En halua valehdella joulupukista

Mitenkäs tämän joulupukkiuskon häviäminen on sitten tapahtunut? Trauman kautta vai rauhallisesti ulos kasvamalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olette toimineet sukulaisten ja tuttavien kanssa? Tarkoitan siis sitä, että lähes kaikki olettavat lapsen uskovan joulupukkiin ja esim. isovanhemmat saattavat sanoa, että pitää olla kiltisti, kun tontut katsovat jne.

Eipä se ainakaan päiväkodissa mikään ongelma ole ollut, että on lapsia, joilla ei joulupukkitarinaa ole kerrottu. He ovat sanoneetkin ettei joulupukkia ole, tosin , koska enimmistö lapsista uskoo tarinaan, häntä ei ole kuunneltu. 

Vähemmistö varoitti, ettei piikit estä koronan tarttumista, mutta koska enemmistö uskoi piikkien olevan tutkittuja, niin eivät uskoneet varoittajia. Niin jotkut uskovat joulupukkiin, vaikka vieressä kaveri puhuu järkeä.

Esikoiselle tuli vedettyä perinteinen joulupukkistoori. Ikäero kahteen pikkuveljeen on iso. Päätin, että pojille en enää lähde valehtelemaan pukista ja tontuista. Hyvin toimi, eikä joulun fiilis hävinnyt mihinkään. Siinä ei menettänyt mitään.

Onko joulupukista ja tontuista edes puhuttava? Lapsesi on niin pieni vielä, että anna joulun mennä niin kuin menee niin pitkälle kuin lapsi ei kyseenalaista vielä mitään. Kun se hetki tulee, että lapsesi haluaa tietää enemmän selität niin kuin itse uskot oikein olevan.

Satujen kertominen on todella vaikeaa niin, että lapsi tajuaa sen olevan satu. Usein suurin ongelma ovat aikuiset, jotka käyttävät joulupukkia ja kurkkivia tonttuja vain kasvatusmielessä hyödykseen tai uskovat lapsen ymmärtävän huumoria.

Joulu on lapselle lumoavaa leikkiä. Moni varmasti muistaa sen, mitä kaikkea lapsena kuvitteli ja haaveili olipa joulu tai juhannus.  Aikuisten rooli on pitää raamit, mutta salllia myös se ihana mielikuvitusmaailma. Liika totuudellisuus vie monta kivaa ja yhteistä hetkeä. Sanonkin lapsille, ettäjoulupukki on niin olemassa kuin itse haluaa uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ateisti enkä usko joulupukkiin enkä mihinkään yliluonnolliseen. Halveksin niitä, jotka uskottelevat lapsille tuollaisia.

No minun mielestäni joulupukki ei ole yliluonnollinen, vanhemmat ja mahdollisesti mummot ja papat ostaa lahjoja jotka sitten jouluaattona jätetään ulos ja joulupukin asuun sukulainen tai tilattu joulupukin asuun sonnustautunut ihminen käy tuomassa sisään. Eli joulupukista voisi sanoa että on oikeasti olemassa, on kuitenkin henkilö joka on palvelualalla.

Valehteleehan yksi ummetuslääkemainoskin lapsen suulla: Nyt ei massumörkö enää kiusaa.

Kuka valehteleee lapselleen, jolla on vatsa kipeä, että mörkö siellä massussa sinua kiusaa? Mitähän mainostaja oikein on ajatellut?

Riippuu yksilöstä onko helposti höynäytettävissä pukki sadulla.

Ite en koskaan uskonut mihinkään.

Pukki vain kuului jouluun ja oli joku tyyppi joka tuli kåymään.

Ite tosin pelkäsin sitä, todella stressaavaa.

Toivoin että ne lahjat vain mielummin ilmestyisi sinne kuusen alle.

Pukki kuului samaan porukkaan kuin ne huvipuistojen maskotit ja pellet.

Mitä kaumpana sen parempi.

Mulle itselleni ei uskoteltu, että joulupukki on totta, enkä ole omillekaan lapsilleni uskotellut. 

Vierailija kirjoitti:

Onko joulupukista ja tontuista edes puhuttava? Lapsesi on niin pieni vielä, että anna joulun mennä niin kuin menee niin pitkälle kuin lapsi ei kyseenalaista vielä mitään. Kun se hetki tulee, että lapsesi haluaa tietää enemmän selität niin kuin itse uskot oikein olevan.

Satujen kertominen on todella vaikeaa niin, että lapsi tajuaa sen olevan satu. Usein suurin ongelma ovat aikuiset, jotka käyttävät joulupukkia ja kurkkivia tonttuja vain kasvatusmielessä hyödykseen tai uskovat lapsen ymmärtävän huumoria.

Joulu on lapselle lumoavaa leikkiä. Moni varmasti muistaa sen, mitä kaikkea lapsena kuvitteli ja haaveili olipa joulu tai juhannus.  Aikuisten rooli on pitää raamit, mutta salllia myös se ihana mielikuvitusmaailma. Liika totuudellisuus vie monta kivaa ja yhteistä hetkeä. Sanonkin lapsille, ettäjoulupukki on niin olemassa kuin itse haluaa uskoa.

Sanoitat tässä hyvin asian ytimen! Nimenomaan en halua olla joulunhengen pilaaja ja tylsä tosikko, mutta mielestäni lahjoilla kiristäminen ei ole kasvatusmielessä oikein. Tuo on hyvä, että jokainen saa uskoa niin kuin itse haluaa. Ehkä puhun samaan tyyliin sitten uskonnosta.

Kiitos kaikille muillekin kommenteista! Laittakaa vaan lisää, jos aihe vielä puhuttaa.

-ap

Tuskin alle 2vuotias ymmärtää edes mikä sana on joulupukki?  Ole totuden torvi. Älä lue edes lapsellesi satuja,sinun ajatusmaailmassa  sadut on valheita.Älä vietä edes joulua sekin on satua loppu pelissä!

Tuo on ihan hyvä tapa, että kertoo sen olevan leikkiä ja satua. Samalla sitten ehkä tulisi opettaa, että toiset haluaa niin kovasti uskoa siihen, että ei ole hyvä viedä heiltä uskoa pois.

Varaudu kuitenkin siihen, että hän kuitenkin haluaa uskoa siihen, kun kavereilta kuulee, että se olisi totta. Itse olen lapselta aina kysynyt esim. joulupukkiin ja jumalaan liittyen, että "mitä sä luulisit" ja vastannut, että se voi pitää paikkansa, kukaan ei varmaksi tiedä.

Olen kertonut totena ja kadun sitä. Iso lapsi uskoo vieläkin. Tuntuu että jään kohta valheesta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Noin pieni lapsi ei edes tajua mitä satu tai leikki tarkoittaa. Hänelle kaikki on totta.

Näin. Sitten kun lapsi alkaa kyselemään niin vastaat kuten minä vastasin kolmevuotiaalleni, että joulupukki on vähän sellainen asia että sen saa päättää ihan itse uskooko siihen vai ei. Meillä lapsi vastasi että hän ajatteli vielä uskoa :D

Minä olen kertonut totuuden: Suomessa on ihminen, jonka palkkakuitissa lukee "Joulupukki". Itseasiassa heitä saattaa olla useampikin, mutta taatusti ainakin yksi.

Joulu on meille kuitenkin talven pimeimmän hetken juhla, ja koska on synkkää ja ikävää, niin on kiva juhlia pitkään ja monella eri tavalla. Se ei ole keneltäkään pois.

Ensi töiksesi eroat lapsinesi kirkosta ja kerrot alkuräjähdyksestä ja evoluutiosta. 

Nyt kun olet pohjustanut lapselle tieteellisen totuuteen perustuvan maailmankuvan, voit puhua joulupukista valehtelematta.

Joulupukki on lahjoja tuova partaukkeli. Se ei ole valhetta, koska pukki ihan tosi voi tulla (tilattuna) kotiin ja jakaa lahjat. Joulupukki asuu ja työskentelee Korvatunturilla tai Rovaniemellä tai Citymarketin aulassa. Tämäkin kaikki on totta. Itse voi käydä katsomassa ja tapaamassa. Joulupukki tuo lahjoja kilteille lapsille ja risuja tuhmille. Ei valehtelua, koska tämä kaikki on vanhempien järjestettävissä.

Joulupukki ei kulje ääntä tai valoa nopeammin ja jos lapsi ihmettelee samanaikaista olemista monessa paikassa, voi kertoa että pukkeja on monia. Joulupukki ei kulje lentävillä poroilla vaan yleensä vanhalla Nissan Almeralla.

Mikään tuossa ei ole valehtelemista. Lapsi voi täyttää aukot tarinassa mielikuvituksellaan haluamallaan tavalla. Se tapahtuu ikäkauden ja oman kehityksen myötä itsestään. 

Vierailija kirjoitti:

Tuskin alle 2vuotias ymmärtää edes mikä sana on joulupukki?  Ole totuden torvi. Älä lue edes lapsellesi satuja,sinun ajatusmaailmassa  sadut on valheita.Älä vietä edes joulua sekin on satua loppu pelissä!

Saduissa on se ero, että aikuiset eivät väitä satujen olevan totta. Joulupukki on tässä kuitenkin poikkeus, toiset aikuiset kokevat, että heidän lastensa täytyy uskoa joulupukin olevan oikea henkilö ja muidenkin ihmisten pitää osallistua tähän esitykseen.

Pitäisikö valtion maksaa 1500 euron korvaukset perheille, joiden lapsia huijataan päiväkodeissa joulupukeilla ja Halloween noita-akoilla?

Aaaa... No mä tein ratkaisuni alkaa kertoa joulupukki-juttuja ja antaa lasten uskoa niihin, ettei lapsista vaan tulisi niitä ilonpilaajia, jotka ei oo ikinä uskoneet joulupukkiin ja joskus 4 v joulun alle kertoo kavereille, että "ei muuten ole totta, äiti kertoi, että pukkia esittää Lasse-setä. Joulupukki-saduilla huijataan lapsia olemaan kiltisti". Isompaan lapseen voi vedota, että anna pienempien uskoa äläkä pilaa heiltä tätä elämystä. Pienempi lapsi, jonka vanhemmat ovat kunnon tosikkoja, no siitä kasvaa helposti itsekin sellainen lapsi, joka pilaa muiden ilon ja kärsii siitä itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Aaaa... No mä tein ratkaisuni alkaa kertoa joulupukki-juttuja ja antaa lasten uskoa niihin, ettei lapsista vaan tulisi niitä ilonpilaajia, jotka ei oo ikinä uskoneet joulupukkiin ja joskus 4 v joulun alle kertoo kavereille, että "ei muuten ole totta, äiti kertoi, että pukkia esittää Lasse-setä. Joulupukki-saduilla huijataan lapsia olemaan kiltisti". Isompaan lapseen voi vedota, että anna pienempien uskoa äläkä pilaa heiltä tätä elämystä. Pienempi lapsi, jonka vanhemmat ovat kunnon tosikkoja, no siitä kasvaa helposti itsekin sellainen lapsi, joka pilaa muiden ilon ja kärsii siitä itsekin.

Tai jos kaikki vain lopetettaisiin joulupukista valehteleminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin pieni lapsi ei edes tajua mitä satu tai leikki tarkoittaa. Hänelle kaikki on totta.

Näin. Sitten kun lapsi alkaa kyselemään niin vastaat kuten minä vastasin kolmevuotiaalleni, että joulupukki on vähän sellainen asia että sen saa päättää ihan itse uskooko siihen vai ei. Meillä lapsi vastasi että hän ajatteli vielä uskoa :D

Tämä. Voit alusta asti kertoa asian olevan satua ja siihen satuun haluaa vielä aikuisetkin uskoa. Itse en ainakaan vietä mitään totista joulua, vaan elän satua edelleen joka joulu. Lapsille tämä ei näkynyt olevan mikään ongelma. Toinen on että lapsesi saattaa haluta uskoa siihen koska kaveritkin uskoo. Onhan se aika kivan kuuloista, että on paikka jossa valmistetaan leluja, ja halutaan jakaa hyvää ympäri maailman.