jos vauva on hypotoninen

Hänellä on psykomotorisen kehityksen viivästymä ja kehitysvammadiagnoosi.

Hän kuitenkin piristyi kasvaessaan, eikä nyt ole mitään ongelmia enää.

Ovat nyt 4,5- ja 2-vuotiaat ja vieläkin on usein kun jauhosäkkiä nostaisi... Tietynlainen perusjännitys puuttuu kummaltakin.



Mutta muuta haittaa ei kummallakaan tästä " diagnoosista" ole ollut, esikoinen alkoi liikkua vähän myöhemmin (ryömi vasta 10-kuisena, käveli kuitenkin " jo" 1v2kk ikäisenä) ja oppi esim. hyppimään vasta 3-vuotiaana.

Nyt 4,5-vuotiaana tarhantäti kertoi kuinka liikunnallisesti taitava tyttö on:-)



Entisen (muutimme, siksi entinen) lastenlääkärimme mukaan hypotonisuus sinänsä ei ole vaarallista eikä mikään sairaus vaan enemmän ominaisuus, ja se kuulemma häviää itsestään n. 10v ikään mennessä, eikä meidän olisi tarvinnut tehdä mitään.

Eli ei ole _välttämättä_ mikään vakava juttu.

että hypotonisuus sinänsä ei ole tuomio mihinkään. Itse olen lääkärien vastauksista ollut lukevinani että siihen liittyy aina jokin muu vakampi diagnoosi. Vauva nimittäin on muuten ihan tavallisen vauvan oloinen, syö hyvin ja liikkuu normaalisti lukuunottamatta vähän heikompaa pään kannatusta. Katsekontakti hyvä ja seurustelee mielellään.

Koko ajan on sellainen stressi päällä että mikähän se diagnoosi sitten lopulta on kun aina van tutkitaan.

Fysioterapia on kyllä kuvioissa jo. Ihana tietää että hypotonia voi olla vaikka se pelkkä hypotonia.

hieronta ohjeita hypotonisille lapsille, laitan viestiä heti kun itse muistan tarkan sivun, meidän fysioterapeutti osaa ko. hieronnan

valitse englanninkielinen tm. kieli jonka osaat ja näytä ko. sivuja fysioterapeutille

vauvana hypotoniaa ja motorinen kehitys oli viivästynyttä - puolivuotiaasta puoleentoista vuoteen käytiin fysioterapeutilla ja nyt on kuronut viivästymän kiinni - myös puhe tullut hitaasti mutta varmasti =)



neuvolan mukaan kouluiässä ei enää näy mitään eroa ikätovereihin - käden taitoja seuraillaan nyt vielä vähän tarkemmin...



pelkäsin itsekin alussa, että on kyse vakavammasta... mutta aikahan ne vasta näyttää... kaikissa tutkimuksissa kannattaa tietenkin käydä, koska terapiat auttavat paremmin mitä aiemmin ne aloitetaan



meillä oli selvä puolierokin, joka fysioterapeutin mukaan olisi pelkällä kantoasennon muutoksella mennyt ohi, jos neuvolassa olisi uskottu minua alunperin, fysioterapian aloitus viivästyi kun neuvolassa ei uskottu puheitani... mutta jumpalla puoliero sitten hävisi... piti vain tehdä vähän enemmän töitä

Voi olla merkki vakavasta tai vähemmän vakavasta, tai sitten menee itsestään ohi kasvun myötä. Sinuna vaatisin tutkimuksia.

virtsasta, verestä, keuhoista, sydämestä, aivoista, kromosomeista...mitään vikaa ei ole löytynyt ja lapsi on ihan energinen ja muuten normaali. Huolettaa silti, siksi kokemukset vastaavasta olis tervetulleita.

Meillä kuopus oli myös vauvana mm. hypotoninen (lisäksi mm. sydänvika), on nyt 5 vuotiaana edelleen hypotoninen (tosin vähemmän) ja useita muita ' ' juttuja' ' on myös, tutkittu on vuosien varrella niin paljon kuin mahdollista on ja mitään ei varsinaisesti ole löytynyt, siis ei mitään selkeää diagnoosia. Tämä lienee myös se tavallisin tarina, lääketieteessä on niin paljon selvittämättömiä asioita.

Kannattaa panostaa voimisteluun ja liikuntaan, vaadi kuntoutusta ainaskin jossain vaiheessa fysioterapiaa ja toimintaterapiaa, meillä näkyy urheilutunneilla ei jaksa kauaa , luistelu vaikeaa, yhdellä jalalla seisomiset vaikeita, hypyt alussa jne. Toisessa jalassa ilmeni myös varvastusta , jota korjataan vieläkin , ei näy kävellessä vaan hyppiessä. Meillä pojalla motorisen kehityksen viiveisyyttä johtuen ???ei tietoa