Anoppi tuo kirppikseltä kulahtaneita vaatteita lapselle

Äitini toi ennen myös kakkea tarpeetonta tavaraa kirpputoreilta joka käynnillä. Vaatteita ja leluja. Asuttiin kaksiossa kolme henkilöä, ylimääräistä tilaa ei ollut.

Sanoin hänelle asiasta, loukkaantui kyllä mutta lakkasi tuomasta. Lahjat antaa aina rahana nykyään.

Hienoa huomata, että pikkulapsiperheissä on rahaa lasten uusiin vaatteisiin. Niitähän saakin ostaa usein, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Turhaa puhutaan lapsiperheköyhyydestä.

Oma äitini ei harrasta kirpputoreja, mutta ostaa kaiken, minkä halvalla saa. Omat vaatteensa ihan hirveitä, kengät vielä kamalampia, koska on täysin mahdoton ajatus, että niitä voisi käyttää suutarilla siinä vaiheessa, kun kantalaput lähtevät irti ja nopeastihan ne huonolaatuisesta monesti lähtevät. Lapsille on oppinut nyt antamaan lahjat rahana, koska tietää, ettei osaa (eli ei raaski) ostaa mieleistä, mutta jotenkin rahan antaminen rahana ei ole yhtään niin paha kuin ostaa jostain tavarasta halvinta vaihtoehtoa kalliimpi tuote. En oikein tiedä, mikä tuohon auttaa, meillä vaan oivalsi itse, kun huomasi etteivät lapset hänen ostamiaan vaatteita käytä. Itseensä en ole häntä saanut vielä rahaa käyttämään, itsekin aina ihmettelee, miten hän ei löydä mitään kivaa, kun ostaa kaiken lähinnä Tokmannin alennuskoreista. Ja sanottakoon nyt, että voin ostaa itsekin Tokmannilta vaatteen, jos se oikeasti on mieleinen, mutta äitini ei ikinä edes katso muita kuin alennettuja tuotteita.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa huomata, että pikkulapsiperheissä on rahaa lasten uusiin vaatteisiin. Niitähän saakin ostaa usein, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Turhaa puhutaan lapsiperheköyhyydestä.

Asiat ovat pahasti pielessä, jos lapset joutuvat kulkemaan muiden kiusattavana kulahtaneissa rytkyissä. Kierrätys on järkevää, lasten pakottaminen ryysyihin huonoa vanhemmuutta.

Meillä ei rajoitu tähän. Tosi kiva, kun saan rahdata romua pois jatkuvasti. Esimerkkinä; vanha karttapallo palolla ja tässä ei maat täsmää enää. Akkuimuri, iso. Akku ei kestä kuin hetken eli ei tee mitään ja pitäisi olla koko ajan seinässä, että voisi äkkiä imuroida jonkun yksittäisen roskan. Käytettyjä muovikippoja yms. 

Jos mä jotakin ihmettelen niin sitä että aina se on anoppi joka on kamala. Toisekseen sitä että miniä ei kertakaikkiaan osaa toimia ominpäin mitenkään, Vauva-palstalta kyselee neuvoja mitä pitäis tehdä. Eli jos anoppi on rasittava, miniä on aika uusavuton. Helppohan tuohon on ratkaisuja keksiä miten sen anopin saa rytkyjen tuomisen estettyä. Jos kaikki asialliset konstit on kokeiltu, seuraavan kerran ottaa kassin anopilta ja vie sen pihalle todeten jotta "ota lähtiessäs mukaan, me ei tarvita. Jos et ota niin heitän roskiin". Ja myös toimii näin.

Meillä mummo tuo taas liian isoja vaatteita. On "kasvuvaraa" ja "laitatte säilöön". Ihan kiva ajatus muuten, mutta kun tuo esim. 2-vuotiaalle vaatteita, jotka menevät koululaiselle. Ei ole oikein tiloja säilyttää viittä vuotta kasseittain tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa huomata, että pikkulapsiperheissä on rahaa lasten uusiin vaatteisiin. Niitähän saakin ostaa usein, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Turhaa puhutaan lapsiperheköyhyydestä.

Eihän se lapsiperheköyhyys kosketa kuin 11 % lapsista. Ja jopa köyhille lapsille on mahdollista hankkia ihan ehjät ja siistit vaatteet, lastenvaatteet kun eivät ole maailmassa mikään kovin niukka resurssi. 

Meillä oli samaa. Tästä jo vuosia kyllä. Toi ihan hirveimpiä vaatteita mitä kirpputorilta löysi. Lopulta sanoin vaan suoraan ettei meillä tarvita vaatteita että ostan itse. Nykyään lapset jo isoja ja antaa lahjat rahana.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa huomata, että pikkulapsiperheissä on rahaa lasten uusiin vaatteisiin. Niitähän saakin ostaa usein, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Turhaa puhutaan lapsiperheköyhyydestä.

Meillä ei ole rahaa isompaan asuntoon. Ei me tehdä yhtään mitään jätesäkillisellä liian pientä ja rikkinäistä vaatetta. Ne jätesäkit vievät vain tilaa jo valmiiksi liian pienessä kodissa. Tuokaa mieluummin kassillinen ruokaa, kuin jotain tilaa vievää lumppua.

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitat ystävällisesti mutta tiukasti, että lapselle ei tuoda vaatteita ja merkkipäivälahjojen suhteen toiveet kysytään vanhemmilta etukäteen ja ostetaan sitä mitä on toivottu. Jos edelleen tuo, niin tiukka huomautus, että näistä on puhuttu, ettei tuoda. Sitten vie joko mukanaan pois tai laitatte suoraan sekajätteeseen. Ei tuollaisia kannata edes tekstiilikierrätykseen viedä, sekajäte on ihan ok osoite, kun todennäköisesti on elastaania ym., jonka kierrätettävyys on tosi heikko. 

Meillä miniä ilmoitti tuon jo ennen kuin vauva oli syntynyt. Ihan ystävällisesti asian kertoi eli hyvissä ajoin ennen kuin olin edes mitään ajatellut hankkia. Isovanhempana tuo oli helpottava tieto, koska näin lahjaksi menee vain sellaista, mille on erikseen saatu lupa. Ja onhan tuo toki kukkarolle mukavaa, että ei tarvitse etukäteen mitään tuomisia miettiä, kun ei ryhdy niistä kyselemään. Lapsiperheiden tarpeet ovat nykyisin niin erilaisia kuin 30 vuotta sitten, kun omat lapset olivat pieniä. Omat lapset toivoivat lahjaksi legoja, nykylapset ilahtuvat pelkästä kortista.

Pidä parhaat ja loput roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitat ystävällisesti mutta tiukasti, että lapselle ei tuoda vaatteita ja merkkipäivälahjojen suhteen toiveet kysytään vanhemmilta etukäteen ja ostetaan sitä mitä on toivottu. Jos edelleen tuo, niin tiukka huomautus, että näistä on puhuttu, ettei tuoda. Sitten vie joko mukanaan pois tai laitatte suoraan sekajätteeseen. Ei tuollaisia kannata edes tekstiilikierrätykseen viedä, sekajäte on ihan ok osoite, kun todennäköisesti on elastaania ym., jonka kierrätettävyys on tosi heikko. 

Meillä miniä ilmoitti tuon jo ennen kuin vauva oli syntynyt. Ihan ystävällisesti asian kertoi eli hyvissä ajoin ennen kuin olin edes mitään ajatellut hankkia. Isovanhempana tuo oli helpottava tieto, koska näin lahjaksi menee vain sellaista, mille on erikseen saatu lupa. Ja onhan tuo toki kukkarolle mukavaa, että ei tarvitse etukäteen mitään tuomisia miettiä, kun ei ryhdy niistä kyselemään. Lapsiperheiden tarpeet ovat nykyisin niin erilaisia kuin 30 vuotta sitten, kun omat lapset olivat pieniä. Omat lapset toivoivat lahjaksi legoja, nykylapset ilahtuvat pelkästä kortista.

Meillä oli samoin. Tyttären lapsille saan viedä lahjoja ja vaatteita, pojan lapsille en vie mitään, koska näin on pyydetty. Onhan se mummina surullista, että toiset lapset saavat jouluna lahjaröykkiön, toiset eivät mitään, mutta haluan pitää hyvät välit molempien lasten perheisiin ja noudatan toiveita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitat ystävällisesti mutta tiukasti, että lapselle ei tuoda vaatteita ja merkkipäivälahjojen suhteen toiveet kysytään vanhemmilta etukäteen ja ostetaan sitä mitä on toivottu. Jos edelleen tuo, niin tiukka huomautus, että näistä on puhuttu, ettei tuoda. Sitten vie joko mukanaan pois tai laitatte suoraan sekajätteeseen. Ei tuollaisia kannata edes tekstiilikierrätykseen viedä, sekajäte on ihan ok osoite, kun todennäköisesti on elastaania ym., jonka kierrätettävyys on tosi heikko. 

Meillä miniä ilmoitti tuon jo ennen kuin vauva oli syntynyt. Ihan ystävällisesti asian kertoi eli hyvissä ajoin ennen kuin olin edes mitään ajatellut hankkia. Isovanhempana tuo oli helpottava tieto, koska näin lahjaksi menee vain sellaista, mille on erikseen saatu lupa. Ja onhan tuo toki kukkarolle mukavaa, että ei tarvitse etukäteen mitään tuomisia miettiä, kun ei ryhdy niistä kyselemään. Lapsiperheiden tarpeet ovat nykyisin niin erilaisia kuin 30 vuotta sitten, kun omat lapset olivat pieniä. Omat lapset toivoivat lahjaksi legoja, nykylapset ilahtuvat pelkästä kortista.

Meillä oli samoin. Tyttären lapsille saan viedä lahjoja ja vaatteita, pojan lapsille en vie mitään, koska näin on pyydetty. Onhan se mummina surullista, että toiset lapset saavat jouluna lahjaröykkiön, toiset eivät mitään, mutta haluan pitää hyvät välit molempien lasten perheisiin ja noudatan toiveita.

Miksi ostat sinne toisenkaan lapsen perheeseen tavaröykkiötä? Eikö yksi harkittu lahja per lapsi riittäisi? Kai olet huomannut, ettei poikasi perheessä sinun isovanhemmuutesi mitta ole tavarat, olet arvokas ilman lahjojakin, ehkä sama toimisi tyttäresikin kanssa?

Ihan vain tässä mietin sitä maailmaa (ympäristön tilaa), missä lapsenlapsesi joutuvat aikuisuutensa elämään...

Kiität kauniisti ja viet rääsyt mummolle takaisin joululahjaksi.

Ensinnäkin se mies opettelee pitämään rajat vanhemmilleen. Toisekseen, sille anopille voi sanoa että emme ota vastaan, jos jätät tuon kassin tohon ne menee roskiin koska emme tarvitse emmekä rupea niitä mihinkään kierrätyskeskuksiin roudaamaan.

Pakko ne valtataistelut on läpikäydä, muuten se homma menee aina vaan hullummaksi. Itsehän kävin siis huutotaistelun anoppivainaan kanssa hänen lellikkityttärensä tupakanhajuisesta sohvasta, jota anoppi olisi roudannut meille "kun Tiina tarvitsee uuden sohvan mutta teillehän kävisi tämä vanha". Joo ei käy, sitäpaitsi meillä oli jo ennestään sohva, jota emme heitä roskiin siksi ettei lellikki-Tiinan vaan tarvitse maksaa haisevasta sohvastaan kierrätyskuluja.

Vierailija kirjoitti:

Keräykseen vaan!

Entä jos anoppi käy haalimassa ne sieltä uudestaan!

Minulle anoppi roudasi ikivanhan, uskomattoman painavan yleiskoneen. Se oli varmaan 60-luvulta.

Ei sitä voinut edes käyttää. Kunhan sai sen käsistään jollekin tungettua, eli minulle.

Piti toimittaa se jatkokäsittelyyn Sortti-asemalle.

Monta muutakin tavaraa hän on yrittänyt tyrkyttää, sekä ruoka-virheostoksia. Kerran hän osti vahingossa valkosipuli-hapankaalia.

Hän ei syönyt sitä, koska alkaa haista valkosipulille kun sitä syö. Kiikutti minulle sen hapankaalin. Kiitos vaan, mutta en minäkään sitä halua syödä, vaikka anoppi niin oletat. En minäkään halua haista valkosipulille. En korjaa sinun omia vahinkojasi.

Vaatteet ovat niin kulahtaneita, ettei teille kelpaa, mutta jollekulle muulle pitäisi kelvata? (Ekan sivun neuvot on viedä eteenpäin keräykseen)

Vierailija kirjoitti:

Minä en loukkaisi hyvää tarkoittavaa anoppia. Ottaisin mielelläni vastaan ja laittaisin jonnekin säilöön muiden joukkoon. Vähän ajan kuluttua veisin kierrätykseen, sillä lapset kasvavat nopeasti ja sillä verukkeella niitä saisi aina heivattua toisesta ovesta ulos.

Hyvää ne tarkoittavat!

Jos anoppi yrittää sisustaa kotisi ja vaatettaa lapsesi, siitä on hyvyys kaukana. Se on valtataistelua äidiltä, joka ei ymmärrä rajojaan eikä halua päästää pojastaan irti. T: Neljän äiti ja kuuden mummu