Tykkään suorittavasta työstäni. Olen vapaa, kun kädet huitoo menemään

Sama juttu. Pystyn töitä tehdessäni myls kuuntelemaan äänikirjoja ja olen kuunnellutkin todella paljon upeita kirjoja. Enbolisi ikinä ehtinyt lukea sellaista määrää ja olisi ollut mahdotonta saada niitä kirjoja itselleen.

Fyysinen rasitus onkin kevyttä henkiseen verrattuna.

Luovuoin kauan sitten jo vastuusta ja siirryin suorittamaan, elämän laatu nousi merkittävästi kun taakat putosivat harteilta, eikä töitä tarvitse miettiä hetkeäkään töiden ulkopuolella.

Ihminen joka kertoo omasta tyytyväisyyydestään muiden väheksymisen kautta, ei vaikuta aidosti tyytyväiseltä.

Kiva että tykkäät työstäsi.

Itse arvostan myös toimistotyöntekijöitä, eikä muutenkaan ole tapanani vastakkainasetella eri ammattiryhmiä. Kaikki ovat arvokkaita omalla tavallaan.

Hyvä, jos pidät työstäsi.

Käsityksesi "toimistotyöstä" on vain aika outo.

Vierailija kirjoitti:

Fyysinen rasitus onkin kevyttä henkiseen verrattuna.

Luovuoin kauan sitten jo vastuusta ja siirryin suorittamaan, elämän laatu nousi merkittävästi kun taakat putosivat harteilta, eikä töitä tarvitse miettiä hetkeäkään töiden ulkopuolella.

Jos töitä joutuu tekemään tahtomattaan vapaa-ajalla, on ongelma myös osaltaan työntekijässä itsessään rajojen asettajana. Turha uhriutua työn sankarina.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka kertoo omasta tyytyväisyyydestään muiden väheksymisen kautta, ei vaikuta aidosti tyytyväiseltä.

Tai sitten se "väheksyminen" tarkoittaa sitå, että on itse elänyt tuon "väheksymänsä" elåmänvaiheen ja on siihen verrattuna nyt 100% tyytyväisempi

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka kertoo omasta tyytyväisyyydestään muiden väheksymisen kautta, ei vaikuta aidosti tyytyväiseltä.

Tai sitten se "väheksyminen" tarkoittaa sitå, että on itse elänyt tuon "väheksymänsä" elåmänvaiheen ja on siihen verrattuna nyt 100% tyytyväisempi

Ap

Aika suppea maailmankatsomus, jos peilaa omaa yksittäistä subjektiivista kokemusta kaikkiin maailman konttoritöihin ja tuomitsee sitä kautta.

Tein ensin töitä koneen ääressä. Huono työilmapiiri, ahdisti mennä töihin ja deadlinet asetettiin naurettavan lähelle. Niihin ei siis itse saanut vaikuttaa, sanottiin vaan että kyllähän sä siihen mennessä saat tämän hoidettua. Joopa joo.

Sen jälkeen olin hetken kassalla, mutta kouluttauduin sittemmin lähihoitajaksi. Arvostan lähihoitajia, mutta itselle työ oli todella rankkaa. Enkä tarkoita edes fyysisesti. Jaksoin hetken, mutta sitten sairastuin, enkä voi enää kys. työtä tehdä.

Hetken työttömänä, sitten siivoojana ja nyt taas vähän väliä selailen koulutuksia.. Pitäisi löytää jonkinlainen tasapaino :x Siivoojana vietin vähiten aikaa, mutta se oli myös sitä stressittömintä. Ei tarvinnut hävetä työttömyyttä ja sai jotain tekemistä. Nyt taas selailen vähän väliä eri tutkintoja. Yliopistoon mahdoton yrittää kun valmistuin korkeakoulusta 2016 ja ei-ensikertalaisten pisterajat on.. Huh huh :D Sieltä löytyy kyllä itseäni kiinnostavia aineita, voisin kuitenkin käydä katsomassa koetta vaikka nyt ensi keväänä. Motivaatiota kyllä löytyisi.

Mutta tosiaan, omastakin mielestä fyysisestä työstä helpompi palata kotiin kevein mielen. Tein kyllä siivoustyötä aivan yksin niin se varmasti vaikutti asiaan, koska olen mieluiten omissa oloissani. Meni taas jaaritteluksi.