Oletko jossain vihatussa työssä, jossa tulee pelkkää paskaa niskaan? Miten jaksat?

Luulin asiakaspalvelutyön olevan kamalaa kunnes aloitin opettajana. Kyllä tuli äkkiä entisiin töihin ikävä. Asiakaspalvelijana ne kohtaamiset ovat aika nopeita ja jos joku veemäinen sattuu kohdalle, se ei kauaa kestä. Ja suurin osa asiakkaista kuitenkin on mukavia. Opena taas joudut katselemaan koko päivän sitä porukkaa joku istuu naama norsunvitulla ja tekee kaikin tavoin selväksi kuinka paljon inhoaa sinua.

Vierailija kirjoitti:

Olen psykiatri sairaalassa. Potilaani eivät pidä itseään sairaana ja vastustavat ihan kaikkea. Joudun hoitamaan heitä osittain tahtonsa vastaisesti. He ja omaisensa valittavat AVIiin, oikeusasiamiehelle ja hallinto-oikeuksiin. Niihin pitää väsätä vastineita. No, koskaan en ole oikeudelta huomautuksia saanut, mutta onhan vastineissa valtava työ. Ja turhauttaa, kun parhaansa on yrittänyt toisen terveyden eteen. Hoitoneuvotteluihin potilaat tilaavat paikalle myös lakimiehensä, jotka videoivat koko tapaamisen. Ole siinä sitten luonnollinen, kun kaikkeen voidaan jälkikäteen puuttua. Yhteiskunnan ja lehdistön mielestä emme tee tarpeeksi, emmekä osaa mitään. Lääkkeitä ei saisi käyttää edes avopsykootyisille potilaille. Silti meitä pitäisi äkkiä kouluttaa lisää, kun tarve on huutava. Vaihtaisin alaa, jollei eläke siintäisi jo reilun vuoden päässä.

Huhhuh, nostan kyllä hattua sinulle.

Just tänään taas tosissani mietin, mistä taikoisi sellaisen pesämunan, että voisi vain haistattaa paskat ja sulkea oven lopullisesti perässään. Työvuosia edessä vielä 10 vuotta, jos elossa edes sinne asti jaksan. 

Olen Vartija/järjestyksenvalvoja. Meitä syytetään ihan kaikesta. 24/7 juoponkin ilta on täysin pilalla, kun joutuu poistetuksi ravintolasta 10min ennen sulkemisaikaa, koska on häirinnyt sielä asiakkaita koko illan. Että repikää siitä. 

Jokin on firmassa tai alalla vialla, jos asiakkaat tyytymättömiä? Sitä voisi tarkastella. Ja korjata jos se on mahdollista parempaan. Pomon säännöt voivat olla mitä tahansa, ellei niitä ole viety parempaan suuntaan. Jos kaikki on kunnossa, sitten pitää ehkä asiakaspalvelijan osata asiakkaan ehdoilla auttaa. Palautteet voi ohjata käsittelyyn, parannusehdotuksia voi olla, muttei niin että taas toisella asiakkaalla jokin huononee.

Vierailija kirjoitti:

Olen lähihoitaja vanhustyössä. Joudun työssäni lähes päivittäin fyysisen ja henkisen väkivallan kohteeksi. Asiakkaat valittavat, omaiset valittavat. Edellisessä työpaikassani henkistä väkivaltaa tuli myös kollegoilta (huutamista, raivoamista, jatkuvaa arvostelua pikkuasioista ym.). 

 

Lisäksi yhteiskunnalliseen keskusteluun on tullut sellainen erikoinen ulottuvuus, että hoitajat ovat huonoja ja halveksittavia ihmisiä. Tällä palstallakin hoitajia nimitellään "perseenpyyhkijöiksi". 

Tällä sivustolla käyttäydytään usein muutenkin ala-arvoisesti. Minusta oli ihanaa nähdä miten hienosti lähihoitajat tekivät työnsä kun iäkäs omaiseni oli heidän käsissään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen psykiatri sairaalassa. Potilaani eivät pidä itseään sairaana ja vastustavat ihan kaikkea. Joudun hoitamaan heitä osittain tahtonsa vastaisesti. He ja omaisensa valittavat AVIiin, oikeusasiamiehelle ja hallinto-oikeuksiin. Niihin pitää väsätä vastineita. No, koskaan en ole oikeudelta huomautuksia saanut, mutta onhan vastineissa valtava työ. Ja turhauttaa, kun parhaansa on yrittänyt toisen terveyden eteen. Hoitoneuvotteluihin potilaat tilaavat paikalle myös lakimiehensä, jotka videoivat koko tapaamisen. Ole siinä sitten luonnollinen, kun kaikkeen voidaan jälkikäteen puuttua. Yhteiskunnan ja lehdistön mielestä emme tee tarpeeksi, emmekä osaa mitään. Lääkkeitä ei saisi käyttää edes avopsykootyisille potilaille. Silti meitä pitäisi äkkiä kouluttaa lisää, kun tarve on huutava. Vaihtaisin alaa, jollei eläke siintäisi jo reilun vuoden päässä.

Miten he edes jaksavat valittaa ja videoida jne.? Olen terve mutta ei olisi voimia mihinkään valituksiin edes silloin kun aihetta olisi. 

Stockalla 25 vuotta asiakaspalvelussa. Ette voi kuvitella kuinka kyr piä nää varakkaat oli. Ja päälliköt kanssa. Otin loparit ja nyt oon pitkästä aikaa onnellinen.

On päivisin sopivasti humalassa niin aivan sama.

Hallintopalveluissa palvelen veemäisiä virkamiehiä. Virkamiehet kitisevät ihan kaikesta vaikka kaikki asiat ovat heillä enemmän kuin hyvin. 

Olen aloittanut opettajana v. 1994. Työ oli hauskaa 20v kun sai keskittyä itse asiaan eli opettamiseen. Olen oikeasti hyvä opettaja, siihen minut on koulutettu. Viimeiset 10v on kuitenkin ollut pelkkää helvettiä. Kaikenmaailman lippulappusen kirjoittamista, palaveria jessicajyripetteristä, jossa vanhemmat vastustaa kaikkea, koska lapsella ei heidän mielestään ole mitään hätää, psykologi on paikalla ehkä kerran kahdessa viikossa ja kuraattorille asia ei kuulemma kuulu ja erityisopettajaa ei enää kiinnosta. No eipä siinä, ei nuo palaverit ikinä johdakaan mihinkään, mutta istutaan vaan tuntikaupalla samojen oppilaiden asioita ja kuunnellaan samoja vittumaisia vanhempia. Kaikki on mennnyt päin helvettiä näiden digiloikkien, ilmiöoppimisten, uuden opsin ja kirjattomien ja luokattomien koulujen takia. Oppilaat ja vanhemmat on muka asiakkaita, joita opettajan pitäisi palvella henkilökohtaisesti. Tämän kevään jälkeen minä sanon heippa ja siirryn muihin hommiin. 

SO-TE -alat.

Ainoat, jotka keksii olla riesana, on luottarit. Yleensä nekin on väärässä. Niillä vaan on sellainen omituinen asenne, että työnantaja kusettaa aina ja kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Olen aloittanut opettajana v. 1994. Työ oli hauskaa 20v kun sai keskittyä itse asiaan eli opettamiseen. Olen oikeasti hyvä opettaja, siihen minut on koulutettu. Viimeiset 10v on kuitenkin ollut pelkkää helvettiä. Kaikenmaailman lippulappusen kirjoittamista, palaveria jessicajyripetteristä, jossa vanhemmat vastustaa kaikkea, koska lapsella ei heidän mielestään ole mitään hätää, psykologi on paikalla ehkä kerran kahdessa viikossa ja kuraattorille asia ei kuulemma kuulu ja erityisopettajaa ei enää kiinnosta. No eipä siinä, ei nuo palaverit ikinä johdakaan mihinkään, mutta istutaan vaan tuntikaupalla samojen oppilaiden asioita ja kuunnellaan samoja vittumaisia vanhempia. Kaikki on mennnyt päin helvettiä näiden digiloikkien, ilmiöoppimisten, uuden opsin ja kirjattomien ja luokattomien koulujen takia. Oppilaat ja vanhemmat on muka asiakkaita, joita opettajan pitäisi palvella henkilökohtaisesti. Tämän kevään jälkeen minä sanon heippa ja siirryn muihin hom

Otan osaa ja minä ainakin arvostan teitä opettajia . Tätä samaa asiakas-ajattelua on meillä terveydenhuollossakin nähtävissä jossa potilas on asiakas joka valitsee mitä tutkimuksia ja hoitomuotoja haluaa kokeilla. Potilashan sitä ei valitse, etenkään julkisella jossa on hyvinkin tarkat määräykset, mutta yritetään kyllä. Kaikkein pahimpia ovat oman elämänsä google-lääkärit jotka lukevat jopa lääkeannostus-ohjeita Facebookin vertaistukiryhmistä ja kinastelevat siitä sitten lääkärin kanssa koska Facebookhan tietää paremmin. Huh huh.

'Psykiatri' on trolli. Alan ongelma on juuri päinvastainen.

Minut haastetaan hallinto-oikeuteen säännöllisesti. Se on totta kai valittajien oikeus, mutta voi taivas tuohon palaa rahaa. Minullehan maksetaan toki siitä, että käyn näitä pyörimässä, mutta veronmaksajien näkökulmasta surettaa, kun tietää, paljonko tähän palaa rahaa.

Lisäksi nämä ovat sellaisia periaatteellisia tappeluita, joita ei vain voi voittaa, koska laki on näissä puolella. Taustalla on sukukiistoja, mielenterveysongelmia, vuosikymmenten katkeruutta, jotka sitten puretaan viranomaiseen. Se ei auta, vaan valitusta tulee valituksen perään, samoilta henkilöiltä useita. Lisäksi erilaiset tutkintapyynnöt jne. Ja aikaa kuluu. Vaikka kuinka copypastettaisit ratkaisuja edellisistä, pakko noihin on aina tunteja laittaa / tapaus, koska niin oikeusvaltio toimii. Pelkästään minun kuluni, jos laitan koko päivän yhteen tapaukseen, ovat 300 euroa. Kertaa X.

En ota henkilökohtaisesti.

Up

Työskentelin ennen puhelinasiakaspalvelussa isolla korporaatiolla, ja eihän se aina kovin kiitollista hommaa kyllä ollut. Mutta...

Sitten on pakko toisaalta sanoa, että älkää jaksako uhriutua. Ensinnäkin, sinä valitset itse työsi. Jos valitset työskennellä korporaatiolle, joka varastaa asiakkaiden rahat ja antaa mahdollisimman vähän takaisin, niin silloin sinä olet pahiksen puolella ja sinun palkkasi maksetaan näiden asiakkaiden taskuista nyhdetyillä rahoilla. Näin se on. Ihan sama miten ihana ihminen sinä oikeasti olet sisimmässäsi, niin kun sinä päätät lyöttäytyä yhteen hyväksikäyttäjän kanssa ja hyötyä asiakkaista, niin silloin sinä olet valinnut olla asiakasta vastaan. Voisit tehdä mitä tahansa työtä, ja olet valinnut tämän. Sinä olet valinnut auttaa juuri tämän yrityksen agendaa, juuri tätä alaa ja juuri näitä pomoja agendassaan. Vähän sama kuin joku liittyisi mafiaan ja sitten ihmettisi, että miksi ihmiset ei tykkää sinusta, vaikka kirjoittelet vapaa-ajallasi herkkää pianomusiikkia. Eivät ne asiakkaat ole vihaisia sinulle henkilökohtaisesti, vaan sille yritykselle, jolle sinä olet hankkimassa voittoa.

Kun sisäistät tämän asetelman, niin sinun on lopetettava valittaminen ja tehtävä taas yksi valinta, eli uskotko yritykseen jolle työskentelet, eli aiotko jatkaa työssä, vai oletko itsekin sitä mieltä, että työnantajasi on kiero, ja silloin olet eettisen dilemman edessä. Monet oikeuttaa pahiksille työskentelyn sillä, että jostain sitä ruokaa on saatava pöytään, mutta parempi olisi myöntää, että olet vähän ahne, et välitä ihmisistä kovinkaan paljon (joten olet ok sen kanssa, että työnantajasi keplottelee nyhtääkseen lisää rahaa asiakkailta), ja sinua ärsyttää lähinnä se, etteivät ihmiset kiltisti vaan alistu antamaan rahojaan sinulle vaan kehtaavat pistää vastaan. Voisit tehdä mitä tahansa muuta, mutta olet valinnut tämän polun. Se kertoo sinusta enemmän kuin ehkä haluaisit myöntää.

Valitse eettisempi työ, niin voit itsekin paremmin, ja muut ihmiset ei ole jatkuvasti äkäisiä sinulle. Vaihtoehtoisesti tietysti voit jatkaa työssäsi ja olla salaa asiakkaan puolella, ja auttaa ihmisiä pomojasi vastaan antamalla alennuksia, tai mitä ikinä nyt sitten teetkään työksesi. Mutta et sinä voi auttaa korporaatiota kaltoinkohtelemaan ihmisiä ja sitten esittää uhria, kun siitä ei tykätä.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelin ennen puhelinasiakaspalvelussa isolla korporaatiolla, ja eihän se aina kovin kiitollista hommaa kyllä ollut. Mutta...

 

Sitten on pakko toisaalta sanoa, että älkää jaksako uhriutua. Ensinnäkin, sinä valitset itse työsi. Jos valitset työskennellä korporaatiolle, joka varastaa asiakkaiden rahat ja antaa mahdollisimman vähän takaisin, niin silloin sinä olet pahiksen puolella ja sinun palkkasi maksetaan näiden asiakkaiden taskuista nyhdetyillä rahoilla. Näin se on. Ihan sama miten ihana ihminen sinä oikeasti olet sisimmässäsi, niin kun sinä päätät lyöttäytyä yhteen hyväksikäyttäjän kanssa ja hyötyä asiakkaista, niin silloin sinä olet valinnut olla asiakasta vastaan. Voisit tehdä mitä tahansa työtä, ja olet valinnut tämän. Sinä olet valinnut auttaa juuri tämän yrityksen agendaa, juuri tätä alaa ja juuri näitä pomoja agendassaan. Vähän sama kuin joku liittyisi mafiaan ja sitten ihmettisi, että miksi i

Aivan nappiin. Sinne jäivät verenpaine- ja nukahtamislääkkeet puhelinajanvarauksen myötä. Tein sovitun määräaikaisen, mutta jestas, että oli vaikeaa. Ei mun teekuppini.

Vierailija kirjoitti:

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Näin minä toimin silloin kun ajoin taksia ja ruuhka-aikaan asiakkaat valitti, ettei saaneet autoa heti 2 min tilauksen jälkeen. Ei sitä vaan voi ajaa kuin yhden kyydin kerrallaan. Ai niin, se taksitolpan ohi kulkevan jalkakäytävän liukkauskin oli taksien syy.

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos oli meidänkin pomon ohje. Ei toimi sitten mitenkään maton alle lakaisu. Työntekijöitä saikulla masennusdiagnoosein.