Insinööri ja humanisti - voiko parisuhde toimia?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen humanisti ja nuorena minulla oli hieno ystävyyssuhde insinöörimiehen kanssa. Mutta se oli vain ystävyyttä.

Vähän niin kuin tässä:

http://www.phinnweb.org/livingroom/rauli/tiina.html

Kunhan ei ole vienti-inssi. Ne eivät ole ihmisiä.

Täällä myös insinööri-humanisti-pari, joka on ollut yhdessä yli 25 vuotta. Ei meillä ole ollut tuosta johtuvia arjen pattitilanteita ja suhde on toiminut hyvin. Emme me ole ajattelutavoiltamme kovinkaan erilaisia, ainakaan mikään stereotypia höpsöhumanistista ja putkinäköinsinööristä ei meillä toteudu. Itse olen ihan looginen ja rationaalinen, vaikka olenkin luovalla alalla, ja mies taas ymmärtää muustakin kuin tekniikasta.

up

Me ollaan tuollainen pari ja naimisissa yli 20 vuotta, mutta en sanoisi että meidän suhteen toimiminen tai toimimattomuus tuosta johtuu. Mies on pedantti DI, joka hallitsee laitteet ja tietotekniikan ja excelöi sähkönkulutuksen ja auton kulut viimeistä senttiä myöden. Mä olen vähän isommalla pensselillä maalaileva humanisti-pedagogi, jonka panos tälle kodille ei ole ihan minunkaan tiedossani, mutta kai mustakin jotain hyötyä on. 🤷🏼

Meitä yhdistää kristilliset arvot ja pölhö huumori. Stereotypioiden vastaisesti mies osaa puhua tunteista, ehkä paremmin kuin minä. Toisaalta minäkin osaan ajatella loogisesti. Jos meillä asuisi kaksi minun kaltaistani huitelijaa, en tajua miten me ollenkaan pärjättäisiin. Jos mieheni olisi naimisissa toisen yhtä pikkutarkan tyypin kanssa, luulen, että sekin olisi aika kireää.

Olen saanut taidekasvatuksen, mutta lopulta minusta tuli diplomi-insinööri. En tule aina toimeen edes itseni kanssa. ;D

Sitten asiaan. Uskoisin, että vastakohdat täydentävät toisiaan, jos parilla on arvostusta toisen erilaisiin ominaispiirteisiin. Ehkä ei niinkään kannata arvostella toisen osapuolen tapoja, sinun tapasi ovat hänelle varmasti yhtä erikoisia ja irrationaalisia.

Minusta tämä onkin yhtä höttöinen kysymys, kuin sopiiko kauris ja nauris yhteen. Jokaisessa meissä löytyy varmasti monitahoisuutta juuri sen verran kuin toinen ihminen haluaa etsiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut taidekasvatuksen, mutta lopulta minusta tuli diplomi-insinööri. En tule aina toimeen edes itseni kanssa. ;D

Sitten asiaan. Uskoisin, että vastakohdat täydentävät toisiaan, jos parilla on arvostusta toisen erilaisiin ominaispiirteisiin. Ehkä ei niinkään kannata arvostella toisen osapuolen tapoja, sinun tapasi ovat hänelle varmasti yhtä erikoisia ja irrationaalisia.

Minusta tämä onkin yhtä höttöinen kysymys, kuin sopiiko kauris ja nauris yhteen. Jokaisessa meissä löytyy varmasti monitahoisuutta juuri sen verran kuin toinen ihminen haluaa etsiä.

Kauriissa ja nauriissa ei ole mitään höttöä, riista ja juurekset ovat ihan syksyisten pataruokien klassikkoyhdistelmiä. :)

Insinööreille sopii parhaiten hoitajat. Kotihommat sujuu ja päänsärkyynkiin löytyy lääkkeet.

Hassua että olisi suhteessa ammatin kanssa. Mitä sillä on väliä, ihmiset kiinnostuvat toisistaan jos kemiat ja arvot kohtaavat. Itse en halua puhua työstä vapaalla ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Humanisti, joka näkee ihmiset stereotypioiden kautta?

Tottakai myös humanisteilla on ja saa olla ennakkoluuloja. Minulla ainakin on, ja pyrin näitä parhaani mukaan prosessoimaan. Ei tässä mitään yli-ihmisiä sädekehinemme olla. :B

Eihän se saamisesta ole kysymys vaan siitä, että vuosikaudet opiskelette ihmisyyttä yliopistossa ja tulette ulos hokien stereotypioita, jotka ei perustu mihinkään.

Sädekehä on vielä kaukana,kysymys on enemmän siitä, mitä te ylipäätään olette oppineet?

Meillä on onnistunut. 12 vuotta ja 3 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Humanisti, joka näkee ihmiset stereotypioiden kautta?

Tottakai myös humanisteilla on ja saa olla ennakkoluuloja. Minulla ainakin on, ja pyrin näitä parhaani mukaan prosessoimaan. Ei tässä mitään yli-ihmisiä sädekehinemme olla. :B

Eihän se saamisesta ole kysymys vaan siitä, että vuosikaudet opiskelette ihmisyyttä yliopistossa ja tulette ulos hokien stereotypioita, jotka ei perustu mihinkään.

Sädekehä on vielä kaukana,kysymys on enemmän siitä, mitä te ylipäätään olette oppineet?

Mitä ihmettä? Itse olen historioitsija. Kyllä meidän tutkittavat ovat ihan oikeita ihmisiä ihan oikeine tekemisineen. Puoliso on tekniikan tohtori. Yhdessä onnellisesti jo 15v.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös ns. humanisti ja tapaillut insinöörejä. Yleensä kaatunut siihen, että yhteiskuntatieteilijänä osaan katsoa asioita monelta eri kantilta. Tapaamani insinöörit taas ovat olleet sitä mieltä, että matemaattinen rationaalisuus pätee myös ihmisten elämään vaikkei elämä ole ollenkaan suoraviivaista. Näin kärjistetysti.

Täällä myös humanisti joka on huomannut saman insinööreistä ja muista matemaattisesti suuntautuneista. Pahimmillaan ajattelevat että toinen ihminen toimii jonkinlaisen kaavan mukaan, mutta näinhän asia ei todellakaan ole.

Kommunikointi tuollaisen ihmisen kanssa on TODELLA haastavaa, ja välillä tuntuu kuin puhuttaisiin ihan eri kieliä. Olen todennut, etteivät nämä miehet ole minua varten.

Tyyppi redusoi ihmiset yhden ominaisuuden mukaan ja selittää,että muut typistää ihmiset kaavaksi. Aika ironista?

Muutenkin,ei insinöörin edes tarvitse olla mitenkään matemaattisesti suuntautunut,sehän on vain yksi oppiaine muiden joukossa. Ja aika monelle se tutkinnon vaikein pala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Humanisti, joka näkee ihmiset stereotypioiden kautta?

Tottakai myös humanisteilla on ja saa olla ennakkoluuloja. Minulla ainakin on, ja pyrin näitä parhaani mukaan prosessoimaan. Ei tässä mitään yli-ihmisiä sädekehinemme olla. :B

Eihän se saamisesta ole kysymys vaan siitä, että vuosikaudet opiskelette ihmisyyttä yliopistossa ja tulette ulos hokien stereotypioita, jotka ei perustu mihinkään.

Sädekehä on vielä kaukana,kysymys on enemmän siitä, mitä te ylipäätään olette oppineet?

Mitä ihmettä? Itse olen historioitsija. Kyllä meidän tutkittavat ovat ihan oikeita ihmisiä ihan oikeine tekemisineen. Puoliso on tekniikan tohtori. Yhdessä onnellisesti jo 15v.

.

Kysymyshän ei siis oikeasti ollut sinulle vaan noille stereotyypittäjille

Mutta voinet kuitenkin kertoa,mitä noista ajatusvinoumista ajattelet.

Vierailija kirjoitti:

Hassua että olisi suhteessa ammatin kanssa. Mitä sillä on väliä, ihmiset kiinnostuvat toisistaan jos kemiat ja arvot kohtaavat. Itse en halua puhua työstä vapaalla ollenkaan.

Oikeastaanhan kyseessä ei edes ole ammatti vaan insinööri ja humanisti käsitteiden alle menee laaja joukko erilaisia tutkintoja. Se,mitä tekee työkseen on sitten eri asia.

On jopa mahdollista,että inssi ja humanisti tekevät samaa/ jokseenkin samaa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös ns. humanisti ja tapaillut insinöörejä. Yleensä kaatunut siihen, että yhteiskuntatieteilijänä osaan katsoa asioita monelta eri kantilta. Tapaamani insinöörit taas ovat olleet sitä mieltä, että matemaattinen rationaalisuus pätee myös ihmisten elämään vaikkei elämä ole ollenkaan suoraviivaista. Näin kärjistetysti.

Täällä myös humanisti joka on huomannut saman insinööreistä ja muista matemaattisesti suuntautuneista. Pahimmillaan ajattelevat että toinen ihminen toimii jonkinlaisen kaavan mukaan, mutta näinhän asia ei todellakaan ole.

Kommunikointi tuollaisen ihmisen kanssa on TODELLA haastavaa, ja välillä tuntuu kuin puhuttaisiin ihan eri kieliä. Olen todennut, etteivät nämä miehet ole minua varten.

Tyyppi redusoi ihmiset yhden ominaisuuden mukaan ja selittää,että muut typistää ihmiset kaavaksi. Aika ironista?

Muutenkin,ei insinöörin edes tarvitse olla mitenkään matemaattisesti suuntautunut,sehän on vain yksi oppiaine muiden joukossa. Ja aika monelle se tutkinnon vaikein pala.

Nämä joista puhuin olivat nimenomaan matemaattisesti erityisen lahjakkaita. Joukossa oli muitakin kuin pelkkiä insinöörejä. Totta kai jos tietty ominaisuus vaikuttaa systemaattisesti olevan yhteydessä toiseen ominaisuuteen, siitä alkaa vetämään jonkinlaisia johtopäätöksiä, vaikka otanta olisikin suppea.

Meinasin lisätä tuohon kommenttiini että varmasti poikkeuksiakin on, mutta koska pidin sitä itsestäänselvyytenä, jätin lisäämättä. Näemmä se oli virhe.

Appiukkoni ja anoppini ovat tällainen pari. En nyt osaa heidän suhteestaan sen enempää sanoa, kuin mitä olen kyläillessä nähnyt: insinööri-appi välillä dissaa vaimonsa ajatuksenjuoksua, mutta en näkisi tämän liittyvän välttämättä mitenkään koulutukseen. Yleisesti ottaen tuntuvat tulevan hyvin toimeen ja kolme aikuista lasta löytyy.

Ei todellakaan ole hyvä parisuhde neuvo yrittää parittaa insinööriä ja humanistia. DI ja humanisti toimii, mutta insinöörille parhaiten sopii sairaanhoitaja ihan empiirisesti. 

Tekniikan tohtori sopii todennäköisesti erityisen hyvin jo humanistille, koska tämä omaa paljon laajemman käsityksen asioista kuin insinööri tai DI.

Tekniikan tohtorin tason ihminen tietää (jota insinööri ja DI eivät), että matematiikka on vain kieli muiden kielien joukossa, ja että 1+1=2 ei pidä edes yleisesti ottaen paikkaansa. Tekniikan tohtori on sovellutun matematiikan asiantuntija, ja ymmärtää, että asiat ei ole niin mustavalkoisia kuin ne ihmisille opetetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei ole insinööri, vaan matematiikan tohtori ja mä olen historian maisteri. Mies on tosi looginen ja rauhallinen ja mä perus adhd-hörhö, jonka kiinnostuksen kohteet vaihtuu viikoittain. Meillä menee hyvin ja tavallaan tasapainotetaan toisiamme. Mä tuon piristystä miehen tylsään elämään ja se tuo pysyvyyttä mun menevälle luonteelle. Ollaan tosin oltu yhdessä lukiosta saakka, joten ollaan kasvettu yhteen.

Eihän sitä tiedä miten teillä menee ennen kuin kokeilette.

"Perus-ADHD-hörhö" kuulostaa todella erikoiselta historian maisterin sanomana. Onko sinulla diagnoosi vai heitteletkö muuten vain ilmoille aikuisiän ADHD:tä väheksyviä kommentteja? Luultavasti, toivottavasti, et ole ainakaan historian opettaja yläkoulussa tai missään koulussa.

Meidän vaimokin on sosialisti. Itse kannatan demokratiaa ja länsimaista yksilönvapautta ja yrittämistä. Toisinaan menee sukset ristiin.