Lue keskustelun säännöt.
Kun kaikki entiset koulukaverit ja muutkin vanhat kaverit ovat menestyneet elämässä upeasti, mutta itse ei
09.11.2022 |
Olen oikeasti iloinen vanhojen kavereideni puolesta ja hieman yllättynytkin miten uskomattoman hyvin niin moni on pärjännyt. Useampi on menestynyt poikkeuksellisen hyvin elämässä ja työssään. On arvostettua taiteilijaa, kirjailijaa, muussa työssä menestynyttä, useampi julkisuudessakin ollut henkilö.
Itse sinnittelen huonosti palkatussa työssä, josta en edes nauti. Välillä mietin että mikä meni pieleen. Mutta tiedän, että itselläni on erilainen tausta kuin monilla näistä, enkä varmaan oikein koskaan uskonut tarpeeksi itseeni. Olin aivan yhtä hyvä, ellen jopa parempi koulussa kuin osa näistä menestyneistä vanhoista kavereistani. Vaikka iloiten seuraan vanhojen ystävieni menestystä, niin kyllähän se joskus vähän kirpaisee kun alkaa miettiä, että olen ainoa vanhasta tyttöporukasta, joka suoraan sanottuna melkeinpä epäonnistunut elämässään, etenkin mitä tulee työhön ja uraan.
Kommentit (93)
En saanut kovin hyviä eväitä elämään kotoa. Johtuen lapsuudenkodin taakoista, masennuin silloin kun mietittiin ammatinvalintaa ja olisi pitänyt jaksaa opiskella. Jäin vielä huonoon suhteeseenkin joka vei sitten loputkin voimavarat ja uskon itseeni.
Vielä koulussa ajattelin itsekin, että minusta voi tulla ihan mitä vaan, koska pärjäsin hyvin ja minulla oli fiksuja kavereita, jotka kannustivat. Jossain vaiheessa en kehdannut enää nähdä heitä, kun hävetti jakaa omasta elämästä, kun muilla meni niin hyvin.
Mutta elämä on. Itselläni se on ollut lähinnä selviytymistä vaan ja sitä se on edelleenkin. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyyh nyyh nyyh, itsesääli on rumaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mulla ei ole mitään tietoa miten kouluaikaiset luokkakaverit on menestyneet tai mitä tekevät
Sama juttu, ei mitään tietoa muista kuin parista ystävästä.
Ap on joku ihme kyttääjä, joka kyttää muiden tekemisiä ja vänisee täällä turhuuksia.
FB-kavereina ovat säilyneet edelleen ja joskus jossain ollaan törmättykin ja vaihdettu kuulumisia.
T. Ap
Ei kannata verrata muihin. Ja se mitä näet, on muiden elämästä vain pintasiivu. Ei kukaan ole pelkästään menestyvä ja onnekas.
Ja jos oikeasti harmittaa, koskaan ei ole myöhäistä muuttaa oman elämänsä suuntaa. Jos tämän hetkinen työ ei anna mitään, mieti mitä haluat ja miten sen saavutat.
Itselle menestyksen mitta on onnellisuus. Mitä onnellisuuteen oikeasti tarvitsee? Tv-esiintymisiä? Ei minusta.
En varmastikaan ole kenenkään mielestä menestynyt, mutta omasta mielestäni minulla on kaikki mitä tarvitsen ja haluan. Omasta mielestäni olen menestynyt, sillä minulla menee hyvin, en olisi nuorena osannut kuvitellakaan miten hyvin. Enkä puhu vain rahasta.
Elämässä on sisältöä ja mikään ei ole isommin pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki itsetunto! Se auttaa aika moneen vaivaan.
T, lähihoitaja joka kokee olevansa menestynyt omassa elämämässään hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aika samanlaisessa tilanteessa. Sain Asperger-diagnoosin liian myöhään. Ongelmani jäi pitkäksi ajaksi piiloon, koska vanhempani oli hyvin menestyneitä, pärjäsin itsekin tosi hyvin koulussa, olin kiltti ja hiljainen enkä yksinkertaisesti kehdannut myöntää, että kärsin yksinäisyydestä ja sosiaaliset taitoni oli aivan liian huonot. Kun sitten ongelmieni laajuus selvisi, vanhempani (joilla on myös selviä AS-piirteitä) ei ymmärtänyt lainkaan tilannettani eikä osannut tukea, vaan vakuutti että kaikki menee hienosti kun vaan keskityn opiskelemaan ja valmistun maisteriksi. Ehkä maailma toimi niin silloin kun he olivat nuoria, mutta nykyään se ei vaan yksinkertaisesti riitä.
Vierailija kirjoitti:
Hanki itsetunto! Se auttaa aika moneen vaivaan.
T, lähihoitaja joka kokee olevansa menestynyt omassa elämämässään hyvin.
Olipa empaattinen kommentti, ja vielä hoitoalalta... no se ei toivottavasti ollut "työminä" joka sieltä vastasi....
Itsetuntoa ei jälkikäteen hankita, kun se rakentuu varhaislapsuudessa. Myöhemmin sitä voi paikata kyllä, mutta koskaan ei tule niin hyvä itsetunto, kuin jos olis jo lapsena saanut oikean perustuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, että tietyn ikäisenä sitä alkaa katsomaan ja reflektoimaan omaa elettyä elämää ja miettimään tekemiään valintoja ja toteutuneita saavutuksia. Onko aiemmat unelmat toteutuneet tai edes osa niistä? Olenko tyytyväinen elämääni? Olenko onnellinen? On helppoa verrata itseään ja tilannettaan muihin ihmisiin, sillä sosiaalinen media avaa tämän mahdollisuuden turhankin helposti. Sieltä näkee, mitä tutut ja vanhat kaverit nuoruudesta tekevät nykyään, onko 2 vai 3 lasta, missä matkustellaan ja asutaanko kerrostalossa vai omakotitalossa. Somen sisältöön kannattaa suhtautua kuitenkin kriittisesti, sillä siellä näkyy tosiaan vain pieni osa ihmisen elämästä, usein se mitä halutaan kertoa ja näyttää, se idylli. Toiset toki menestyvät elämän eri osa-alueilla paremmin kuin toiset, joskus se on sattumaa, joskus siihen vaikuttaa luonteenpiirteet, päättäväisyys, luovuus ja kunnianhimo. Sinäkin voit AP menestyä omassa elämässäsi ja parantaa elämisen laatua, kunhan ensin selvität, mikä tekisi sinut onnellisemmaksi, ja pienin askelin lähdet tekemään seuraavia valintoja ja päätöksiä siihen suuntaan. Äläkä vertaile liikaa itseäsi muihin, sinulla on oma uniikki elämäsi elettävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mulla ei ole mitään tietoa miten kouluaikaiset luokkakaverit on menestyneet tai mitä tekevät
Sama juttu, ei mitään tietoa muista kuin parista ystävästä.
Ap on joku ihme kyttääjä, joka kyttää muiden tekemisiä ja vänisee täällä turhuuksia.
Ap sanoi, että entiset ystävänsä on oikeasti menestyneitä, nähtävästi sen verran menestyneitä että heistä kirjoitetaan ihan julkisuudessakin. Kyllähän heistä silloin tietää vaikka ei erityisemmin edes yrittäisi ottaa selvää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on totta, että toiset menestyy paremmin vaikka päällisin puolin lähtökohdat näyttäisivät samalle.
Hyvän itsetunnon voi kyllä hankkia myöhemminkin. Sehän on oikeastaan vain oma päätös, että mä olen hyvä ja riittävä ja arvokas just tällaisena.
No mun nuoruuden tutuissa on kuolleista, päihdeongelmaisista ja kaikkea mitä siihen väliin mahtuu miljönääriin saakka. Ei kaikilla mene loistavasti, ei edes hyvin. Meille jaetaan jo syntymässä niin erilaiset kortit. Esim. kunnianhimo on asia, jota joko on tai ei, sitä ei voi oppia. Se vie pitkälle sellaisenkin ihmisen, joka ei ole huippulahjakas. Toivon, että jokainen löytää jonkun oman juttunsa elämässä, jossa kokee itsensä tarpeelliseksi ja hyväksi. Oli se sitten työ, ura, perhe, rakkaus, harrastus, lemmikit tms. Onnea ei voi ostaa. Jos voisi, niin ei tarvitsisi lukea miltei viikottain Hollywoodin päihdeongelmaisista, jotka päätyvät ennenaikaisesti hautaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä sure. Minua on ihan työkaveritkin ihmetelleet, että miten näin pitkälle koulutettu ihminen ja niin hyvällä perhetaustalla ei ole halunnut edetä työelämässään tämän pidemmälle.
En vaan ole jaksanut enkä kyennyt. On ollut terveysongelmia nuoresta asti.
Sosiaaliset taitoni ovat huonot. Välillä jaksan ihmisiä, mutta usein en jaksa niin paljon kuin pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki itsetunto! Se auttaa aika moneen vaivaan.
T, lähihoitaja joka kokee olevansa menestynyt omassa elämämässään hyvin.Olipa empaattinen kommentti, ja vielä hoitoalalta... no se ei toivottavasti ollut "työminä" joka sieltä vastasi....
Itsetuntoa ei jälkikäteen hankita, kun se rakentuu varhaislapsuudessa. Myöhemmin sitä voi paikata kyllä, mutta koskaan ei tule niin hyvä itsetunto, kuin jos olis jo lapsena saanut oikean perustuksen.
Lässys lässyn eli mitään ei ole tehtävissä ja itsesäälissä voi velloa lopun elämänsä kun lapsuudessa ei mennyt ne nallekarkit tasan?
Menestymisen ja onnistumisen ero on se, että menestystä mitataan suhteessa muihin. Aloittajan elämä saattaa olla ihan mallillaan ja asiat sikäli onnistuneet, mutta menestyksessä kaihertaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että tietyn ikäisenä sitä alkaa katsomaan ja reflektoimaan omaa elettyä elämää ja miettimään tekemiään valintoja ja toteutuneita saavutuksia. Onko aiemmat unelmat toteutuneet tai edes osa niistä? Olenko tyytyväinen elämääni? Olenko onnellinen? On helppoa verrata itseään ja tilannettaan muihin ihmisiin, sillä sosiaalinen media avaa tämän mahdollisuuden turhankin helposti. Sieltä näkee, mitä tutut ja vanhat kaverit nuoruudesta tekevät nykyään, onko 2 vai 3 lasta, missä matkustellaan ja asutaanko kerrostalossa vai omakotitalossa. Somen sisältöön kannattaa suhtautua kuitenkin kriittisesti, sillä siellä näkyy tosiaan vain pieni osa ihmisen elämästä, usein se mitä halutaan kertoa ja näyttää, se idylli. Toiset toki menestyvät elämän eri osa-alueilla paremmin kuin toiset, joskus se on sattumaa, joskus siihen vaikuttaa luonteenpiirteet, päättäväisyys, luovuus ja kunnianhimo. Sinäkin voit AP menestyä omassa elämässäsi ja parantaa elämisen laatua, kunhan ensin selvität, mikä tekisi sinut onnellisemmaksi, ja pienin askelin lähdet tekemään seuraavia valintoja ja päätöksiä siihen suuntaan. Äläkä vertaile liikaa itseäsi muihin, sinulla on oma uniikki elämäsi elettävänä.
Tyypillistä keksi-ikäisillä naisilla, jotka ovat päässeet sieltä lapsuuden kodin ikeen alta menemällä naimisiin ja keski-iässä havahdutaan siihen miten he ovat koko pienen ikänsä ollut lapsen tasolle typistettyjä viattomia uhreja, jota muut ovat alistaneet ja sortaneet.
Sitten on hieno juttu,kun voi mainita olevansa naimisissa. Entäs jos ei ole vielä aikuisenakaan törmännyt siihen ihmiseen,jonka kanssa haluaisi yhteistä elämää? Siinä punnitsee,mitä onnellisuus. Onnellisuus voi olla vaikka elää mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa. Mutta kyllähän menestyjä on se,joka on naimisissa,perhe,hyvä työpaikka,vaikka vähän suhteilla,oma koti.
Ap:n mielestä siis onnellisuus/menestys on sama asia kuin julkisuus/ura.
Ei se ole. Ei kaikki arvosta sitä uraansa tai julkisuuttaan. Nuokin voivat olla osittain sattumaa. On ollut oikeasssa paikassa oikeaan aikaan tai tuntenut ihmisiä, joiden kautta asiat ovat vain loksahtaneet kohdalleen. Ei se julkisuus aina ole kivaa. Yhtä lailla niitä ihmisiä voi jännittää olla esillä. Tai ura ja työpaikka vaatii kaiken vapaa-ajan elämässä, ei kivaa sekään. Joskus on vaan päätynyt olosuhteiden pakosta tekemään työtä, joka ei oikeasti anna oikein mitään muuta kuin rahaa menetetyn vapaa-ajan vastineeksi. Sisäisesti ihminen on tyhjä.
Onnellisuus tulee sisältä. Että tekee sitä, mistä oikeasti nauttii ja huomaa hyvän elämässään. Onnellisuus ei ole pelkkä huipputyöpaikka tai ura. Tai edes raha ja tienestit. Onnea ei voi ostaa.
Minusta onnea on terveys, kyky toteuttaa itseään tavalla tai toisella, hyvä puoliso ja lapset sekä kiva koti ja rauhallinen, toimiva yhteiskunta ympärillä. Että voi elää vaan.
Mistä teidän onnellisuus koostuu?
Jaa, mulla ei ole mitään tietoa miten kouluaikaiset luokkakaverit on menestyneet tai mitä tekevät