Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisen työttömän arki on sitä, että joka toinen päivä ei käy missään!!!!!!!
viimeinen työtön paska
17.11.2022 |
ei jaksa mennä minnekään kun ei ole mitään missään, joka toinen päivä on sosiaalinen tapahtuma eli ruokajono puoli tuntia ja ruoan haku, ja samalla käyn uimahallilla uimassa ja saunassa, sitten on taas päivä väliä tai viikonloppu, eikä mitään tekemistä
jännää
onneksi on radio ja tietokonepelejä
haistakaa kaikki paska
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, sen verran tuli tässä taannoin huomioitua ukollisen työttömän elämää. Se ei käynyt koskaan missään, ei edes joka toinen päivä. Ja jos nyt jokin satunnainen poikkeama tähän uuvuttavaan rutiiniin tuli, niin se reissu tehtiin ukon autolla. Koskaan ei käynyt ulkona kävelyllä, ei lenkkeilyllä, ei missään, aina vaan ukon tarjoamalla autokyydillä mentiin.
On muuten kumma juttu, sillä on aikuistuneita lapsia, mutta koskaan ne ei tunnu käyvän vieraisilla.
Jep!
No, kukin elää tavallaan.
Mutta elämä on toki rikkaampaa, jos joskus lähtee kotinsa ulkopuolella, ja vielä rikkaammaksi se tulee, kun hankkii omia kokemuksia ja elää omaa elämää, eikä vahdi ja tarkkaile muiden elämää (juu, aloittaja ei toki kertonutkaan muusta kuin omasta elämästään) ja tekemisiä, ja kaikista parhainta tulee kun ei edes vertaa omaa elämäänsä muiden elämään. Ei hyvässä eikä pahassa vertaa!
Köyhällä ei ole varaa hankkia kovin kummoisia kokemuksia. Lähiluonto on äkkiä nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
opetuslapset ry kirjoitti:
miten SUomi on muka maailman onnellisin maa? on vain yksinäisiä ihmisiä, masennusta ja alkoholismia
Kun katsotaan kokonaisuutta, niin aika monessa maassa on asiat todella paljon huonommin, sitä ei vain tule useinkaan oikeasti ajatelleeksi, millaista muissa maissa on.
Kaikkialla on aina jonkin verran kurjuutta, mutta meillä esim. kenenkään ei tarvitse asua taivasalla, jos ei näin varta vasten halua. Tämä mm. ei ole läheskään itsestäänselvää joka maailman kolkassa.
On meilläkin asunnottomia. Sä olet sellaisessa hyvinvointikuplassa, että et tiedäkään kuinka huonosti asiat voi täälläkin olla!
Eikä ole. Kaikille niille aunnottomille on jossakin vaiheessa osoitettu ja maksettu asunto, mutta kun eivät osaa olla ihmisiksi.
Suosittelen matkustamista, näkee mitä se todella on kun esim koulutukseen ei ole varaa. Suomessa ne ongelmat on yleensä itse aiheutettuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mullakaan ole mitään missä kävisin. Kerran viikossa käyn kauppakeskuksessa. Kovin on tylsää ja tarkoituksetonta ja köyhää elämää.
Mene maatilan isännäksi tai emännäksi.
Ei niihin niin vaan mennä.
Ota aikasi haltuun.Voit toki märehtiä kotisi valvoa myöhään ja nukkua pitkään.Valinta on sinun itsesi.Mutta voit opetella unirytmit,kuin ulkoilu rytmin.Läydä kirjastossa vaikka lehtisalissa. Voit poiketa Asukastalossa.Josta saat tietoa ilmasista toimintapaikoista ja aktiiviteetistä aluellasi.Eli kerhotoiminoista jotka sinulle ei maksa mitään.Koska osaat käytää nettiä.Meni punaseristin sivuja selaa,kuin Diakonisalaitoksen molemipien motto yksin ei jätetä.Kumastakin löytyy ILMASTA: aktiviteettiä ja ystäviä sieltä.Valinta tosin on sinun.
tänän kävin ulkona viemässä roskat, ei jaksanut kävellä pitempään. onneksi huomenna on ruoka-apu on pakko olla ulkona 45 minsaa. tosin matkaa ei ole kuin 300 metriä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllä käyn päivittäin kävelyllä. Joskus kaksikin kertaa päivässä.
Työtönhän on itseasiassa vailla vain sitä työpaikkaa. Ei mitään keksittyä viriketoimintaa.
Työpaikan tarjoamalla palkalla voi sitten viihdyttää itseään haluamallaan tavalla. Vaikka möllöttää kotona kaiket illat.
Ongelma on siis työpaikan puute lähinnä. Ei mikään muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen enimmäkseen etätöitä ja kaksi päivää viikossa raahaudun töihin, mutta en kyllä muuten käy missään.
Mulla tasan sama juttu. Töissä käyn parina päivänä ja muuten olen kotona. Saattaa mennä useampi päivä peräkkäin etten avaa edes tuota rappukäytävän ovea eli en vie roskapussiakaan. En edes tunne tältä paikkakunnalta ketään (kenen kanssa esim. menisin kävelylle tai kahville).
Joskus otan hoitoon tuttavien koiria ihan sen takia, että silloin tulee lähdettyä ulos lenkille 3-4 kertaa päivässä.
Toisaalta mietin että rahaa säästyy kun ei käy tuhlaamassa aikaansa missään kirppiksillä tai kauppakeskuksissa.
Mä teen 100%:sti etätöitä ja jos ei olisi koiraa, voisin poistua ulko-ovesta vain kerran viikossa viemään roskat.
Vierailija kirjoitti:
Työtönhän on itseasiassa vailla vain sitä työpaikkaa. Ei mitään keksittyä viriketoimintaa.
Työpaikan tarjoamalla palkalla voi sitten viihdyttää itseään haluamallaan tavalla. Vaikka möllöttää kotona kaiket illat.
Ongelma on siis työpaikan puute lähinnä. Ei mikään muu.
Minä olen ennen muuta vailla sitä rahaa, jonka töissä käymisellä saisin, ja joka mahdollistaisi esim. teatterissa tai konsertissa käymisen, joita mielelläni harrastaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on valintoja. Sitä saa, mitä tilaa = sitä saa, mihin on panostanut ja mitä varten on opiskellut ja työtä tehnyt.
No aika usein ramppaat menemään. Ja ei mulla vaan ole varaa uimahalliin. Hädintuskin ruokaan ja silläkin saralla heikkenee aina vaan. Minä olen kiitollinen kirjastoille
Toinen työtön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse työttömänä käyttänyt paljon kirjaston palveluja, lainannut kirjoja ja musiikkia kotiin ja lukenut lehtiä paikan päällä.
Toisissa kunnissa työttömällä on mahdollista käydä kansalaisopiston kurssi/kursseja ilmaiseksi.
Vapaaehtoistyön kautta erilaisista yhdistyksistä voi löytää tekemistä porukalla.
Jos on uskonnollinen, niin seurakunnalla voi löytyä jotain kiinnostavaa toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Sitä saa, mitä tilaa = sitä saa, mihin on panostanut ja mitä varten on opiskellut ja työtä tehnyt.
Ja paskat. En saanut mitä tilasin. Opiskelin ja oikein panostin siihen, ja pitkäaikaistyöttömiä ollaan.
Kun 80-luvulla lähdin opiskelemaan, oli yleinen (ja myös opinto-ohjaajien levittämä) kuvitelma, että akateemisella tutkinnolla järkkää itselleen työpaikan loppuiäksi, ihan sama miltä alalta se on. Tottahan se noiden vinkkaajien nuoruudessa olikin, mutta minua ysärin lamaan valmistunutta odottivatkin pätkäduunit ja niiden väliset työttömyysjaksot.
Kaveri taas suoritti reilut 10 vuotta sitten kirjastoalan tutkinnon, kun piti tulla suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä työvoimapula. No, ei siellä opiskelleista mitään pulaa ole, vaan korkeintaan ilmaiseksi hyllyttävistä työkokeilijoista ja muista ns. yhdeksän euron orjista.
Opinnot ja ammatinvalinta eivät todellakaan ole sitä, että saisi mitä tilaisi. Tilanteet muuttuvat niin nopeasti, ja mitään kristallipalloa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Sitä saa, mitä tilaa = sitä saa, mihin on panostanut ja mitä varten on opiskellut ja työtä tehnyt.
Ja paskat. En saanut mitä tilasin. Opiskelin ja oikein panostin siihen, ja pitkäaikaistyöttömiä ollaan.
Kun 80-luvulla lähdin opiskelemaan, oli yleinen (ja myös opinto-ohjaajien levittämä) kuvitelma, että akateemisella tutkinnolla järkkää itselleen työpaikan loppuiäksi, ihan sama miltä alalta se on. Tottahan se noiden vinkkaajien nuoruudessa olikin, mutta minua ysärin lamaan valmistunutta odottivatkin pätkäduunit ja niiden väliset työttömyysjaksot.
Kaveri taas suoritti reilut 10 vuotta sitten kirjastoalan tutkinnon, kun piti tulla suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä työvoimapula. No, ei siellä opiskelleista mitään pulaa ole, vaan korkeintaan ilmaiseksi hyllyttävistä työkokeilijoista ja muista ns. yhdeksän euron orjista.
Opinnot ja ammatinvalinta eivät todellakaan ole sitä, että saisi mitä tilaisi. Tilanteet muuttuvat niin nopeasti, ja mitään kristallipalloa ei ole.
Tämä.
Mullakin on 3 eri ammattia mutta yhdelläkään niistä ei vakityöpaikkaa irronnut.
Ihan syystä olen pikkuisen vihainen. Opintovelkaakin otin viimeisintä tutkintoa varten vaikka kuinka paljon.
Vaikea uskoa, etteivät työnantajat jonossa kilpaile ap:sta.
Mä en ole käynyt kolmeen viikkoon missään. Tai olen mä roskia vienyt.
Ei ole pakko juosta eri paikoissa, mutta rassaa päätä niin kannattaa yrittää jotain. Onko esim. kävelymatkan päässä tarjolla ilmaisia tapahtumia? Kirjastossa kirjailijavierailuja tms, työväenopistossa ilmaisluentoja, jotain kulttuuritapahtumia? Vapaaehtoistoimintaa?
Muistan sosiaalisen kuntoutuksen ryhmästä yhden miesihmisen, jolla oli joka päivällä selkeät suunnitelmat. Tänään hän käy tuolla ja tuolla ja käy jututtamassa tuota ja tuota. Hänelle oli hyvin vaikea uskoa, että muut ryhmäläiset elelevät päivän kerrallaan eivätkä täytä päiväänsä kaikenlaisella ohjelmalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei se työkyvyttömyyseläkkeellä sen kummempaa ole. Välillä käy kaupassa, käy kävelyllä ja sitten ollaan kotona.
Ei niin.
Joka tonen päivä uimahallissa käymistä olis ylellisyyttä köyhälle eläkkeellä olevalle mutta maksaa toistakymppiä kerta. Valitsen mieluummin hieman monipuolisemman ruuan ja kuntoilen vaikka kävelemällä uimisen sijaan.
Ja mun puolesta kenenkään ei tarvi haistella sitä mitä ap suositteli. On oma tämä valinta ja olen tyytyväinen.
ja vitut ole
En ole yksinäinen, en ole masentunut, en ole alkoholisti eivätkä kaveritkaan tai heidän perheensä ole -- puhu vain itsestäsi