Mistä mahtaa johtua, että vaikka muutimme noin kymmenen vuotta sitten tähän ihanaan asuntoon
mistä piti tulla loppuiän koti, niin vähitellen on tullut ajatus, että en viihdy täällä enää. En osaa nimetä, mistä tämä tunne johtuu, mutta jotenkin kaikki se, mitä alussa tässä ihastelimme, on alkanut tympiä. Alussa tykkäsin sisustaa, pitää kotia siistinä ja kutsua vieraita, mutta enää ei oikein edes kiinnosta. Tämä on lasten syntymäkoti ja he ovat kovasti kiintyneet tähän, mutta itse olen alkanut kaivata muualle. Alkaako etsiä uutta kotia vai odottaa, että tässä alkaa taas viihtyä?
Kommentit (10)
Laita lasten etu edelle. Ehdit miettiä, mihin muutat sitten kun lapset lähtevät. Kumminkin sitten jää ilman käyttöä heidän huoneensa.
Paikkansa löytänyt kirjoitti:
Onko siinä joku vika, vai haluatko vain vaihtelua?
En osaa nimetä mitään muuta vikaa kuin että tavaraa on alkanut kertyä ihan liikaa joka paikkaan. Mutta tuntuu ettei se tavaran karsiminenkaan kokonaan auttaisi. Ehkä se on sitten vaan vaihtelun kaipuuta.
Siivoa, karsi ja lahjoita ylimääräiset tavarat pois, ja maalaa tai tapetoi seinät. Tai vaihda jäejestystä.
Välttämättä ei tarvitse muuta tehdä.
Palkkaa sisustussuunnittelija ja rempparyhmä. Helpottaa mahdollista myyntiäkin.
Kysy lapsilta kuinka tärkeä asunto on heille. Joku voi haluta sen itselleen aikuisena. Jos ei ole niin merkittävää, alkaisin järkkäillä myyntiä ja muuttoa.
Siivoa nyt ainakin ensin niin voit nähdä mihin asunnosta on.
Vierailija kirjoitti:
Laita lasten etu edelle. Ehdit miettiä, mihin muutat sitten kun lapset lähtevät. Kumminkin sitten jää ilman käyttöä heidän huoneensa.
Totta tämäkin, mutta toisaalta lasten olisi vielä aikaa kiintyä uuteen kotiin ja saada sieltäkin muistoja.
Vierailija kirjoitti:
Kysy lapsilta kuinka tärkeä asunto on heille. Joku voi haluta sen itselleen aikuisena. Jos ei ole niin merkittävää, alkaisin järkkäillä myyntiä ja muuttoa.
No ei alle kymmenvuotiaat vielä osaa varmuudella sanoa, mitä haluavat aikuisena.
Onko siinä joku vika, vai haluatko vain vaihtelua?