aloittaisitko seurustelun asperger henkilön kanssa?

Ystäväksi kyllä mutta parisuhteeseen..ei kiitos. Vaikka vähemmän oireileviakin on niin kyllä usealla jossain välissä iskee se aspi päälle ja voi olla liian uuvuttavaa puolisolle. 

En nyt suoraan tyrmäisi pelkän aspergerin perusteella, mutta muutama asia mietittäisi. Olen hyvin herkkä ja tunteellinen ihminen, joten asperger-tyyppinen umpirehellisyys luultavasti olisi ongelma. Samoin tarve kaavamaisuuteen. Myös huumorintajuni on kaikkea muuta kuin maanläheistä ja puhun mielelläni monen mielestä liiankin abstraktisti. Vaikea sovittaa yhteen aspergerin kanssa. Nämä nyt ensimmäisenä tulevat mieleen.

Eikö asperger voisi etsiä toista aspergeriä suhteeseen?

En oo kaikkein neurotyypillisin itsekään, joten en suoralta kädeltä teilaisi. Mutta jos 2 erityistarpeisen tarpeissa olis paljon eroavaisuuksia, niin vaikeaksihan se menisi. Tietyt asseille yleiset jutut kuten rutiinit vois olla hyvä vaan ja itsekin vierastan muutoksia. Lapsia en hankkisi, mutta en hankkisi muutenkaan mm. siksi etten haluu et omat ongelmat periytyy kellekään, sen verran vaikeita ovat olleet. 

Minulla on asperger-diagnoosi. Minä itse en ole asperger eikä diagnoosi määritä minua, ei edes sitä, mitä voin oppia tai miten olen parisuhteessa.

Kukaan ihminen ei ole ensimmäisenä kysynyt diagnoosejani eikä asperger ole se, jonka ensimmäisenä mainitsen, sillä siitä ei ole terveydellistä haittaa enkä koe sen olevan vika, vain ominaisuus muiden joukossa. En silti myöskään mitenkään peittele tai häpeä sitä. Itse en ensimmäisenä kysy uusilta ihmisiltä, ovatko he nenttejä. Neurologinen status ei ole oleellinen parisuhteessa.

Minulla on kaksi pitkää parisuhdetta. Ensimmäinen toki kaatui vuorovaikutuksen ongelmiin, mutta ei siksi että olisin kömpelö, suora tai muulla tavalla autistinen, vaan ex-puoliso oli passiivisaggressiivinen mököttäjä, jonka seuraavakin parisuhde päättyi samasta syystä.

Tämä toinen parisuhde toimii hyvin eikä kummankaan tarvitse antaa enemmän periksi tai olla toista kannatteleva oman hyvinvoinnin kustannuksella. Molemmat viihdymme sekä yhdessä että yksin. Lapsemme on aika erilainen kuin muut ikäisensä, mutta se ei ole ongelma. Hän on älykäs ja itsenäinen eikä erilaisuus ole ongelma.

Asperger ei ole ongelma. Sopimaton ympäristö ja kapeakatseiset ihmiset ovat.

Vierailija kirjoitti:

Eikö asperger voisi etsiä toista aspergeriä suhteeseen?

Tiivistyisikö vai lisääntyisikö autismi tälläisessä suhteessa? Kysymykseni ei ole vitsi.

WTF. No on tämäkin nyt taas kysymys. Vastavuoroisesti voitaisi kysyä "aloittaisitko seurustelun yltiöekstrovertin kanssa". Johon on helppo vastata: en.

Vierailija kirjoitti:

WTF. No on tämäkin nyt taas kysymys. Vastavuoroisesti voitaisi kysyä "aloittaisitko seurustelun yltiöekstrovertin kanssa". Johon on helppo vastata: en.

Tuo ekstroverttisyys sentään näkyy heti. Aspergerin kanssa voi mennä vuosia kuin unelmassa, joka muuttuu yllättäen painajaiseksi.

Jos tuntuisi oikealta ihmiseltä minulle ja sydän sanoisi kyllä. Voi ihmisessä kummallisempia ja haastavampiakin ominaisuuksia olla, minussakin, vaikka mitään diagnoosia ei ole.

Itse olen ollut yli 20 vuotta naimisissa AS-miehen kanssa ja meillä on neljä ihanaa, neurotyypillistä ( = ei-Asberger) lasta. Diagnoosin puolisoni on saanut vasta avioliittomme aikana. Diagnoosin saaminen on helpottanut elämäämme ja parisuhdettamme, johon on mahtunut monenlaista, kuten pitkään suhteeseen aina.

Olisinko aloittanut seurustelun, jos olisin tiennyt diagnoosista ja sen tuomista haasteista? Olisinko uskaltanut yrittää saada lapsia hänen kanssaan? Rehellisesti sanottuna en tiedä. Mutta jos en olisi, en olisi ikinä saanut maailman rakkaimpia lapsiani enkä ehdoitta minua rakastavaa puolisoani.

No en jos muitakin vaihtoehtoja on. Miksi turhaan hankaloittaa elämäänsä. Sama pätee myös alkoholisteihin, mielenterveysongelmaisiin jne., vaikka luonnollisesti ovatkin vaikeampia ja erilaisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

WTF. No on tämäkin nyt taas kysymys. Vastavuoroisesti voitaisi kysyä "aloittaisitko seurustelun yltiöekstrovertin kanssa". Johon on helppo vastata: en.

Tuo ekstroverttisyys sentään näkyy heti. Aspergerin kanssa voi mennä vuosia kuin unelmassa, joka muuttuu yllättäen painajaiseksi.

Yllättäen? Asperger ihmiset on juuri niitä ihmisiä, jotka ei yllätä. Se on sun oma suhtautumistapa, joka muuttuu unelmasta painajaiseen.

Oma mieheni on hyvin lievästi autistinen, se näkyy lähinnä miehen kiinnostuksenkohteissa (hänellä on taipumus innostua tietyistä asioista vähän kausittain, ja kausien aikana syventyä niihin juurta jaksain) sekä tietynlaisena kömpelyytenä small talkissa ja sellaisessa kevyessä jutustelussa. Muuten mies on ihan "normaali". Korkeakoulutettu, töissä turvallisuusalalla, superälykäs mutta myös osaava stereotyyppisissä fyysisissä miesten töissä, puhuu ja pussaa. Nauretaan, puhutaan ja halaillaan paljon :) Mies on umpirehellinen muttei kuitenkaan sellainen töykeä tökerö kuten jotkut vähän vakavammin autistiset. Hänellä on läheisiä ystäviä ja paljon tuttavia, joten stereotypia erakoituneesta epäsosiaalisesta komeroautistista ei todella pidä paikkaansa hänen kohdallaan - toisaalta hänen ei kuitenkaan tarvitse lähteä kaikkiin pippaloihin eikä hän tunne juurikaan sosiaalista painetta monistakaan asioista. En myöskään epäile hetkeäkään, etteikö hän ole uskollinen kumppani, sillä hän on aivan äärettömän looginen ja rationaalinen eikä siten altis houkutuksille!

Pähkinänkuoressa siis että autismia on monenlaista, ja hyvin lievä autismi voi olla lähes näkymätöntä. Itse rakastan miestäni aivan järjettömästi ja hän on loistava, uskollinen ja rakastava kumppani sekä luotettava ja hauska isä. Joku muu autisti taas voi olla aivan järjettömän rasittava ja mahdotonta seuraa. En siis sulkisi mitään ovea ihan tuosta noin vaan :)

Tosikkomainen rehellisyys hänessä hätkähdyttäisi. En minäkään kerro muille jos he ovat rumia, vanhoja, noloja, tietämättömiä tai typeriä, paitsi tällä palstalla.

Riippuu.. ehkä ei.. mutta hyvä jos se tulee ilmi heti.. tietää mimmoiseen kommunikaatiohaasteeseen olisi ryhtymässä 

Luulen että en alkaisi, haastavien vuorovaikutusongelmien takia. 

Vuorovaikutuksen ongelmat kyllä ilman muuta ovat niitä, joiden takia parisuhde olisi itsellenikin haaste. Netissä ei näy nonverbaalinen vuorovaikutus, ja netin kautta olen päässyt treffeillekin, mutta sitten kommunikoidessa livenä aika nopeasti käy niin, että toisen ja varmaan itsenikin kiinnostus katoaa, kun vuorovaikutus on jähmeää. Olen kyllä ollut ainakin kerran paljonkin ihastunut naiseen, jonka tapasin useamman kerran. Hän kuitenkin totesi lopulta myös kommunikoinnin liian vaikeaksi.

Se vuorovaikutus lienee ratkaisevimpia elementtejä ihmissuhteissa yleensäkin, joten en ihmettele, jos se tekee AS-ihmiselle rakkauden löytämisen vaikeaksi. Korostan kuitenkin, että emotionaalisesti emme yleensä ole niin kylmiä kuin vähäeleisestä ilmaisusta voisi luulla.

Nro 10

Todennäköisesti aspergin piirteitä omaavan henkilön kanssa päätyy suhteeseen ilman että henkilöllä on diagnoosia.

Ja jos diagnoosi olisikin, ei siitä kannattaisi avautua ennen kuin tuntee toista vähän paremmin. Ei kukaan odota toiselta avautumista heti alussa mistään muistakaan isoista haasteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

WTF. No on tämäkin nyt taas kysymys. Vastavuoroisesti voitaisi kysyä "aloittaisitko seurustelun yltiöekstrovertin kanssa". Johon on helppo vastata: en.

Tuo ekstroverttisyys sentään näkyy heti. Aspergerin kanssa voi mennä vuosia kuin unelmassa, joka muuttuu yllättäen painajaiseksi.

Eikö tuo päde ihan mihin tahansa parisuhteeseen? Vuosien saatossa ihmiset muuttuvat ja suhde muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti aspergin piirteitä omaavan henkilön kanssa päätyy suhteeseen ilman että henkilöllä on diagnoosia.

Ja jos diagnoosi olisikin, ei siitä kannattaisi avautua ennen kuin tuntee toista vähän paremmin. Ei kukaan odota toiselta avautumista heti alussa mistään muistakaan isoista haasteista.

Itselläni on traumatausta. Olen todennut parhaaksi etten pahemmin avaa uusille tuttaville millaisia vaikeuksia elämässä on ollut. Vaikka traumat enää harvemmin ahdistavat, en siltikään ole valmis kuuntelemaan muilta mahdollisia hyvin ajattelemattomia tölväisyjä, joita saatetaan laukoa jos ihmiset ahdistuvat kuulemastaan. En myöskään halua tulla nähdyksi ensisijaisesti kokemieni traumaattisen kokemusten kautta.