Oletko jossain vihatussa työssä, jossa tulee pelkkää paskaa niskaan? Miten jaksat?

Olisikin pelkät asiakkaat. Mun alalla valittavat asiakkaiden lisäksi valvojat, urakoitsijat ja meidän oman firman johto. Paskaa sataa niskaan jatkuvasti. Aina kun puhelin soi, tietää saavansa haukut.

Te-puhelinpalvelusta irtisanouduin, en jaksanut.

Minulla myös sama. Aina kun puhelin soi, siellä joku valittaa ja narisee. Yleensä en voi vaikuttaa noihin asioihin millään tavalla muuten kuin kertomalla eteenpäin. Mutta minä olen se, joka saa haukut ja huudot. Muutenkin väsyttää kaikki, joten en enää jaksa olla työpaikan paskasaavi. Haluan töihin johonkin pimeään kellariin, missä ei tarvi nähdä yhtään ihmistä koko päivän aikana.

Olen.

En jaksakaan. Kaksi burnoutia takana. Kouluttautuisin uudelleen jos olisi varaa olla työelämästä pois.

En jaksakaan ja haluaisin työhön jossa ei ole asiakaspalvelua

En jaksakaan. Asiakkaat kommentoivat jopa ulkonäköä ja perhettäni. Ja kaikki on nieltävä hiljaa. Koko ajan mietin miolloin voin lähteä. Työkaverit on ainoa syy jatkaa, monilla yhtä vaikeaa.

Matkalipuntarkastajana saa pelkkää paskaa niskaan. Ei tätä kovin montaa vuotta enää jaksa.

Just tänään mietin, kun kuuntelin huutoa (asiakaspalvelutyössä). Onko se jotenkin oikeutetumpaa, kun puhelimessa toista ei näe. Mennään jopa henkilökohtaisuuksiin ja uhkaillaan, vaikka asiakaspalvelija noudattaa firman ohjeistusta ja käytäntöjä, ei voi tehdä omavaltaista päätöstä. Kun lainkoukerotkin on otettava huomioon.  Olen tullut siihen tulokseen, että ihmisten käytös on viimeisen 10 vuoden aikana huonontunut todella paljon. 

Puolisoni halveksii työtäni syvästi poliittisten näkemystensä ja kuvitelmiensa vuoksi. Työni on kuitenkin arvostettava. En ole päättäjä, mutta olen tekemisissä sellaisten asioiden kanssa joita hän ei ymmärrä eikä haluakaan ymmärtää.

Nykyään lähes kaikki työ, jossa ollaan tekemissä ihmisten kanssa on tälläistä. Kynnys valittaa kaikesta on matala ja osa ihmisistä on kestovalittajia eli kaikesta naristaan. Asiassa on hyvä katsoa miten itse käyttäytyy. Millainen on oma valituskynnys?

Olen psykiatri sairaalassa. Potilaani eivät pidä itseään sairaana ja vastustavat ihan kaikkea. Joudun hoitamaan heitä osittain tahtonsa vastaisesti. He ja omaisensa valittavat AVIiin, oikeusasiamiehelle ja hallinto-oikeuksiin. Niihin pitää väsätä vastineita. No, koskaan en ole oikeudelta huomautuksia saanut, mutta onhan vastineissa valtava työ. Ja turhauttaa, kun parhaansa on yrittänyt toisen terveyden eteen. Hoitoneuvotteluihin potilaat tilaavat paikalle myös lakimiehensä, jotka videoivat koko tapaamisen. Ole siinä sitten luonnollinen, kun kaikkeen voidaan jälkikäteen puuttua. Yhteiskunnan ja lehdistön mielestä emme tee tarpeeksi, emmekä osaa mitään. Lääkkeitä ei saisi käyttää edes avopsykootyisille potilaille. Silti meitä pitäisi äkkiä kouluttaa lisää, kun tarve on huutava. Vaihtaisin alaa, jollei eläke siintäisi jo reilun vuoden päässä.

Tarpeeksi viinaa vetää niin ei haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Matkalipuntarkastajana saa pelkkää paskaa niskaan. Ei tätä kovin montaa vuotta enää jaksa.

Onko sulla joku koulutus jolla pääsit/jouduit lipuntarkastajaksi? En kysy mitenkään pahalla vaan mielenkiinnosta. 

Juu maanantaina töissä sain kaksi hommaa ja sitten sain toiselta pomolta haukut koska en tehnyt niitä kahta hommaa samaan aikaan. Haukuin pomoa idiootiksi ja sanoin ettei ne osaa johtaa firmaa edes. Toinen työnjohtaja sitten tylytti minua koska en tehnyt sen antamaa hommaa ekana. Sanoin suoraan että miten te idiootit voisitte saada koskaan firmaa menestymään koska ette osaa edes alaisia kohdella hyvin. Saan varmana potkut pian.

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Näin minä toimin silloin kun ajoin taksia ja ruuhka-aikaan asiakkaat valitti, ettei saaneet autoa heti 2 min tilauksen jälkeen. Ei sitä vaan voi ajaa kuin yhden kyydin kerrallaan. Ai niin, se taksitolpan ohi kulkevan jalkakäytävän liukkauskin oli taksien syy.

Vierailija kirjoitti:

Juu maanantaina töissä sain kaksi hommaa ja sitten sain toiselta pomolta haukut koska en tehnyt niitä kahta hommaa samaan aikaan. Haukuin pomoa idiootiksi ja sanoin ettei ne osaa johtaa firmaa edes. Toinen työnjohtaja sitten tylytti minua koska en tehnyt sen antamaa hommaa ekana. Sanoin suoraan että miten te idiootit voisitte saada koskaan firmaa menestymään koska ette osaa edes alaisia kohdella hyvin. Saan varmana potkut pian.

Meillä myös kahden pomon ongelma: Toinen ilmoittaa, että tämä työ on sinun tehtävä, toinen samaan aikaan, että ei ole lupaa tehdä ko. tehtävää. Varmaan laittavat työntekijän syyksi tämänkin jumitilanteen. 

Jep työssäni tunnen usein olevani joku likasankko, johon ihmiset tyhjentävät pahanolonsa. No työ itsessään on muutakin kuin tuota ja siinä on hyviäkin puolia. Osa ihmisistä osaa käyttäytyä ja kuuntelevat ohjeitani ja työkaverit ovat mukavia. Niillä jaksan, lisäksi yritän tehdä vapaa-ajalla mukavia asioita.

Todella kovaluontoinen pitää olla lipuntarkastajana.

Vierailija kirjoitti:

Olen psykiatri sairaalassa. Potilaani eivät pidä itseään sairaana ja vastustavat ihan kaikkea. Joudun hoitamaan heitä osittain tahtonsa vastaisesti. He ja omaisensa valittavat AVIiin, oikeusasiamiehelle ja hallinto-oikeuksiin. Niihin pitää väsätä vastineita. No, koskaan en ole oikeudelta huomautuksia saanut, mutta onhan vastineissa valtava työ. Ja turhauttaa, kun parhaansa on yrittänyt toisen terveyden eteen. Hoitoneuvotteluihin potilaat tilaavat paikalle myös lakimiehensä, jotka videoivat koko tapaamisen. Ole siinä sitten luonnollinen, kun kaikkeen voidaan jälkikäteen puuttua. Yhteiskunnan ja lehdistön mielestä emme tee tarpeeksi, emmekä osaa mitään. Lääkkeitä ei saisi käyttää edes avopsykootyisille potilaille. Silti meitä pitäisi äkkiä kouluttaa lisää, kun tarve on huutava. Vaihtaisin alaa, jollei eläke siintäisi jo reilun vuoden päässä.

Otan osaa. Ihan oikeasti kuinka paljon uhkaillaan tuolla alalla oikeudella ja kaikella, kun kirjoitetaan lääkkeitä vaikkei niitä tarvitse, ja kyllä jatkuvasti saa lukea jostain valitus palstalta kun kirjoitetaan vain psyykelääkkeitä terveille ihmisille. Ihan hirveä paikka. 

Olen lähihoitaja vanhustyössä. Joudun työssäni lähes päivittäin fyysisen ja henkisen väkivallan kohteeksi. Asiakkaat valittavat, omaiset valittavat. Edellisessä työpaikassani henkistä väkivaltaa tuli myös kollegoilta (huutamista, raivoamista, jatkuvaa arvostelua pikkuasioista ym.). 

Lisäksi yhteiskunnalliseen keskusteluun on tullut sellainen erikoinen ulottuvuus, että hoitajat ovat huonoja ja halveksittavia ihmisiä. Tällä palstallakin hoitajia nimitellään "perseenpyyhkijöiksi".