Terapiasuhteeseen kuuluu pakostakin kiintymyssuhde

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten terapia ei ole mua varten. Itselläni syntyi lähinnä ärtymyssuhde terapeuttiini. Uutta en ole jaksanut etsiskellä.

Kyse voi olla molemminpuolisesta tunteesta. Ei kaikkien ihmisten kanssa välttämättä tule toimeen. Terapeutti yrittää varmasti auttaa mutta joskus suhde potilaaseen ei toimi. Silloin pitää myöntää tosiasiat ja ohjata asiakas toisen terapeutin juttusille.

Terapeutin mielestä ei ollut mitään ongelmaa. Mutta hänen tyylinsä ei vaan sopinut minulle. Se oli jopa liian positiivinen. Kaipasin tiettyä vakavuutta ja pohdiskelua liittyen ongelmiini. Muuten kyllä pidän positiivisista ihmisistä.

Pahinta on se että terapeutti tekee samaa kuin vanhempani eli edustaa sitä pahaa mitä koin joskus.

Samalla tulee valtava epäluottamus.

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on se että terapeutti tekee samaa kuin vanhempani eli edustaa sitä pahaa mitä koin joskus.

Samalla tulee valtava epäluottamus.

Minulle kävi näin. Terapeutti edusti juurikin sitä demonista ihmisyyttä johon etsin parannusta. Ihan järkyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on se että terapeutti tekee samaa kuin vanhempani eli edustaa sitä pahaa mitä koin joskus.

Samalla tulee valtava epäluottamus.

Minulle kävi näin. Terapeutti edusti juurikin sitä demonista ihmisyyttä johon etsin parannusta. Ihan järkyttävää.

Voi ei. Haluatko kuvata tarkemmin asiaa?

Oon lukenut että traumatisoituneen terapiaa ei saa äkillisesti lopettaa.

Taasko sä valitat tätä samaa. Ja samat vastaukset sait taas.

Luulen, että terapia voi toimia, vaikka kiintymyssuhdetta ei olisikaan. Asiasta on varmaan kyllä monenlaisia näkemyksiä.

Olen kokenut terapian jossa syntyi todella voimakas tunne, ei mitään epäsopivaa vaan hyvin parantavaa. Humpsahdin siinä tunteessa syvemmälle käsiteltäviin asioihin kuin ikinä muutoin joten olen ikuisesti kiitollinen tästä terapiasta vaikka sen päättyminen oli tuskallista.

Oon lukenut että traumatisoituneen terapiaa ei saa äkillisesti lopettaa.

Siitähän ei nyt välitetä.

Minulla terapia loppuu ihan suunnitellusti, koska kolme vuotta tulee täyteen. Tulen ikävöimään terapeuttia paljon! En mennyt ensimmäiselle terapeutille, jonka löysin, vaikka oli vaikeaa löytää ketään. Tämän kanssa kemiat osui yksiin ja sain todellakin apua.

Itkettää nyt, kun ajattelen, että hänestä pitää luopua. Niin se vaan menee. Tuntuu kuin joutuisin sanomaan äidille hyvästit.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut terapian jossa syntyi todella voimakas tunne, ei mitään epäsopivaa vaan hyvin parantavaa. Humpsahdin siinä tunteessa syvemmälle käsiteltäviin asioihin kuin ikinä muutoin joten olen ikuisesti kiitollinen tästä terapiasta vaikka sen päättyminen oli tuskallista.

Hienoa tuo tunne.

Vierailija kirjoitti:

Minulla terapia loppuu ihan suunnitellusti, koska kolme vuotta tulee täyteen. Tulen ikävöimään terapeuttia paljon! En mennyt ensimmäiselle terapeutille, jonka löysin, vaikka oli vaikeaa löytää ketään. Tämän kanssa kemiat osui yksiin ja sain todellakin apua.

Itkettää nyt, kun ajattelen, että hänestä pitää luopua. Niin se vaan menee. Tuntuu kuin joutuisin sanomaan äidille hyvästit.

Ikävää tuo. Eikö siihen saa harvakseltaan seurantakäyntejä?

Mulla on olo että mut halutaan heittää pois, ehkä kaikki oli vaan näytelmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla terapia loppuu ihan suunnitellusti, koska kolme vuotta tulee täyteen. Tulen ikävöimään terapeuttia paljon! En mennyt ensimmäiselle terapeutille, jonka löysin, vaikka oli vaikeaa löytää ketään. Tämän kanssa kemiat osui yksiin ja sain todellakin apua.

Itkettää nyt, kun ajattelen, että hänestä pitää luopua. Niin se vaan menee. Tuntuu kuin joutuisin sanomaan äidille hyvästit.

Ikävää tuo. Eikö siihen saa harvakseltaan seurantakäyntejä?

Mulla on olo että mut halutaan heittää pois, ehkä kaikki oli vaan näytelmää.

Omalla rahalla saisin tietysti jatkaa, mutta tämä kolmivuotinen kela-terapia hoiti hommansa. Kiintyisin vaan lisää, jos tapaisimme edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla terapia loppuu ihan suunnitellusti, koska kolme vuotta tulee täyteen. Tulen ikävöimään terapeuttia paljon! En mennyt ensimmäiselle terapeutille, jonka löysin, vaikka oli vaikeaa löytää ketään. Tämän kanssa kemiat osui yksiin ja sain todellakin apua.

Itkettää nyt, kun ajattelen, että hänestä pitää luopua. Niin se vaan menee. Tuntuu kuin joutuisin sanomaan äidille hyvästit.

Ikävää tuo. Eikö siihen saa harvakseltaan seurantakäyntejä?

Mulla on olo että mut halutaan heittää pois, ehkä kaikki oli vaan näytelmää.

Omalla rahalla saisin tietysti jatkaa, mutta tämä kolmivuotinen kela-terapia hoiti hommansa. Kiintyisin vaan lisää, jos tapaisimme edelleen.

Niin. Itse varmaan tiedät mikä on parasta sulle.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut terapian jossa syntyi todella voimakas tunne, ei mitään epäsopivaa vaan hyvin parantavaa. Humpsahdin siinä tunteessa syvemmälle käsiteltäviin asioihin kuin ikinä muutoin joten olen ikuisesti kiitollinen tästä terapiasta vaikka sen päättyminen oli tuskallista.

Parasta kun näin käy! Aina ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on se että terapeutti tekee samaa kuin vanhempani eli edustaa sitä pahaa mitä koin joskus.

Samalla tulee valtava epäluottamus.

Projektoit vain