Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä vanhempaa joka myöntää olleensa vieraannuttaja, ja katuu sitä nyt syvästi?
11.11.2022 |
Minä olin. Olin mustasukkainen kun vauvan isä löysi toisen ja lähti hänen matkaansa, meni naimisiin ja perusti perheen. Olin hankala, kauhea ihminen. Keksin tekosyitä etteivät isä ja lapsi voineet tavata. Olin vihainen, katkera ja surullinen. Olin vihainen uudelle naiselle, joka puuttui ja arvosteli ja haukkui.
Isä väsyi ja lopetti tapaamiset. Nyt lapsi on 12, eikä isä ole pitänyt seitsemään vuoteen. En ole koskaan haukkunut isää lapselle, ei olla puhuttu isästä oikeastaan mitään. Mutta he eivät tapaa enää. Isä on sanonut ettei halua olla tekemisissä. Koitin häntä kerran lähestyä sähköpostilla ja kertoa lapsen kuulumisia, kysyin haluaako hän tyttärensä puhelinnumeron. Ei halunnut, vaan sanoi että lapsi voi laittaa hänelle viestiä joskus.
En varmaan ikinä pääse tästä yli. Mielessäni kummittelee se kun isän vaimo sanoi joskus että tulen tästä vielä kärsimään. Oikeassa oli.
Kommentit (57)
Sisareni teki samoin. Vieraannutti lapsen vuosiksi isästään. Hiljalleen kun teini-ikäisen kulut kasvoivat, niin isä kelpasi taas rahoittajaksi, lapsilisien lisäksi. Minut myös kielsi pitämästä yhteyttä lapseen ja sanoin tälle, että asiahan muuttuu kun lapsi on aikuinen ja saa itse päättää kenen kanssa on tekemisissä. Ja niinhän siinä kävi, että haluaa olla tätinsä kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä keksi miten kukaan voi hylätä lapsensa siksi ettei ole tullut toisen vanhemman kanssa toimeen. Ja tuo että antaa vuosia mennä ilman että pitää mitään yhteyttä. Älä syyllistä itseäsi enempää Ap, riidoissa on yleensä kaksi, eikä isä kuulosta miltään hyvältä tyypiltä. Kunhan syyllistää sinua että saa elää rauhassa omaa elämäänsä. Kuka myöntää avoimesti että ei halua pitää yhteyttä lapseensa? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä keksi miten kukaan voi hylätä lapsensa siksi ettei ole tullut toisen vanhemman kanssa toimeen. Ja tuo että antaa vuosia mennä ilman että pitää mitään yhteyttä. Älä syyllistä itseäsi enempää Ap, riidoissa on yleensä kaksi, eikä isä kuulosta miltään hyvältä tyypiltä. Kunhan syyllistää sinua että saa elää rauhassa omaa elämäänsä. Kuka myöntää avoimesti että ei halua pitää yhteyttä lapseensa? Niinpä.
Kommenttisi on tyypillistä vieraannuttajan logiikkaa. Kiusaat, vainoat, käännät lapset isäänsä vastaan ja lopuksi syytät tätä lasten hylkäämisestä. Olet kuvottava.
Te kaikki, jotka sotkette lapset aikuisten riitoihin, olette kypsymättömiä ihmisiä ja HUONOJA vanhempia. Vastuullinen aikuinen ajattelee aina lapsen parasta, eikä kiehu omissa tunteissaan niin syvällä, että lapsikin joutuu kärsimään.
Älkää pilatko lastenne elämää omalla urpoudellanne. Todella paljon näkee tuollaista käytöstä eron jälkeen, että lasta käytetään riitakapulana. Aivan hirveää katsottavaa. Halveksin sellaisia ihmisiä ja säälin heidän lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdalla ex-mies vieraannutti ihan itse itsensä. Teinejä nyt tapaa jonkun verran, mutta vanhimpaan, nyt jo omillaan asuvaan poikaan on katkaissut välit kokonaan. Isä ei ole kahteen vuoteen ottanut mitään yhteyttä häneen. Pojan varassa oli yhteyden pito sitä ennen.
Isällä on uusi vaimo ja tämän lapset, joista hyysää. Kelan kautta tulee elatus, kun sen maksunkin lopetti.
.
Eipä näitä katujiksi ilmoittautujia ihan jonoksi saakka näytä olevan. Muuta porukkaa kyllä ilmantuu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla ex-mies vieraannutti ihan itse itsensä. Teinejä nyt tapaa jonkun verran, mutta vanhimpaan, nyt jo omillaan asuvaan poikaan on katkaissut välit kokonaan. Isä ei ole kahteen vuoteen ottanut mitään yhteyttä häneen. Pojan varassa oli yhteyden pito sitä ennen.
Isällä on uusi vaimo ja tämän lapset, joista hyysää. Kelan kautta tulee elatus, kun sen maksunkin lopetti.
.
Onko isä muilta mailta hankittu?
Sille kuulostaa, "....elatus Kelalta..."
Tyhmä akka. Kärsi. Olet sen ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme, että tämä ketju on saanut olla täällä näin kauan. Aihe tuntuu olevan kielletty, olen tästä muutaman kerran tänne kirjoittanut ja aina teksti on poistettu.
Siskoni on vieraannuttanut poikansa isästään ihan katkeruuttaan. Nyt kun pojat on teinejä, ongelmat ja isän elämästä puuttuminen alkavat näkyä. Raha ja isot elatusmaksut kelpaavat, muu ei. Muutti niin kauaksi toisen miehen perässä, että tapaamiset ovat mahdottomia. Molemmat pojat ovat psyykkisesti sairaita. Siskoni syyttää poikien isää siitä, että on lapsensa hylännyt, mutta totuus on toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vieraannutin, ja ratkaisu on edelleen paras mahdollinen. Lapseni on aikuinen.
Mielestäni lapsen elämään olisi vaikuttanut haitallisesti olla tekemisissä väkivaltaisen, epäluotettavan, rikollisen ja alkoholistin kanssa.
Persttä kuitenkin annoit edellä mainituista vioista huolimatta??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persttä kuitenkin annoit edellä mainituista vioista huolimatta??
Ei, En mä persettä, vaan siihen naapuriin...
Minut on vieraannutettu lapsestani, ja voin kertoa, että ymmärrän hyvin miksi vieraannutettu vanhempi vain luovuttaa. Se tuska on jotain niin hirveää, ettei sitä vain kestä loputtomiin. Yrität ja yrität, mutta vastassa on aina vain etäisemmin käyttäytyvä lapsi tai nuori, joka toistelee toisen vanhemman syöttämiä valheita. Sitä valitsee joko oman käden keinot tai lähtemisen. "Et ole isäni", "et enää tunnu isältäni", "hullu mies", "köyhä ja ankea elämä sulla", "hankkisit paremmin palkatun työn", "et osaa laittaa ruokaa", "kotisi on ankea läävä", "kaikki on sinun syytä", "äiti vihaa sinua", "olet pilannut äidin elämän", "älä aina laita niitä viestejä"... Ihan normaali ihminen olen, mutta ex vannoi erotessamme, että hän sitten pitää lapset, ja sen on totisesti tehnyt. Sopimukset ei pitäneet, minun ajalla ei ollut mitään arvoa, soitteli lapsille ja häiritsi kaikin tavoin minun yhteistä aikaani heidän kanssa. Lupaili mukavaa tekemistä ja ostamista, niin että lapset ei muuta miettineet ja halusivat koko ajan lyhentää minun luona oloa. En jaksanut enää sitä. Vielä yritän ja toivon, mutta tuska menetetyistä vuosista on sietämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei kyllä kukaan vieraannuttaisi. Hakisin tuomion täytäntöönpanoa ja yksinhuoltajuutta. Ystävä teki näin ja sai huoltajuuden vieraannuttamisen perusteella. Isä on lapanen.
Vierailija kirjoitti:
Minut on vieraannutettu lapsestani, ja voin kertoa, että ymmärrän hyvin miksi vieraannutettu vanhempi vain luovuttaa. Se tuska on jotain niin hirveää, ettei sitä vain kestä loputtomiin. Yrität ja yrität, mutta vastassa on aina vain etäisemmin käyttäytyvä lapsi tai nuori, joka toistelee toisen vanhemman syöttämiä valheita. Sitä valitsee joko oman käden keinot tai lähtemisen. "Et ole isäni", "et enää tunnu isältäni", "hullu mies", "köyhä ja ankea elämä sulla", "hankkisit paremmin palkatun työn", "et osaa laittaa ruokaa", "kotisi on ankea läävä", "kaikki on sinun syytä", "äiti vihaa sinua", "olet pilannut äidin elämän", "älä aina laita niitä viestejä"... Ihan normaali ihminen olen, mutta ex vannoi erotessamme, että hän sitten pitää lapset, ja sen on totisesti tehnyt. Sopimukset ei pitäneet, minun ajalla ei ollut mitään arvoa, soitteli lapsille ja häiritsi kaikin tavoin minun yhteistä aikaani heidän kanssa. Lupaili mukavaa tekemistä ja ostamista, niin että lapset ei muuta miettineet ja halusivat koko ajan lyhentää minun luona oloa. En jaksanut enää sitä. Vielä yritän ja toivon, mutta tuska menetetyistä vuosista on sietämätön.
Haitko täytäntöönpanoa ja huoltajuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut on vieraannutettu lapsestani, ja voin kertoa, että ymmärrän hyvin miksi vieraannutettu vanhempi vain luovuttaa. Se tuska on jotain niin hirveää, ettei sitä vain kestä loputtomiin. Yrität ja yrität, mutta vastassa on aina vain etäisemmin käyttäytyvä lapsi tai nuori, joka toistelee toisen vanhemman syöttämiä valheita. Sitä valitsee joko oman käden keinot tai lähtemisen. "Et ole isäni", "et enää tunnu isältäni", "hullu mies", "köyhä ja ankea elämä sulla", "hankkisit paremmin palkatun työn", "et osaa laittaa ruokaa", "kotisi on ankea läävä", "kaikki on sinun syytä", "äiti vihaa sinua", "olet pilannut äidin elämän", "älä aina laita niitä viestejä"... Ihan normaali ihminen olen, mutta ex vannoi erotessamme, että hän sitten pitää lapset, ja sen on totisesti tehnyt. Sopimukset ei pitäneet, minun ajalla ei ollut mitään arvoa, soitteli lapsille ja häiritsi kaikin tavoin minun yhteistä aikaani heidän kanssa. Lupaili mukavaa tekemistä ja ostamista, niin että lapset ei muuta miettineet ja halusivat koko ajan lyhentää minun luona oloa. En jaksanut enää sitä. Vielä yritän ja toivon, mutta tuska menetetyistä vuosista on sietämätön.
Haitko täytäntöönpanoa ja huoltajuutta?
En hakenut. Lapset niin toisen vanhemman pauloissa ja pahimman vaiheen käynnistyessä vanhin täyttänyt 12. Hän vihasi minua, eikä edes tervehtinyt aina kadulla. Mitä hyötyä sellaisen lapsen pakottamisesta luokseni?
Kiitos vastanneille. Kyllä, tämä tekoni on ollut käsittämätöntä julmuutta. Minun olisi pitänyt ajatella järkevästi ja toimia alusta asti isän uuden perheen kanssa yhteistyössä. Lapsi olisi voinut jopa viihtyä paremmin isänsä luona. Heillä kuitenkin varallisuutta enemmän, kaksi aikuista ja onnellinen ympäristö, ja toki puolisisaruksia myös kaverina.
Olen yrittänyt tätä alun virhettä korjata ja pyytänyt isältä anteeksiantoa. Myös lapselta tulen pyytämään anteeksi etten tukenut heidän tapaamisiaan onnistuneesti. Itsekin luovutin riitojen takia. Olen kärsinyt tästä vuosia niin paljon että oman peilikuvan näkeminen suorastaan jo ällöttää. Olen puhunut tästä myös lastensuojeluun ja kysynyt heiltä vinkkejä miten asioita voisi parantaa. Hekin ovat ottaneet isään yhteyttä mutta isä on tehnyt päätöksensä, hänen oma perheensä on kärsinyt aivan liikaa. Isä on ansainnut kaiken onnen, enkä halua sitä rikkoa.
Toivon että tämä tekoni tulee joskus rangaistavaksi ja että itse joudun kärsimään rangaistuksen myös tavalla tai toisella. Tunnen että olen erittäin epäkelpo kasvattaja, ja olenkin miettinyt lapsen antamista huostaan hyvään perheeseen. Minulla ei ole mitään oikeutta pitää tuota lasta jonka olen vääryydellä pitänyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miesasiamiesten keksimä sana, jolla he yrittävät ensinnäkin vierittää vastuun omista teoistaan muille ja jolla he toisaalta solvaavat lapsiaan.
Perusluottamus kehittyy vaistonvaraisesti ja varhain ja jos isä ei viitsi sidettä lapseensa luoda, sitä ei synny. Syntynyttä sidettä ei voi kukaan muu katkaista kuin uli itse.
Koko käsite on lapsia loukkaava, vaikka sillä on tietenkin tarkoitus syyllistää toista huoltajaa, sitä joka oli luotettava, turvallinen ja läsnä.
Sullahan oli syyllinen ja syytön kätevästi tiedossa jo etukäteen. Ja koko sanakin keksitty niiden syyllisten toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut on vieraannutettu lapsestani, ja voin kertoa, että ymmärrän hyvin miksi vieraannutettu vanhempi vain luovuttaa. Se tuska on jotain niin hirveää, ettei sitä vain kestä loputtomiin. Yrität ja yrität, mutta vastassa on aina vain etäisemmin käyttäytyvä lapsi tai nuori, joka toistelee toisen vanhemman syöttämiä valheita. Sitä valitsee joko oman käden keinot tai lähtemisen. "Et ole isäni", "et enää tunnu isältäni", "hullu mies", "köyhä ja ankea elämä sulla", "hankkisit paremmin palkatun työn", "et osaa laittaa ruokaa", "kotisi on ankea läävä", "kaikki on sinun syytä", "äiti vihaa sinua", "olet pilannut äidin elämän", "älä aina laita niitä viestejä"... Ihan normaali ihminen olen, mutta ex vannoi erotessamme, että hän sitten pitää lapset, ja sen on totisesti tehnyt. Sopimukset ei pitäneet, minun ajalla ei ollut mitään arvoa, soitteli lapsille ja häiritsi kaikin tavoin minun yhteistä aikaani heidän kanssa. Lupaili mukavaa tekemistä ja ostamista, niin että lapset ei muuta miettineet ja halusivat koko ajan lyhentää minun luona oloa. En jaksanut enää sitä. Vielä yritän ja toivon, mutta tuska menetetyistä vuosista on sietämätön.
Haitko täytäntöönpanoa ja huoltajuutta?
En hakenut. Lapset niin toisen vanhemman pauloissa ja pahimman vaiheen käynnistyessä vanhin täyttänyt 12. Hän vihasi minua, eikä edes tervehtinyt aina kadulla. Mitä hyötyä sellaisen lapsen pakottamisesta luokseni?
Olisiko sinulla mitään neuvoa minulle? Mitä toivoisit exäsi sanovan tai tekevän tässä tilanteessa? Pystyisikö elämänkumppanisi olemaan tukena/apuna?
Ap
Asiat voivat vielä korjaantua. Hyvä, että olet oppinut virheistäsi. Vaikeudet eivät riko ihmistä, vaan se miten ne kohdataan.
Toivoa on.