Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun puoliso ei lopeta ilkeilyä?
16.11.2022 |
Puolisolla huono elämäntilanne kun töissä ei viihdy, kaverisuhteet hiipuneet eikä mitään harrastuksiakaan ole. Purkaa pahaa oloaan olemalla minulle ilkeä ainakin joka toinen päivä, eli aivan liian usein. Onko mitään keinoja millä saisin tämän loppumaan?
Olen nyt noin sata keskustelua käynyt rakentavasti missä kerron etten voi hyvin kun hän ei näe asiakseen muuttaa käytöstään. Muita ihmisiä en ole halunnut tähän sotkea. Olen yrittänyt kertoa minulla olevan 20 ihmistä lähipiirissäni jotka voivat antaa minusta luonnetodistuksen joka todistaa etten ole yli 35 vuoden aikana kunnostautunut ikävänä provosoivana ihmistyyppinä mikä voisi olla syynä puolisoni käytökseen. Työelämässäkään en ole koskaan riidoissa kenenkään kanssa vaikka kohtaan päivittäin kaikenlaisia ihmisiä.
Onko mitään interventiota olemassa?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin mies ilkeilee?
Puolisoni asennoituu minuun vähemmän kunnioittavasti. Eli jos olen laittamassa pyykkejä tai tiskejä, saattaa tölväistä jotain että mitäs sä nyt niitä laitat tai muuta ihan älytöntä kun voisi vain kunnioittaa sen toisen olemista ja tekemistä. Katse on vihainen tämän tästä.
Tai hän katsoo jääkaappiin, niin ihan pakko passiivisaggressiivisesti kysyä mites olit ajatellut syödä tänään kun kaappi on tyhjähkö. Mikä on ilkeilyä koska kaupassa käyn oma-aloitteisesti ja säännöllisesti ilman että aterioita jäisi meillä väliin.
Nämä nyt joitain esimerkkejä. Ja sitten sitä alkanut olemaan että tahallaan hän kääntää minut syylliseksi jos kerron jonkun tarinan mitä tapahtui kun olin jossain. Minusta suhteessa pitää aina olla lähtökohtaisesti toisen puolella, antaa tukea ja lämpöä kun keskustellaan arkisista asioista. Mitä hän tekeekin, mutta nyt tässä ilkeilymoodissa jostain syystä kelkka on kääntynyt.
Jos tämä tapahtuisi työelämässä, olisin varmaan jo vaihtanut työpaikkaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tämä on asiaketju. Ei provo- tai viihdekäyttöön kiitos. Erinomaisen hyviä vastauksia olen teiltä jo saanutkin, suuri kiitos niistä.
Ja kun otitte puheeksi tuon pelon yksinjäämisestä, niin ei vaivaa meitä kumpaakaan. Molemmilla takana miellyttävät sinkkuvuodet ja seuraa sai halutessaan aina. Olemme yhdessä siksi kun olemme alkujaan ihastuneet toisiimme, ei paremman puutteessa.
Muutin puolisoni luo yli 40 km päähän ja hankin asuntooni vuokralaisen jota en nyt ihan pienestä potkisi pois kun työpaikkaakin vaihdoin. Täällä päin minulla ei ole mitään paikkoja minne mennä pakoon tätä ilkeilyä. Toki kavereille olen soitellut ja he ovat suhtautuneet empaattisesti. Ap
Ensi-ihastus mennyt ohi ja olet ruvennut ärsyttämään häntä. Ei hän sinua rakasta ja asiat muuttuvat vain huonommiksi. Mitä kauemmin odotat sitä vaikeampaa tulee olemaan ja itsetuntosi tulee olemaan pohjamudissa. Lähde äläkä katso taaksesi. Asiat eivät suhteissa parane. Ne pahenee.
Janteri kirjoitti:
Ensi-ihastus mennyt ohi ja olet ruvennut ärsyttämään häntä. Ei hän sinua rakasta ja asiat muuttuvat vain huonommiksi. Mitä kauemmin odotat sitä vaikeampaa tulee olemaan ja itsetuntosi tulee olemaan pohjamudissa. Lähde äläkä katso taaksesi. Asiat eivät suhteissa parane. Ne pahenee.
Ihan hyvä teoria, mutta viimeksi maanantaina käyttäydyimme ihmisten ilmoilla kuin vastarakastunut pari. Hän koski minuun koko ajan ja huomioi. Lisäksi sanottakoon että rakastelupuuhista en koe että kumpikaan olisi yhtäkään kertaa torjunut toisen aloitetta. Ap
Taas hän tuli täynnä vihaa töistä kotiin. Ei auta juttelut kun ei ymmärrä omaa osuuttaan tässä yhtään. Todella voimaton olo kun en haluaisi tuhota elämääni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä interventiosta mitään tiedä, mutta ratkaisu on yksinkertaisempi kuin osasit kuvitellakaan: lopeta sinä kuunteleminen.
Mies ei aivan helpolla lopeta, joten ratkaisu on sinun.
Vierailija kirjoitti:
En minä interventiosta mitään tiedä, mutta ratkaisu on yksinkertaisempi kuin osasit kuvitellakaan: lopeta sinä kuunteleminen.
Mies ei aivan helpolla lopeta, joten ratkaisu on sinun.
Täällä oltiin aiemmin 1-2 päivää vkosta kylmän sodan tunnelmissa. Ei todellakaan mukavaa eikä asia mitä voisi opetella sietämään. Mutta nyt tämä alkaa olla jo päivittäistä. Henkistä väkivaltaa periaatteessa.
En minä siitä ole moksiskaan jos toisella on paha olla tai haluaa omaa tilaa ja voi olla vähän ärtyisäkin, mutta tämä että se kanavoidaan vihana omaan kumppaniin on käsittämätön toimintatapa. Hän sitäpaitsi lukee paraikaa kymmentä eri kirjaa missä puhutaan ihmissuhdeongelmista ja tunnelukoista ja neuvotaan niihin ratkaisuja!! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kokemuksen syvällä rintaäänellä ja 30-vuotisen parisuhteen aikana testattuja neuvoja ( joita sinä et uskalla noin tuoreessa suhteessa vielä kokeilla:
- Eli jos olen laittamassa pyykkejä tai tiskejä, saattaa tölväistä jotain että mitäs sä nyt niitä laitat tai muuta ihan älytöntä kun voisi vain kunnioittaa sen toisen olemista ja tekemistä.
Toteat rauhallisesti, että jätänpä sitten laittamatta ja jätät homman täsmälleen siihen. Laittakoon itse pyykkinsä ja tiskinsä.
- Katse on vihainen tämän tästä.
Katso toiseen suuntaan ja muistele niitä mukavia ystäviä ennen tuon miehen tapaamista.
- Tai hän katsoo jääkaappiin, niin ihan pakko passiivisaggressiivisesti kysyä mites olit ajatellut syödä tänään kun kaappi on tyhjähkö. Mikä on ilkeilyä koska kaupassa käyn oma-aloitteisesti ja säännöllisesti ilman että aterioita jäisi meillä väliin.
Vastaa: "enpä todellakaan tiedä mitä sinä aiot syödä, saat päättää ihan itse". Sinun omat syömisesi kyllä huolehdit niin, että se ei kuulu miehelle.
Jos tämä tapahtuisi työelämässä, olisin varmaan jo vaihtanut työpaikkaa.
Mikä onkaan se pätevä syy, joka estää sinua vaihtamasta ikävää miestä mukavaan sinkkuelämään?
Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi opetella sietämään tuollaista ihmistä? Kerro nyt oma vastauksesi meille yksinkertaisille, jotka emme käsitä, mikä sinut saa mokomaa kuuntelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas hän tuli täynnä vihaa töistä kotiin. Ei auta juttelut kun ei ymmärrä omaa osuuttaan tässä yhtään. Todella voimaton olo kun en haluaisi tuhota elämääni. Ap
Onkohan sillä työstressiä? Eihän sitä toki toiseen saisi tuolla tavalla purkaa, mutta olen itsekin joskus stressaantuneena ollut kylmä ja tyly. Mitä jos kysyisit siltä vaikka että oliko raskas päivä töissä, jos tulee huonolla mielialalla töistä. Ja jos olisi mahdollista saada häntä käsittelemään stressinsä jotenkin muulla tapaa - menemään lenkille tai salille purkamaan sitä, työterveyshoito ja/tai terapia yms.
Vierailija kirjoitti:
Mikä onkaan se pätevä syy, joka estää sinua vaihtamasta ikävää miestä mukavaan sinkkuelämään?
Olen aloittanut uuden elämän yli 40 km päässä hänen takiaan. Uusi työ, uudet harrastukset. Ja uusia tuttavia on, mutta periaatteessa mulla ei ole täällä muuta kuin oma puoliso. Olisi valtava päätös lähteä nyt heti vain siksi että hän on kiihtyvästi ilkeillyt minulle 1,5 kk ja joka tulkintani mukaan johtuu hänen ikävästä työpaikasta ja siitä ettei koe elämäänsä riittävän merkitykselliseksi. Yhteinen lainakin on tähän asuntoon. Terapiaa hän on ehdottanut, mutta 2 kk jono pitäisi odottaa. Ja minä en usko sen auttavan mitään koska ammattilaiset eivät saa olla kenenkään puolella ja jotkut tilanteet vain vaatisivat sitä että oltaisiin. Ap
Alue: Aihe vapaa
Hmmm... mitä tehdä... mitä tehdä? En kyllä millään keksi.
Sulla ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin jäädä kuuntelemaan ilkeilyä.
Äläkä huoli, varmasti totut siihen pian, muutamassa vuodessa tai vuosikymmenesäs.