Miten hoidatte isänpäivävierailut jos pitäisi käydä usealla paikkakunnalla?

Vierailija kirjoitti:

Ei kai aikuiset enää ravaa?

Kyllä minä ainakin käyn oman isäni tykönä. Olen nelikymppinen ja hän seitsemänkymmentä. Sama homma äitienpäivänä äidin suhteen. Kyllä ne minun vanhempia on iästä riippumatta. Sääli jos sinä olet asunut jossain päihdeongelmaperheessä tms ja siksi kieroon kasvanut .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai aikuiset enää ravaa?

Kyllä minä ainakin käyn oman isäni tykönä. Olen nelikymppinen ja hän seitsemänkymmentä. Sama homma äitienpäivänä äidin suhteen. Kyllä ne minun vanhempia on iästä riippumatta. Sääli jos sinä olet asunut jossain päihdeongelmaperheessä tms ja siksi kieroon kasvanut .

Minä olen itse äiti ja mieheni on isä. Me juhlimme lastemme kanssa. Lapsemme ovat tärkeimmät.

Minä olen aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai aikuiset enää ravaa?

Kyllä minä ainakin käyn oman isäni tykönä. Olen nelikymppinen ja hän seitsemänkymmentä. Sama homma äitienpäivänä äidin suhteen. Kyllä ne minun vanhempia on iästä riippumatta. Sääli jos sinä olet asunut jossain päihdeongelmaperheessä tms ja siksi kieroon kasvanut .

Minä olen itse äiti ja mieheni on isä. Me juhlimme lastemme kanssa. Lapsemme ovat tärkeimmät.

Minä olen aikuinen.

Ja luulet ilmeisesti, että kaikilla aikuisilla on lapsia. Silti voi olla omat vanhemmat.

No, isäni on kuollut. Samoin isoisäni. Puolisoni isovanhemmat myös kuolleet, puolison isä kuollut. Ei ole ketään kenen luoda käydä. Vietämme isänpäivää oman perheen kesken. Lapset ovat tehneet isälleen eli puolisolleni kortteja, minä keitin hänelle aamukahvin ja toivotin mukavaa päivää.

Vierailija kirjoitti:

Miten te yh:t hoidatte asian, joilla on lapsia useille miehille?

Lapset on heillä tietty isillään, kai miehet nyt SEN VERRAN voi lastensa eteen tehdä, että yhden pvän vuodessa huomioivat lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkä tämä voi olla näin ja pidetään ihan normaalina, että aikuiset ihmiset käyvät juomassa ja syömässä iäkkäiden vanhempien luona, jotka tietenkin vastaavat tarjoilusta eli ovat jo aamusta alkaneet touhuamaan saadakseen kaiken valmiiksi. Päivän sankari, vuoroin isä vuoroin äiti ovat ilahtuneita, kun jälkipolvi kiireissään ehtii käväistä. Voiko tämä olla aitoa iloa? Pitäisikö juhlintatapaa muuttaa niin, että lapset toisivat tarjoomukset ja iloisen mielen tullessaan ja vanhemmat olisivat vapaalla.

Meillä on ollut tapana viedä äiti ulos syömään äitienpäivänä. Isäkin olisi viety, mutta hän ei halunnut (olisiko 1-2 krt melkein 40 vuoden aikana käyty isäinpäivälounaalla ravintolassa). Hänelle tehtiin sitten juhlalounas ja kakku kotona. Hän ei muutenkaan koskaan osallistunut ruuanlaittoon ym. "naistentöihin", eli hänelle tämä oli tietysti ihan normipäivä. Useimmiten hän vietti isänpäivän harrastuksensa parissa.