Yksinäisen työttömän arki on sitä, että joka toinen päivä ei käy missään!!!!!!!

Sitä voisi kuvitella että työtön pystyy käyttämään kaiken ylijäävän ajan harrastuksiin sun muuhun, mutta ei se sillä tavoin mene koska joutuu ottamaan huomioon että jos saakin työpaikan.

Viikkoja ja kuukausia pelkkään odottamiseen että työttömyys loppuisi ja elämään tulisi raamit, tietäisi milloin jokin alkaa ja milloin päättyy, työttömänä olet jatkuvassa epätietoisuudessa tulevaisuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajaa varmaankin(?) sieppaa hyödyttömyyden kokemus ja tulevaisuuden näkymät ei-minnekään. Töihin ja tulevaisuuttansa luomaan haluaisi kyllä moni, mutta kun Suomi ei jostain syystä halua kouluttaa työttömistä osaajia työnantajien tarpeeseen, vaikka koulutettavia kyllä riittäisi.

Jos Suomessa putoaa työttömäksi, niin kaiken toivon saa heittää. Meillä ei jostain syystä haluta enää työttömäksi jääneitä palkata. Ei kouluttaa, auttaa vajaakuntoisia eikä mitään. On se vähän hassua mutta maan tapa kuitenkin.

Ei se aina ihan noin mene. Mulla on mielenterveyssairauden takia ollut pätkätöitä ja lopulta en voinut tehdä ollenkaan alani töitä.

Keva maksoi uudelleen koulutuksen. Puolsivat lausuntoa, sillä minulla oli takana useampi koulutus ja olen aina tehnyt töitä. Jos en oman spesiaalialan, niin sitten ihan mitä vaan.

Totesivat, että on riittävästi näyttöä siitä, että kannattaa pistää rahaa tuohon.

Homma kannatti ja nyt olen omaa alaani sivuavalla työuralla.

Toki tuo vaati itseltäkin ihan hitokseen aikaa, vaivaa, uuden opiskelua jne. mutta kun minä en halua luovuttaa, oli pakko keksiä vaihtoehto B ja toteuttaa se.

Ps. Eikä ole aukot ansioluettelossa tai edes tuo mt homma estänyt työllistymistä. Paljon on kiinni puhetaidoista ja siitä, miten itsensä myy.

Huutonerkkejä on liikaa. Yksi riittää.

Tänään viikon kohokohta. Ruokajono ja sitten uimaan. Sittenkin onkin taas keskiviikkona uusi ruokajono

kyllä ainakin jos naamakerroin on kunnossa tai seudun isoin "piripussi" niin naisia saa työtön mieskin....