Terapiasuhteeseen kuuluu pakostakin kiintymyssuhde

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tuntuu pahalle. Kyllähän terapiaan kuuluu tunnesuhde, ei se muuten anna mitään.

Se on kyllä niin että kun asiakas häipyy ovesta ulos niin samalla hän poistuu kokonaan terapeutin mielestä. 

Asiakkaan kiintymyssuhde vanhempiin voi ja oikeastaan pitäisikin aktivoitua terapiassa. Ja kyllä terautille kuuluu ja tulee erilaisia tunteita. Niitä täytyy vain käsitellä ja miettiä mitä ne kertoo ihmisestä.

Olen pahoillani ap:n puolesta kun terapia päättyy. Joskus se on vain välttämätöntä, vaikka se ei nyt siltä tunnukaan.

Haluatko avata tilannetta enemmän? Mitä tunteita ja kiintymystä tarkoitat?

En itse uskalla edes ajatella terapiassa käymistä :( Kiinnyn ihmisiin melkein ahdistavalla tavalla, mieluiten kärsin yksin. Koita ap pärjäillä, tilanne kuulostaa kamalalta. Älä ota itseesi.

Psykoterapia on eri asia kuin se, että käy esimerkiksi psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla esim omalla terveysasemalla Toki siis psykiatrinen sairaanhoitajakin voi olla psykoterapeutin koulutuksen saanut, mutta tuolloin hän käyttää itsestään nimitystä psykoterapeutti.

Pitkässä terapiassa käydään usein monta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Asiakkaan kiintymyssuhde vanhempiin voi ja oikeastaan pitäisikin aktivoitua terapiassa. Ja kyllä terautille kuuluu ja tulee erilaisia tunteita. Niitä täytyy vain käsitellä ja miettiä mitä ne kertoo ihmisestä.

Olen pahoillani ap:n puolesta kun terapia päättyy. Joskus se on vain välttämätöntä, vaikka se ei nyt siltä tunnukaan.

Haluatko avata tilannetta enemmän? Mitä tunteita ja kiintymystä tarkoitat?

Se ei välttämättä pääty, mutta tuntui pahalle kun terapeutti yrittää päästä musta eroon.

Antoi jo toisen terapeutin nimen.

Hänellä on kiintymyssuhde muhun.

Mielestäni pitäisi ajatella sitä että tarvitsen apua eikä omaa kiintymystään.

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapia on eri asia kuin se, että käy esimerkiksi psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla esim omalla terveysasemalla Toki siis psykiatrinen sairaanhoitajakin voi olla psykoterapeutin koulutuksen saanut, mutta tuolloin hän käyttää itsestään nimitystä psykoterapeutti.

Pitkässä terapiassa käydään usein monta vuotta.

Ei ole kyse psykiatrisesta sairaanhoitajasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan kiintymys kuulu terapiaan sillä silloin ei voi toimia objektiivisesti. Empatiaa voi tuntea ja pitääkin mutta se on eri asia. On tärkeää että psykiatrian alalla työskentelevä osaa pitää työnsä ja yksityiselämänsä erossa toisistaan. Asioita voi ja pitää käsitellä omassa työnohjauksessa.

Mietin onko tämä terapeutti sopiva työhönsä jos pelästyy kiintymyksen tunnettaan?

Vierailija kirjoitti:

En itse uskalla edes ajatella terapiassa käymistä :( Kiinnyn ihmisiin melkein ahdistavalla tavalla, mieluiten kärsin yksin. Koita ap pärjäillä, tilanne kuulostaa kamalalta. Älä ota itseesi.

Ota riski.

Vastakkaista sukupuolta edustavien kohdalla tämän voin ymmärtää, mutta en oikein muuten.

Olen 13 vuotta käynyt terapiassa, neljällä eri terapeutilla. En kiintynyt millään tavalla yhteenkään. Minkäänlaista tunnetta en heitä kohtaan tuntenut.

Vierailija kirjoitti:

Vastakkaista sukupuolta edustavien kohdalla tämän voin ymmärtää, mutta en oikein muuten.

Olen 13 vuotta käynyt terapiassa, neljällä eri terapeutilla. En kiintynyt millään tavalla yhteenkään. Minkäänlaista tunnetta en heitä kohtaan tuntenut.

Niin. Aika erikoista ettet tuntenut mitään tunnetta?

Ikinä terapeutti ei ole heittänyt mua pois, ei koskaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Asiakkaan kiintymyssuhde vanhempiin voi ja oikeastaan pitäisikin aktivoitua terapiassa. Ja kyllä terautille kuuluu ja tulee erilaisia tunteita. Niitä täytyy vain käsitellä ja miettiä mitä ne kertoo ihmisestä.

Olen pahoillani ap:n puolesta kun terapia päättyy. Joskus se on vain välttämätöntä, vaikka se ei nyt siltä tunnukaan.

Haluatko avata tilannetta enemmän? Mitä tunteita ja kiintymystä tarkoitat?

Mitä tuo noin niinkuin tarkoittaa?

Mä oon käynyt lyhyesti kahdella terapeutilla. Tosin toinen oli mielenterveyshoitaja, sellainen "lyhytterapia", mutta oli kai valmistumassa joksikin ja perustamassa omaa terapiavastaanottoa ja toivoi, että olisin jatkanut asiakkaana siellä. Eli terapeutti?

Ei mulla noita kumpaakaan kohtaan kyllä ollut mitään läheisiä tunteita. Mä kuitenkin olen läheinen vanhempieni kanssa, varsinkin isäni kanssa ja tunnen itseni rakastetuksi. Nämä terapeutithan eivät olleet mulle milläänlailla perhettä enkä edes usko, että voisin sekoittaa ketään tuntematonta työntekijää perheeseeni millään tasolla... Vai pitääkö terapeutin kanssa ihan oikeasti klikata sillä tavalla, että se tuntuu ihan tutulta ja olevan niin sama arvomaailma ja hyväksyntä? Vai tajusinkohan väärin?

Vai onko se kiintymyssuhteen aktivoiminen sitä kun ruoditaan parisuhdetta ja pengotaan käytösmalliesi juuria jostain isä/äiti-suhteesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapia on eri asia kuin se, että käy esimerkiksi psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla esim omalla terveysasemalla Toki siis psykiatrinen sairaanhoitajakin voi olla psykoterapeutin koulutuksen saanut, mutta tuolloin hän käyttää itsestään nimitystä psykoterapeutti.

Pitkässä terapiassa käydään usein monta vuotta.

Ei ole kyse psykiatrisesta sairaanhoitajasta.

Joo, tämä olikin kommentti sille joka sanoi ettei hän tuntenut mitään sitä psykiatrista sairaanhoitajaa kohtaan, kenellä kävi juttelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vastakkaista sukupuolta edustavien kohdalla tämän voin ymmärtää, mutta en oikein muuten.

Olen 13 vuotta käynyt terapiassa, neljällä eri terapeutilla. En kiintynyt millään tavalla yhteenkään. Minkäänlaista tunnetta en heitä kohtaan tuntenut.

En ihmettele, että olet käynyt 13 vuotta terapiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastakkaista sukupuolta edustavien kohdalla tämän voin ymmärtää, mutta en oikein muuten.

Olen 13 vuotta käynyt terapiassa, neljällä eri terapeutilla. En kiintynyt millään tavalla yhteenkään. Minkäänlaista tunnetta en heitä kohtaan tuntenut.

Niin. Aika erikoista ettet tuntenut mitään tunnetta?

Niin, en tunne mitään tunnetta myöskään kaupan kassatyöntekijää kohtaan.

Kyse siis terapeutin kiintymyksestä, ei mun.

Edelleen olisi tärkeintä saada apua, julkiselta puolelta kun en sitä saa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastakkaista sukupuolta edustavien kohdalla tämän voin ymmärtää, mutta en oikein muuten.

Olen 13 vuotta käynyt terapiassa, neljällä eri terapeutilla. En kiintynyt millään tavalla yhteenkään. Minkäänlaista tunnetta en heitä kohtaan tuntenut.

Niin. Aika erikoista ettet tuntenut mitään tunnetta?

Niin, en tunne mitään tunnetta myöskään kaupan kassatyöntekijää kohtaan.

Ei tietenkään kukaan kassaa kohtaan mitään sen kummempaa tunne.

Vierailija kirjoitti:

Kyse siis terapeutin kiintymyksestä, ei mun.

Edelleen olisi tärkeintä saada apua, julkiselta puolelta kun en sitä saa.

Ap

No, eihän se terapeutti asiakkaaseen kiinny. Tämä tekee vain työtään. Kysy toista terapeuttia psykiatrilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse siis terapeutin kiintymyksestä, ei mun.

Edelleen olisi tärkeintä saada apua, julkiselta puolelta kun en sitä saa.

Ap

No, eihän se terapeutti asiakkaaseen kiinny. Tämä tekee vain työtään. Kysy toista terapeuttia psykiatrilta.

Vai niin. Itse terapeutti kertoi näin ja oli keskustellut, kas kummaa, psykiatrin kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiakkaan kiintymyssuhde vanhempiin voi ja oikeastaan pitäisikin aktivoitua terapiassa. Ja kyllä terautille kuuluu ja tulee erilaisia tunteita. Niitä täytyy vain käsitellä ja miettiä mitä ne kertoo ihmisestä.

Olen pahoillani ap:n puolesta kun terapia päättyy. Joskus se on vain välttämätöntä, vaikka se ei nyt siltä tunnukaan.

Haluatko avata tilannetta enemmän? Mitä tunteita ja kiintymystä tarkoitat?

Mitä tuo noin niinkuin tarkoittaa?

Mä oon käynyt lyhyesti kahdella terapeutilla. Tosin toinen oli mielenterveyshoitaja, sellainen "lyhytterapia", mutta oli kai valmistumassa joksikin ja perustamassa omaa terapiavastaanottoa ja toivoi, että olisin jatkanut asiakkaana siellä. Eli terapeutti?

Ei mulla noita kumpaakaan kohtaan kyllä ollut mitään läheisiä tunteita. Mä kuitenkin olen läheinen vanhempieni kanssa, varsinkin isäni kanssa ja tunnen itseni rakastetuksi. Nämä terapeutithan eivät olleet mulle milläänlailla perhettä enkä edes usko, että voisin sekoittaa ketään tuntematonta työntekijää perheeseeni millään tasolla... Vai pitääkö terapeutin kanssa ihan oikeasti klikata sillä tavalla, että se tuntuu ihan tutulta ja olevan niin sama arvomaailma ja hyväksyntä? Vai tajusinkohan väärin?

Vai onko se kiintymyssuhteen aktivoiminen sitä kun ruoditaan parisuhdetta ja pengotaan käytösmalliesi juuria jostain isä/äiti-suhteesta?

Sama jatkaa.

Mulla oli noiden terapeuttien kohdalla enemmänkin fiilis, että eivät puhu suoraan. Välillä tuntui, että olisivat jotenkin varoneet, että en kestäisi jonkun asian sanomista suoraan. Mietin johtuiko se siitä millaisia asiakkaat yleensä olivat vai johtuiko se juuri minusta... Mietin usein, että kiinnostaako asiani tai ovatko eri mieltä, mutta eivät tahdo sanoa. Että olivat eri mieltä (kumpikaan ei välttämättä oikeassa), mutta eivät edes sanoneet, jotta en vaikka loukkaantuisi (mä en loukkaannu kyllä helposti, mutta ehkä joku muu sitten) tai estyisi puhumasta asioista... Mietin välillä varsinkin tuon omaa vastaanottoa perustelevan kanssa, että koittaako se tehdä minusta jotenkin sairasta tai sairaampaa. Tehdä trauman jostain mistä mulla ei ole mitään traumaa. Sanoa, että joku asia ei saisi olla mulle ok vaikka olikin. Että mun pitäisi hirveästi alkaa potemaan jotain mennyttä asiaa, mikä ei ollut mulle mikään ongelma. Siis tuntui, että toivoi mun olevan sairaampi tai jotain, minusta vakiasiakkaan...

No joo. Mutta hyvin kaukana tuo oli kiintymyssuhteesta minusta.