Kun mummu säälii lastamme
Tilanne on tämä: mummu ja pappa ovat meillä nyt jonkin aikaa käymässä toiselta paikkakunnalta. Perheemme tavat tuntuvat heitä kummastuttavan.
Meillä kaksivuotias ei saa syödä karkkia ollenkaan, eikä herkkuja kuin hyvin säännöstellysti. Meillä ei lapsen ruokaan laiteta sokeria eikä lapsi saa juoda isän Pepsiä tai mummun käyttämää mehua, vaikka näkeekin heidän niin tekevän. Meillä lapsi juo vettä ja maitoa, ja pyrimme ruokkimaan häntä mahdollisimman terveellisesti, vaikka itse söisimmekin joskus vaivihkaa karkkia tai muuta herkkua.
Mummu säälii lastamme, koska lapsi näkee toisten juovan jotain, mitä hänelle ei anneta. Me olemme taas sitä mieltä, että lapsen pitää oppia siihen, ettei kaikkea samaa saa juoda tai syödä mitä näkee toisten juovanja syövän.
Kertokaa nyt hyvät kollegat, että toiminko tässä väärin? Mummu siis todella on ihan kauhuissaan tilanteesta ja on jo pari kertaa antanut lapselle mehua, koska lapsi on sitä osannut häneltä niin kauniisti pyytää.
Tosin hän on nyt sanonut, ettei halua toimia meidän periaatteitamme vastaan, mutta asiasta käydään jatkuvaa vääntöä. Kuulemma hänen aikanaan ei koskaan ole lapsille näytetty ruokia tai juomia, mitä lapsi ei voi saada. Eikä hänen mielestään kaksivuotias voi ymmärtää osakseen saamaa julmaa kohtelua.
En mielestäni ole ollenkaan julma, vaan haluan opettaa lapselleni eväitä elämää varten. Tulee aika, jolloin karkit ja muut herkut ovat isompi osa hänen elämäänsä, mutta ei vielä. Ja silloinkin kontrolloidusti.
Alkaa pian keinot loppua sinnikkään ja väsytystekniikkaa käyttävän Mummun kanssa ...
Kommentit (52)
että miksi ihmeessä ne mummon tunteet niin häiritsevät. Kai melkein kaikki mummot ovat siten ohjelmoituja että he haluaisivat hemmotella lastenlapsiansa aivan loputtomasti ja rajattomasti, ja heti alkaa sydäntä särkeä kun vanhemmat asettavat rajoja ;)
Olen itse sitä mieltä, että mummojen voi aivan hyvin antaa välillä hemmotella lapsenlapsiaan, vaikka se sitten olisi saman mehun juomista mitä mummokin juo. Hemmottelu kohtuuden rajoissa on mummojen etuoikeus, ja mielestäni on vähän turhan ryppyotsaista, jos arki- ja kotisäännöistä pidetään mummon vierailulla (tai mummolassa käydessä) aivan 100% tiukasti kiinni eikä anneta lapsen ja mummon suhteeseen tulla yhtään sitä hemmotteluaspektia joka osaltaan vaikuttaa siihen että mummo on lapselle ihana hyvä haltijatar :) Eri asia on tietenkin jos lapsi on esim. mummolassa todella usein hoidossa tai jostain muusta syystä mummo ja lapsi tapaavat todella tiheään. Silloin on ihan perusteltua että isovanhemmat " taipuvat" äidin ja isän asettamiin sääntöihin (vaikkakin sitten särkynein sydämin...), ettei poikkeuksesta (hemmottelusta) pääase tulemaan sääntö. Mutta jos isovanhempia tavataan vaikka kerran kuussa, niin itse ajattelen että antaa mennä vaan, kukaan ei vahingoita terveyttään jos juo mummon kanssa mehua ja syö vaikka suklaata silloin harvoin kun tavataan.
Meilläkin oli samantyyppinen tilanne kun esikoinen oli n.2-vuotias. Asuimme silloin tosi lähellä isovanhempia ja tapasimme useamman kerran viikossa. Yhdessä vaiheessa vaari otti tavakseen antaa lapselle mars- patukan joka kerta heti kun tuli ovesta sisään, ja tätä tapahtui siis vähintään kolmesti - neljästi viikossa. Siinä tuli minulla raja vastaan. Otin suklaapatukan sitten ihan johdonmukaisesti aina pois lapselta ja selitin tuhat kertaa vaarille (jonka sydän oli tietysti aivan särkymispisteessä koska olin hänestä todella julma) että meillä ei ole tapana kenelläkään, ei aikuisilla eikä lapsilla, syödä mars-patukoita tai vastaavaa välipalaksi monta kertaa viikossa, ja että mielelläni jaamme aina silloin tällöin (harvoin) sen yhden patukan kaikille vaikka jälkkäriksi, jolloin 2-vuotiaskin saa oman osuutensa (=parin sentin palan) suklaaherkkua. Muutaman viikon väsytystaktiikan jälkeen vaari antoi periksi eikä enää tuonut patukoita, vaikka pitikin minua julmana äitinä...
Fui:
päätätte lapsenne ruokavaliosta, mutta kyllä minun mielestäni on lapsen kiusaamista syödä hänen nähtensä herkkuja ja juoda mehuja yms. jos lapseta ne on kielletty.
Mielestäni tärkeintä kasvatusta on vanhempien esimerkki.
Kaikkeahan lapsi ei tietenkään voi syödä, mutta KYLLÄ MINUNKIN TULI SÄÄLI LASTANNE.
Hänen nähden sai syödä ihan mitä tahansa herkkuja, eikä hän niitä pyytänyt. Ne oli hänen mielestä aikuisten juttuja. Sitten kun oli ensimmäisen kerran saanut maistaa esim. karkkia tai mehua, ei tietenkään enää voinut tehdä niin, ettei hänelle antaisi. Mutta esim. limsat esikoinen totesi niin pahaksi, ettei edelleenkään niitä juo. Ja sittenkin kun hän sai karkkia/mehua/keksiä, hän ei saanut aina yhtä paljon kuin vanhemmat tai muut. Ja selitykseksi kelpasi se, että hän on niin pieni vielä, isompana saa sitten enemmän. Ja lapsi oli tyytyväinen.
Ei kannata haaskata sääliään sellaiseen, joka ei sitä tarvi :-)
Kuopus onkin sitten toista maata. Hän haluaa kaiken, ihan kaiken, mitä näkee ja syötäväksi luulee ;-)
itse kans aikanaan päätin että panttaan mahollisimman pitkään, ennen kun alan antamaan lapselleni mehuja, karkkeja jne... en kuitenkaan isovanhempia ole varsinaisesti kieltänyt antamasta, meillä on isovanhemmat aina kysynyt että saako antaa ennenku ovat antaneet..
kuitenki olen sitä mieltä että jos esim lapsi/lapset ovat paikassa missä muut lapset saavat syödä esim karkkia, niin siinä vaiheessa ei ole lasta kohtaa oikein kieltää syömästä.. pari vuotta sitte juhlissa ollessa jouduin seuraamaan lasta joka ei saanut koskea karkkeihin tai muuhun makeaan (vanhemmat ei olleet koskaan antaneet mehua tai karkkia) toki lapsi oli ihmeissään ja kyseli että miksi muut saa mutta hän ei...
nykyjään meillä edeleen juomana maito ja vesi, hyvin harvoin saa mehua, eikä sitä itse pyydäkään ellei näe sitä meidän tai muiden juovan, sen sijaan karkkia pyytää päivittäin.. kiitos siitä mieheni joka mussuttaa karkkia alvariinsa vaikka olen sanonut että karkkia ei pojan nähden söis, sitä on paha kieltää lapselta jos ite mussuttaa nenän edessä...
olen sitä mieltä et karkkipäivä pidetää kerran viikossa tai vaikka harvemmin, mutta synttärit sun muut kutsut on poikkeus(näin itsenikin on kasvatettu), ja vanhempien tahtoa on kunnioitettava, luvatta siis ei karkkia tai muuta anneta!
meillä poika pian 1v8kk ja ikävä kyllä karkit, hampparit, sipsit, sun muut herkut on opittu...
niin lapsemme ei saa siis päivittäi karkkia niinkun ehkä tuosta saattoi ymmärtää... kerta viikko karkkiaski saa riittää
Omaman viesti oli täynnä asiaa eli itsekin kyllä mielelläni annan isovanhemmille hemmottelijan rooliin, jos näkevät harvoin ja tällaisia " extrapäiviä" ei löydy joka viikko tai kuukausikaan.
Muistan viime keväänä, kun poikamme oli hiukan yli 2 vuotta ja vierailimme oman isoäitini (85 v.) luona. Hän sipitti meidän pojan korvaan jotain ja niin he painelivat peräkanaa keittiöön. Sieltä sitten tuli poika, jolla oli kaikki taskut ahdettu täyteen pihlajanmarjakarkkeja. Isomummuni vinkkasi silmää pojalle, että ei sitten kerrota äidille ollenkaan. Miten tuossa tilanteessa voisi olla vihainen? Muistan pojan riemun ja velmuilun tämän iki-ihanan mummuni kanssa. Turha kai mainita, että poika sai syödä sillä reissulla niin paljon karkkia kuin napa veti ja mummu oli aivan ihastuksissaan pojan innosta ;-).
Lisäksi muistan, kun poika oli noin 1,5-vuotias. Hän oli ensimmäisiä kertoja silloin isäni hoidossa (siihen asti oli aina ollut äitini mukana) ja kesän aikana heille tuli tärkeiksi yhteisiksi kokemuksiksi metsäreissut. Menivät lähikauppaan, ostivat sieltä jäätelöä ja pillimehua ja menivät läheiseen metsään syömään " eväitään" . Muistan, kuinka isäni aivan innoissaan selvitti, kuinka mukavaa heillä oli ollut ja miten hyvää oli suklaajätski ollut. Jos tämä oli tapa, miten isäni pääsi lähemmäksi poikaani, en sitä missään nimessä häneltä vienyt nipottaen annetuista herkuista.
Eli tilanteiden mukaan edetään ja pääasia, että normaali arki on kontrolloitua ja terveellistä. Hemmotteluhetkiä pitää olla. Toki eihän niiden tarvitse aina sisältää herkkuja vaan jotain muuta erikoiskivaa.
Itsekin yritän opettaa poikani terveelliseen kotiruokaan, vähäsokeriseen, -suolaiseen ja -rasvaiseen. Silti, olen samaa mieltä että herkkuhetkiä pitää olla ja kaikkea saa maistaa, paitsi aikuisten juomia.
En voi muuta sanoa kuin, että ollapa mun lapsilla noin ihania iso- tai isoisovanhempia!! Vaikka poikasi oli noin pieni, niin ties vaikka muistaisi loppuelämänsä! Mun lapsilla ei ole yhtään vaaria ja vain yksi mummo, joka on vähän tiukkaa ja ankaraa sorttia, joten suokaa, hyvät ihmiset, lapsillenne nuo erityiset hetket isovanhempien ja muiden vastaavien seurassa - vaikka sitten syntistä mehua litkien...
Ruoka ja kaikki siihen liittyvä on ylipäänsä saanut maassamme aivan järjettömät mittasuhteet... :-(( Näissäkin kokemuksissa ne muut asiat ovat niiiiiin paljon hiilihydraatteja ja hammaspöpöjä tärkeämpiä!! (Eikä se mehukulaus silloin tällöin edes todellakaan pilaa kenekään hampaita tai ruokatottumuksia - vähänpä luotatte itseenne kasvattajina, jos olette sitä mieltä, että jälkikasvunne yhdestä syntisestä pillimehusta mummon tai papan seurassa suistuu täysin ikuisiksi ajoiksi terveellisyyden tieltä...!! Huhhuh...)
Jogu ja pari muuta kirjoittivat siitä, miten isovanhemmilla pitää olla oikeus hemmotella lapsenlapsiaan. Olen PERIAATTEESSA samaa mieltä, mutta nyt pitää erottaa tilanne ja tilanne toisistaan. Nimittäin (kuten Jogukin kirjoitti) jotkut lapset näkevät isovanhempiaan joka viikko ja toiset harvoin. Jos harvoin nähdään, on isompikin hemmottelu joskus paikallaan, mutta kun nähdään joka viikko, en enää hyväksy jokakertaista makealla ja/tai tavaralla hemmottelua.
Meillä esimerkiksi on isovanhempia hirmuinen määrä. Löytyy kaksi mummia ja isomummo ja kaksi ukkia ja kaiken lisäksi vielä suvun vanhatäti, joka on vähän kuin varaisomummo. Kaikkia nähdään melkein joka viikko, yleensä ainakin joka toinen viikko. Jos siis jokainen saisi hemmotella mielin määrin pillimehuilla, karkeilla ja muilla makeilla lapsia, niin hehän söisivät joka päivä pelkkiä herkkuja! Eli siinä syy miksi minä ja mieheni pääasiassa päätetään siitä, mitä ja milloin lapset syövät, eikä asiasta päätä isovanhemmat! He kun helposti unohtavat, että eivät ole ainoita lapsen elämässä, jotka haluavat hiukan hemmotella... Enkä siis esim. suhtautuisi ollenkaan samalla ymmärryksellä isomummon karkkitempaukseen kuin Jogu osaa suhtautua...
ja pakko on vielä painottaa, että niitä isovanhempia on tosiaan meillä iso määrä. ja kaiken lisäksi vielä kummit ja tädit ja enot. Kaipa näilläkin on oikeus lapsia hemmotella? Eli jos me vanhemmat emme pidä tässä(kin) asiassa lankoja käsissämme niin ei sitten kukaan pidä... Meilläkin käytiin aikoinaan vahvat keskustelut varsinkin toisen mummin kanssa näistä asioista. Nykyään hänkin ymmärtää, että mehuista ja karkeista ja muutenkin päälinjoista päättävät vanhemmat, tuoretta pullaa tai pannukakkua saa toki lapsille jälkiruoaksi tarjota vaikka joka kerta.
Ja ruoka (tai tavara) ei voi muutenkaan olla se pääasiallinen, jolla lapsia hemmotellaan ja suhdetta lapsenlapsiin luodaan. Eiköhän se oleminen, lapsen todellinen kuunteleminen ja hänen kanssaan ajan viettäminen ole tärkeämpää, ja sillä tavalla kaiken lisäksi välttää turhat törmäykset lasten vanhempien kanssa... :)
Vanhemmat syömme HARVOIN karrkia tms herkkuja - lapset syövät harvoin herkkuja
kun me joskus herkuttelemme, yleensä viikonloppuna, silloin herkuttelee myös lapset kohtuudella, simple as that!
Minusta on myös kamalaa jos vanhemmat herkuttelee ja lapset katsoo vierestä. Tosin, lapselleni en anna esim kokista vaan jotain muuta haluamansa juomaa, koska esim 2 v ei edes pidä meillä kuplivista juomista!
En ymmärrä teidän kantaanne lapsen herkkujen syönnin suhteen, varsinkaan jos itse mässytätte näitä epäterveellisiä juttuja siinä vieressä tai jossain kulman takana. No, mutta se on kantanne ja siihen mummonkin pitäisi kyläilynsä aikana suopua. Turha heidänkään tuommoisesta on noin provosoitua ja tehdä jotain kynnyskysymystä.
Joku toinen kommentoi, ettei edes anna lastaan hoitoon mummolle, kun pelkää tämän syöttävän jotain herkkuja. Ettekö yhtään ajattele, arvon äidit, miten julmaa tämä on isovanhempia kohtaan? Eikö olisi parempi keskustella asiasta avoimesti mummon kanssa? Uskoisin, että maltillisesti esitetty oma kanta kyllä menee läpi. Sen sijan " MEILLÄ EI KYLLÄ IKI KUUNA KULLANVALKEANA JUODA MEHUA ETTÄS TIEDÄTTE" on omiaan saamaan vain vastareaktion aikaan.
Toisaalta jos mummo sitten antaa jotain pientä herkkua lapselle, niin ei se lapsi siitä rikki mene!!! Sen sijaan hän saattaa saada tosi hyvän ja tärkeän ihmissuhteen isovanhempiinsa. Meidän lapsille mummola on kuin toinen koti ja isovanhemmat huipputärkeitä, vaikka äitini ei kaikkia nykypäivän ravintosuosituksia ymmärräkään. Äitini on jo 65-vuotias ja olen huomannut, että hän ei edes oikein hahmota, mikä on terveellistä. Se johtuu varmasti siitä, että hänen nuoruudessaan ei ole annettu sellaista terveyskasvatusta eikä edes tiedetty sellaisia asioita ravinnosta kuin nykypäivänä tiedetään. Mielestäni on tietynlaista kypsyyttä ymmärtää ja hyväksyä myös se.
Eilen lapset (2 ja 4) saivat tuliaisina pienet Maraboun karkkireput, joissa oli nonstop pussit ja suklaalevyt. Kuinkas kävikään näille lapsille, jotka ovat saaneet maistaa herkkuja ihan vapaasti. (Meillä on yksi herkkupäivä viikossa, jolloin aikuiset ja lapset saa jotian hyvää).
2-vuotias lähinnä leikki nameilla ne oli iloisen värisiä rakeita. Muutaman söi kukaan ei kommentoinut eikä rajoittanut. Suklaalevyt piti avata, mutta taisi olla isi, joka nappasi 2 palaa levystä. 4-vuotiaan karkkipussi oli melkein täysi illalla kun laitoin ne jemmaan odottamaan seuraavaa herkkupäivää :)
Kun herkut ovat sallittuja niitä ei välttämättä edes himoita tai ainakaan lapset ei ylensyö niinkuin aikuiset saattavat tehdä. Ja tuskin kenenkään terveys meni tämän takia piloille.
Kylläpähän sitä jokainen vanhempi näkee lapsestaan kärsiikö hän tai onko vanhemman oma toiminta julmaa :) Oikestaan uskomatonta edes puhua julmuudesta joidenkin herkkujen syömisten kohdalla kun kyse on puhtaasti mukavasta asiasta ja vanhempien valinnoista. On varmaan vielä sotasukupolvien ja pula-ajan perua tämä suomalainen ajattelutapa siitä että jokaisen pitää kyllä saada sokeria ja rasvaa maksimaalinen määrä heti kun vain suinkin mahdollista. Kummallista vain että nykyäitien tietämys ei tunnu ulottuvan siihen, että makumieltymyset ovat henkilökohtaisia ja ennen kaikkea ne syntyvät sen pohjalta mitä on tottunut syömään. Lapset esim. on tästä syystä hyvä totuttaa mahdollisimman suolattomaan ruokaan pienestä pitäen vaikka aikuisesta maistuisi miten mahtavalta suolalla kyllästetty ruoka. Onko silloin siis kyse julmuudesta kun rajoittaa tämän, yhä tänäkin päivänä monen mielestä, herkun (suolan) saamista lapselta? Eikä lisää lapsen ruokaan suolaa vaikka isi niin tekeekin lapsen nähden.
Kylläpähän sitä ehtii jokaikinen mukelo pääsemään käsiksi isompien syömiin epäterveellisyyksiin aikanaan, ja joku parivuotias on vielä niin pieni että hän ei täydellä varmuudella muista myöhemmin aikaa jolloin hänelle tarjottiin maissinaksuja kun muut söivät karkkeja. Ja miksi tosiaan lapsi kärsisi jos hänelle tarjoaa epäterveellisen herkun sijasta jotain lapsen omaa herkkua, sitä on kyllä vaikeaa käsittää.