**marraskuiset 06- nyt on jo marraskuu!!**
eli ihan pakko pistää pinoa pystyyn jos joku muukin jo palstailisi.
kertokaas kuulumiset!
Meillä menee ihan mukavasti. Tytöllä tuntuu kaksoileukaa pukkaavan- ilmeisesti maito siis riittää ja ihan yllättävän hyvin ovat menneet yöt. Vauva on rauhallinen tapaus eikä juurikaan huutele. Koliikkivauvan ja 2 maitoalleregista kokeneena tuntuu ihan omituiselta näin tyytyväinen vauva. :-)
mom ja tyttö pian 1kk
Kommentit (36)
Just ajattelin laittaa pinoa tänne, meitä on kuitenkin jo vaikka kuinka monta vauvautunutta :)
Meilläkin menee vallan mainiosti ja tyttönen kasvaa silmissä. Eilen kävimme neuvolassa ja pari päivää vajaa 3-viikkoinen tyttö on kasvanut mittoihin 4,4kg ja 55cm. Lähtömitat siis 4,1kg ja 51cm. Tuo eilinen pituus ei kyllä ihan noin pitkä ole, minusta terkka mittasi vähän " sinne päin" .
Maitoa tulee täällä omiksi ja muiden tarpeiksi, joten luovutan jonkin verran. Kerran-kaksi päivässä lypsän.
Tyttö on hyvin rauhallinen ja nukkuu yöt kahdella syötöllä ja päivälläkin vetelee pitkiä pätkiä unosia. Ja hereillä ollessaan on tyytyväinen. Ihan jotain muuta kuin esikoinen aikanaan! Olen niin onnellinen, että sain vielä kokea tällaisenkin tapauksen, helppoudestaan huolimatta tytär kun jää meidän viimeiseksi vauvaksi.
Mutta nyt taas pyykkivuoren kimppuun... Yksi harhaluulo on muuten karissut: mulle on joku joskus väittänyt että poikavauvat vaan yleensä pissaa kun vaipan ottaa pois... Juu ei pidä paikkaansa ;) Tämä tytsy päästelee allensa salakavalasti lähes joka vaipanvaihdolla.
Marrastoive kera pienen tirppanan (esikoisella hoitopäivä...)
Meillä kans kaikki hyvin. Tyytyväinen tyttö nukkuu parhaillaan, eipä vielä muuta oikein teekään kun nukkuu ja syö. Nyt aluksi täytyy herätellä syömään 3-4 tunnin välein pienen syntymäpainonsa takia. Maito kyllä maistuu ja tuntuu että on jo viikossa pyöristynyt somasti. Huomenna tulee terveydenhoitaja kotikäynnille joten sit tiedän tämän hetkiset mitat.
Maitoa riittää täälläkin, vähän liikakin näin alussa. Pikku hiljaa alkaa tasaantua eikä rinnat ole enää niin pinkeinä. Jälkisupistuksia on tullut melko paljon, ilman särkylääkettä en vielä pärjää. Kokeilin eilen kivuliain tuloksin, auts..
Esikoinen on vähä kiukutellut kun ei äiti ole aina saatavissa, mutta alkaa pikku hiljaa jo rauhoittua. Täytyy vaan nyt sylitellä ja hassutella entistä enemmän niin eiköhän se sit siitä.
Nyt menen hakemaan postin kun lapsukaiset nukkuu..
Marrasnasu ja typy 1vko
nyt voisi pistää eloa tähänkin pinoseen :)
Kaikki muruset, juttelemaan :)
Miten on? Onko muilla jälkisupistukset kiusana?
Mulla on edelleen aika kovia...
Swehina + tyttö 6pv :)
Meillä myös vielä - paino sanalla vielä- nukutaan ja syödään. Ei juuri muuta. Ikäähän on huomenna sen kaksi viikkoa. Tänään käytiin kaupungilla kääntymässä ja isot siskot oli innoissaan. Muutenkin tuota hoitoapua on enemmän kuin tarpeeksi ;)
Marrastoiveelle tuosta maidon luovutuksesta---täällä nimittäin pakastin pullollaan jo----miten se käytännössä toimii? kun mietin että jos vain jaksaa niin voisin vähän kans luovutella. Ja jos maito kelpaa siis.
Muuten mennyt siis ihan hyvin, itse kun vain toipuisi tästä leikkauksesta. Tuntuu että kivut on kovia edelleen- mitä ennen ei ole ollut- ja väsymys on myös melkoinen. Menen tarkistamaan veriarvot perjantaina.
Mutta palaan taas paremmalla ajalla!
meidänkin tyttö oli keskolassa, kuten kaikki muutkin oikeastaan luovutettujen maitojen varassa. omillä äideillä kun huonosti heruu kun nuo keskoset eivät itse jaksa syödä ja vaikka kuinka pumpulla kävi niin ei sitä riittävätsti tullut. mullakin haaveissa on ollut luovuttaa kaikkien lasten kanssa, mtta yksinkertaisesti ei vaan riitä luovutukseen asti. hienoa että jaksatte! ihan korvaamaton juttu monelle pienelle!
aika hurja swehina tuo sun synnytys. en voi kuin päätänä puistella...
meillä tuo vauvan sydänjuttu josta odotuspinoon pariin kertaan kirjoitin jatkuu tutkimuksin lasten sydänpolilla. ihan yllätyksenä tuli että vauvalla voi olla tällastakin. mutta onneksi ei mitään isoa. säikyttää vaan äitiä kovasti.
Eli pikkuinen poika syntyi 11.1-06 käynnistyksellä toisena käynnistys päivänä.
Synnytys oli todella raju ja kivuliaskin,tikkejä 25...
Pojalla pituutta 49cm ja painoa 3.490kg.
Keltasuuden takia oltiin sairaalassa siis 6pvää.
Nyt onnellisesti kotona ja omat maidot ainakin nyt riittää.
Mutta palaillaan myöhemmin alkaa " pikku-peikko" olla nälissään.
T: Toivoovauvaa+pikku-peikko 7vrk
Olen nyt yksin kotona tytön kanssa kun esikoinen ja mies lähtivät sairaalaan, esikoisen toinen silmäleikkaus on juuri alkanut...
Tämän leikkauksen pitäisi olla ensimmäistä helpompi mutta silti minua pelottaa. Haluaisin olla esikoisen luona mutta sen sijaan saan vain puhelimitse tietoa miten kaikki sujuu...
Enhän itse voinut mennä mukaan kun vauva on vasta niin pieni (7vrk) ja itsekin parantumassa vasta leikkauksesta. Huomiseen asti he siellä ovat...
Onneksi sisko tulee mun luo, en varmaan pysyisi kasassa muuten...
Vauvan kanssa arki sujuu hyvin :) Nukutaan ja syödään ja täytetään vaippaa :) Keltaisuutta on tässä yritetty torjua, synnytyssairaalasta kun lähdettiin niin ne arvot olivat juuri niillä rajoilla ettei valohoitoon tarvinnut kuitenkaan ruveta. Paino pikkuisella oli vähän laskenut, mutta luulen että se on väliaikaista kun nyt syödään jo ihan kunnolla. Vaippoja kuluu erittäin hyvin. Imetys...No, mä luulen että korvikkeiden varassa mennään suurimman osan aikaa koska tuo paino täytyy saada nousemaan. Rintamaitoa tulee hyvin mutta vauva ei ole ymmärtänyt ideaa ihan kokonaan. Ottaa vain maistiaisia mutta korviketta pitää antaa perään. Hymyilee suloisesti tissillä, nukahtelee sen ääreen mutta ei oikein hiffaa syödä. Mutta kuten sanottu, imetyksestä en aio stressiä ottaa. Jos korvikkeet maistuu paremmin niin sitten syödään niitä...
Meillä herätään n. 3-5krt yössä. Viime yönä herättiin siihen kun vauva halusi seurustella äidin kanssa...
Tapitti vain äitiä pikkuruisilla silmillä mutta nukkua ei voinut :D
Rauhallinen tyttö...
Tuttiakaan ei tarvitse...
Esikoinen imutti sitä tuttia antoisasti jo synnäriltä lähtien...
No, jospa selvittäisiin ilman tuttia koko vauvaikä :)
Meillä on jo nimikin päätetty :)
Swehina ja tyttö :)
Miten teilla palautuminen ja vointi? Kaunottarella on ikaa 5 paivaa, imetys on lahtenyt hyvin kayntiin. Maito on just tullut eli rinnat ovat kovat ja taysinaiset.
Itse olen koittanut ottaa todella kevyesti, lepailla ja nauttia vauvasta. Isommat siskot ovat ihania apulaisia ja ovat haltioissaan pikkusiskosta.
Katilo sanoi etta seuraavana paivana synnytyksesta paikat olivat aivan kuin en olisi edes synnyttanytkaan. Mutta nyt tuntuu sellaista lihassarkya koko alavartalossa etta tietaa tehneen ison urakan. Onko muilla vastaavaa? Joku kertoi kayneensa naprapaatilla synnytyksen jalkeen ja sanoi etta silla olis ollut iso apu palautumisessa.
Lapsi on aivan ihana, ei mitaan parempaa tassa maailmassa.
Täällä pikkuiset tuhisee sängyssä. Hetki aikaa kirjoittaa.
Pojat ovat oikein reippaita tapauksia. Miska on oikein hyvä imemään rintaa, Jounille taas ei onnistu kuin rintakumin kanssa. Maitoa tulee yhden edestä, joten molemmat saa sekä rintaa, että korviketta. Ihan hyvä näin. 2 viikon neuvolassa molempien painot oli nousseet noin 300g syntymäpainoon. Huomasin painoeron lisäksi toisen tunnistusmerkin pojista (identtiset kun ovat): heillä on hiusten jakaus otsalla vähän eri kohdassa (sellainen luonnollinen jakaus, mitä ei saa harjattua pois). Toivottavasti pysyykin noin.
Välillä täällä on tosi rauhallista, jos molemmat nukkuu, välillä taas ihan hullun mylly. Kuten tänään, kun yritin tehdä ruokaa (mummo kaupassa ja isä nukkumassa) - toinen vauva alkoi huutaa nälkää kurkku suorana, toinen alkoi huutaa sängyssä puklittuaan itsensä läpikotaisin märäksi ja se ruoan laitto pahasti vaiheessa... Nyt lähetettiin mummokin kotiin. Katsotaan miten pärjää näin omalla porukalla.
Eilen oltiin ekalla vaunulenkillä. Melkoinen projekti kyllä saada koko porukka lähtökuntoon. No, eiköhän nämä asiat vähän helpotu hiljalleen.
Alia ja Miska+Jouni 3 viikkoa tasan
kovin tuntuvat marrasmurut olevan tyytyväistä kansaa, meidänkin poika, nyt 11pvää, on tosi tyytyväinen ja helppo tapaus. Ainakin toistaiseksi...kokemuksesta tiedän, että tilanne voi muuttua jo huomenna..
Poika kasvaa silmissä, painaa nyt jo enemmän kuin syntyessään. maitoa tulee ihan järkyttävissä määrin, poika nukkuu yöllä 4-5h mutta minä joudun pumppaamaan maitoa 2h välein. Yhtä tuskaa! Mutta eiköhän se tästä.. Muutenkin olen vielä leikkauksen takia melkoisessa poikkeustilassa, haavaa ei enää kauheasti koske, mutta rinnat on kipeät, vessassa käynti sattuu, olen väsynyt ja itken ilman syytä. Onneksi tiedän, että tää on ihan normaalia. Vaikka valitankin niin silti olen äärettömän onnellinen, just tänään ajttelin, ettei ole mitään ihanempaa kun hoitaa pikkuista kotona! Vauva on niin ihana!
" Isot" sisarrukset on ottaneet vauvan tosi hyvin vastaan, haluaisivat koko ajan pitää vauvaa sylissä ja vaihtaa vaippaa jne. Mustasukkaisuutta ei ainakaan vielä ole ilmestynyt, mutta se kyllä saattaa tulla alkuihastuksen jälkeen.
Aika sekavaa tekstiä... Mites se maidonluovutus muuten toimii? Mäkin voisin luovuttaa kun kuitenkin pumppailen koko ajan.
Lisää myöhemmin!
onna
Mites teillä vauvat nukkuu tai jaksaa seurustella?
Joko on kaikki tarvikkeet hommattu,siis lääkkeet ja muut pikkutavarat?
Meillä tuo poitsu kun vaan nukkuu ja syö enimmäkseen eilen oli ensimmäistä kertaa hereillä muutaman tunnin yhtämittaan.
Tänään pitääkin mennä kaupoille osteleen kaikkee vauvalle tarpeellista.
Meiltä puuttuu digitaalinen kuumemittari,vauvan nenän niistäjä ja rintapumppu.
Pumppu meillä on,mutta menipä rikki eilen kun olis pitänyt alkaa maitoo lypsämään,nyt kyllä huomaa että ei ole saanut pumpattua maitoa kun tuo pikkunen ei niin paljoa vielä pysty syömään.
Mutta nyt muille vuoroa jos joku aktiivisesti tännekkin päivittäin kirjoittelee...
Toivoovauvaa+pikku-peikko 8vrk
Eli VKS:n luovutus" politiikka" on suurin piirtein tällainen: äiti käy antamassa maitonäytteen maitokeittiölle (E2:lle), parin päivän päästä saa tuloksen ja jos kaikki ok niin saa sähköpumpun, maitorasiat ja ohjeet luovuttamiselle. Hygienian kanssa pitää olla aika tarkka tietysti. Päivän aikana lypsetyt maidot saa yhdistää yhteen rasiaan ja sitten pakastimeen. Maidot viedään sairaalaan omaa tahtia, samalla saa vaihtaa pumpun muoviosat sterilisoituihin.
Mutta nyt käy kutsu, pitää mennä...
swehina- mites leikkaus sujui?
täällä oli eilen eka neuvola. viikossa oli painoa tullut 340g, joten ei tartte olla enää tytön syömisestä huolissaan. painoa nyt 3310g ja ikää 4 viikkoa.
joku kyseli palautumisesta- mulla kaikki ok. eka synnytys palautumisineen oli selkeästi vaikein. toisen ja kolmannen kanssa ei ole tarvinnut välilihaa leikata eikä muutenkaan tikata, joten olo hyvä.
en lakkaa vieläkään ihmettelmästä tuota tyttöä miten helppo vauva hän on. vasta nyt tajuan miten vaativia nuo meidän pojat ovat olleet. tytöllä on jonkinlainen rytmi jo. illalla käy yöunille tuossa 22-23 välillä ja herää 3 tunnin välein syömään- päivällä valvoo pari lyhyttä pätkää. ainut itkujen aiheuttaja on pieruttelu, mutta sehän kuuluu vauvilla asiaan. nyt on oikein erityisen virkeä olo kun mies syötti vauvan pullosta lypsymaidolla aamuyöllä ja sain nukkua pitkän pätkän.
ulkoiluun ollaan totuttelemassa. kaksi kerta ollaan oltu ulkona ja tänään olis tarkoitus lähteä ihan kauppaan ostamaan liivinsuojia- max 30min reissu... kyllä on ollut tylsää kun ei ole ulkona tullut oltua, mutta hyvä niin.
täälläkin on nimi päätetty.
olen ajatellut että pitäisi pikkuhiljaa alkaa miettiä omia kilojaa. mulla jäi sellaset 7kg ja aikaisemmin imetys on tipauttanut kiloja nopsasti. mutta tuolloin olen liikkunut paljon. ja nyt tuntuu että kun ollaan sisällä koko ajan niin tyhjennän jääkaappia vaan...
mutta vuoroa muillekin siis- mites teillä- valvottaako vauva yöt?
Tanaan tuli viikko tayteen, uskomatonta kuinka aika menee niin nopeasti. Tuskin muistan niita raskauden pikku vaivoja :)
En olisi uskonut kuinka ihanaa tama vauva-aika on nyt kolmannellakin kerralla. Ainut ero on siina ettei ole kiire nahda seuraavaa kehitys etappia vaan nauttii paiva kerrallaan. Vaikka kaksi ensimmaista olivat helppoja, niin nyt on viela helpompaa. Rytmi on sama mika masussakin, eli nukkuu yot hyvin syo parisen kertaa ja paivisin pari pitempaa seurustelu tuokiota. Isommat haluavat vuoron peraan pitaa sylissa ja han tyytyvaisena seuraa heidan juttuja.
Nimeksi tuli Ingrid Alice.
Kuinka nopeasti te olette vieneet vauvat ulos?
Vauva syö yöllä pari-kolme kertaa, muuten nukkuu. Hyvin riittää mulle yöunta! Päivisin saattaa olla tuntejakin hereillä hyvällä tuulella. Ulkoiltu ollaan jo, nyt oli pari päivää taukoa kun mulla oli tissien kanssa ongelmaa, meinas pukata tulehdusta... Eka kerta ulkona oli kun vauva oli 2-viikkoa.
Nimi on meillä ollut vauvalla jo synnytyssalista käytössä, samoin oli esikoiselta.
Oma palautuminen ollut hirmu nopsaa, vaikka pari tikkiä pintanaarmuun laitettiin, niin sitä en olis itse edes huomannut... Kiloja on jäljellä 3 viikon jälkeen 7, mutta turvotusta on vielä sen verran että sen piikkiin menee kyllä osa. loput saa lähteä hissukseen, kunhan tästä päästään uudestaan liikuntaan käsiksi pitkien vaunuttelujen myötä.
Mutta nyt ruokaa mulle ja esikoiselle!
Marrastoive plus lapsoset
Meidän tyttö on huomenna jo 2vk vanha, niin se aika rientää! Kotiuduimme reilu viikko sitten ja tänään kävimme ensimmäistä kertaa ulkona testaamassa vaunut. Öisin neito nukkuu pari 3-4h pätkää, päivällä seurustellaan pari tuntia ja alkuillasta alkaa maidon tankkaus. Iltatankkaus saattaa kestää tunteja, tissille nukahdetaan mutta sänkyyn siirrettäessää herätään taas. Vaippoja saa myös vaihtaa ainakin kymmenen kertaa päivässä! Peppu alkaa jo hiukan punoittaan...
Tuttia tarjottiin meille jo osastolla kun itku jatkui vaikka oli syöty ja kuivat pöksyt. Kotona tarjotaan tuttia silloin tällöin, mutta ei se oikein tunnu kelpaavan. Imetys on lähtenyt ihan ok käyntiin, enemmänkin silti voisi tulla. Korviketta ollaan lisänä annettu osastolta lähtien. Alkuun syynä oli kipeät tissit (miehen apteekista hakema Pebanten tehosi ihmelääkkeen tavoin) ja kotona taas iltasyöminen vain jatkuu ja jatkuu kunnes annetaan hiukan lisämaitoa niin saadaan nukkua muutama tunti. Täytyy kyllä sanoa että tuo yöimetys/sarjaimetys ei ole lempipuuhaani :P Noh, yritän olla tuomitsematta itseäni kun kuitenkin imetän pääsääntöisesti...
Oma toipuminen on ollut hidasta ja kivuliasta. Vielä kahden viikon jälkeenkin olen makuulla kun en voi istua ja seisominen/kävely onnistuu vain pakollisille tarpeille. Syön jatkuvasti särkylääkkeitä kun haavoja ja tikkauksia kirvelee/sattuu ja suihkuttelen alakertaa jokaisella vessareissulla. Synnytyksestä on jäi kamalat muistot ja sanoinkin terkan kotikäynnillä etten suostu ensi kerralla alatiesynnytykseen.. Jos jotain positiivista hakee niin painoa on nyt 2kg vähemmän kuin raskaaksi tullessa ja muutama kilo lähtee vielä varmasti yrittämättäkin!
the-masu ja Mila (nimi siis päätetty :)