Lue keskustelun säännöt.
Mitä teet puolenvuoden päästä? Missä olet?
17.11.2022 |
Veikkaan että minä istun silloinkin sohvalla puhelin käpälässä. En yllättyisi yhtään eli pitänee etsiä tämä toukokuussa 2023 ja itkupieraista tämän faktan kunniaksi.
Tai ehkä olenkin kehittynyt ja siirtynyt sohvalta nojatuolille? Peräti läheiselle puistonpenkille?
Kommentit (29)
Poikaystävän koulu on vihdoin siinä pisteessä, että pääsee muuttamaan luokseni! Parinsadan kilometrin välimatka on rassannut koko suhteen ajan.
Noin muuten puolen vuoden päästä olen hikoillut oman ensimmäisen kouluvuoteni pakettiin ja teen koko kesän töitä kuin hullu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäpä minä sen voisin tietää. Elämä ei ole ennakoitavissa.
Toivottavasti mökillä seuraamassa kevään tuloa ja luultavasti jäät ovat juuri sulanneet järvestä. Palataan toukokuun 17. päivä 2023 takaisin asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mökillä seuraamassa kevään tuloa ja luultavasti jäät ovat juuri sulanneet järvestä. Palataan toukokuun 17. päivä 2023 takaisin asiaan.
Jos tämä ei olisi niin p foorumi josta poistellaan aloituksia, laittaisin kalenteriin muistutuksen ja kyselisin kuulumisia.
17.5 olen varmaan illalla umpiväsynyt, sillä kahden päivän hankala oikeudenkäynti on takana. Naputtelen varmaan konetta ja katselen jotain ulkomaanmatkaa. Jos olis saumaa lähteä pitkästä aikaa. Yrittäjänä vaan tuppaa noita töitä tulemaan ja ei sitten voikaan lähteä.
Toivottavasti tuolloin syöpä on pysynyt poissa, mitä hoidettiin säteillä tämä kesä -22 ja saisi vietää oikeasti kesää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistäpä minä sen voisin tietää. Elämä ei ole ennakoitavissa.
Voihan sitä uumoilla missä se oma ahteri saattaisi silloin olla.
Minä toivon että olisin iltalenkillä. Masennus ei anna juuri nyt periksi.. puoli vuotta on joissakin asioissa todella pitkä aika niin toki haluaisin että masennuksen kohdalla tuo aika toisi valoa elämääni.
mies antaa sellaista kyytiä sängyssä, että tuntuu, että taju menee (tämä ei ole provo eikä vitsi, haluan säilyttää/pitää elämässäni hyvän seksuaaliyhteyden). Olen toivon mukaan myös löytänyt sellaisen kerrostaloyhtiön, jossa ei ole yhden yhtä juorueukkoa, todella hyvä ilmapiiri, yhteisöllisyyttä, tervettä vihreyttä (esim. asukkaille oma suojaisa piha, jossa voi viljellä jotain pientä), ei alkkiksia tai röökaajia, alhaiset asumiskustannukset ja sellaisella paikalla, että kaupungin vuokrapalstat ovat kävelymatkan päässä tai vaihtoehtoisesti mökkimme on todella hyvien kulkuyhteyksien päässä, talviasuttava ja vietämmekin siellä sitten ison osan ajasta. Myös työpaikalla hyvä ilmapiiri ja hyvät tulevaisuudennäkymät. Koirakin olisi, sellainen, jolle en kehittäisi allergiaoireita. Ja olisin aktivoitunut noissa kodin pienissä puutöissä ja saisin ihailla kätteni jälkeä. Megaiso veikkausvoitto olisi kilahtanut tilille, tekisin sillä kaikenlaista hyvää ja tietenkin se tärkein: mieskin olisi onnellinen samassa paikkaa elämässä, sillä eihän siitä mitään tulisi, jos mies olisi joutunut vastoin tahtoaan mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäitinä taaperoani hoitamassa ja toivottavasti uudestaan raskaana :) <3
Unelma: Olen saanut töitä entisestä kotikaupungistani, viettelen siellä aikaa ystävien ja läheisten kanssa vapaa-ajallani ja teen mielenkiintoista työtä sellaisten työkavereiden kanssa, jotka pitävät minua vertaisenaan.
Todellisuus: Jumitan tässä kaupungissa jonne työn perässä muutin, en tunne ketään eikä kukaan tunnu haluavan minuun tutustuakaan. Töissä samalla paikkakunnalla kasvanut, pitkään yhdessä toiminut piiri pieni pyörii-porukka jatkaa kaikesta ulkopuolelle jättämistäni. Istun varmaan tässä koneella kaiken iltaa ja yritän tappaa aikaa, kuten nytkin.