Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä vanhempaa joka myöntää olleensa vieraannuttaja, ja katuu sitä nyt syvästi?
11.11.2022 |
Minä olin. Olin mustasukkainen kun vauvan isä löysi toisen ja lähti hänen matkaansa, meni naimisiin ja perusti perheen. Olin hankala, kauhea ihminen. Keksin tekosyitä etteivät isä ja lapsi voineet tavata. Olin vihainen, katkera ja surullinen. Olin vihainen uudelle naiselle, joka puuttui ja arvosteli ja haukkui.
Isä väsyi ja lopetti tapaamiset. Nyt lapsi on 12, eikä isä ole pitänyt seitsemään vuoteen. En ole koskaan haukkunut isää lapselle, ei olla puhuttu isästä oikeastaan mitään. Mutta he eivät tapaa enää. Isä on sanonut ettei halua olla tekemisissä. Koitin häntä kerran lähestyä sähköpostilla ja kertoa lapsen kuulumisia, kysyin haluaako hän tyttärensä puhelinnumeron. Ei halunnut, vaan sanoi että lapsi voi laittaa hänelle viestiä joskus.
En varmaan ikinä pääse tästä yli. Mielessäni kummittelee se kun isän vaimo sanoi joskus että tulen tästä vielä kärsimään. Oikeassa oli.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kyllä kukaan vieraannuttaisi. Hakisin tuomion täytäntöönpanoa ja yksinhuoltajuutta. Ystävä teki näin ja sai huoltajuuden vieraannuttamisen perusteella. Isä on lapanen.
Hienosti vedetty taas miehen syyksi, tämä ei voi olla enää todellista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastanneille. Kyllä, tämä tekoni on ollut käsittämätöntä julmuutta. Minun olisi pitänyt ajatella järkevästi ja toimia alusta asti isän uuden perheen kanssa yhteistyössä. Lapsi olisi voinut jopa viihtyä paremmin isänsä luona. Heillä kuitenkin varallisuutta enemmän, kaksi aikuista ja onnellinen ympäristö, ja toki puolisisaruksia myös kaverina.
Olen yrittänyt tätä alun virhettä korjata ja pyytänyt isältä anteeksiantoa. Myös lapselta tulen pyytämään anteeksi etten tukenut heidän tapaamisiaan onnistuneesti. Itsekin luovutin riitojen takia. Olen kärsinyt tästä vuosia niin paljon että oman peilikuvan näkeminen suorastaan jo ällöttää. Olen puhunut tästä myös lastensuojeluun ja kysynyt heiltä vinkkejä miten asioita voisi parantaa. Hekin ovat ottaneet isään yhteyttä mutta isä on tehnyt päätöksensä, hänen oma perheensä on kärsinyt aivan liikaa. Isä on ansainnut kaiken onnen, enkä halua sitä rikkoa.
Toivon että tämä tekoni tulee joskus rangaistavaksi ja että itse joudun kärsimään rangaistuksen myös tavalla tai toisella. Tunnen että olen erittäin epäkelpo kasvattaja, ja olenkin miettinyt lapsen antamista huostaan hyvään perheeseen. Minulla ei ole mitään oikeutta pitää tuota lasta jonka olen vääryydellä pitänyt.
Ap
Huostaan???
-Eli viet lapselta äidinkin?
Ajattelitko ihan loppuun asti tätä?
Mun ex vieraannutti itsensä lapsistamme ihan itse. Olisin varmaan ollu vieraannuttaja siinä tilanteessa, kun ex löysi elämäänsä itseään puolta nuoremman sulostuttajan ja muutti hänen luokseen ihan ykskaks, mut eipä tarvinnu. Samalla nimittäin loppui exän mielenkiinto lapsiinsa. Ex ei pitänyt mitään yhteyttä lapsiinsa lähes 10 vuoteen. No, sitä saa mitä tilaa. Nyt lapsemme ovat nuoria aikuisia jotka eivät pidä isäänsä mitään yhteyttä, enkä jaksa enää patistaa heitä. Kaipa sekin jonkinlaista vieraannuttamista on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastanneille. Kyllä, tämä tekoni on ollut käsittämätöntä julmuutta. Minun olisi pitänyt ajatella järkevästi ja toimia alusta asti isän uuden perheen kanssa yhteistyössä. Lapsi olisi voinut jopa viihtyä paremmin isänsä luona. Heillä kuitenkin varallisuutta enemmän, kaksi aikuista ja onnellinen ympäristö, ja toki puolisisaruksia myös kaverina.
Olen yrittänyt tätä alun virhettä korjata ja pyytänyt isältä anteeksiantoa. Myös lapselta tulen pyytämään anteeksi etten tukenut heidän tapaamisiaan onnistuneesti. Itsekin luovutin riitojen takia. Olen kärsinyt tästä vuosia niin paljon että oman peilikuvan näkeminen suorastaan jo ällöttää. Olen puhunut tästä myös lastensuojeluun ja kysynyt heiltä vinkkejä miten asioita voisi parantaa. Hekin ovat ottaneet isään yhteyttä mutta isä on tehnyt päätöksensä, hänen oma perheensä on kärsinyt aivan liikaa. Isä on ansainnut kaiken onnen, enkä halua sitä rikkoa.
Toivon että tämä tekoni tulee joskus rangaistavaksi ja että itse joudun kärsimään rangaistuksen myös tavalla tai toisella. Tunnen että olen erittäin epäkelpo kasvattaja, ja olenkin miettinyt lapsen antamista huostaan hyvään perheeseen. Minulla ei ole mitään oikeutta pitää tuota lasta jonka olen vääryydellä pitänyt.
Ap
Huostaan???
-Eli viet lapselta äidinkin?
Ajattelitko ihan loppuun asti tätä?
Ulin keksimä provo, olisi pitänyt vaihteen vähän pienemmällä niin olisi jonkinlainen uskottavuus pysynyt.
Äitini miettii joskus vieraannuttiko hän minua isästäni kun olin teini. Johtuu ihan siitä ettei patistanut minua tapaamisiin vaan sain itse päättää. Isästä ei puhuttu mitään, ei hyvää eikä huonoa. Taustalla oli väkivaltaa isän puolelta äitiä kohtaan, joten siksi päätin itse etten halua tavata. Eikä isä yrittänyt ottaa yhteyttä. Nyt kun olen jo kolmekymppinen, ollaan jonkun verran soiteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä ollut sellainen. Sen sijaan eräät mustamaalaajat mukaan lukien miehen sukulaiset olivat maalanneet tuon suuntaista kuvaa tahalleen. Huvittavaa, koska totuus on täysin päinvastainen, eli saisi ja on aina saanut olla mukana lasten tekemisissä ihan niin paljon kun huvittaa ja ne missä ei ole ollut, on ollut sitä niin omasta tahdostaan. Voi että kun tietäisi oikeasti mitä valheita on ollut.
Ja hahhaa olen puhunut muka lapsia isää vastaan kun lapset olivat tietoisia isän asiattomasta käytöksestä kun sitä todistivat omin silmin. Ja itse en ikinä tuonut muita ihmisiä meidän ongelmiin sekaantumaan, sen tekivät muut.
En onneksi joudu tuollaisen syyllisyyden kanssa elämään vaan oon ihan lasten isän kanssa jatkanut. Tää on tosi juttu, jättäkää vaan alanuoli jo valmiiksi, mutta tulihan meille erokin välillä. Löysin itse uuden miehen nopeasti ja rakastuin. Mieheni keräili itseään vähän aikaa ja alkoi tapailla yhtä naista. Olin ihan iloinen hänen puolestaan kunnes... istuttiin iltaa kerran luonani, lapset oli saatu nukkumaan ja tarkoitus oli yrittää parantaa välejämme, pari drinkkiä juotiin molemmat. Tuli puheeksi miehen puolesta, että hitsi kun jouduin aivan turhaan käyttämään niitä hormoneja ja muita ehkäisyjä, mistä minulle oli ollut haittoja. Uudella naisystävällä oli kuulema tällainen kiertoa seuraava laite/mittari eikä muuta ehkäisyä kuin varmoja päiviä tarvittu ollenkaan. Kun kysyin, että yhdessäkö he katsovat ne sopivat päivät niin eihän mies tietenkään niin "epäluuloinen" osannut olla... Oli pakko houkutella mies ihmettelemään makkarin verhokiskoa... eikä ole sen jälkeen sitä naista nähnyt. Elämä on valintoja kyllä, mutta mä oon niiiiiin tyytyväinen, että lapsillamme ei ole äiti- tai sisarpuolia. Aamen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ruoskii itseään ihan liikaa. Eron jälkeen voi olla rajujakin riitoja mutta Ap on sentään yrittänyt ratkaista tilannetta. Isä ei halua olla tekemisissä. Vastuu on siirtynyt isälle. On epäkypsää vihoitella vuosikausia jostain mikä on tapahtunut välittömästi eron jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vieraannuttajalle tulee yksinäinen vanhuus, kun lapset jossain välissä tajuavat, mitä hän on tehnyt. Tiedän tämän omasta perheestäni.
Varmaan jossain vaiheessa lapsi saa tietää kuka halusi vieraannuttaa hänet isästään.
Kyllä lapsi tarvitsee myös idän. Isättömänä ei ole kiva olla varsinkin kun isä olisi halunnut mutta äiti ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieraannutin, ja ratkaisu on edelleen paras mahdollinen. Lapseni on aikuinen.
Mielestäni lapsen elämään olisi vaikuttanut haitallisesti olla tekemisissä väkivaltaisen, epäluotettavan, rikollisen ja alkoholistin kanssa.
Kuitenkin kelpuutit tämän miehen isäksi, teit hänelle lapsen ja sen JÄLKEEN tämä muuttui kuvailemaksesi hirviöksi?
-Naisen logiikkaa taas, tehdään lapsi miehelle joka ei sovi omasta mielestä isäksi..
Ja aina miesten oma käytös on naisen vika. Ehkä hän muuttui pikkuhiljaa ja viina vei rikosten piiriin. Tai sitten lupasi muuttuvansa. Miksei mies itse tajunnut muuttua paremmaksi ihmiseksi, siinä sulle miettimisen aihetta.
Minä taas yritin antaa lapsen isälle mahdollisuuden tulla osaksi hänen elämäänsä, ei koskaan edes yhtä kertaa halunnut nähdä lastaan. Lapsi on aikuinen jo ja "isästä" sanallakin mainitseminen on hänelle liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieraannutin, ja ratkaisu on edelleen paras mahdollinen. Lapseni on aikuinen.
Mielestäni lapsen elämään olisi vaikuttanut haitallisesti olla tekemisissä väkivaltaisen, epäluotettavan, rikollisen ja alkoholistin kanssa.
Ei sitten ollut haitallista pakottaa lapselle hänen geenejään?
Hyi Ap olet todella epäonnistunut kasvattaja ja ihminen! Toivottavasti karma hoitaa ja kuolet yksinäisenä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti en usko että vieraannuttamista tapahtuu niin paljon kuin puhutaan. Olen nimittäin saanut huomata että etenkin miehet ovat eron jälkeen hyvin katkeria ja mielellään puhuvat pahaa exästä. Helppo sanoa että kyllähän minä tapaisin lapsia mutta ex rouva ei anna. Totuus on se että omat juoksut ja itsekkyys on tärkeämpiä mutta eihän sitä muille voi myöntää.
Olen työni kautta kohdannut vakavasti lasta ja toista vanhempaa vieraannuttavia. Sairaita ihmisiä ovat, eivätkä koskaan tule myöntämään, että ovat toimineet väärin.
Vierailija kirjoitti:
Äitini miettii joskus vieraannuttiko hän minua isästäni kun olin teini. Johtuu ihan siitä ettei patistanut minua tapaamisiin vaan sain itse päättää. Isästä ei puhuttu mitään, ei hyvää eikä huonoa. Taustalla oli väkivaltaa isän puolelta äitiä kohtaan, joten siksi päätin itse etten halua tavata. Eikä isä yrittänyt ottaa yhteyttä. Nyt kun olen jo kolmekymppinen, ollaan jonkun verran soiteltu.
Samankaltainen tilanne täällä. Äiti antoi kyllä isälle mahdollisuuden olla minun elämässäni, mutta kun isä toistuvasti jätti minut heitteille minun ollessani hänen luonaan ja käyttäytyi pelottavasti, en lopulta enää itse tahtonut nähdä häntä eikä äitini onneksi pakottanut.
Olen nyt 35-vuotias ja silloin harvoin kun isääni näen, hän yhä puhuu kuin olisi äitini syytä, etten ole halunnut olla hänen kanssa enempää tekemisissä. Sellaisia ne narsistit ovat, etteivät kykene näkemään omaa syyllisyyttään... Joka kerta tietenkin muistutan isää, että hän ihan itse omilla toimillaan aiheutti sen, etten lapsena tahtonut häntä elämääni, mutta viesti ei tunnu menevän perille.
Ei ole elämänkumppania, koska voin tämän asian takia niin huonosti, etten voi ajatellakaan mitään uusia suhteita. Sinulle valitettavasti joudun sanomaan, että tekosi on pahan, jopa sairaan ihmisen teko, eikä sitä mikään hyvitä tai lievennä. Olet pilannut ainakin lapsesi ja eksäsi elämän, eikä mikään tuo niitä menetettyjä hetkiä, vuosia, muistoja takaisin. Itse olen pysynyt työelämässä, mutta kalliiden terapioiden turvin. Hienoa kai tietysti, että olet havahtunut tekojesi seurauksiin. Mitään neuvoja en valitettavasti osaa antaa.