Kun mummu säälii lastamme
Tilanne on tämä: mummu ja pappa ovat meillä nyt jonkin aikaa käymässä toiselta paikkakunnalta. Perheemme tavat tuntuvat heitä kummastuttavan.
Meillä kaksivuotias ei saa syödä karkkia ollenkaan, eikä herkkuja kuin hyvin säännöstellysti. Meillä ei lapsen ruokaan laiteta sokeria eikä lapsi saa juoda isän Pepsiä tai mummun käyttämää mehua, vaikka näkeekin heidän niin tekevän. Meillä lapsi juo vettä ja maitoa, ja pyrimme ruokkimaan häntä mahdollisimman terveellisesti, vaikka itse söisimmekin joskus vaivihkaa karkkia tai muuta herkkua.
Mummu säälii lastamme, koska lapsi näkee toisten juovan jotain, mitä hänelle ei anneta. Me olemme taas sitä mieltä, että lapsen pitää oppia siihen, ettei kaikkea samaa saa juoda tai syödä mitä näkee toisten juovanja syövän.
Kertokaa nyt hyvät kollegat, että toiminko tässä väärin? Mummu siis todella on ihan kauhuissaan tilanteesta ja on jo pari kertaa antanut lapselle mehua, koska lapsi on sitä osannut häneltä niin kauniisti pyytää.
Tosin hän on nyt sanonut, ettei halua toimia meidän periaatteitamme vastaan, mutta asiasta käydään jatkuvaa vääntöä. Kuulemma hänen aikanaan ei koskaan ole lapsille näytetty ruokia tai juomia, mitä lapsi ei voi saada. Eikä hänen mielestään kaksivuotias voi ymmärtää osakseen saamaa julmaa kohtelua.
En mielestäni ole ollenkaan julma, vaan haluan opettaa lapselleni eväitä elämää varten. Tulee aika, jolloin karkit ja muut herkut ovat isompi osa hänen elämäänsä, mutta ei vielä. Ja silloinkin kontrolloidusti.
Alkaa pian keinot loppua sinnikkään ja väsytystekniikkaa käyttävän Mummun kanssa ...
Kommentit (52)
Siis lapsihan tottuu vauvasta lähtien siihen, että ei saa syödä kaikkea mitä toiset syövät. Eikös ole siten ihan luonnollista, että vielä taaperonakaan ei saa syödä kaikkea mitä näkee toisten syövän? Entä jos vanhemmat ottavat aterialla viiniä tai juovat saunakaljat niin eikö sitäkään saisi tehdä koska lapsi näkee, tai vastaavasti lapsen täytyy saada sitäkin maistaa? Halojata! Meilläpäin on toimittu niin, että jos vanhemmat syö lapsen nähden jotain kiellettyä on sanottu vain että sulle ei voi vielä tätä antaa (jos lasta ylipäätään kiinnostaa), että tää on aikuisten juttua, sinä et tästä tykkäisi tms. Koskaan ei ole protestoitu kahtakymmentä sekuntia kauempaa ja meillä on ollut ja muissakin perheissä on täysin aikuisten omista valinnoista kiinni mitä kaikkea on haluttu lapselle antaa. Herkkujen aika tulee kyllä ja lapselle herkuksi riittää vaikka omena jos ei epäterveellisemmästä tiedä. Vaikkapa karkkien antamisesta lipsuminen tai muistakaan herkuista, on typerää, koska sen jälkeen on ihan turha enää koskaan yrittää syödä niitä ja kieltää lapselta. Lapsi kun oppii tietämään miltä ko. jutut maistuvat.
Tosin näillähän perusteilla jotkut taitavat aloittaa jopa kiinteät ennen suositusikiä koska " täytyyhän sen saada kun se näkee muiden syövän" !
päätätte lapsenne ruokavaliosta, mutta kyllä minun mielestäni on lapsen kiusaamista syödä hänen nähtensä herkkuja ja juoda mehuja yms. jos lapseta ne on kielletty.
Mielestäni tärkeintä kasvatusta on vanhempien esimerkki.
Kaikkeahan lapsi ei tietenkään voi syödä, mutta KYLLÄ MINUNKIN TULI SÄÄLI LASTANNE.
ja yksi lapsista joutuu lipittämään vaan vettä. Vauvat ja pikkuiset taaperot on eri asia, kuten myös allergiset lapset, mutta kyllä kaksivuotias jo ymmärtää, että muilla on jotain hyvää. Ihmettelee, miksi muut saavat mutta hän ei. Miettii, rankaistaanko häntä kenties jostain. Näin minä ajattelen. En myöskään tykkäisi siitä, jos mulle tarjottaisiin pelkkää vettä ja toisille mehua/colaa, ja minä sentään olen aikuinen, elämän kolhuihin jo tottunut ;)
Tietenkään elämässä ei aina saa kaikkea mitä haluaa, mutta mielestäni on outoa kieltää lapselta niinkin vaaraton nautinto kuin puoli mukillista mehua! Mehu kun ei ole lapsilta kielletty vaarallinen nautintoaine, kuten esim. saunakalja. Siitä voi sanoa että se on aikuisten juomaa, mutta millä selität lapselle sen, että nuo muut lapset kyllä saavat mehua mutta sinä et saa?
Ja jos aikuinen syö karkkia/keksejä lapsen vieressä, tai juo mehua/colaa lapsen vieressä, eikä tarjoa myös hänelle...se on mielestäni suorastaan moukkamaista. Olettaen edelleen siis, että kyseessä on terve, ei-vauvaikäinen lapsi, jolla riittää ymmärrystä tällaisiin asioihin. Ei lapsen pitäisi tuntea olevansa yhtään vähemmän tärkeä kuin aikuisenkaan. Vai kuulutteko kenties niihin aikuisiin, jotka mussuttavat tyytyväisenä karkkia seurassa, kysymättä keneltäkään toiselta että maistuisiko kenties heillekin? ;) Turha vaatia lapselta käytöstapoja tässä asiassa, jos jo kotona on oppinut siihen, että on ok olla tarjoamatta muille. Kun kyse on niinkin vaarattomasta asiasta kuin tilkkasesta mehua.
Meidän tyttö on 2 v 10 kk ja saa mehua silloin tällöin, samoin virvoitusjuomia ja (hui!) karkkiakin. Jos joku tarjoaa mehua esim. kylässä, ei tulisi mieleenikään kieltää, kun muutkin saavat syödä. En itsekään tykkäisi siitä, että joudun jyrsimään kynsiäni tai juomaan mautonta vettä muiden nautiskellessa herkuista vieressäni. Lapsesta asia tuntuu varmaan moninverroin suuremmalta.
Ei meilläkään joka päivä herkutella, mutta en jaksa olla kovin tiukkapipoinen asian suhteen. Maistuu meidän tytölle ruokakin, vaikka joskus karkkia saakin maistaa. Ja jos kysyn mitä haluaisi juoda, vastaus on yleensä maitoa tai vettä, ei suinkaan mehua, vaikka siitäkin kovasti pitää! Ihan normaali tenava tuosta on kasvanut, vaikka joskus saakin herkutella.
P.S. Vauvamme sai soseita ekan kerran 5½ kk iässä, vaikka se ei tähän asiaan mitenkään liitykään, mutta joku oli ehtinyt jo siitäkin mainita... :p
on todella moukkamaista, jos muut ihmiset syövät/juovat esim. pullaa, keksejä, mehua, mutta lapsi joutuu ainoana kieltäytymään niistä. Siis totta kai lapsen on opittava siihen, että hän ei voi saada kaikkea samaa kuin aikuiset, mutta se, että TIETEN TAHTOEN itse mutustetaan herkkuja, mutta lapselle ei anneta, menee mielestäni jo kiusaamisen puolelle. Varsinkin jos noin tapahtuu usein. On vielä eri asia sanoa viinistä ruuan kanssa, että " tämä on vain aikuisten juoma" kuin sanoa niin monista juomista ja herkuista. En suosittele tuota strategiaa, vastavetona lapsesi voi syödä ylipaljon herkkuja sitten, kun siihen tulee mahdollisuus. Sukulaisperheessä esim. nuori opiskelemaan muutettuaan oli tehnyt jatkuvasti pannukakkua ja syönyt sitä mansikkahillon kanssa, seurauksena voimakkaat allergiset reaktiot. Ja tämä siis siksi, että kotona ei koskaan saanut " tarpeeksi" herkkuja.
Ettekö voi itse syödä ja juoda esim. silloin, kun lapsi on nukkumassa?
Te päätätte asioista lapsenne suhteen, mutta ymmärrän kyllä aika hyvin mummun kannan asiaan.
Meidän perheessämme myös " säännöstellään" herkkuja, mutta ei todellakaan niin, että äiti ja isi herkuttelee lapsen nähden ja lapselle sanotaan, että sinä et saa mitään. Minusta on todella naurettavaa ja tekopyhää yrittää istuttaa lapselle tervietä elämäntapoja, jos vanhemmat ei itse esimerkkiä siitä näytä! Miksi lapsen pitää teidän perheessä olla se terveellisesti syövä, jos tekään ette ole edes lapsen silmien alla?
Meillä on se käytäntö, että lapsi saa kaikkea samaa mitä me syömme hänen nähtensä. Siksi emme esim. syöneet karkkia lapsen nähden niin kauan kuin halusimme hänet pitää karkista erossa. Ja sama pätee muihinkin herkkuihin. Nykyään 3v. poika saa kahvipöydässä laihaa mehua ja sitä " herkkua" (pullaa, keksiä, jätskiä jne.) mitä on tarjolla, tämä siis jos ollaan kylässä tai meillä vieraita. Lapsi tietää jo, että herkkuja on silloin kun joku tulee kylään ja että mehua ei muuten tipu. Jätskiä saa saunan jälkeen, pienen karkkiaskin jos me vanhemmat ei malteta olla syömättä omia karkkejamme.
Kyllä mun mielestä ihmisen elämään kuuluu myös herkuttelu silloin tällöin. Ja mieluummin opetan lapselle siinä kohtuuden ja järkevyyden kuin kiellän kaiken hyvän! Hammaspesuista totta kai huolehditaan ja aina aterian tai herkun jälkeen purkka suuhun.
Jos hän ei ole koskaan maistanut limpparia tms. niin mistä ihmeestä hän voisi tietää että se on jotenkin erikoisen hyvää? Ja taas tullaan siihen alkoholijuoma-asiaan. Aika monessa perheessä varmaan vanhemmat juovat joskus lasten nähden jotain alkoholipitoisia juomia niin nekö ovat sitten eri asia kaikille jakamisen suhteen?! Toisekseen en usko että kovin moni parivuotias pitää vaikka väkeviä limsoja minään herkkuina. Jos lapsen herkku on omena, miksi hänet pitäisi totuttaa aikuisten tavoille antamalla jotain sokeriherkkuja?
Enivei, julmuudesta on kyllä näköjään aika monenlaisia näkemyksiä ;)
Meidän perheessä sitä harrastetaan sitten oikein urakalla ja lapsemme elää ilmeisesti erittäin onnetonta elämää...
Meidän vanhin lapsi on kohta 3,5 v ja on saanut karkkia vain muutaman kerran, vaikka me vanhemmat kyllä syödään silloin tällöin karkkia ja joskus jopa pojan nenän edessä. Sitten on jotain herkkuja, esim. sipist ja limut, joita poika ei ole saanut vielä ollenkaan, vaikka niitäkin syödään miehen kanssa joskus ja edelleen pojan nähden. Säälittävä elämä pojallamme!
En enää muista, minkä ikäisenä poikamme sai ekan kerran jotain " oikeaa" herkkua, mutta taisi olla 1,5 v joulun alla, kun alkoi saada silloin tällöin pipareita. Siihen asti ja vielä sen jälkeenkin poikamme herkkua oli maissinaksut ja Talk Muru -murot, joita söi hyvällä ruokahalulla esim. kahvipöydissä, vaikka aikuiset olisivat syöneet leivonnaisia. Ton 1,5 v jälkeen alettiin antamaan pojalle kahvipöydästä myös esim. pullaa tai marjapiirakkaa, mutta jäätelöä sai vasta 2-v kesänä. Karkkia sai ekan kerran tikkarin muodossa joskus reilu 2-v ikäisenä, kun sai kylään tulijoilta sellaisen. Sen jälkeen sai karkkia suklaan muodossa seuraavan kerran pari kk vajaa 3 v iässä ja silloinkin kylään tulijoilta. Noiden lisäksi on saanut suklaata pari kertaa, kun kylässä on tarjottu ja pari kertaa kotona, kun saatiin jotain pieniä (pari karkkia) näytepusseja jostain vähän terveellisimmästä karkeista.
Mä en näe yhtään syytä antaa pienelle lapselle herkkuja niin kauan, kun lapsi ei niistä mitään tajua. Tai ei osaa niitä vaatia. Vaikka pojallamme on hyvin voimakas oma tahto ja uhmaikä on ollut päällä jo kauan, ei noissa herkkujen syömisissä ole ollut mitään ongelmia. Kun poika oli pienempi, eikä annettu hänelle vielä niitä oikeita herkkuja, poika tyytyi aina omiin herkkuihinsa. Jos oltiin vaikkapa Mäkissä, poika söi siellä tyytyväisenä makaroonia ja broileripyöryköitä sekä joi vettä, eikä tippaakaan kuolannut meidän hampurilaisaterian perään. Kun ollaan kyläilty muissa lapsiperheissä, ovat saman ikäiset (silloin 1-2 v:nä) huutaneet kurkku suorana kun eivät ole saaneet enää kuudetta kakkupalaa... Meidän poika on mussuttanut vieressä niitä maissinaksujaan ja on ollut tyytyväinen.
Ja kun niin moni on vakuuttunut siitä, että jos lapselle ei anna jo pienenä kaikkia herkkuja, hän ei osaa vanhempana yhtään säännöstellä herkkujen syömistä. Tämä ei ainakaan mun ja poikani kohdalla pidä paikkaansa. Mä aloin saamaan karkkia 3-vuotiaana ja olen koko ikäni syönyt sitä hyvin hallitusti. Toki joskus saatan syödä vaikka suklaalevyn kerralla, mutta sen jälkeen voin olla taas pari kuukautta ilman. Jo lapsena harrastin puolen vuoden tai jopa vuoden mittasia karkkilakkoja. Yleensä syön karkkia (suklaata) ehkä kerran viikossa ja muita herkkuja aina silloin tällöin. Siitä asti kun poikamme on saanut kahvipöydässä herkkuja, hän on ottanut sen verran, kun on saanut luvan (minulta tai isältään) ja sen jälkeen lähtenyt leikkimään. En muista, onko poika koskaan saanut raivaria tai muuta kohtausta siksi, että pitää lopettaa herkkujen syönti. Eikä hän koskaan missään juhlissa rohmua lautasta täyteen esim. keksejä, niin kuin olen nähnyt erittäin monen muun lapsen tekevän. Eli mä en näe, että tästä meidän tavastamme olisi ollut mitään haittaa vaan päin vastoin! Ainakin oman kokemukseni mukaan ne lapset, jotka kauhovat keksikulhosta loputtoman määrän keksejä, ovat juuri niitä, jotka ovat saaneet keksejä pienestä asti.
Yleensä me syödään sipsejä vain iltaisin, jos katsotaan leffaa ja silloin poika on nukkumassa, mutta jos esim. kylässä on sipsejä tarjolla, me voidaan niitä miehen kanssa syödä ja poika saa sitten niitä vähän vähemmään epäterveellisimpiä herkkuja. Karkkia syön siis noin kerran viikossa ja välillä poika saattaa jopa leikkiä samassa huoneessa. Joskus tulee katsomaan ja kysymään, mitä syön, johon vastaan, että " aikuisten karkkia" ja sitten poika jatkaa leikkejään.
Ehkä hieman risti riidassa on se, että ruokapöydässä poika saa maistaa melkein kaikkea ja tykkää kovasti esim. fetajuustosta, mikä on tosi suolaista. Siksi ei saakaan sitä kuin vähän. Leivän päälle poika saa juustoa, vaikka me vanhemmat syömme välillä myös maksamakkaraa tai kalkkunafilettä. Eväsleipien (kerhoon, retkelle tms.) poika voi saada tota kalkkunaa.
Mua kyllä ottaa aika paljon päähän se, että muut vanhemmat tosiaan säälii niitä lapsia, jotka ei saa kaiken maailman turhanpäiväisiä herkkuja. Meidän poika on ainakin hyvin onnellinen - myös kahvipöydässä, vaikkei saisikaan kaikkea samaa kuin aikuiset, joten turhaan säälitte! Ja se on musta aika tyhmää, että esim. monilla syntymäpäivillä tarjotaan karkkia, jolloin poikamme saisi sitä tietenkin ottaa (ei ole tullut vielä omalle kohdalle), mutta miksi jotain niin tylsää " herkkua" pitää olla pienten lastenkin juhlissa? Olin ennen päiväkodissa töissä ja siellä oli sääntö, ettei alle 3-v ryhmissä saa synttäreillä tarjota karkkia. Se oli musta hyvä sääntö. Olisi kivaa, että perheissä saisi olla omat säännöt syömisen suhteen, joita myös muut noudattaisivat (siis ettei päivitellä ääneen sitä, kun lapsi ei saa karkkia jne.)!
Eli silloin harvoin kun me aikuiset juomme viiniä tai olutta, ja jos lapset haluavat maistaa, niin sanotaan että tämä on aikuisten juomaa jota lapset eivät saa juoda, koska sehän on totuus. Viime viikolla 3-vuotiaamme olisi halunnut maistaa isin allergialääkettä, vastaus oli luonnollisesti ei :) Mutta kaikkia sellaisia juomia ja ruokia, joita lapsi voi ilman terveysriskiä huoletta maistaa, he saavat maistaa. On ihan totta ettei monikaan taapero tykkää esim. hiilihappoisen limsan mausta, meilläkin molemmat ovat niitä kerran maistaneet mutta eivät tykänneet eivätkä ole halunneet sen jälkeen maistaa. Miksi pitäisi estää maistamasta? Eli oma esimerkki kunniaan. (Meilläkin on tapana joskus rojahtaa telkkarin eteen sipsipussin ja suklaalevyn kanssa, mutta silloin lapset ovat aina jo nukkumassa eivätkä aavista mitään näistä aikuisten jutuista...mutta jos suklaata syödään lasten nähden niin kyllä hekin pienen palasen saavat jos pyytävät.)
... tiukka linja herkkujen syöntiin eli ei tahdottu että lapsi saa sokeria. Kun muut söi keksi sai lapsi näkkileipää ja kun syötiin karkkia sai rusinoita jne. Nykyään meillä on syömisongelmainen lapsi joka ei edes suostu maistamaan erilaisia ruokia kun taas pikkuveljensä joka on saanut kaikkea maistaa pienestä lähtien syö ihan kaikkea. Minusta siis jos vanhemmat eivät halua herkkuja lapselleen antaa (mikä pienen lapsen kohdalla on ihan hyvä juttu) niin ei he itsekkään saa syödä niitä ja valehdella sitten lapselle että ne ovat aikuisten ruokaa. Meneehän se lapsi jo ihan sekaisin sitten kun näkee että joku toinen lapsi niitä aikuisten ruokia syö/ juomia juo. Voipa jopa käsitys siitä että alkoholi on oikeasti aikuisten juomaa hämärtyä sitten kun tajuaa että vanhemmat on noissa muissakin asioissa lasta huijanneet. Minusta esim. kahvikaan ei ole lasten juomaa mutta lapsi on sitä saanut maistaa ja ei ole toiste pyytänyt. Ja siinä vaiheessa jos lapsi osaa pyytää ja haluta jotain niin silloin viimeestään pitäisi lapsen antaa maistaa sillä ei se lapsi pieneen määrään epäterveellistä ruokaa kuole tai vahingoitu jos muuten syödään terveellisesti.
Kaikkein kamalinta on ollut tyttäreni syntymäpäivillä kun vieraana oli n. 3v. poika joka ei ollut saanut mitään herkkuja eikä äiti sallinut niitä lapselle juhlissakaan. Kamala oli katsella lasta joka tuijotti nälkäisen näköisenä kun muut lapset pistelivät herkkuja menemään. Äiti oli tästä kovin ylpeä että poika ei uskaltanut ottaa aikuisten ruokia edes kylässä vaan tyytyi voileipään. Sääliksi kävi myös omaa lastani samaisen pojan juhlissa kun tarjolla oli vain vihanneksia ja lapseni ei voi sietää raakoja vihanneksia ja tuo sankarin äiti oli pakottanut maistamaan joka lajia. Tyttö sitten itkien kertoi kotona kurjista juhlista joissa oli pakotettu kasviksia syömään.
Eli hiukkasen maalaisjärkeä näissäkin asioissa mukaan niin kaikilla on kivempaa. Tietysti jokainen toimii siten miten itse oikeeksi katsoo.
Ihan täytyy palata tähän keskusteluun uudemman kerran.
Fassilooralle haluan sanoa että teidän perheessännehän menetellään hienosti. Lapsi on saanut maistaa herkkuja jos on vierailta saanut tai kylässä on tarjottu. Juuri tuohan sitä normaaliutta on. Vaikka kotona ette herkkuja paljon tarjoile, niin herkut kuuluvat elämään ja lapsikin saa niitä maistaa. Ettei herkkujen syömisestä tehdä pahaa tabua.
Minun mielestäni alkoholin vetäminen tähän keskusteluun kyllä on ihan naurettavaa. Tottakai on aikuisten juomat ja joitakin sellaisia ruokia, joita lapset eivät saa maistaa.
Itse on tullut työskenneltyä syömishäiriöiden parissa ja voin kertoa, että aika monen syömishäiriön taustalta löytyy lapsuudesta perheen (yleensä äidin) outo suhtautuminen ruokaan. Yleensä juuri tosi tiukka suhtautuminen herkkuihin, niiden kieltäminen esim. rangaistuksena, lapsen mieltymystä makeaan on saatettu pitää lähes syntinä ja voivottelun aiheena jne. jne. Itse siis ainakin tässä keskutelussa peräänkuulutan NORMAALIUTTA. Jos lapsi on kiinnostunut muiden syömää ruokaa kohtaan, eikä hänellä ole allergiaa estämässä tätä, pitäisi lapsen saada näitä erilaisia makukokemuksia. Eihän se tarkoita että makeaa (tai suolaista) pitää sitten syödä jokapäivä ja hirveitä määriä. KOHTUUS KAIKESSA.
Lapsissa on myös todella suuria eroja kiinnostuksessa ruokaa kohtaan. Meillä esikoinen ei koskaan ole ollut pahemmin kiinnostunut syömispuuhasta ja hän maistoi ensim. kerran karkkia vasta reilu 3v:nä, hän ei halunnut aikaisemmin maistaa vaikka olisi ollut tarjollakin. Muita herkkuja sai aina jos muutkin söivät ja hän halusi jotain saada. Koskaan ei ole tarvinnut rajoittaa, kun ei kuitenkaan halua lisää... Nykyään syö karkkia karkkipäivinä ja syö maks. 10 karkkia, vaikka saisi enemmänkin, hänelle ei siis vaan maistu enempää. Mutta sitten kuopus onkin aivan toista maata. Aloitettiin kiinteät ½vuoden iässä kun alkoi osoittaa kiinnostusta muiden syömistä kohtaan ja siitä lähtien sitä kiinnostusta on tosiaan riittänyt. Haluaa siis maistaa mitä muutkin syövät, eikä tosiaankaan hänen kohdallaan onnistuisi istua kahvipöydässä ja tarjota hänelle näkkäriä muiden syödessä pullaa. Tämä kuopus söisi varmaan monta pullaa, jos antaisi, eli tottakai aikuinen joutuu rajoittaa lapsen herkkujen syömistä. Karkkia sisko ei saa hänen nähtensä syödä, sillä karkkia hänen ei tarvitse vielä maistaa, mutta muita herkkuja saa kyllä jos muutkin syövät. Limsoja ei meidän perheessä muuten juo kukaan, eikä 5-vuotias ole koskaan suostunut vielä edes maistamaan. Kuopus ennakkoluulottomuudessaan varmasti maistaa jos joku tarjoaa, ja vaikka se olisi tämän lapsen mielestä kuinka hyvää, ei niitä limsoja silti meidän taloon tule. Annan kuitenkin lasteni niitäkin kylässä juoda jos itse haluavat.
Terveelliset elämäntavat kunniaan ja samalla liika nipotus pois, niin hyvä tulee. Mukavia herkutteluhetkiä kaikille (herkuttelu kuuluu mukaviin hetkiin, ei saisi tuntua siltä että " apua, onpas hyvää pullaa, mutta onpas niin kamalan väärin nyt syödä tätä" .
Tämän keskustelun innoittamana menen lasteni kanssa huomenna kahvilaan mehulle ja pullalle :-)
Me yritämme pitää koko perheen ruokavalion terveellisenä, eihän sekään ole mikään lapsen " yksinoikeus" . Mielestäni terveellistä valiota ei pilaa pieni herkuttelu _silloin tällöin_ Ilman muuta lapset saavat myös herkutella jos vanhemmat niin tekevät. Muuten minun mielestäni lapsille välittyy liikaa sellainen kuva, että " sinä olet pienempi ja huonompi kuin me" .
Kylässä lapset saavat kyläpaikan herkkuja, jos sellasia tarjotaan. Ehkä esikoisen kanssa pienenä olisimme voineet pitää tiukan linjan, mutta hän on nyt 7v ja takuulla tietäisi mitä herkut ovat vaikka ei niitä kotona olisi saanutkaan, ei lasta voi maailmalta sulkea. Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Pieninkin lapsistamme, puolitoistavuotias, tietää ihan tasan tarkkaan mikä on ns. ekstrahyvää eli herkkua.
En vain ole keksinyt, mitä haittaa tästä käytännöstämme on kenellekään, lapsemme ovat terveitä ja hoikkia, syövät ihan monipuolisesti ja liikkuvat paljon.
Parasta olisi, että vanhemmatkin jättäisivät pepsit juomatta
ja karkit syömättä!
Itse asiassa kasvavalle lapselle ei edes ole haittaa muutamasta
suklaapalasta ruuan jälkeen, kunhan hampaatkin muistaa pestä
aamuin illoin, mutta äidille/isälle suklaa ym. herkut tuovat
vain ylimääräisiä kaloreita, jotka kertyvät takamukseen/vyötärölle.
Meillä on pidetty selkeä herkkujen ja karkkien suhteen -
niitä saa, mutta vain synttärijuhlissa, vieraisilla ym. erikoistilanteissa
ja silloinkin pitää syödä ensin tavallista kotiruokaa. Herkkupäivä
ei tosiaankaan ole joka päivä! Ja äiti yrittää erityisesti vähentää
herkkujen syöntiä, kun tässä iässä kasvaa vain leveyttä, eikä
enää pituutta.
Kun meillä on lapset ohittaneet vauva-ajan, ollaan siirrytty koko perhe samaan ruokaa. Tämä sama käytäntö on myös herkkujen kanssa. Eli jos esim. kahvipöytään nostetaan suklaata, saa sitä lapset syödä siinä missä aikuisetkin. Toki määrää rajoitetaan, mutta kaikkea saa maistaa. Itsestäänselvyyshän on, että lapsilta kielletään kahvit, light-limpsat ja alkoholi " vain aikuisille" -periaatteella. Tuntuu oudolta, että näitä asioita on edes vedetty tähän keskusteluun, niin selväähän niiden kieltäminen on.
Kuten usea jo kirjoittikin, parasta kasvatusta ruoan suhteen on koko perheen terveellinen ruoka. En itsekään nyt innosta hihkuen syö joka aamu kaurapuuroa, mutta niin vaan syömme sitä lasten (1v ja 3v) kanssa aina aamuisin. Joskus harvoin pidämme erikoisaamun ja syömme kaikki muroja - se tuntuu jo lapsista juhlalta. Tiedän vanhempia, jotka nauttivat itse aamuisin esim. kahvia ja leipää ja pakottavat lapsensa tyhjentämään puurolautasensa. Tuntuu epäreilulta. Lisäksi ruokajuomissa vanhemmat ottaa monesti erioikeuksia. Meillä on sääntönä, että ruokajuomaksi saa vettä, maitoa tai piimää. Mitään muuta ei aikuisetkaan saa lasiinsa kaataa lasten nähden. Tai ok, joskus viikonloppuisin viiniä ja jos haetaan pizzat, vanhemmat+esikoinen saa ottaa mehua tai limpsaa. Mutta kun nämä säännöt pitää, ei lapsillakaan ole nokan koputtamista asiaan ja perustellut poikkeukset muistetaan erikoispäivinä.
Meillä esikoinen maistelee rohkeasti uusia makuja ja sitä on useat ihmetelleetkin. Meillä on itsestäänselvyys, jos vaikka haetaan kiinalaista kotiin, poika syö samaa kuin me muutkin. On syönyt jo pari vuotta. Jos syödään joskus sipsejä, poika saa oman pienen kulhonsa. Viikon kohokohta on tietenkin karkkipäivä ja sitä varten monesti menemme yhdessä ruokakauppaan irtokarkkihyllylle. Poika saa valita mieleisiänsä karkkeja ja äiti pitää lukua ainoastaan määrästä.
Näin siis meillä. Ei mikään ainoa oikea tapa toimia, mutta meillä toiminut hyvin.
Meillä myös vältellään makean ja suolaisen antamista lapselle. Hän on nyt 1,4 v. Nyt kuukauden sisälle olemme kuitenkin tulleet tilanteeseen, että tyttö on alkanut kärttää aina, kun näkee meidän syövän jotakin hyvää, esim. karkkia.
Nyt olemmekin päättäneet vähentää itsekin herkkujen syöntiä tai syödä vain silloin, kun lapsi nukkuu. Eli mielestäni on julmaa antaa lapsen olla maistamatta, jos hän selvästi tajuaa, että muut herkuttelevat. Eli koko perheelle samat säännöt ja äidille ja isällekin vain harvoin makeaa.
yhä sitä mieltä, että aikuisten juomat on ihan verrattavissa karkkiin. Alle 3-vuotiaan ei tarvitse tietää miltä karkki maistuu. Eikä tarvitse saada maistaa ihan kaikkea. Toki itse napostelen karkkia niin, ettei lapsi näe, tai niin että se ei ole " tarjolla" . Jos jotakin on pöydässä esillä, niin lapsi saa maistaa (esim. keksi ja pulla jos ollaan kylässä). Mutta karkkia ei edes laiteta esiin, vaan se napsitaan syrjässä. Jos ollaan jonkun lapsen synttäreillä, saa oma lapsemme keksiä ja kakkua, vaikka tarjolla olisikin karkkia. Ei synttäripöydästä kuitenkaan joka sorttia tarvitse maistaa! Sen voisi hyvin muistaa. Joku ottaa karkkia, joku toinen keksiä.
Olen myös vähän sitä mieltä, että jos kaikki istuvat pöydässä, jossa on esillä iso kasa karkkia, ja on lapsia, jotka sitä saa syödä, niin on hippusen julmaa kieltää omalta lapselta maistaminen. Onneksi tätä tilannetta ei ole meillä tullut esiin. Emme koskaan tarjoa karkkia lapsivieraille (kakku ja keksit tekee kauppansa, joskus suklaata). Ja kylässä meidän lapselle usein haetaan ns seisovasta pöydästä kakku ja keksi, ei hän yleensä edes tiedä mitä muuta olisi tarjolla. Tämä muuttunee kun lapsi kasvaa (1v9kk).
en edellisen viestini alulla takoita, että yli 3-vuotiaan _tarvitsee_ tietää miltä alkoholi maistuu... :)
kun joku (en muista kuka) kirjoittaja totesi, että jos lapsen ei anneta maistaa karkkia, limonadia, mehua tms hyvää kun hän sitä pyytää, on erittäin ristiriitaista pakottaa lapsi maistamaan ruokapöydässä esim. vihanneksia, ja jäkättää vieressä että " kaikkea täytyy maistaa" ... Johdonmukaisuus kun on avainsana kun ollaan tekemisissä pienten lasten kanssa.
Ei meilläkään ehdoin tahdoin tyrkytetä makeaa lapselle. Mutta jos (ja kun) joskus syömme karkkia miehen kanssa lasten nähden, annamme muutaman myös esikoisellemme (joka siis on 2 v 10 kk) jos hän pyytää (yleensä pyrimme herkuttelemaan kun lapset ovat nukkumassa). Samalla tavalla lapsemme käy tarjoamassa esim. rusinoita tai omenalohkoja kavereille pihalla tai puistossa, eikä vain istu syömässä niitä yksin, muiden kuolatessa vieressä. Se on sitä tapakasvatusta, pienestä pitäen. MINUN mielestäni.
Alkoholia ja makeisia ei mielestäni voi verrata keskenään. Lakikin kieltää alkoholin tarjoamisen alaikäiselle, makeisten tarjoamista ei tietääkseni ole kielletty laissa. Ainakaan vielä :p
Hienoa, että aihe herätti paljon tunteita ja keskustelua!
Yleensä en pidä tarpeellisena niin puolustella itseäni ko. keskusteluissa, mutta tällä kertaa haluan tarkentaa tilannettamme vähän:
Emme syö herkkuja lapsen nähden (kirjoitin jo alun perin, että teemme sen vaivihkaa). Lapsemme on todellakin kaikkiruokainen ja pitää vihanneksia ja hedelmiä suurena herkkunaan. Ongelmani koski lähinnä mehun juomista, koska en pidä sitä tarpeellisena 2-vuotiaalle. En juo itsekään mehuja. Isä ja Mummu juovat toisinaan mehua tai limua, mutta minusta on tärkeää, että lapsi oppii siihen, ettei kaikki tarjolla oleva ole hänelle.
Kaksivuotiaamme saa maistaa kylässä ja kahvipöydässä olevia pullia jne. kohtuudella, mutta en pidä sitä hänen ikäiselleen välttämättömänä. Herkut eivät siis ole häneltä kiellettyjä, vaan säännösteltyjä. Eikä hän osaa niitä edes kaivata silloin kun ei niitä näe.
Minua siis lähinnä häiritsi se Mummun ajatus, että Mummun sydäntä särkee, kun lapseltamme kielletään jotain. Että on väärin jättää antamatta lapselle jotakin, mitä hän näkee. Tämä oli koko jutun ydin.
Kiitos kaikista viesteistänne, se herätti ajatuksia minunkin pienessä päässäni. Kannatan ehdottomasti sitä, että koko perhe noudattaa tervettä ruokavaliota ja siten näyttää esimerkkiä myös perheen pienimmille.
Pakko kysyä sellaista, että kuinka monen lapsi on mennyt alle 3-vuotiaana päivähoitoon ja kuinka monen lapsi on vieroitettu rinnasta ennen kuin olisi ollut siihen valmis? Ihan siksi kysyn, että kun niin moni kirjoitti säälivän lapsia, jotka eivät saa karkkia, sipsejä tms. vaikka vanhemmat syövät niitä lasten nähden, niin mä voisin kirjoittaa säälivänä lapsia, jotka viedään 1-2 v iässä päivähoitoon (varsinkin päiväkotiin) tai ketkä ollaan itkettämällä vieroitettu rinnasta (siis lapsi on halunnut, mutta äiti ei anna). Voi niitä pikku reppanoita! Mitkähän traumat niille jääkään...
Onneksi meidän mussukka on saanut rintaa niin kauan kun on halunnut (lopetti sen kyllä itse 1 v 5 kk iässä) ja on edelleen vajaa 3,5-vuotiaana kotihoidassa pikkusiskonsa kanssa.
No joo, vitsit sikseen. Niin kauan kun tiedän, ettei lapseni siitä kärsi, jos hän ei saa karkkia, vaikka itse söisin, niin eiköhän kaikki ole ihan hyvin. Ja tosiaan lapseni tuntien tiedän, ettei eilenkään kärsinyt, kun kävin varta vasten kaupasta ostamassa suklaata, kun TV:stä tuli lempiohjelma. Joten turha sääliä lastani!
Mutta se on selvää, että kunhan kuopus (kohta 9 kk) tässä kasvaa, niin suurella todennäköisyydellä tulee saamaan herkkuja aikasemmin kuin veljensä. Vaikka kyllä yritän tytönkin kanssa pitää kiinni siitä, ettei saa pienenä karkkia, sipsejä, limua yms. mun mielestä lapsille turhaa herkkua. Mutta pullaa, keksejä yms. tyttö saa varmaan sitten kun alkaa niistä jotain tajuta. Eli hänellekään ei niitä esim. 1 v iässä anneta, jos ei oikeasti tiedä, mistä on kyse.
Pointtini tässä kaikessa on se, että jos lapsi saa kohtuudella ja säännösteltynä joitakin vähän terveellisempiä herkkuja (esim. itse tehty pulla) eli herkkuja ei ole kielletty kokonaan (paitsi vauvalta), niin tuskin hän siitä tulee kärsimään. Hän on sen sijaan onnellinen siitä pienestä pullasta, minkä saa. Ja meillä toi vauva-aika kestää noin 1,5 v ikään, kun muilla se loppuu jo alle 1 v iässä. Ja samalla tavalla tuskin se lapsi tulee myöskään kärsimään, vaikka saisi karkkia jo 1 v iässä, mutta koska sitä ei ole pakko lapselle antaa, niin kunnioittakaa niidenkin perheiden periaatteita älkääkä säälikö heidän lapsiaan!
Nyt pitää mennä laittamaan vauvaa päiväunille, mutta älkää vetäkö hernettä nenään =)
että meidän perheessä on selvästi aikuisten- ja lastenruokia ja juomia. Läöhtien kahvista. Myös jos lapsi näkee kun ostan kaupassa karkkia, olen sanonut, että se on äidin ruokaa, heh. Jos otan lasin siideriä, se on " aikuisten juomaa" . Jne.