Lue keskustelun säännöt.
Uskonnoton ja huono omatunto
09.11.2022 |
Olen suureksi helpotuksekseni päässyt irti raskaaksi kokemastani hengellisestä yhteisöstä. Samalla ja pitkän ajan kuluessa tulkintani ja ajatteluni filosofinen pohja on muuttunut valtavasti. Ajattelen kaiketi jotenkin tähän suuntaan: elämä=jumala ja päinvastoin.
Miten uskonnoton ihminen toimii omantunnon vaivatessa, jos ei ole tehnyt väärin toista ihmistä kohtaan, mutta kokee tehneensä väärin jollakin toisella tapaa? Miten vapautuu itsesyytöksestä, onko itse itselleen armollinen ja pyrkii parantamaan tapansa? Entisessä elämässäni oli tapana pyytää anteeksi/ripittäytyä. Enää en ajattele asioita syntinä, on oikea ja väärä.
Tämä kiinnostaisi kovasti!
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annatko konkreettisen esimerkin, jossa et ole tehnyt väärin toista ihmista kohtaan, mutta tunnet syyllisyyttä väärästä teosta?
Esimerkiksi olen puhunut pahaa ihmisestä tai ihmisryhmästä. Pilkannut toiselle tärkeää asiaa hänen tietämättään kuitenkin.
Koen vaikkapa huonoa omaatuntoa näistä, keksimistäni esimerkeistä.
Miten saan anteeksi? Miten vapaudun syyllisyydestäni ilman uskontoa ja sen tuomaa anteeksiantoa.
Tätä mietiskelen.
-ap
Sori vaan, mutta on todella tekopyhää kipata omat tyrimiset Jumalan niskaan. Sinä pyydät anteeksiantoa niiltä, joita sinä olet loukannut. Silloin sinä saat oikeasti anteeksi, tai et saa, mutta joka tapauksessa vastuunkanto on silloin oikeassa osoitteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovitus on kuitenkin avain?
Oletko AP?
en,ajattelen moraalin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annatko konkreettisen esimerkin, jossa et ole tehnyt väärin toista ihmista kohtaan, mutta tunnet syyllisyyttä väärästä teosta?
Esimerkiksi olen puhunut pahaa ihmisestä tai ihmisryhmästä. Pilkannut toiselle tärkeää asiaa hänen tietämättään kuitenkin.
Koen vaikkapa huonoa omaatuntoa näistä, keksimistäni esimerkeistä.
Miten saan anteeksi? Miten vapaudun syyllisyydestäni ilman uskontoa ja sen tuomaa anteeksiantoa.
Tätä mietiskelen.
-ap
Sori vaan, mutta on todella tekopyhää kipata omat tyrimiset Jumalan niskaan. Sinä pyydät anteeksiantoa niiltä, joita sinä olet loukannut. Silloin sinä saat oikeasti anteeksi, tai et saa, mutta joka tapauksessa vastuunkanto on silloin oikeassa osoitteessa.
Tämä kyllä, jos on tehnyt väärin toisia ihmisiä kohtaan. Ap. kysyi, miten saa anteeksi jos tuntee tehneensä väärin mutta ei ihmisiä kohtaan.
Luonnon roskaaminen oli ap:lta hyvä esimerkki. Luonnolta ei voi pyytää sanallisesti anteeksi mutta voi korjata virheensä yrittämällä siivota luontoa, istuttamalla puita, auttamalla eläimiä jne.
Jos teen väärin ja siitä on huono omatunto, pyrin muuttamaan toimintaani ja teen jatkossa oikein.
Miksi minun pitäisi anoa anteeksiantoa joltain yliluonnolliselta entiteetiltä, jonka olemassaoloon en edes usko?
jos tuhoan terveyteni ,otan vastaan seuraukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen hiljalleen alkanut hyväksyä että jokaisessa meissä, myös itsessäni, on se pikku bashkias -puoli... Voi niitä roskia kerätä ja kerran keräsinkin mutta jos oppii että kaiken voi hyvittää niin siinä on pari ongelmaa. 1. On juttuja joita ei voi hyvittää. 2. Siinä tekee itsensä tekopyhäksi. 3. Ei elä kosketuksessa kokonaiseen todellisuuteen johon kuuluu myös ne vähemmän ylevät puolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annatko konkreettisen esimerkin, jossa et ole tehnyt väärin toista ihmista kohtaan, mutta tunnet syyllisyyttä väärästä teosta?
Esimerkiksi olen puhunut pahaa ihmisestä tai ihmisryhmästä. Pilkannut toiselle tärkeää asiaa hänen tietämättään kuitenkin.
Koen vaikkapa huonoa omaatuntoa näistä, keksimistäni esimerkeistä.
Miten saan anteeksi? Miten vapaudun syyllisyydestäni ilman uskontoa ja sen tuomaa anteeksiantoa.
Tätä mietiskelen.
-ap
Se että olet puhunut ihmisestä pahaa hänen tietämättään, ei ole uhriton rikos. Juoruamisella ja pahan puhumisella voi olla tosi ikäviä seurauksia toiselle.
Sä menet jokaisen luo jolle olet puhunut uhrista pahaa ja kerrot olevasi pahoillasi että olet levittänyt väärää tietoa.
Tässä kohtaa on myös syytä pyytää anteeksi pahanpuhumisen uhrilta.
Jos olet puhunut pahaa ihmisryhmästä, tai pilkannut toiselle tärkeää asiaa hänen tietämättään, riittää että kadut ja päätät olla tekemättä sanoin jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vain käsittelen asian oman pääni sisällä. Myönnän, että tein väärin ja poden omantunnontuskia jonkin aikaa. Jos olen loukannut toista ihmistä, pyydän häneltä suoraan anteeksi.
Aika harvoin on mitään katumisen aihetta. Mun ei ole koskaan tarvinnut uskoa mihinkään jumalaan tietääkseni, mikä on oikein ja mikä väärin ja osatakseni olla "hyvä ihminen". Minua on myös aina ärsyttänyt se, että uskovat kuvittelevat sen riittävän, että pyytävät jumalaltaan anteeksi, jos ovat tehneet väärin toista ihmistä kohtaan, mutteivät siltä ihmiseltä itseltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annatko konkreettisen esimerkin, jossa et ole tehnyt väärin toista ihmista kohtaan, mutta tunnet syyllisyyttä väärästä teosta?
Esimerkiksi olen puhunut pahaa ihmisestä tai ihmisryhmästä. Pilkannut toiselle tärkeää asiaa hänen tietämättään kuitenkin.
Koen vaikkapa huonoa omaatuntoa näistä, keksimistäni esimerkeistä.
Miten saan anteeksi? Miten vapaudun syyllisyydestäni ilman uskontoa ja sen tuomaa anteeksiantoa.
Tätä mietiskelen.
-ap
Sori vaan, mutta on todella tekopyhää kipata omat tyrimiset Jumalan niskaan. Sinä pyydät anteeksiantoa niiltä, joita sinä olet loukannut. Silloin sinä saat oikeasti anteeksi, tai et saa, mutta joka tapauksessa vastuunkanto on silloin oikeassa osoitteessa.
Tämä kyllä, jos on tehnyt väärin toisia ihmisiä kohtaan. Ap. kysyi, miten saa anteeksi jos tuntee tehneensä väärin mutta ei ihmisiä kohtaan.
Luonnon roskaaminen oli ap:lta hyvä esimerkki. Luonnolta ei voi pyytää sanallisesti anteeksi mutta voi korjata virheensä yrittämällä siivota luontoa, istuttamalla puita, auttamalla eläimiä jne.
Kyllä. Kunhan tekee itse jotain muuta kuin anoo Jumalalta anteeksiantoa. En ole uskovainen, mutta mielestäni vääryys, mitä tahansa kohtaan, on vääryys. Periaatteessa luonnon roskaaminen on Jumalan luomusten tuhoamista. Ja jos olettaa, että rukoilemalla asia on käsitelty, miten voi sanoa olevansa uskonnoton? Onko Jumala olemassa sitä varten, että hän hoitaa asiat, anna palaa vaan? Melko sekopäistä ajattelua, varsinkin uskonnottomalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö oleellisinta ole antaa itse itselleen anteeksi ja myöntää itselleen tehneensä väärin, kuin pyytää toiselta anteeksi? En ainakaan itse odota muilta anteeksipyyntöä. Se tuntuu jotenkin merkityksettömältä. Anteeksi antaminen on mielestäni oleellisempaa. Jokainen voi päättää vain siitä, antaako anteeksi (itselle ja muille), vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annatko konkreettisen esimerkin, jossa et ole tehnyt väärin toista ihmista kohtaan, mutta tunnet syyllisyyttä väärästä teosta?
Esimerkiksi olen puhunut pahaa ihmisestä tai ihmisryhmästä. Pilkannut toiselle tärkeää asiaa hänen tietämättään kuitenkin.
Koen vaikkapa huonoa omaatuntoa näistä, keksimistäni esimerkeistä.
Miten saan anteeksi? Miten vapaudun syyllisyydestäni ilman uskontoa ja sen tuomaa anteeksiantoa.
Tätä mietiskelen.
-ap
Se että olet puhunut ihmisestä pahaa hänen tietämättään, ei ole uhriton rikos. Juoruamisella ja pahan puhumisella voi olla tosi ikäviä seurauksia toiselle.
Sä menet jokaisen luo jolle olet puhunut uhrista pahaa ja kerrot olevasi pahoillasi että olet levittänyt väärää tietoa.
Tässä kohtaa on myös syytä pyytää anteeksi pahanpuhumisen uhrilta.Kannattako oma syyllisyys kaataa jonkun tietämättömän niskaan,joka ei tiedä asiasta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoo paremman esimerkin:
Otetaan naivin kautta:
Roskitan luontoa (en siis oikeasti toimi näin). Minulle tulee huono omatunto, tunnen syyllisyyttä.
Miten saan anteeksiannon? Itseltänikö.
Tätä tarkoitan: kun ei turvaa hengelliseen anteeksiantoon Jumalalta, Jeesukselta tms., olenko itse se anteeksiantava taho?
Vastaukset etenkin uskonnottomilta kiinnostavat.
Tämä on kummallista pohdintaa näin uskonnottoman näkökulmasta. Hienoa tietenkin, että olet vapautunut uskonnosta. Mutta tuhosiko se todella täysin sinun sisäsyntyisen moraalisi?
Yritän nyt kuitenkin vastata: Jos roskaat ja sitten tulee huono omatunto, niin sitten vaan päätät, että sai olla viimeinen kerta. Se roskaaja olit sinä ennen ja nyt kun olet tullut tolkkuihisi, et enää ole roskaava ihminen. Ja sitten unohdat koko jutun. Ei tuossa mitään anteeksiantoa tarvita keneltäkään.
Oletko AP?