Välit aikusena sisarusten kanssa?

hyvät. oomme yhteydessä melkein päivittäin perheryhmässä ja kyllä me toisillemme voidaan puhua aika hyvin melkein mistä vaan asiasta. meil on kyl myös erikseen vaan siskoksille ryhmä, mikäli just joskus mieluummin halutaan puhua siskosten kesken. nähdään kyllä suht harvoin, kun toinen asuu kauempana ja toisella on paljon töitä. ens vuonna asutaan kaikki samassa kaupungissa niin varmasti nähdään sit useemmin kuin nykyään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu pahalta, kun selityksenä on, että ei ole aikaa. Ystäville heiltä löytyy kyllä aikaa, mutta ei minulle. Tämä tekee minut surulliseksi. ap

Ei heillä ole mitään velvollisuuksia sinua kohtaan.

Aika kylmästi sanottu ap:lle. Ei tietenkään velvollisuuksia, mutta ei niitä ole kavereitakaan kohtaan. Kyllä veren pitäisi olla vettä sakeampaa. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsena oltiin hyvissä väleissä mutta kun sairastuin skitsofreniaan, molemmat, sisko ja veli katkaisi välit. En vaatinut heiltä mitään, pärjäsin yksinkin, joten en tiedä miksi tekivät niin.

Häpesivät sinua? Vaikka ei sairastumisessa ole mitään hävettävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu pahalta, kun selityksenä on, että ei ole aikaa. Ystäville heiltä löytyy kyllä aikaa, mutta ei minulle. Tämä tekee minut surulliseksi. ap

Ei heillä ole mitään velvollisuuksia sinua kohtaan.

Niin. Vuosia heille kyllä kelpasi minun apuni, mutta nyt eivät ole tekemisissä, kun en pysty enää heitä auttamaan. Onko tosiaan niin, että jokainen huolehtikoon vain itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Näin heidät elokuussa äidin hautajaisissa, sitä ennen vuonna 2017 isän hautajaisissa. Minä haluaisin olla heidän kanssa yhteydessä, mutta he eivät halua joten en voi pakottaa. Minussa se vika ilmeisesti on, kun keskenään he ilmeisesti ovat tekemisissä. Mutta mitään syytä minulle ei ole kerrottu, että miksi eivät minun kanssani. He hylkivät minua jo ollessani alle kouluikäinen ja he noin 15-25 vuotta vanhoja.

Olen niin pahoillani. Tämä on niin ilkeää. Ovatkohan he jostain sinulle kateellisia tai katkeria. Ei tuommoinen käytös ole hyväksyttävää.

Osan kanssa olen jokseenkin läheinen, osan kanssa en. Minulla on 4 sisarusta ja olemme kaikki aikuisia, melkein kaikki perheellisiäkin. Asutaan yhteensä kolmessa eri kaupungissakin.

Kai näkemykset maailman menosta ja elämänarvoista on niin erilaiset, että aiheuttaa tietynlaista kitkaa välillä. Ei tässä kuitenkaan ketään ole hylätty tai vihata, vaan ennemminkin ymmärretään ettei paljon yhteistä ole. Myös kateus ja tuloerot on välillä pinnalla, kenellä kenenkin kanssa. Se on semmosta, asian kanssa eletään kuitenkin ja pyritään ymmärtämään toisia. Jutellaan kun nähdään, laitellaan viestiä sisarusryhmässä ja silleen. Harvoin soitellaan.

Vanhempien luona tai sukujuhlissa nähdään toki melko usein ja lasten synttäreille kutsutaan puolin ja toisin. Minusta se on hyvä asia, että ne perhesuhteet pidetään kuitenkin lapsille näkyvinä ja erimielisyyksistä huolimatta perhe pitää yhtä vaikkei se mitään ihanaa isoa yhteistä joulua tarkoitakaan meillä.

Minulla vain 1 sisko.

Ollan yli viiskympisiä molemmat.

Yritin olla hänen ja miehensä kansa tekemisissä jossain vaiheessa nuorempana mut sitten kun heille tuli lapset, niin he keskittyivät sitten niihin. Minä en ole ns lapsi-ihminen ollenkaan joten siis meillä ei ollut enää edes mitään juteltavaa. Asutaan n 500 km päässä toisistamme ja viimeiseen 20 vuoteen ollaan nähty ehkä 6-7x. Synttärionittelut ja jouluntoivotukset lähetetään viestillä. Emme soittele koskaan.

Siskoni ei koskaan kysy mitä minulle kuuluu, minä kyllä kysyn häneltä viesteissä.

Emme siis ole mitenkään riidoissa mutta emme millään muotoa läheisiä.

Olemme aina olleet hyvin erilaisia ja nytkin vanhempana elämäntyylimme ovat täysin erilaiset.

Olen aina toivonut että olisi useampi sisarus ja että yhteydenpito ja kommunikointi olisi säilynyt ja että sisko/veli tuntuisi läheiseltä ihmiseltä.

Nuorempi Suomessa asuva sisareni ei ole enää vuosiin halunnut pitää yhteyttä minuun, ulkomailla pysyvästi asuvaan sisareensa.

SISARKATEUS!

Elämäni on ollut todella hyvää, niin taloudellisesti kuin muutenkin. Olen ollut/ olen onnekas.

Sisareni elämä on ollut taas paljolti surua ja murhetta...

Itse olisin halunnut/haluaisin pitää yhteyttä; nyt se on vain mahdotonta!

Ihan normaalit välit. En harrasta mitään turhanpäiväisiä puheluja kenellekään, joten soitan sisarukselle silloin kun on asiaa. En osaa höpötellä hänelle jonninjoutavia kuin kaverille, mutta ihan normaali oma itseni olen.

Up

Vierailija kirjoitti:

Lapsena oltiin hyvissä väleissä mutta kun sairastuin skitsofreniaan, molemmat, sisko ja veli katkaisi välit. En vaatinut heiltä mitään, pärjäsin yksinkin, joten en tiedä miksi tekivät niin.

Voisiko syynä olla kuitenkin oma käytös, kuten yleensä näissä tapauksissa, jossa toinen ei halua olla tekemisissä? Pakostihan sairaus on oireillut rankasti kun on diagnoosikin tullut, olet todennäköisesti riehunut, puhunut sopimattomia tai loukannut heitä.

Sisko on läheinen silloin kun hän tarvitsee apua. Muuten hän on vain perheensä parissa. Pelkkä hyväksikäyttäjä, joka tekeytyy mielellään uhriksi.

Hämmästyttävää miten vähän on porukkaa, jotka ovat hyvissä väleissä sisarustensa kanssa. Tai miten vähän välitetään lähisukulaisesta. 

Kahteen sisarukseen on hyvät välit. Yhdellä on sen verran pahat mt- sekä huumeongelmat että en yksinkertaisesti jaksa häntä. Aina pitäisi olla selvittämässä hänen asioitaan. Kertaakaan ei ole kiittänyt vaikka olen avustanut häntä rahallisesti monet kerrat. Joulukorttivälit olleet siitä saakka kun alkoi uhkailemaan kun en suostunut vuokraamaan hänelle asuntoa omiin nimiini. Suuri rasite sääliville sukulaisille.

Te jotka ette välitä tai ole läheisiä, niin onko teillä ollut perheessä minkälainen lapsuus? Lämmin ja välittävä? Vai etäinen ja kylmä? Onko syy etäisyyteen lapsuudessa?

Toisen kanssa olen, meillä on pieni ikäero ja olemme kasvaneet enemmän yhdessä. Hän on myös aivan supermukava tyyppi. 

Toisen kanssa en oikeastaan ole. Hän on aivan hirveä, vastuuton, valehteleva, vain ja ainoastaan omaa etuaan ajatteleva, suoraan ja epäsuorasti väkivaltainen fyysisesti ja henkisesti... Ottaa kyllä aika ajoin yhteyttä kun on jotain vailla ja oikein syyllistää kun olen hänet hylännyt. Ihan hirvee. Toivottavasti joskus kasvaa aikuiseksi ja tekee asiat vähän paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ette välitä tai ole läheisiä, niin onko teillä ollut perheessä minkälainen lapsuus? Lämmin ja välittävä? Vai etäinen ja kylmä? Onko syy etäisyyteen lapsuudessa?

Meillä oli lämmin ja rakastava perhe ja olin molempien sisarusteni kanssa läheinen nuoreen aikuisuuteen saakka. Toinen sisaruksistani oli hakeutunut ongelmiin jo vähän nuorempana, mutta se ei varsinaisesti vaikuttanut väleihimme. Toivottiin ja uskottiin kaikki iän myötä koittavan seesteisemmät ajat, mitään hirmu huolestuttavaa ei ollut vielä tapahtunut. Aikuisuuden kynnyksellä hän alkoi hakeutua enemmän ja enemmän huumepiireihin ja lopulta vuosien saatossa kävi ja tekikin lukemattomia toinen toistaan hirveämpiä asioita, mitä ei omalta sisarelta voisi kuvitella ja mitä ei pystytty ennakoimaan eikä häntä puhumaan ympäri tai estämään... että enää en edes tunne häntä. Tarkemmin en tahdo kuvata enkä osaa ehkä parhaiten tiivistää, mutta en tahdo tästä tunnistettavan. Meidän tapauksessa nuorimmalta lapselta ei edellytetty aivan yhtä paljon vastuunkantoa kuin vanhemmilta ja kenties siksi hän uskalsi koetella ja ylittää rajoja enemmän. Sossut puuttuivat asiaan siten, ettei häneltä enää odotettukaan mitään. Sellainen "kannustinloukku", mitä enemmän ja vakavammin prseili, sitä enemmän sai päänsilitystä ja syyttää esim. vanhempia prseilyistään. Nyt on asiat aivan päin hel vet tiä enkä minäkään edes uskalla olla tekemisissä hänen kanssaan enää. Kipeä asia.

Ihan hyvät välit on. Asutaan eri kaupungissa, niin nähdään noin kerran vuodessa.

Kyllä meillä aina on ollut ihan hyvät välit olleet, mutta sitten tuli ne kuuluisat ruuhkavuodet, eikä oikein kukaan pitänyt mitään yhteyksiä toisiinsa. Ei ollut mitään riitoja, muttei läheisyyttäkään.

Osa asuu toisilla paikkakunnilla ja osa lapsuudenmaisemissa. Lapsuuden maisemissa asuvatkaan eivät pitäneet kummosia yhteyksiä toisiinsa.

Näin menetettiin monta upeeta vuotta ja järjettömän hyvä turvaverkosto.

Kerran sitten oltiin äidillä yhden siskon kanssa samaan aikaan ja päätettiin, että nyt otetaan kalenterista päivämäärä ja kutsutaan kaikki koolle.

Se rutistus tehtiin ja kaikki tuli lapsineen päivineen. Kovin oli onnistuneet grillibileet ja siitä se sitten lähti. Nähdään kahdesti vuodessa noinee, jos ei kaikissa synttäreissä ja kissanristiäisissä ole mahdollisuus juosta.

Meitä on yhteensä viisi sisarusta ja lapsiakin kaikkiaan parisenkymmentä, kun osalla uusioperheitä, niin kyllähän siinä synttäriä ja harrastustapahtumia riittää. Nyt tehtiin soppari, että kaikkiin saa kaikki tulla, muttei todellakaan ole mitään pakkoa.

Mulla väheni välien pito, kun tuli ähky, että pitää ravata jatkuvasti jossain sukuloimassa. Lisäksi masentuneelle ne oli toisinaan hankalia paikkoja. Sisarukset siihenkin vaan, että kunpa oltaisiin oltu aikuisia silloin jo ajat sitten ja juteltu kurjistakin asioista. Hävetti olla persaukinen masentunut sääliö. Kuvittelin, etten voisi olla oma itteni.  Eli siis itse laitoin odotukset ja sitten en halunnut niitä kohdata..

Onhan tää oma elokin kohentunut, mutta onpa siistiä saada tukea sisaruksilta. Yhden kanssa tässä taas lähestytty enemmänkin. Hän on viikottain nyt mun elämässä mukana.

Aika vähän ollaan tekemisissä näin aikuisiällä. Jokaisella on omat kiireensä, ei ole aikaa eikä energiaa mihinkään sukulaisvierailuihin.