Miten hoidatte isänpäivävierailut jos pitäisi käydä usealla paikkakunnalla?

Kävin viime su vanhemmillani.

Vein heidät aamiaiselle ja annoin lahjan, josta tykkäsi.

Mies meni perjantaina isänsä kanssa Ikeaan ja kävivät lihapullilla.

Aamulla laulettiin, annettiin lahjat, mennään klo 13 brunssille ja illalla syödään kakkua

Ja se varsinainen juhlinnan kohde, tuore tai suht tuore isä, ei saa juhlia rauhassa ollenkaan. Miksi juhlitaan eniten niitä, jotka ovat saaneet jo kymmeniä isänpäiviä viettää?

Ukit asuvat 4h ajomatkan päässä toisistaan. Mun isä 1h meiltä etelään, miehen isä 3h pohjoiseen. Joskus harvoin voidaan olla isänpäivänä miehen vanhempien luona, jos on muuten sopiva vkloppu käyttää siellä kyläilyyn. Useammin käymme minun isän luona kylässä. Ei todellakaan molemmissa samana vuonna. Aina ei kummassakaan, jos on muuta menoa (lasten urheiluharrastusten turnaukset ja kisapäivät voi olla myös isänpäivänä!)

Sitten soitellaan, jos ei ehdi käymään.

Ukkienko juhla tämä eniten onkin?

Oispa korona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai aikuiset enää ravaa?

Miten niin? Kyllä me vieraillaan tänään kummankin isän/isoisän luona lastemme kanssa.

Miksi muistaminen loppuisi jossain iässä....?

No ihan siksi että teillä on se varsinainen isä siellä itsellänne.

Aika harva aikuinen asuu oman isänsä kanssa. Täällä on vaan mun lasteni isä. Häntä kyllä juhlitaan aamulla. Iltapäivällä käydään syömässä ja kahvilla kahden isoisän luona.

Ja mummu hoitaa tarjoilut? Kuten myös äitienpäivänä? Ja jouluna?

Juhlimme isänpäivää täällä kotona. Tämä on meille vielä uutta, vasta toinen isänpäivä miehelleni. Kävimme viikko sitten kylässä minun isälläni 200 km päässä. Hän ei todellakaan oleta että juuri tänä juhlapäivänä istuisimme tuntikaupalla autossa hänen takiaan. Miehen isä on kuollut, veimme pyhäinpäivänä kynttilän haudalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai aikuiset enää ravaa?

Miten niin? Kyllä me vieraillaan tänään kummankin isän/isoisän luona lastemme kanssa.

Miksi muistaminen loppuisi jossain iässä....?

No ihan siksi että teillä on se varsinainen isä siellä itsellänne.

Aika harva aikuinen asuu oman isänsä kanssa. Täällä on vaan mun lasteni isä. Häntä kyllä juhlitaan aamulla. Iltapäivällä käydään syömässä ja kahvilla kahden isoisän luona.

Vaan sun lastesi isä? Eikö se nimenomaan ole päivän tähti? Ei ne isoisät yms?

Siinä vaiheessa kun on oma perhe, pitää osata keskittyä siihen ja lakata olemasta lapsi.

Ei mun mies e d e l l e e n k ä ä n ole mun isä. Autan toki lapsiani muistamaan häntä. Minä muistan isänpäivänä tietenkin ensisijaisesti omaa isää. Tämä ei ole mikään aviomiehen päivä, hääpäivä on se.

Vierailija kirjoitti:

Ja se varsinainen juhlinnan kohde, tuore tai suht tuore isä, ei saa juhlia rauhassa ollenkaan. Miksi juhlitaan eniten niitä, jotka ovat saaneet jo kymmeniä isänpäiviä viettää?

Meillä kyllä mieheni haluaa ihan itse muistaa isäänsä. Jotenkin vaan korostuu jopa nyt kun mieheni on itsekin isä. Tässä on koko päivä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai aikuiset enää ravaa?

Miten niin? Kyllä me vieraillaan tänään kummankin isän/isoisän luona lastemme kanssa.

Miksi muistaminen loppuisi jossain iässä....?

No ihan siksi että teillä on se varsinainen isä siellä itsellänne.

Aika harva aikuinen asuu oman isänsä kanssa. Täällä on vaan mun lasteni isä. Häntä kyllä juhlitaan aamulla. Iltapäivällä käydään syömässä ja kahvilla kahden isoisän luona.

Ja mummu hoitaa tarjoilut? Kuten myös äitienpäivänä? Ja jouluna?

Kyllä siellä toisessa paikassa on kakku jonka isoisä haki leipomosta. Toisessa juu todennäköisesti mummo hoitaa.

Joulu ollaan aina meillä, kaikki isovanhemmat tulee meille.

Mennään eri osoitteisiin. Meillä ei ole tosin lapsia, joten tilanne olisi varmasti erilainen silloin. Varmaan kutsuttaisiin siinä tapauksessa omat isämme meidän luokse juhlistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai aikuiset enää ravaa?

Miten niin? Kyllä me vieraillaan tänään kummankin isän/isoisän luona lastemme kanssa.

Miksi muistaminen loppuisi jossain iässä....?

No ihan siksi että teillä on se varsinainen isä siellä itsellänne.

Aika harva aikuinen asuu oman isänsä kanssa. Täällä on vaan mun lasteni isä. Häntä kyllä juhlitaan aamulla. Iltapäivällä käydään syömässä ja kahvilla kahden isoisän luona.

Vaan sun lastesi isä? Eikö se nimenomaan ole päivän tähti? Ei ne isoisät yms?

Siinä vaiheessa kun on oma perhe, pitää osata keskittyä siihen ja lakata olemasta lapsi.

Ei mun mies e d e l l e e n k ä ä n ole mun isä. Autan toki lapsiani muistamaan häntä. Minä muistan isänpäivänä tietenkin ensisijaisesti omaa isää. Tämä ei ole mikään aviomiehen päivä, hääpäivä on se.

Sun lapsilla pitää olla koti ja perhe. Ei se siellä sun isäs luona ole.

Omat vanhemmat ovat viettäneet mökillä kaikki isän- ja äitienpäivät (ja muutkin viikonloput lumettomana aikana), joten ei olla vietetty niitä yhdessä. Yleensä soitan ja onnittelen, mutta ei faija kyllä pahemmin isänpäivästä piittaa. Yhteistä aikaa vietetään muulloinkin. Sunnuntaisin minulla on usein töitä.

Puoliso soittaa myös omalle isälleen, hän kyllä asuu lähellä, mutta ei olla siellä yleensä käyty eikä hänenkään perheessään isän- tai äitienpäivää juuri vietetty sitten lapsuuden.

Mitenkä tämä voi olla näin ja pidetään ihan normaalina, että aikuiset ihmiset käyvät juomassa ja syömässä iäkkäiden vanhempien luona, jotka tietenkin vastaavat tarjoilusta eli ovat jo aamusta alkaneet touhuamaan saadakseen kaiken valmiiksi. Päivän sankari, vuoroin isä vuoroin äiti ovat ilahtuneita, kun jälkipolvi kiireissään ehtii käväistä. Voiko tämä olla aitoa iloa? Pitäisikö juhlintatapaa muuttaa niin, että lapset toisivat tarjoomukset ja iloisen mielen tullessaan ja vanhemmat olisivat vapaalla.

Ei vierailla missään. Soitetaan videopuhelu isälleni jossain vaiheessa ja aion myös soittaa omalle isoisälleni, mutta en kyllä yhden päivän takia pakkaa koko perhettä autoon ja aja 600km pohjoiseen. Puoliso saa soittaa omalle isälleen lasten kanssa, en puutu siihen.

Vierailija kirjoitti:

Oispa korona.

Sote on kauhea asia sano Reijo manoli geronttis.

Isäni on kuollut, ja nyt hankin flunssan ja jään kotiin katsomaan Netflixiä kun mies ja lapset menevät miehen isälle.

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään kuolkoot narsistipsykopaatti pois.

Sama täällä, lpsenhakkaaja narsisti isääni en muista mitenkään. Ei ole ansainnut onnitteluja eikä edes isän arvonimeä.

Meillä kaikilla ei ole rakastavaa isää vaan ilkeä väkivaltainen kotikiusaaja.

Te joilla hyvät isät, olkaa kiitollisia, se ei ole itsestäänselvyys.

Meille joilla isä julma sadisti, isänpäivä on kipeä ja tuskallinen.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkä tämä voi olla näin ja pidetään ihan normaalina, että aikuiset ihmiset käyvät juomassa ja syömässä iäkkäiden vanhempien luona, jotka tietenkin vastaavat tarjoilusta eli ovat jo aamusta alkaneet touhuamaan saadakseen kaiken valmiiksi. Päivän sankari, vuoroin isä vuoroin äiti ovat ilahtuneita, kun jälkipolvi kiireissään ehtii käväistä. Voiko tämä olla aitoa iloa? Pitäisikö juhlintatapaa muuttaa niin, että lapset toisivat tarjoomukset ja iloisen mielen tullessaan ja vanhemmat olisivat vapaalla.

Mistä ihmeen tarjoilusta? Kahvithan siellä korkeintaan juodaan.

Minulle tärkein isä maailmassa on lasteni isä. Ilman häntä meillä ei olisi näitä lapsia. Hän jakaa arjen taakan ja myös ilot kanssani. Sitä sietää juhlia, joten tämä päivä on hänelle.