Välit aikusena sisarusten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena oltiin hyvissä väleissä mutta kun sairastuin skitsofreniaan, molemmat, sisko ja veli katkaisi välit. En vaatinut heiltä mitään, pärjäsin yksinkin, joten en tiedä miksi tekivät niin.

Voisiko syynä olla kuitenkin oma käytös, kuten yleensä näissä tapauksissa, jossa toinen ei halua olla tekemisissä? Pakostihan sairaus on oireillut rankasti kun on diagnoosikin tullut, olet todennäköisesti riehunut, puhunut sopimattomia tai loukannut heitä.

Tietenkin se on oma käytös, joka ajaa läheisiä pois. Diagnoosin jälkeen luulisi, että tulisivat takaisin, kun selviää, että se onkin sairaus aiheuttanut moista negatiivista käytöstä.

Moni vaan ei pysty, tai halua olla mielenterveysihmisen kanssa tekemisissä. Liian vähän näitä läheisiä tuetaan mielenterveyteenliittyvissä asioissa.

ohis

Hyvät välit, ei vain enää aikuisällä juurikaan nähdä. Ei löydy samaa yhteyttä mitä lapsena, niin ihmiset muuttuu.

Joo nähdään vanhempien luona ja veli murahtelee yhden sanan lauseilla kysymyksiin. Vaivaannuttavaa. Hänellä ei taida mennä hyvin vaikka on töitä, rahaa ja oma perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena oltiin hyvissä väleissä mutta kun sairastuin skitsofreniaan, molemmat, sisko ja veli katkaisi välit. En vaatinut heiltä mitään, pärjäsin yksinkin, joten en tiedä miksi tekivät niin.

Voisiko syynä olla kuitenkin oma käytös, kuten yleensä näissä tapauksissa, jossa toinen ei halua olla tekemisissä? Pakostihan sairaus on oireillut rankasti kun on diagnoosikin tullut, olet todennäköisesti riehunut, puhunut sopimattomia tai loukannut heitä.

Tietenkin se on oma käytös, joka ajaa läheisiä pois. Diagnoosin jälkeen luulisi, että tulisivat takaisin, kun selviää, että se onkin sairaus aiheuttanut moista negatiivista käytöstä.

Moni vaan ei pysty, tai halua olla mielenterveysihmisen kanssa tekemisissä. Liian vähän näitä läheisiä tuetaan mielenterveyteenliittyvissä asioissa.

ohis

Ei oma sisarus, mutta tiedän skitsofreenikon, jolla oli aika pahat vainoharhat ja oli myös aika pelottava pahemmin oireillessaan. Tämä meni ihan pakkohoitoon, mutta pääsi kyllä pois. Ei kauheasti käyttänyt lääkkeitä ja oli ne vainoharhat ajoittain aika pahojakin. Hänellä kuitenkin hyvä tuuri, perhe pysyi ja koitti omat sisaruksetkin kestää vaikka kyllä siinä meni toistakymmentä vuotta, että kutsuttiin esim. perhejuhliin, mutta taisikin olla parempi niin myös omasta mielestään. Eihään kukaan tahallaan sairastu. Kaikki sisarukset eivät ole läheisiä muutenkaan ehkä luonne- ja arvoerojen vuoksi, mutta sekin on säälittävää jos läheisensä hylkää heti vastoinkäymisen kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Nähdään kerran vuodessa tai ei ollenkaan. Sisarus soittelee mulle pari kertaa vuodessa.

Ennen näin. Nykyään ei sitäkään.