Lue keskustelun säännöt.
Miten saada puoliso adhd testeihin? Kaikki on yhtä kaaosta koko ajan
17.11.2022 |
Havahduin siihen, että olen aivan poikki tähän elämän rytmittömyyteen. Olemme yhden lapsen perhe uudellamaalla. Miehellä on auto, itse kuljen julkisilla, molemmat ei-tarkkaan-aikataulutetuissa töissä.
Eilen illalla mies ilmoitti tekevänsä lähipäivän etäpäivän sijaan. Normaalissa perheessä se menisi niin, että lapsi herätetään, puetaan ja viedään tarhaan ajoissa ja mies lähtee siitä samaan suuntaan töihin. Tänä aamuna juuri kun piti lähteä, niin miehellä olikin kaikki hukassa. Vyöt hukassa. Sukat hukassa. Housut hukassa. Hän oli lähdössä viemään nälkäistä lasta hoitoon siten, että lapsi ei ehtisi sielläkään aamupalalle. En ollut varannut kotiin mitään, koska olin luottanut miehen sanaan. Yhtäkkiä mies keksi, että minä lähden viemään lasta bussilla ja hän lähtee, että ehtii työpaikalleen ajoissa. Huom. miehen työ ei ole aikataulusidonnaista, missä pitäisi napottaa paikallaan tietyistä kellonajoista lähtien. Kaivelin kaapeista mitä satuin löytämään, pakkasin lapsen miehen kyytiin ja laitoin heidät lähtemään, mutta nyt olen itse kiukkuinen, rasittunut miehen kiukuttelusta ja autuaasti myöhässä omilta menoiltani tuon farssin jälkeen.
Tämä ei olisi ihmeellistä, jollei tämä olisi jatkuvaa. Jos hetkeksikin huomioni herpaantuu muualle tai töissä on raskaampi vaihe, niin kodista tulee kaatopaikka, missä ei pysty edes kävelemään. Kaikilta loppuu vaatteet, jääkaappi kävelee vastaan ja vessa haisee hirveälle.
Suunnitelmat vaihtuvat lennosta. En muista yhtäkään aamua milloin olisi ollut kiva lähteä ja ettei mies olisi ollut tukkeena kun me muut teemme lähtöä. Kaikki on kateissa ja edellisiltana haetut tavarat mies onnistuu hukkaamaan minuuteissa.
Muita arjen esimerkkejä: mies lupaa viedä autosta lapsen kypärän autotalliin, että pääsemme hänen poissaollessaan pyöräilemään. Kun haen kypärää, niin se on edelleen miehen autossa ja mies autoineen toisella puolella pitäjää. En edes pysy perässä mitä kaikkea mies on heitellyt roskiin älyämättä ajatella yhtään mitä tekee. Sinne on mennyt kaikkien sähköhammasharjat, autotallinavaimet, pesuun menevät vaatekassit.
Kotoa löydän homehtuneita kestokahvikuppeja naulakon alta, karkkipapereita sängyn alta, ja kaikki mikä on jostain pudonnut, ei ole nostettu takaisin. Jos avaan eteisen kaapinovet, niin sieltä rysähtää miehen summittain kasaamat kamat niskaan. Meinasin kerran saada päähäni silitysraudan.
En voi luottaa mieheen kotitaloustöiden osaltakaan. Pyykit kuivuvat koppaan, pesukoneeseen tai unohtuvat päiväkausiksi nostaa pois telineeltä.
Pahimpia ovat nämä aamut, kun mies onnistuu sekoilemisellaan pilaamaan koko ilmapiirin, mutta olen nykyään todella uupunut kun en jaksa enää olla poliisi.
Miten helposti miehen saa lähtemään tutkimuksiin? Kauan dg:n saamisessa kestää?
Kommentit (76)
Ei tuo miltään adhd:lta edes ihmeemmin kuulosta. Monet ihmiset on tuollaisia ilman mitään diagnoosejakin. Itsekin olen ja olen nainen, eikä adhd:ta - teen erittäin keskittymistä vaativaa työtä ilman mitään ongelmia. Mä olen kyllä valinnut olla perheellistymättä, kun en jaksaisi sitä vaatimusta elää jotenkin "sisäsiististi", sinkkuna saa rauhassa elää boheemisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään diagnoosi ja lääkkeet ei tuo apua. Ne ovat hyvä tuki ja työkalu, mutta adhd:n on opittava erilaisia elämänhallinnan keinoja. Arjen kellotus, time timerit, kalenterit näkyvillä ja ennakointi. Ennakointi varsinkin on yksi tärkeimmistä. Adhd näyttäytyy ihmisillä eri tavoin. Joku voi tarvita minimalistisen ympäristön toimiakseen, toinen musiikin peittämään muita häiriöitä ja rytmittämään. Liikunta tuo myös dopamiinia, joka auttaa keskittymisessä. Tsemppiä!
Kiitos! Miehellä on muuten ongelmia ajankäytön kanssa, joka näkyy varsinkin painonnousuna. Mies on hirveän koukuttunut sokeriin ja peleihin, ja hän kärsii ajoittain masennuksesta. Joskus pelatessa menee päiväkausia, eikä hän yksinkertaisesti tee muuta. En saa häntä liikkumaan millään. Toisaalta niinä kausina kun mies ei vedä sokeria eikä pelaa ja liikkuu runsaasti, niin kaikki on rauhallisempaa. Ap
Mites se mies voi pelata päiväkausia, jos hän töissä?
Tai tekee etätyötä?Kannattaa huomata, että se pelaaminenkin on jonkin sortin harrastus.
Voishan mies harrastaa myös padelia, tennistä, juoksua, kuntosalia ym.
Tai harrastaa kaljan kiskomista pubeissaMutta silloinhan hän olis iltakaudet pois kotoa, samoin osan vkonlopuista.
Sisälukutaito.
Lasken sen päiväkausiksi pelaamiseksi, jos lomilla, viikonloppuina ja pidennettyinä vapaina kaikki aika kuluu koneella hakaten pelejä. Viime lomalla suutuin kun mies istui kolmatta päivää koneella saamatta mitään muuta aikaiseksi. Hän ei herännyt ennen kuin napsautin virrat pääkytkimestä. Melko usein havahdun myös siihen, että kello lähenee kymmentä illalla, teevee huutaa taustalla aivan täysillä (miehen jäljiltä), lapselle on annettu puhelin ja mies huutaa koneella. Nämäkin tilanteet olen joutunut ratkaisemaan pääkytkimen avulla, ja on ollut kohtuu kiinnostavaa, että lapsi on ollut pesemättä, syöttämättä eikä aikeitakaan mennä nukkumaan. Tämä toistuu aika ajoin, eikä mikään keskustelu auta pitkäjänteisesti. Olen niin puhki tähän rytmittömyyteen, etten enää keskustele vaan teen.
Hän on muutenkin ihminen, joka on kaiken aikaa emotionaalisesti tavoittamattomissa. En voisi kuvitellakaan puhuvani jotain samalla kun vaikka laitan tiskejä tai häärään asunnolla, koska mies ei kuuntele eikä havahdu ääneeni. Joudun monta kertaa päivässä toistamaan itseäni, koska mikään ei mene kerralla perille. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo miltään adhd:lta edes ihmeemmin kuulosta. Monet ihmiset on tuollaisia ilman mitään diagnoosejakin. Itsekin olen ja olen nainen, eikä adhd:ta - teen erittäin keskittymistä vaativaa työtä ilman mitään ongelmia. Mä olen kyllä valinnut olla perheellistymättä, kun en jaksaisi sitä vaatimusta elää jotenkin "sisäsiististi", sinkkuna saa rauhassa elää boheemisti.
Kiitos täysin tarpeettomasta tietoiskusta.
Miksi tässä nyt heti ADHD:ta epäillään? Onko sillä miehellä ollut lapsena koulussa ja onko nyt töissä keskittymisvaikeuksia? Jos ei, tuskinpa on ADHD. On vaan tavallinen tapaus että kotityöt ei oikein nappaa, ajattelee muita asioita, esim. työasioita sen takia ja siksi tulee tuollaista kohellusta kotiasioiden suhteen. Kaikkien luonteelle ei vaan oikein sovi lapsiperhearjen organisoiminen, vaikkei olisi ADHD:takaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka miehesi saisikin diagnoosin ei se häntä mihinkään muuta. Lääkitys ei poista huonoja tapoja.
Aloittaisin muutoksen sinusta itsestäsi. Tiedät jo miehesi tavan toimia. Sinun täytyy nyt itsenäistyä hänestä ja rakentaa oma arkesi lapsen kanssa toimivaksi. Lopettaa odottamasta toimivaa parisuhdetta, jossa asiat sovitaan täsmällisesti kalenterin ääressä ja kaikki sujuu arjessa kuin tanssi. Laitat lapsen seuraavan päivän kamppeet valmiiksi yms. RAivaa omaa tilaa kaappeihin ja anna miehen sotkea omat kaappinsa sinun puuttumatta niihin enää. Miehesi opettelee myös toimimaan aikuisen itsenäisesti sinun esimerkkisi mukaisesti.
Minulla on adhd. Unohdan kaikkea mahdollista, mutta ei se estänyt meitä miettimästä miten minua voi auttaa muistamaan. Kaikenlaisia arjen apua niin kuin lokerikkoja, jonne tungen luurit,laturit, avaimet yms. Oma kaappi, jota sotken ihan rauhassa sotkematta muiden järjestystä jne, Löydän siitä kaaoksesta, mutta jos siihen kaaokseen sekoitetaan muiden tavaroita menen sekaisin.
Mielestäni teidän arki on kyllä sinunkin sekoittamaa ja varmasti siksi, ettet uskalla ottaa vahvempaa roolia suhteessanne. Uhriutuminen ja toisen syyttely ei vie sinua yhtään eteenpäin.
Ihan ohiksena, mutta suhteellisen puusilmäinen kommentti. :D Mahtaa ap olla todella riemuissaan, kun syytellään uhriutumisesta ja syyttelystä, kun hän hakee apua puolisonsa sekoiluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mennä testeihin ja maksaa niistä kun sinä keittiö psykologina diagnoosin tehnyt ja nainenhan on aina oikeassa
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä nyt heti ADHD:ta epäillään? Onko sillä miehellä ollut lapsena koulussa ja onko nyt töissä keskittymisvaikeuksia? Jos ei, tuskinpa on ADHD. On vaan tavallinen tapaus että kotityöt ei oikein nappaa, ajattelee muita asioita, esim. työasioita sen takia ja siksi tulee tuollaista kohellusta kotiasioiden suhteen. Kaikkien luonteelle ei vaan oikein sovi lapsiperhearjen organisoiminen, vaikkei olisi ADHD:takaan.
Et selkeästi tiedä adhd:sta yhtään mitään ja elä sellaisen henkilön kanssa. Adhd oireilee ihmisestä riippuen niin, että kaikki keskittymiskyky uppoaa työkuvioihin ja kotona puretaan energiapiikkejä ja levottomuutta sekoilemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä nyt kuulostaa lähinnä, että AP ja mies eivät sovi ollenkaan yhteen, ja heidän olisi parempi erota, mutta ap toivoo että jollain lääkityksellä miehen saisi muutettua sellaiseksi kuin hän toivoo miehen olevan. Tuskin niin tulee tapahtumaan, silti vaikka olisi adhd (eikä välttämättä edes ole).
Rytmisyys - rytmittömyys on yksi synnynnäisen temperamentin piirre, ja näyttää että mies on ääripäässä sinne rytmittömyyden suuntaan. Ja ilmeisesti teillä on lisäksi kommunikaatio niin huonolla tolalla että tuskinpa hänellä on edes kauheasti motivaatiota yrittää parantaa tapojaan sen rajoissa mitä synnynnäinen temperamentti antaa periksi. Nuo kuvaukset miten miehen pelaaminen katkaistaan pääkytkimestä tms. on kyllä sellaisia että tuskin motivoivat muuttamaan tapojaan, lähinnä varmaan vituttavat sen verran paljon että tekee enemmän mieli vetäytyä pelimaailmaan.
Jälleen yksi perhe, jossa tämä "puhkesi" yllättäen vasta, kun oli lapsikin jo tehty. Seurusteluaikana ei merkkiäkään, ei edes niinä vuosina kun asuitte kaksin ilman lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt kuulostaa lähinnä, että AP ja mies eivät sovi ollenkaan yhteen, ja heidän olisi parempi erota, mutta ap toivoo että jollain lääkityksellä miehen saisi muutettua sellaiseksi kuin hän toivoo miehen olevan. Tuskin niin tulee tapahtumaan, silti vaikka olisi adhd (eikä välttämättä edes ole).
Rytmisyys - rytmittömyys on yksi synnynnäisen temperamentin piirre, ja näyttää että mies on ääripäässä sinne rytmittömyyden suuntaan. Ja ilmeisesti teillä on lisäksi kommunikaatio niin huonolla tolalla että tuskinpa hänellä on edes kauheasti motivaatiota yrittää parantaa tapojaan sen rajoissa mitä synnynnäinen temperamentti antaa periksi. Nuo kuvaukset miten miehen pelaaminen katkaistaan pääkytkimestä tms. on kyllä sellaisia että tuskin motivoivat muuttamaan tapojaan, lähinnä varmaan vituttavat sen verran paljon että tekee enemmän mieli vetäytyä pelimaailmaan.
Sellainen miehen puolesta kiukuttelu sieltä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mennä testeihin ja maksaa niistä kun sinä keittiö psykologina diagnoosin tehnyt ja nainenhan on aina oikeassa
Naisviha on sitten taas ihan oma ongelmakokonaisuutensa, ja sinähän voit tehdä siitä aihepiiristä jonkun oman aloituksen. Ai niin mutta niinhän sinä oletkin, kymmenittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka miehesi saisikin diagnoosin ei se häntä mihinkään muuta. Lääkitys ei poista huonoja tapoja.
Aloittaisin muutoksen sinusta itsestäsi. Tiedät jo miehesi tavan toimia. Sinun täytyy nyt itsenäistyä hänestä ja rakentaa oma arkesi lapsen kanssa toimivaksi. Lopettaa odottamasta toimivaa parisuhdetta, jossa asiat sovitaan täsmällisesti kalenterin ääressä ja kaikki sujuu arjessa kuin tanssi. Laitat lapsen seuraavan päivän kamppeet valmiiksi yms. RAivaa omaa tilaa kaappeihin ja anna miehen sotkea omat kaappinsa sinun puuttumatta niihin enää. Miehesi opettelee myös toimimaan aikuisen itsenäisesti sinun esimerkkisi mukaisesti.
Minulla on adhd. Unohdan kaikkea mahdollista, mutta ei se estänyt meitä miettimästä miten minua voi auttaa muistamaan. Kaikenlaisia arjen apua niin kuin lokerikkoja, jonne tungen luurit,laturit, avaimet yms. Oma kaappi, jota sotken ihan rauhassa sotkematta muiden järjestystä jne, Löydän siitä kaaoksesta, mutta jos siihen kaaokseen sekoitetaan muiden tavaroita menen sekaisin.
Mielestäni teidän arki on kyllä sinunkin sekoittamaa ja varmasti siksi, ettet uskalla ottaa vahvempaa roolia suhteessanne. Uhriutuminen ja toisen syyttely ei vie sinua yhtään eteenpäin.
Itsenäistymiseksikö sitä kutsutaan kun nainen ottaa hoitaakseen yksin kaikki yhteisen lapsen ja arjen asiat koska mies "ei osaa"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä nyt heti ADHD:ta epäillään? Onko sillä miehellä ollut lapsena koulussa ja onko nyt töissä keskittymisvaikeuksia? Jos ei, tuskinpa on ADHD. On vaan tavallinen tapaus että kotityöt ei oikein nappaa, ajattelee muita asioita, esim. työasioita sen takia ja siksi tulee tuollaista kohellusta kotiasioiden suhteen. Kaikkien luonteelle ei vaan oikein sovi lapsiperhearjen organisoiminen, vaikkei olisi ADHD:takaan.
Et selkeästi tiedä adhd:sta yhtään mitään ja elä sellaisen henkilön kanssa. Adhd oireilee ihmisestä riippuen niin, että kaikki keskittymiskyky uppoaa työkuvioihin ja kotona puretaan energiapiikkejä ja levottomuutta sekoilemalla.
ADHD:n diagnostisiin kriteereihin kuuluu oireiden ilmeneminen useammassa eri ympäristössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se dg sinua ap auttaa? Ei se mies siitä mihinkään muutu kun lääkäri sanoo että mies on viallinen, ihan niin kuin sinä arvasitkin! Jos mies ei dg:a tarvitse itse, niin älä viitsi masinoida hänelle sellaista. Parasta on kun adhd pärjää ihan itse, käy töissä ja hoitaa elämänsä, ei siihen tarvita diagnooseja siksi että vaimosta olisi sellainen kiva.
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt kuulostaa lähinnä, että AP ja mies eivät sovi ollenkaan yhteen, ja heidän olisi parempi erota, mutta ap toivoo että jollain lääkityksellä miehen saisi muutettua sellaiseksi kuin hän toivoo miehen olevan. Tuskin niin tulee tapahtumaan, silti vaikka olisi adhd (eikä välttämättä edes ole).
Rytmisyys - rytmittömyys on yksi synnynnäisen temperamentin piirre, ja näyttää että mies on ääripäässä sinne rytmittömyyden suuntaan. Ja ilmeisesti teillä on lisäksi kommunikaatio niin huonolla tolalla että tuskinpa hänellä on edes kauheasti motivaatiota yrittää parantaa tapojaan sen rajoissa mitä synnynnäinen temperamentti antaa periksi. Nuo kuvaukset miten miehen pelaaminen katkaistaan pääkytkimestä tms. on kyllä sellaisia että tuskin motivoivat muuttamaan tapojaan, lähinnä varmaan vituttavat sen verran paljon että tekee enemmän mieli vetäytyä pelimaailmaan.
Rytmittömyys ja rytmisyys voivat olla persoonaallisuuden piirteitä niin paljon kuin haluat, mutta lapsiperheessä ei noin vain toteuteta itseään sen osalta. Ei se mies ole mikään irrallinen osa perhettä, jolla on täydet valtuudet toimia niin kuin tykkää. Viimeistään kymmeneltä nukkumaan ja asunto hiljaiseksi jo naapureidenkin takia. Sitä paitsi eiköhän ap yritä saada perhettään noudattamaan yhteiskunnan raameja, joten hirveää kun mies ei saa rauhassa toteuttaa itseään. Itsekin saattaisin käydä katkaisemassa sähköt, jos mies ei kolmannen tempauksen jälkeen ymmärrä ajankulua ja osallistua arjenpyöritykseen sen verran, että laittaisi lapsen nukkumaan.
Miksi miehen pitäisi saada diagnoosi? Ts. mitä se helpottaisi?
Eihän se diagnoosi ole muuta kuin nimilappu, joka annetaan oireiden perusteella. Oireet näet itsekin, ei sitä varten tarvitse terveydenhuoltoa kuormittaa.
Et voi diagnosoida omaa puolisoasi, vaikka olisit neuropsykiatri ammatiltasi. Entäs jos miehesi kyselisi keskustelupalstoilla apua luonnehäiriöisen vaimonsa diagnosoimiseen? Antaisi esimerkkejä loputtomasta nalkuttamisesta ja huokailusta ja silmien pyörittämisestä. Kertoisi, että vaimo ei arvosta sinua aviomiehenä enää, etkä sen takia jaksa enää panostaa suhteeseen lainkaan jne. Toiset sitten antaisi vinkkejä, miten saada vastahakoinen vaimo lääkärille ja innostumaan oman "vammansa" selvittelystä, että sinulla olisi helpompaa. Lakkaa uhriutumasta, ota vapaata töistä ja siivoa se teidän kämppä. Ja yritä nyt herran tähden nähdä jotain hyvää siinä miehessäsi, ennen kuin se pakkaa laukkunsa ja lähtee.
Adhd muuten ei puhkea yllättäen pikkulapsiaikana aikuisuudessa...
Ihmettelen mikä kiire on lisääntyä ennen kuin näkee toisesta, että hän kykenee ottamaan vastuuta yhteisistä asioista tasavertaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Jälleen yksi perhe, jossa tämä "puhkesi" yllättäen vasta, kun oli lapsikin jo tehty. Seurusteluaikana ei merkkiäkään, ei edes niinä vuosina kun asuitte kaksin ilman lasta?
En ole ap mutta niin voi oikeasti käydä ettei ole merkkejä seurusteluaikana. Mulla kävi exän kanssa. Se on ilmeisesti niin että ihmisillä on tietty toleranssi kuormitusta kohtaan ja sen mun exän kanssa ilmeisesti hänen stressavan työn päälle lapsiperhearki meni siitä yli. Niin kauan kuin toleranssi ei, ennen lapsia, ylittynyt, kaikki meni oikein hyvin eikä vaikuttanut millään tapaa ongelmalliselta. Mutta sitten ei jaksanutkaan työtä + lapsia ja meni kaikin tavoin sekoiluksi koko homma. Mitään apua siitä ei ollut lasten kanssa, pakeni sekä ylitöihin, peleihin että myös baareihin loppuaikana. Minä jätin lopulta kun totesin että mies on mulle vain yksi iso lapsi hoidettavaksi lisää. Ja sittemmin hän on taas alkanut elää normaalimmin kun ei ole lapsia kuin joka toinen viikonloppu.
Tässä oli monta hyvää vinkkiä. Kiitos. Ap