymäpäivänä..? Ei kai ole liian vaativaa???
Vierailija:
valituksia kummeista. Vaatimukset on niin kovia. Voisitte itse muistaa näitä yksinäisiä ihmisiä ap. Heillä voi lapsettomuus olla kova pala, josta et tiedä. sinä vaan mietit omaa perhettäsi, avaa silmäsi todellisuudelle. Kaiken takana voi olla jotain mistä et tiedä.
kovat vaatimukset kummeille. Onko ap sinulla itselläsi kummilapsia? Minulla on kolme kummilasta ja kaksi omaa. Olen juuri tuollainen kummi ja meidän lasten kummit ovat juuri tuollaisia meidän lapsille. Mutta eipä voisi vähempää haitata.
Ei toisia ihmisiä jaksa kovinkaan paljon kiinnostaa toisten lapset. Omassa elämässä on kaikilla yleensä tarpeeksi puuhaa. Relaa vähän äläkä loukkaannu niin hirmu helposti.
Kummeudesta ei oikein muuten viitsi kieltäytyä.