aloittaisitko seurustelun asperger henkilön kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti aspergin piirteitä omaavan henkilön kanssa päätyy suhteeseen ilman että henkilöllä on diagnoosia.

Ja jos diagnoosi olisikin, ei siitä kannattaisi avautua ennen kuin tuntee toista vähän paremmin. Ei kukaan odota toiselta avautumista heti alussa mistään muistakaan isoista haasteista.

Itselläni on traumatausta. Olen todennut parhaaksi etten pahemmin avaa uusille tuttaville millaisia vaikeuksia elämässä on ollut. Vaikka traumat enää harvemmin ahdistavat, en siltikään ole valmis kuuntelemaan muilta mahdollisia hyvin ajattelemattomia tölväisyjä, joita saatetaan laukoa jos ihmiset ahdistuvat kuulemastaan. En myöskään halua tulla nähdyksi ensisijaisesti kokemieni traumaattisen kokemusten kautta.

Jokainen ihminen on paljon enemmän kuin aiemmat kokemuksensa tai mahdolliset diagnoosit, joita on saanut. Aina ei tietenkään voi valita mitä kertoo ja kenelle. Jos tilanne ei kuitenkaan ole oireilun takia akuutti, usein kannattaa miettiä millaisille ennakkoluuloinen on avoimuutensa takia valmis laittamaan itsensä alttiiksi.

Onko ap:lla jotain hampaankolossa autismin kirjolla olevia kohtaan vai oletko vain ennakkoluuloinen?

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:lla jotain hampaankolossa autismin kirjolla olevia kohtaan vai oletko vain ennakkoluuloinen?

Hiljaisuus ei yllätä. Kannattaisi hakeutua erilaisten ihmisten seuraan, jotta ennakkoluulot vähenisivät ja elämä helpottuisi. Syrjivä ja asenteellinen kirjoittelu ap:lla ei paranna oloasi.

Onkohan parempi kertoa suoraan vai jättää kertomatta? Kertominen luo ennakkoasenteita ja mielikuvia. Kertomatta jättäminen on harhaanjohdattamista.

En, vaikka itselläkin on burgeripiirteitä. Se on vaan niin ärsyttävää jo burgerikavereissa kun jäävät johonkin yhteen sanaan tai kirjoitusvirheeseen kiinni ja koko muu viestin sisältö lentää ikkunasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

WTF. No on tämäkin nyt taas kysymys. Vastavuoroisesti voitaisi kysyä "aloittaisitko seurustelun yltiöekstrovertin kanssa". Johon on helppo vastata: en.

Tuo ekstroverttisyys sentään näkyy heti. Aspergerin kanssa voi mennä vuosia kuin unelmassa, joka muuttuu yllättäen painajaiseksi.

Käsittämätöntä p a s k a a. Tunnetko sinäkään yhtään ainoaa asperger-oireyhtymän omaavaa. Jos elämä on painajaista niin ei se nyt tästä diagnoosista ole taatusti kyse :D Ei se asperger siinä vuosien päästä yhtäkkiä puhkea. Käsittämättömän tietämätöntä jopa rasistista potaskaa täällä suolletaan.

Miten asperger-naiseen kannattaa ottaa yhteyttä jos olisi kiinnostunut tapailemaan. Mulla on eräs tuttu joka on as ja on ollut vähän pilkettä molemmilla.

Aloitin, enkä mitenkään osannut pitää asiaa ongelmana. Ihmekös en, kun joitakin vuosia myöhemmin kävi ilmi, että olen itsekin autismin kirjolla 😃. 

Ihastuib asperger-naiseen ja tunne oli molemminpuolinen mutta meni välillä niin vaikeaksi arjessa että lopetin sen siihen.

Esim. Hennan? No hänkin on nykyisin lääkäri, joten kyllä! Suutahtelee välillä, mutta pian jo leppyykin.

En aloittaisi. Ne aspergerit, jotka tunnen jankkaavat yhtä ja samaa asiaa ja minä keskustelen mielelläni eri elämän aloista. Tulisin varmaan hulluksi.

Kyllä

Vierailija kirjoitti:

Eikö asperger voisi etsiä toista aspergeriä suhteeseen?

Kahden aspergerin suhde ei todellakaan toimisi tai jos toimii niin ei ainakaan niin hyvin kuin sellainen suhde jossa toinen on niin sanottu normaali.

En, arvostan hyviä tunne-ja vuorovaikutustaitoja, ja kuten ylläoleva, monipuolista kiinnostusta elämän eri ulottuvuuksia kohtaan. Jankkaus, joustamattomuus, pelkkä faktapitoinen keskustelun taso, tilannetajun puute ja lapsellisuus (esim tavaroiden/ romun keräilynä) taas ovat minulle liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten asperger-naiseen kannattaa ottaa yhteyttä jos olisi kiinnostunut tapailemaan. Mulla on eräs tuttu joka on as ja on ollut vähän pilkettä molemmilla.

Kertomalla ihan suoraan avoimesti ajatuksensa, ilman rivien välistä vihjailua. Tarkasti, rehellisesti, kokonaan. Ja antamalla aikaa pureskella asiaa, kysymällä onko lisäkysymyksiä ja mitä itse ajattelee.. Keskustelemalla omistaa arvoista voit antaa materiaalia toisen päätösten koostamiseen.

MT-ongelmalliset naiset on paskaa. Ei jatkoon.

En tyydy itseäni huonompiin naisiin. Olen mielummin sinkku kuin MT-ongelmallisen naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

En, arvostan hyviä tunne-ja vuorovaikutustaitoja, ja kuten ylläoleva, monipuolista kiinnostusta elämän eri ulottuvuuksia kohtaan. Jankkaus, joustamattomuus, pelkkä faktapitoinen keskustelun taso, tilannetajun puute ja lapsellisuus (esim tavaroiden/ romun keräilynä) taas ovat minulle liikaa.

Onko tavaroiden keräily lapsellista? Miksi? Entä, jos keräilee sijoitusmielessä? Entä jos keräily tuottaa onnellisuutta ja mielihyvää? Ovatko onnellisuus ja mielihyvä lapsellisia asioita? Entä tuotto oikeaan aikaan myydystä kokoelmasta?

Ihan uteliaisuutta kysyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö asperger voisi etsiä toista aspergeriä suhteeseen?

Kahden aspergerin suhde ei todellakaan toimisi tai jos toimii niin ei ainakaan niin hyvin kuin sellainen suhde jossa toinen on niin sanottu normaali.

Häh, siis nimenomaan voi toimia ihan helvetin hyvin. Mä en autismin kirjolaisena edes harkitsis neurotyypillistä kumppania, eikä mulla oo sellaista ikinä ollutkaan. 

Tietenkään en suinkaan ole kaikkien toisten kirjolaisten kanssa romanttisesti yhteensopiva (mutta yhdenkään neurotyypillisen kanssa en varmaan ois) , mutta sitten kun löytyi se, jonka kanssa olen, niin tää on ihan käsittämättömän hyvä parisuhde. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö asperger voisi etsiä toista aspergeriä suhteeseen?

Kahden aspergerin suhde ei todellakaan toimisi tai jos toimii niin ei ainakaan niin hyvin kuin sellainen suhde jossa toinen on niin sanottu normaali.

Mistä ihmeestä olet saanut moista päähäsi? Onko yksikään asperger ikinä sanonut, että olis noin?

Kun kyllä itseni lisäksi kaikki muutkin tuntemani ja tietämäni kirjolaiset kokevat nimenomaan täysin päinvastoin, eikä kukaan seurustele neurotyypillisen kanssa.