Ollaan erottu lasten isän kanssa 11 vuotta sitten ja ei ole eromme jälkeen halunnut ottaa lapsia jouluaatoksi luokseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se isän uusi vaimo enkä todellakaan haluaisi pilata joulujani tai vapaa-aikaani muutenkaan miehen entisestä liitosta olevien lasten kanssa, jotka asuvat jo omillaan. Mies taas ei halua, että minä lähden muualle hänen tavatessa lapsiaan, joten riidat ovat jatkuvia, vaikka meillä ei muita riidan aiheita olekaan. Lapsia kohtaan en ole ollut ikävä ikinä, mutta aavistavat varmasti jotain, koska muita miehen sukulaisia tapaan oikein mielelläni ja toimin hyvänä emäntänä, mutta lasten läsnä ollessa en pane rikkaa ristiin.

Kohdistuuko tuo toimettomuutesi myös muihin vierailulle tuleviin lapsiin? Vai pelkästään miehen lapsiin?

Vierailija kirjoitti:

Eronneiden vanhempien lapsi tässä terve. Joulut meillä ennen ollut aina joka toinen vuosi toisen luona ja uusivuosi toisen. Isä viettänyt tyytyväisenä aikuisten joulua silloin kun olimme sisarusten kanssa äidin luona joulut.

Nyt tänä vuonna ensimmäistä kertaa me lapset saamme itse päättää missä joulumme vietämme ja hämmennys ja ristiriita melkoinen. Näyttää siltä että me kaikki sisarukset olemme ihan eri osoitteissa joulun ensimmäistä kertaa. 1 isän luona toinen äidin ja kolmas poikaystävän perheen luona.

Itsellä paha olo kun haluaisin itse olla molempien vanhempien luona tasa-arvoisesti viettämässä joulua, muttta se on mahdotonta.

Mun vanhemmat erosi kun olin niin pieni etten edes musita sitä. Onneksi olin aina äidin kanssa mummolassa joulut, niin ei ole mitään ristiriitaa nyt aikuisenakaan että pitäisi mennä isän luokse välillä jouluna. Käyn joulun aikaan isälläni, niin kuin jokaisena jouluna, mutta kyllä joulu on hyvä viettää siellä mnissä kaikki perinteetkin on luotu, eli äidin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tajunnut ihmisiä (naisia), jotka väkisin haluaa olla lähivanhempia ja sit maukuu siitä että lapset on koko ajan luonaan. Antakaa se lähivanhemmuus sille toiselle ja sit ottakaa ne lapset luoksenne sillon kun teille sopii. Ongelma ratkaistu. Ei ydinperheessäkään lapsia voi tyrkätä kaappiin sillon kun siltä tuntuu. Jos ei halua lapsensa kanssa olla, ei tee lapsia tai sit on etävanhempi.

'

Tätä olen aina ihmetellyt itsekin. Minulle oli täysin selvää että lapseni asuu luonani ja olen hänestä vastuussa kuten vanhempi lapsesta vastuussa on. Ikinä en itksekellyt että vitsi kun pitää olla oman lapsen kanssa. Mehän olimme herran tähden perhe! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se isän uusi vaimo enkä todellakaan haluaisi pilata joulujani tai vapaa-aikaani muutenkaan miehen entisestä liitosta olevien lasten kanssa, jotka asuvat jo omillaan. Mies taas ei halua, että minä lähden muualle hänen tavatessa lapsiaan, joten riidat ovat jatkuvia, vaikka meillä ei muita riidan aiheita olekaan. Lapsia kohtaan en ole ollut ikävä ikinä, mutta aavistavat varmasti jotain, koska muita miehen sukulaisia tapaan oikein mielelläni ja toimin hyvänä emäntänä, mutta lasten läsnä ollessa en pane rikkaa ristiin.

Kohdistuuko tuo toimettomuutesi myös muihin vierailulle tuleviin lapsiin? Vai pelkästään miehen lapsiin?

Olen eri, mutta meillä vain miehen lapsiin. Miehen kuuluu kantaa heistä vastuu itse ja hoitaa heidän asiansa, ja siivota heidän jälkensä ja ostaa heidän ruokansa. Hänen lapsensa eivät ole meillä vieraina, vaan he ovat miehen omat lapset, siksi he eivät vertaudu lapsiin, tai kehenkään muuhunkaan vieraaseen jota kestitään. Meillä ei tosin lapsista riidellä, eikä muutenkaan.

Näissä erilaisissa perhekuvioissa tärkeintä olisi, ettei kukaan lapsi tuntisi itseään syrjäytetyksi tai vähempiarvoiseksi.

Olipa hän oma tai uuden puolison lapsi.

Mun mielestä se oli ärsyttävää koko joulun jakaminen. Meillä oli joka toinen vuosi äidillä/isällä. Hän oli välillä töissä ja joku muikki vietti joulun lapsineen mun lapsen kanssa. Varsinkin kun ne naiset vaihtui 2-3 vuoden välein. Kännykkää ei saanut käyttää ettei heidän joulurauha häiriinny. Ai mikä, kun ei isä ole edes paikalla.

Mitä sitten? Lapset saavat silti lakiosansa, kun äijä joskus kuukahtaa.