Onko sinulla ollut nälkä siksi, ettei ole rahaa?

Ei koskaan. Ei edes opiskelijana tai työttömänä.

Aina on onneksi kaapista löytynyt makaronia.

Kyllä vaan. Usein nälkä on ollut tavallaan oma valinta. Onko maksanut sähkölaskun vai käynyt ruokakaupassa. Nytkin ostin ensin pakolliset ruuat viime viikolla ja sitten eilisiltana tilasin verkkokaupasta uudet kengät. En osta mistään kaupasta, jossa ei saa maksaa heti, koska tilin tilannetta ei tiedä kuukauden päähän. Tili on nyt lähes tyhjänä, mutta palkka tulee tiistaina. Nautin siitä, että talveksi on nyt kengät. Vanhemmalle lapselle menee entiset kengät, mutta nuoremmalle käydään ostamassa heti palkkapäivänä. Lasten isä on osa-aikatyössä ja tulot pienet.

Joskus on ollut tilanteita. Pariisissa vuosia sitten oltiin ystäväni kanssa 5 päivän matkalla. Meitä oli varoiteltu, että hotellille ei pidä jättää mitään rahaa tai maksukortteja, koska siihen aikaan pyöri hotellivarkaita, jotka tyhjensi huoneita arvotavarasta.

Sekä minulta että ystävältäni varastettiin olkalaukku metroon mennessä. Naps vaan, ilmeisesti saksilla laukun hihna poikki ja laukku varkaan mukaan. Kun ihmiset tönii siellä metroon noustessa, ei edes huomaa, kun laukku lähtee. Me molemmat huomattiin olkalaukkujen kadonneen vasta metron sisällä, kun se lähti liikkeelle. Olipa järkytys. Onneksi passit oli hotellin respassa. Kaikki matkarahat meni. Elettiin 4 päivää pelkällä aamukahvilla (ranskalainen aamupala: patonkia, voita, marmeladia ja kahvi tai kaakao). Koska hotellissa tiedettiin meidän joutuneen ryöstön kohteeksi, me saatiin ottaa mukaan extraa sieltä aamiaistarjoilusta, hotellin johtajan luvalla. Nälkä kurni vatsassa patongista huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten turha valittaa kun juovat ruokarahat. Elämässä tehtävä valintoja joten turha itkeä täällä kun on nälkä.

Kuka täällä on ruokarahansa juonut?

Ihme oletuksia👿

Ei. Joskus opiskelijana oli hetkellisesti tili aika tyhjä muutamaa päivää ennen opintotuen maksua, mutta kyllä minulla on aina ollut ystäviä ja perhe, että on voinut lainata parikymppiä kunnes opintotuki tulee.

Nälkää ei kenenkään tartte nähdä. Jos teillä on vähänkään arvokkaampaa omaisuutta esim. kultakoruja, kelloja, jotain elektroniikkaa, kannattaa kanittaa. Itse elän peruspäivärahalla ja toimeentulotuella, ei ne rahat riitä pitkälle. Joudun aina silloin tällöin kanittelemaan koruja, niistä saa aina muutaman satkun että nälkä pysyy loitolla.

On ollut kahdesti sellainen tilanne elämässä. Ensimmäisen kerran olin sairaslomalla masennuksen takia. Joskus oli varaa ostaa pelkkää makaroonia, voita ja ketsuppia. Sillä mentiin. Halvinta ruisleipää ja oikeaa voita, halvinta. Kun eli tuollaisella ruoalla välillä se alkoi sattua mahaan.

Toinen kerta oli sitten kun esikoinen oli pieni ja olin vanhempainvapaalla. Se alle 300e/kk ei kyllä riitä mihinkään ja tukia ei saa kun mies on kohtuu hyvä palkkaisessa työssä, mutta ei ostanut ruokaa kotiin kuin pakotettuna ja viikonloppuisin. Viikolla hän söi hyvin töissä tai vanhemmillaan  (kävi siellä usein) ja kotona veti nuudelit ja tonnikalat mitkä oli ostanut kotimatkalla. Ei hänelle tullut mieleenkään että minäkin tarvitsen ruokaa.

Olin silloin hyvin rajaton ja onneton. En osannut puolustaa itseäni. Menin miehen edessä aivan lukkoon ja jotenkin tyydyin kohtalooni. Että ei saa olla haitaksi kun toinen tienaa. Ympäristö vahvisti tätä hirveästi. En kehdannut kertoa kenellekään miten kotona menee. Kaikki tosin kehui miten ihanan laiha minä olin....

Olin aivan yksin. Lapselle sain ruoat ostettua ja mies toi hänelle niitä pilttipurkkeja jne kun pyysin. Narisi aina hirveästi vaippojen hinnoista.

Menin töihin kun lapsi oli 4v, yritin aiemminkin mutta minulla ei ollut autoa ja julkinen liikennen olematonta. En päässyt edes haastatteluihin vaikka laitoin joka päivä useita hakemuksia.  Lopulta avautui paikka vanhaan työpaikkaani, otin lainaa, ostin auton ja pääsin kulkemaan töihin. 

Tuosta jälkimmäisestä ei ole helppo puhua. Siitä syyllistetään aina minua. "miksi valitsit tuollaisen miehen?", "miksi teit lapsen tuollaiselle miehelle?", "miksi et lähtenyt?". 

Mies oli alkuun huomioon ottava ja ihana. Raskausaika ja lapsen syntymä muutti kaiken. Ei ollut mitään paikkaa minne mennä, itsetunto lyöty aivan maihin, en uskonut että pärjään.. Talolaina ja juuri ostettu talo. Ei siitä noin vaan lähdetä rahattomana kun ei ole yhtään mitään paikkaa minne mennä.

Jännästi koskaan ei ole kukaan syyllistänyt miestä noista jutuista. Ihan kuin se olisi jotenkin minun vastuulla miten mies käyttäytyy minua kohtaan.  Mitäs läksit..

Olen ollut elämäni aikana muun muassa työtön, köyhä, mielenterveys- ja alkoholiongelmainen sekä vailla vakituista osoitetta. En koskaan nähnyt nälkää. Jos omat rahat eivät riittäneet koko kuuta, aina pystyi keräämään pulloja, dyykkaamaan (hotellin bioastiat olivat paras paikka), pyytämään diakoniatyöltä lounaslippuja tai maksusitoumusta jne.

Välillä mietin, kuinka helvetillisiä elämän- ja taloudenhallintaongelmia on oltava niillä ihmisillä, joilla ei muka ole rahaa ruokaan. Tälläkin palstalla on etusivulla useampi ruikutus samasta aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Nälkää ei kenenkään tartte nähdä. Jos teillä on vähänkään arvokkaampaa omaisuutta esim. kultakoruja, kelloja, jotain elektroniikkaa, kannattaa kanittaa. Itse elän peruspäivärahalla ja toimeentulotuella, ei ne rahat riitä pitkälle. Joudun aina silloin tällöin kanittelemaan koruja, niistä saa aina muutaman satkun että nälkä pysyy loitolla.

Harvalla köyhällä mitään kultakoruja on. Mistä ne ovat tulleet? Elektroniikkaa ei kannata kanittaa, kun ei se minkään arvoista ole. Kokeile raahata 10 vuotta vanha televisio kaniin ja kysy, huolivatko. Ei takuulla oteta vastaan. Puhelinta ei kannata viedä, käy elämä ja laskun maksu vaikeaksi. Eikä ne halvimmat puhelimet edes ole minkään arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut elämäni aikana muun muassa työtön, köyhä, mielenterveys- ja alkoholiongelmainen sekä vailla vakituista osoitetta. En koskaan nähnyt nälkää. Jos omat rahat eivät riittäneet koko kuuta, aina pystyi keräämään pulloja, dyykkaamaan (hotellin bioastiat olivat paras paikka), pyytämään diakoniatyöltä lounaslippuja tai maksusitoumusta jne.

Välillä mietin, kuinka helvetillisiä elämän- ja taloudenhallintaongelmia on oltava niillä ihmisillä, joilla ei muka ole rahaa ruokaan. Tälläkin palstalla on etusivulla useampi ruikutus samasta aiheesta.

Ei diakoniatyöhön saa edes aikoja nykyisin. Jos nyt varaat, saatat saada ajan vaikka 6 viikon päähän. Mitään lounaslippuja ei ole ikinä täällä saanutkaan. Maksusitoumuksen voi saada ruokakauppaan, yleensä 20 euroa yksin asuvalle, jos on kova hätä. Lapsiperheet saa perheen koon mukaan ja hyvä niin, koska aikuinen kestää kyllä nälkää, mutta ei lapset tai vanhukset.

Ruokajakelussa on rajallinen määrä kasseja jaossa. Ainakaan minulla ei köyhempiä aikoina ollut varaa sinne matkustaa, koska sijaitsee kaupungin toisella laidalla. Kerran maksoin bussimatkan keskustaan ja kävelin siitä. Kun pääsin paikalle, jonotin pitkään ja minun vuorolla oli jäljellä maitojauhetta, vehnäjauhoa ja säilyketölkkejä, siis semmoisia kuin nötköttiä. Mitä niillä jauhoilla tekee, jos ei ole suolaa, sokeria, öljyä yms., että jotain saisi leivottua. Hiutaleitakaab ei ihan joka viikko jaeta. Jos ruokaa on jaossa 75 hengelle ja pitäisi olla 150 hengelle, tyhjästä on paha nyhjästä, kuten sanonta kuuluu. Ruokajakelu on varmaan joskus toiminut ja nykyaikana eri tilanne, ei tule lahjoituksia. Samaan aikaan avun tarvitsijoiden määrä kasvaa.

Minulla tilanteeseen ajoi työttömäksi joutuminen ja ulosotto. Kun menin ostamaan asunnon ja tuli ero, maksoin pitkään liian suurta vastiketta ja asuntolainaa. Ja sitten lopulta kun sain kämpän kaupaksi, se meni alihintaan, jäi maksettavaa lainaa myynnin jälkeen. Milläpä maksat kun ei ole töitä. Ulosottoon lähti niin iso osuus, että hirvitti. Siellä kun oli sitten jo muutakin laskua rästissä. Talous- ja velkaneuvonta auttoi pinteestä pois, mutta aikaa siihen meni. Otin opikseni enkä lainarahalla osta mitään, en asuntoa, en autoa, en kodinkonetta. Onneksi töitä nyt taas riittänyt, mutta kuka sen tietää, milloin loppuu. Säästän joka kuukausi pienestä palkasta pari-kolmekymppiä toiselle tilille hätävaraa. Nyt siellä on yli 800 euroa. Ei ne mihinkään riitä, jos iso hätä tulee, mutta ettei tarvitsisi ilman ruokaa olla ja nähdä nälkää.

Noista dyykkaamisista mitå joku mainitsi olen kuullut, että ei enää onnistu. Biojäteastiat pitää olla lukkojen takana. Siis ravintolat, kaupat jne. joutuu sitoutumaan siihen.

Ei koskaan, vaikka olen ollut tt-tuella viimeisen 8kk. 

Ei ole ollut. Mutta töppöskelit on alkaneet eikä ole ollut töppösiä eikä rahaa. Rahat meni käsivarsien piirtelyyn ja kynsien laittoon

Ei taida olla. Opiskeluaikoinakin oli aina jotain makaronia ja kaurapuuroa sen verran että se vei nälän.

Ei se toimeentulotuki mikään onni ja autuus ole. Ollaan miehen kanssa eletty vaikea vaihe, kun hän sairastui vakavasti ja oli poissa töistä. Ylläri että vakuutus ei korvannut mitään. Oltiin molemmille otettu ylimääräinen vakuutus, joka korvaa vakavan sairauden tai vammautumisen kuluja. No eipä tullut rahaa, kun ei ollut pysyvä työkyvyttömyys. Ne vakuutukset on huijausta ja vakuutusmyyjät jättää ehtoja kertomatta.

Minä tein osa-aikatyötä ja yritin opiskella samaan aikaan. Yritys oli laimea kun jouduin auttamaan toista monissa asioissa, viemään lääkäriin ja pyörittämään kotia. Meistä todettiin, että asutaan liian kalliissa asunnossa. Jep. Siitä se hyvä tulee jos lähtee jonnekin maalle muuttamaan halvempaan. Meillä oli vanha auto ja kyllä se jännitti, milloin sekin pamahtaa ja pääseekö katsastuksesta läpi jne. Pärjää ilman autoakin, mutta tuleeko enää tehtyä töitä edes osa-aikaisesti, jos kulkemiseen menee julkisilla yli 1,5 tuntia päivässä. Toimeentulotuessa oletetaan, että asuu halvimmassa asunnossa eikä ole sairas.

Ihmiset eivät uskalla puhua asiasta, asia on vaikea. Vastaus on kyllä.

50 e pikavipin joskus jouduin ottamaan ruokaa ostaakseni.  Aina ollut näkkileipää ja lihaliemikuutioita.  Ostin vähemmissä rahoissa ison maapähkinäpaketin, se piti nälkää.

Mulla oli tuttava/kaveri, joka kituutteli. Tein joskus hänelle ruokaakin. Mutta tympäännyin hänen asenteeseen. Joo oli todella ikävää hänen kehno taloudellinen tilanne. Mutta se, että vain valitetaan ja syytetään muita omasta tilanteesta, eikä pyritä parantaan sitä, tympäännytti itseäni. Teki välillä jotain sijaisuuksia omalla alallaan, mutta jotenkin puuttui se punainen lanka elämästä, eli se elämänhallinta. Oli kyllä varaa alkoholiin ja sätkätupakkaan. Mutta sitten kehdataan kiukutella omaa rahattomuutta ja syyttää yhteiskuntaa ja haukkua muita porvareiksi. Kerran mm. kiukutteli siitä, kun työkaverinsa ei lahjoittanut osaa eväistään hänelle. Uskomatonta. Munkin myötätunnolla on rajat.

Toivottavasti sinä jonka mies piti sinua nälässä vauvan saatuanne olet päässyt irti moisesta julmurista?

Uskomatonta julmuutta.