Hoidon Tarpeessa´05 ~vko45-46~

TUITTU hienoa, että lääkitys alkaa olla kohillaan. Jahas jos se vaikka seuraavassa kierrossa natsais vai oisko jo mahdollista tälle kiertoa??? Vai oot hiukan käyny loikkimassa ;0) Mutta tosi kiva jos käyt meitäkin morjestaan (0/



METTE Kauheesti on peukut sun puolesta pystyssä bdbdbd



LUPUS kuten myös sulle peukutan ahkerasti. Ihmeen viileesti oottelet testipäivää. Ja kyllä menopur vielä kirvelee ja kun annostusta taas nostettiin niin rupee oleen kivan kirjava maha, nyt ois hyvä lähtä vatsatanssiin kun on monta pistettä mitä voivat seurata *nauraa kuvitelmalle*



EMMAEMILIA Mulla menopur kirvelee enemmän kuin Gonal ja yhdyn Meten mielipiteeseen tossa läträysasiassa. Mulla menopur lasku oli 501¿ (30 ampullia). Aika tarkkaan täytyy ottaa joka päivä samaan aikaan sitten se lääke, mutta kyllähän ne hoitajat sua opastaa. Tsemppiä ja tuodaan sitten yhdessä se plussa pohjoiseen kun aika lailla samoihin aikoihin mennään bdbdbd



MILIKO hyvä että vielä ehditte tälle vuodelle hoidon tehdä ja että nyt tutkitaan tilanne tarkemmin. Peukkuja tulevaan hoitoon bdbdbd



MANCO Toivottavasti se ois vaan kiinnittymistuhrua ja plussa vahvistuis!!!! Tästä onkin hyvä jatkaa omanapa osioon kun kysyit ultrasta

|.| OmaNapa eli tiistaina oli eka seurantaultra ja kuulemma limis oli nyt kaunis (vaikka mä en nähny muuta kuin ruskeen ja vaalean loimotusta) ja kohdun limis on se paras indikaattori naisen hormonitoiminnalle, kun sen pitää olla juuri tietynlainen tiettyyn kierron vaiheeseen nähden *melkeen lääkärihän se täällä*. Folleja oli jonkin verran, määrää en enään muista, mutta annostusta nostettiin hieman ja perjantaina uudestaan kuikitaan mitä näkyy ja silloin päätetään punktio päivä. Ihan optimistisin tuntein eteenpäin niinkuin mummo lumessa. Samalla sitä jo pikkasen alkaa pelkäämään, että mitä jos ei onnistukkaan niin kuinka kipeetä se tällä kertaa käy kun lääkärikin tuntui niin kivalta ja positiiviselta (jos ymmärrätte mitä tarkoitan) No ei auta kolmen viikon päästä ollaan jo vähän viisaampia.



Huiskutukset kaikille hoidokeille ja positiivista tuulta purjeisiin!!!

Mancolle onnea plussasta! Millaiset hoidot teillä on takana?



Mette ja Lupus siis piinailevat, ja hoitoihin on just pääsemässä EmmaEmilia ja Tirppa, ymmärsinkö oikein? Yritän tässä hiljalleen tutustua teihin ja tilanteisiinne.



Kiitos Tuitulle tervetulotoivotuksista ja kiva, kun lisäät mut listaan. Toivoisin vaan, että mainintaa miehen sairaudesta ei siihen laitettaisi anonymiteetin varmistamiseksi...



EmmaEmiliaa haluan vielä erityisesti tsempata. Kyllä sinulla on ihan kaikki mahdollisuudet plussata. Joillakin AID-insseilijöillä plussan on tuonut viides tai kuudes, tai jopa yhdeksäs inssi. Ja lisäksi alat pistää Menopuria, voihan uusi troppi potkaista hommat käyntiin... Minulle myös Menopur on vanha tuttu, pistin sitä viimeisessä inssissä aika paljonkin, jopa seitsemänä päivänä, eikä se aiheuttanut mitään oireita.



Myöhemmin lisää, Lost alkaa!

..piti vielä tulla pikaisesti piipahtamaan kun en viikonloppuna ehdi lainkaan koneelle.



Kylläpä Tirppa tosiaan oli aikamoinen yökyöpeli..:) On kyllä tosi hienoa kun pääsit tuohon tutkimukseen mukaan! Kuulostat niin tyytyväiseltä että tulee itsekin ihan hyvälle tuulelle!



Olitko Miliko jo siellä adoptioinfossa? Millaista oli? Minua kiinnostaa asia myös kovasti. Itseasiassa olimme kesällä päättäneet alkaa adoptioprosessin vuoden vaihteessa, mutta nyt näiden viivästysten takia taitaa sekin hieman siirtyä. Kiva muuten että pääsette vielä uuteen yritykseen tämän vuoden puolella!



Ilpo: Jätän kyllä maininnan miehestäsi pois. Tervetuloa vielä kerran!



Tiedättekös mitä, jotenkin tuntuu kuin olisin saavuttanut jonkin asteisen rauhan tämän lapsettomuuden kanssa. Ihan kuin vasta lähiaikoina olisin oivaltanut, että minulla on aivan ihana mies jonka kanssa voisin olla onnellinen kahdestaankin. Ja tuon kun sain miehelle ääneen sanottua, tuntui ikäänkuin lapsen merkitys olisi pienentynyt.. Raskaaksi tuleminen ei tunnu enää itsetarkoitukselta vaan enemmänkin mukavalta ja tietysti toivotulta lisältä parisuhteessamme. On aivan ihmeellinen fiilis! Tosin tiedän että varmaankin alamäkiä ja pettymyksiä vielä tulee, mutta olen silti niin iloinen oivalluksestani. Kokonaista kaksi vuotta siihen tarvittiin..huh. Olikohan tämän oivalluksen löytäminen lapsettomuutemme tarkoituksena? Siis että meidän on pitänyt käydä tämä kaikki läpi?



Olipas korkealentoista näin torstai-illan kunniaksi..:)



Niin ja vielä pakko sanoa, että en ole loikkaamassa mihinkään. Yritän vain hieman tutustua myös noihin Ensikoihin, koska minusta tuntuu että te kaikki ihanaiset Hoidokit plussaatte ennenkuin me päästään jatkamaan hoitoja. Kyllä te vain olette ihania!!!



Olipas arvostusta kerrakseen..:)



Nyt poistun paikalta tissikipuineni.. On muuten ihan sairaan kipeät nännit!!! Tämä on ollut kyllä yksi erikoisimmista kierroista pitkään aikaan! Ja en siis ole millään ilveellä onnistunut ajoituksessa tässä kierrossa joten vauvaa meille ei ainakaan ole tulossa. Kunhan kroppa muistuttaa ailahtelevaisuudestaan.



-Tuittu kp35/26-?!-

Oli pakko alkaa kirjoittamaan taas tänne, vaikka onkin kauhea kiire. Ensiksi Tuitulle, tuo kirjoittamasi kuulosti tosi hienolta! Loistojuttu että olet saanut ajatukset noin seesteisiksi, koska juuri tuo mielenrauha on näistä lapsettomuusjutuista niin usein niin kovin kaukana. Pidähän tuosta asenteesta kaksin käsin kiinni, niin on varmasti elämä paljon helpompaa ja jotenkin uskon, että se omalta osaltaan saattaa jopa edistää raskaaksi tulemista (koska henkimaailman juttuja sekin tuntuu olevan hyvin pitkälti). Ja usko pois, minä pysyttelen täällä Hoidokkipinossa varmaan suakin pitempään, joten ainakin yksi juttukaveri täältä aina löytyy :) Itsekin olen tuota enskapinoa lueskellut ja välillä kirjoitellutkin sinne muutaman rivin, mutta kyllä tää Hoidokkipuoli on kuitenkin se kaikista ihanin ja kotoisin paikka :)



Ilpolle myös kiitos kauniista sanoista ja tsemppauksesta. Ihan oikeassa olet ja osittain haluaisinkin olla vielä luottavainen, mutta¿ Välillä tuntuu, että lapsensaaminen on maailman luonnollisin asia ja sitä tapahtuu kaikille ihmisille kaiken aikaa, eikä nämä omatkaan haaveet siis ole toivottomia tyyliin lottovoitto. Sitten taas suurimman osan aikaa ei pysty uskomaan, että juuri tämä Suurin ja Tärkein Toive koskaan toteutuisi (just sen takia kun sitä toivoo niin mielettömän paljon ja ei elämässä koskaan saa sitä mitä eniten haluaa). Mä en oo esim. koskaan saanut sellaista työpaikkaa, jota oisin halunnut yli kaiken ja jonne hakemiseen panostanut tosi paljon. Ja on miljoona muutakin asiaa, jota olen vuosien varrella toivonut ja rukoillut toteutuvaksi, mutta ei ole onnistunut. Totta kai mun elämässä on tapahtunut paljon kaikkea hyvää ja olen naimisissa ihanan miehen kanssa ja meillä on onnellinen liitto ja ihana koti, mutta se on jotenkin tapahtunut niin pikkuhiljaa ja ajan kanssa että se ei varsinaisesti ole sama asia kuin jonkun yhden tietyn asian toivominen ja sen toiveen toteutuminen. Epäselvää selostusta, mutta toivottavasti ymmärrätte pointin. Viime yönä en saanut unta ja yhtäkkiä mulle tuli vaan sellainen todella vahva ja selkeä tunne, että minä en koskaan tule olemaan raskaana enkä synnyttämään lasta. Piste. Eikä ollut mikään miellyttävä tunne, mutta jotenkin vaan käsin kosketeltavan realistinen ja varma olo asiasta. Ei nyt kuitenkaan ole tarkoitus luovuttaa tai heittää pyyhettä kehään, mutta mitään pilvilinnoja ei täällä enää elätellä vaan yritän suhtautua tähän tilanteeseen kylmähermoisen rauhallisesti ja siihen todennäköisimpään lopputulokseen varautuen. Pitää tosiaan jutella lääkärin kanssa ensi viikolla tästä tilanteesta ja miten tässä on järkevintä jatkaa, koska ens kesä ja lahjasiittiöiden kato on loppujen lopuksi jo tosi lähellä. Onneksi Ilpokin pääsee jo ¿tositoimiin¿ ja parempien todennäköisyyksien maailmaan ja toivottavasti nappaisit sen plussan heti ekasta ivf:stä! :)



Anteeksi tämä omanapainen vuodatus, mutta nyt on tosiaan pakko lopetella ja toivottaa kaikille tasapuolisesti mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!!



EE

Voi rähmä, mä kirjotin ihan kamalan pitkän romaanin, vissiin vähän liian kauan käytin kirjottamiseen koska se ei sit lähtenytkään enää vaan katosi jonnekkin!



Ehkä viikonloppuna jaksan vääntää uuden, kaikille oli asiaa!



Nyt vain pikaisesti että veritestin tulos tulee iltapäivällä, viivat vahvistui pitkin viikkoa, mutta tuhrut jatkuu. Hyvin epätietoisessa tilassa siis päivät kuluu. Uskon kyllä että olen tällä hetkellä raskaana, mutta pelkään että ilo loppuu lyhyeen.



Lupus, sä oot sissi!! Mitkä fiilikset?! Tsemppiä ja plussatuulet puhallan teille päin!!!



Lisää sit myöhemmin...

On kyllä ihan menkkamainen olo, olen koko päivän ollut varma että kohta alkaa. Saatan tehdä testin jo tänä iltana, koska olen viime yöt nukkunut niin huonosti (tämän typerän piinan vuoksi), haluaisin ensi yön nukkua jo rauhassa. Ja mieskin lupautui että saan jo tänään testata halutessani.

Hitto, on pari päivää ollut lämpöäkin. Pp on 15.



Halit koko sakille, nyt pitää mennä taas!



-Lupus

LUPUS, nyt mä kyllä kiskon sut väkisin mukaan kun määränpää alkaa vahvistumaan, ja muut tullaan hakemaan sit kun piinapäivät itsekullakin on käsillä!



(.) Mun aamuinen veritesti oli hyvinkin POSITIIVINEN, nyt vaan siis pitäis uskoa ja luottaa että ne tuhrut on tosiaankin vaarattomia. Jos siis ovat. Kääk, kyllä tuntuu kummalliselle...! :-D



Hei nyt teille kaikille ihan hulluna onnea, kärsivällisyyttä, iloista mieltä, plussatuulta, jaksamista ja hyvää joulun odotusta! Te ootte kaikki rautaisia, vahvoja naisia, muistakaa se!



Näihin tunnelmiin tänään!

Ja Mancolle nyt sitten viralliset ONNITTELUT!!! *rutistus* Kannattaa käydä vaikka odotuspuolella lukemassa noita tuhrukeskusteluja, siellä on aika paljonkin odottajia joilla vuotoa alussa ja kaikki kuitenkin useimmiten hyvin. Ajatukseen totuttelemisessa menee kyllä varmasti aikaa. :) Onko teillä alku-ultra tiedossa?



Kaikille vilkutuksia jälleen. :)



-v-

Hienoa, saatiin taas yksi plussa lisää tähän ketjuun!!! (lasken sinut mukaan vaikka et taida tuolla esittelylistalla ollakaan!) Haluatko että lisään sinut kuitenkin plussanneisiin? Onnea vielä kerran!



Lupukselle testausonnea ja tietysti plussatoiveita täällä heittelen! Tuloksia odotellessa..:)



Varjokkaalle vilkutuksia!!



Hyvää viikonloppua!!!



-Tuittu-

tein testin, kaksi viivaa tuli, mutta tuo testiviiva ei ole yhtä vahva kuin kontrolliviiva. Sen siis näkee aivan selvästi, mutta se on vahvuudeltaan vain noin puolet kontrolliviivasta. Testi on Aconin 10, liuskatesti. Olen ihan paniikissa kun en tiedä mitä ajatella, selvästi on ainakin jotain tapahtunut, mutta onko siellä enää elämää!



-Lupus

Halirutistus Lupukselle! Upeeta! Tosi paljon tarrasukkia ja vauvaliimaa matkaan. :):):) Itku tuli kun luin uutisesi. Osui kyllä ihan oikeaan osoitteeseen tämä plussa. :):)

Kunhan on se viiva, on testi reagoinut hcg-hormoniinn. :) Mullakin alkoi vasta viikon verran ekasta plussasta vahvistumaan ne viivat kunnolla. Onko teillä veritesti sovittuna?



http://www.bobrow.net/kimberly/birth/hcglevels.html



Tuolla noista hormonitasoista, ainakin näkee kuinka paljon saattaa olla vaihtelua.



-v-

Kyllä sen viivan tuosta näkee ihan selvästi. Mies lähti kauhuissaan ostamaan tupakkaa kioskilta, nyt loppui tupakkalakko näköjään :) En tiedä tuosta veritestistä, klinikalta käskivät vaan tekemään tuon aconin testin lauantai-aamuna, ja sitten soittamaan tuloksen maanantaina. Täytyy kysyä jos siihen veritestiinkin pääsisin. Kädet tärisee vieläkin!!

Ihan hirmuisen suurensuuret onnitteluhalit teille!! Olipa hyviä uutisia. Toivon teille rauhallista mieltä, sellaista, että uskallatte nauttia raskaudesta. Ja tietysti vaaveille niitä kuuluisia tarrasukkia (mahtaa olla vinkeä fiilis olla vihdoin itse näiden toivotusten kohteena).



TUITTU, varmaan ihana tunne, jos on löytänyt rauhan tästä lapsettomuudestakin. Mulla on joskus ollut häivähdys tosta tunteesta, mutta menin onneton hukkaamaan sen. Musta tuntuu, etten oo jotenkin suostunut siihen, vaan hakkaan väkisin päätäni seinään, että minä haluan lapsia, enkä muuten ala mitään. Yleensä mieliala vaihteleekin sitten sen mukaan, miten toiveikas tilanne on. Nyt oon hyvillä mielin ja toiveikas, koska oon menossa uudelle lääkärille keskiviikkona. Mutta toisaalta, toivon kyllä sitäkin, että tää asia saatais loppuun käsitellyksi, vaikka sitten selviäis, ettei me koskaan voida lasta saada. Osais sitten miettiä elämää eteenpäin. Joko kahdestaan tai sitten adoptiojonoon, mikä tällä hetkellä todennäkäisempää.



EE, mulla on joskus ollut sellainen vahva tunne, etten koskaan synnytä omia lapsia enkä oo raskaana. En ees osais kuvitella itseäni minkään vauvamahan kanssa. Mutta kovasti toivon, että ne tunteet on tunteita ja todellisuus toinen.



Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

MANCO Lujasti onnea ja tarrasukkia. Ihanaa!!!



LUPUS Hurjasti onnea sinullekin ja tonneittain tarrasukkia perään!!!!



BILHA Tsempitykset jatkoon!



EMMAEMILIA Musta tuntuu, että jokainen lapseton käy ton tunneskaalan läpi ja jonkinasteisena tulee myös se tunne " ettei meille koskaan tule vauvaa" niin myös minullakin on käynyt. Silti täältä aina joku siirtyy tonne plussanneiden puolelle, nytkin peräti kaksi. Toivottavasti pian siirryt sinäkin bdbdbd



TUITTU Ihan hyvältä kuulostaa tuo sinunkin ' jutustelu' . Toivottavasti minäkin löydän tuon seesteisyyden tämän hoitorupeaman jälkeen... Jaa mitähän toi sun erikoinen kierto viestittelis.... ei sulla testiä oo..... bdbdbd .... jospa sun ei enään tarttiskaan kieroilla kierron alotuksen kans!



ILPO78 Hoivot on suurinpiirtein puolivälissä, punktion ens viikolla ja sitte se reilu kahden viikon piina..... Onnea teille IVF ään. Kyllä se aika sitten menee nopeaan kun pääsee kokeileen lääkkeitä ja käy lääkärillä. Ja toivotaan että teillä nappaa heti ekassa hoidossa!!!



/.\ OmaNapa rupee oleen jalkapalloefekti. Tänään oli viimenen seurantaultra ja punktio ois maanantaina. Noin kymmenen rakkulaa oli näkyvissä tai siis siinä mitä nähtiin. Lääkäri ei jostain selittämättömästä syystä (jota ei itsekään tienny) saanu kunnon kuvaa oikeasta sarjasta joten hieman on arvoitus rakkuloiden määrä ja koko. Ja tämä sama lääkäri tekee sitten sen punktionkin, kyllä olen tosi tyytyväinen kun lähdin tähän tutkimukseen mukaan. Jo ihan siitäkin syystä, että on sama lääkäri koko ajan ja vielä niin mukava ja asiantuntija. Jaksaa vastailla maallikon tyhmiin kysymyksiin maallikkokielellä ja on vieläpä positiivinen!!!! Suosittelen jos jollain on OYSissä mahdollisuus osallistua kyseiseen tutkimukseen. Huh ens viikolla ollaan taas piirun verran viisaampia.



Huiskutukset kaikille.

Oli pakko tulla vilkaisemaan Lupuksen testikuulumisia vaikka vieraat istuu olohuoneessa ja mitä täällä olikaan. ONNEA IHAN HIRMUISESTI LUPUS!!!!! Ihania uutisia! Nyt pistätte tuon meidän oman plussapinon tuolla odotuspuolella kunnolla toimimaan niin me muut tullaan perässä niin pian kuin mahdollista!



Halipusurutistus! Onnea!



-Tuittu-

Ja kiitos ihan mielettömästi onnitteluista kaikille, olette aivan ihania jokainen!!! <3 Lämmittää kyllä sydäntä.

Tein aamulla toisen testin, nyt viivakin on vahvempi. Ei vielä uskalla sen enempää hehkuttaa, on tämä niin epätodellista. Tuonne plussanneiden puolelle en taida ihan vielä uskaltaa mennä...

Suunnittelin jo alkuviikosta että taidan tänään vetää perskännit viimeisen negan kunniaksi mutta nyt jää sitten ONNEKSI sekin väliin :)



Hyvää viikonloppua kaikille!!!



-Lupus

MIELETTÖMÄT ONNENTOIVOTUKSET LUPUS!!!!! Tosiaan, jos se viiva vaan on siinä niin kyllä se tarkottaa että jotain siellä masussa on!! Yks tuttu kellä ties mones ivf oli ja ongelma oli hidas jakautuminen (siirrettiin 2 soluisena), niin silti tarras poju kiinni. Ja todnäk oli kiinnittynytkin vähän normia myöhemmin, testas negaa veritestipäivänä ja arvo oli aika alhainen, mut poju nyt jo 2v... Siis tällä haluan vaan sanoa että elä kattele sitä viivan paksuutta! Tai sehän tais olla jo vahvempi tänään. HUIPPUA!!



Mulla jäi ne viimeset nollaukset tekemättä, kieltämättä harmittaa vähän... :-D Ja eilen pääsin jo juoppokuskiksi miehelle, aijai saas nähdä miten tuskaiset kuukaudet on edessä.



TOSIN, mulla tuhru jatkuu ja kamala peikko päässä että tää loppuu lyhyeen tää ilo, mut ei voi sit mitään. Pitää nyt nauttia vielä kun voi! Onks sulla Lupus mitä oireita?? Mulla on sellasia menkkatyylisiä tuntoja/kipuja alamahassa aina välillä, ja maha on turvonnut. Väsymys/pahaolo/päänsärky, niitäkin on mutta vois olla myös tavan elämässä.

Kiitokset muuten onnitteluista kaikille!! On kieltämättä aika kummallista olla nyt se, jota onnitellaan, ja mitä muutkin on sanoneet, niin tuntuu pahalta kun teitä täällä puolen vielä on.



Tuun jatkaa sit kun tuo ukko nukahtaa päikkäreilleen niin saa rauhassa kirjotella...

Oireista sen verran, että rinnat ovat jonkun verran arat, ja välillä tuntuu menkkatuntemuksia jotka kuitenkin ovat jotenkin erilaisia kun normaalisti, ehkä vaimeampia (mutta säikähdän joka kerta kun mahassa vihlaisee, että nytkö se vuoto sitten alkaa...). Pahaa oloa ei vielä ole. Kokoajan kyllä tulee kytättyä että onko oireita ja varsinkin että miksi niitä ei ole enempää, mutta ei kai niitä vielä tässä vaiheessa paljoa voi ollakkaan.



Toivotaan että tuo tuhru sulla loppuisi!! Mulle just yksi kaveri kertoi omista alkuraskauden vuodoistaan, oli siis ollut ihan veristäkin vuotoa, ja silti kaikki meni niinkun pitikin. Eli yritä nyt silti nauttia siitä plussastasi, varmasti on vaan jotain harmitonta vuotoa. Onhan tuo niin yleistäkin. Mutta kyllä sitä varmasti silti aina säikähtää.



Taidan kuitenkin tehdä vielä maanantai-aamuna yhden testin, kun tuolta kaapista vielä yksi testi löytyi :)



-Lupus

Hurjasti onnea myös Lupukselle! On tämä mieletön porukka, juuri viime viikolla teihin liityin ja nyt jo kaks plussaa... Minkälaiset taustat teitillä on ennen näitä plussia?



Olen maannut sohvalla koko päivän, hirveessä päänsäryssä, vasta nyt helpottaa. Eli siis mulla oli armoton kankkunen. Eilen olin juhlimassa, olikin oikein mukavaa.On niin mukavaa laittautua ja nauraa ja tanssia. Ois voinut vaan ehkä pari punkkulasia jättää väliin...



Tuittu: on kiva kuulla, että olet seesteisessä vaiheessa tässä lapsettomuusasiassa. Itsestänikin tuntuu siltä, että jotakin olen oppinut tämän rankan syksyn aikana. Aluksi oli hirvittävän vaikeaa sietää inssien epäonnistumisia, rahanmenoa ja piikittelyjä ja sitä ainaista juoksemista taysissa. Lisäksi pyöriskelin itsesäälissä, kun ei voi edes miehen biologista lasta saada. Ehkä olin jopa kateellinenkin toisille. Mutta nyt osaan jo joskus ajatella, että tässä hoitoruljanssissa on pyrkimys hyvään, tämä ei ole mikään tuomio tai rangaistus meille. Eikä katkeroitua saa, se ei auta minua missään. Näillä eväillä on mentävä eteenpäin. Eikä meillä ole mitään perustavanlaatuista oikeutta saada lapsia, vaan se lapsi itsessään on arvokas, saatiin me sitten lapsi näillä hoidoilla tai sitten adoptiolla.



Myös EmmaEmilian ajatukset ovat tuttuja. Näissä hoidoissa käyminen on vaan niin rankkaa, kun koko elämä väistämättä pyörii ultrien ja lääkkeiden ja pettymysten ympärillä. Siksi mieli mustenee helposti ja oma tilanne tuntuu täysin toivottomalta. Nyt kun mulla on tämä taukokuukausi, niin täytyy sanoa että helpompaa on. Mieli saa levätä. Ja alkaa huomata, millä tavalla elämä onkaan hyvää. Kyllä minä silti välillä pienet itkut tirautan miehen kainalossa...



Kiitoksia tsemppailusta tulevaa hoitoa koskien. Kyllä se silti jännittää. Ja lisäksi miettii, että miten sen pettymyksen sitten taas jaksaa... Mutta kyllähän sitä jaksaa.



Toivottavasti ei ollut kauhean epäselvää tekstiä. Nyt taidan mennä nukkumaan tai sitten taas soffalle...



Ilpo